P.D James: Usko ja epäilys

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi lukenut P.D Jamesin kirjoja, ainakaan tietoisesti. Joten Usko ja epäilys olikin hyvä muistutus siitä, että miksi tämän edesmenneen rikoskirjallisuuden aatelia olevan naisen teoksia kannattaa lukea. Sillä tässä dekkarissa oli kaikki kohdallaan; hyvä, hieman omalaatuinen ja vanhanaikainen etsivä, mielenkiintoinen miljöö -pappisseminaari, joka ei meille normaaleille kaduntallaajille ole todellakaan ihan tuttu ympäristö, mutta sitäkin kiinnostavampi- mielenkiintoisine ja hieman erikoisine ihmisineen, sekä hieman rakkautta ilmassa ja hyvän kokoinen pähkinä purtavaksi. Oli kiva lukea väliin tällaista tarpeeksi toiminnallista, mutta kuitenkin "kilttiä" dekkaria, Ahnhemin ja muiden huippu dekkaristien kirjojen jälkeen, jotka ovat viime aikoina olleet jopa ihan yllättävänkin raakoja, vaikkakin pirun hyviä! Mutta tiedätte varmaan tunteen, kun joskus pitää lukea jotain vähän kevyempää... Eli kun äsken mainitsemistani Ahnhemeista ja muista lähdetään keventämään, ja päädytään lopulta sellaiseen Agatha Christiemäiseen murhamysteeriin, niin Usko ja epäilys oli tyyliin sillä levelillä ja olinkin siihen erityisen tyytyväinen.

"Ylikomissario Adam Dalgliesh tutkii murhia ja mutkikkaita ihmissuhteita pappisseminaarissa. St. Anselmin pappisseminaarin kuolemantapaukset näyttävät aluksi onnettomuuksilta, mutta ennen pitkää Adam Dalgliesh löytää itsensä selvittämästä murhamysteeriä, johon ovat sekantuneet niin seminaarin opettajat, oppilaat, kuin satunnaiset vierailijatkin. Ylikomisario Dalgliesh joutuu sukeltamaan syvälle suljetun yhteisön salaisuuksiin ennen kuin paljastuu, millaisia syntejä pappismiesten keskuuteen on pesiytynyt. Oudot sattumat tuovat yhteen ihmisiä vuosien takaa. Kohtalokkaalla hetkellä yhdellä jos toisellakin tuntuu olleen asiaa rannikolle..."
(Takakansi)

Adam Dalgliesh on Scotland Yardin ylikomisario, hieman sellainen yksinäinen susi tyyppinen hahmo, tällä kertaa kuitenkin ilman alkoholiongelmaa... Kirjan tapahtumat alkavat, kun pappisseminaarissa opiskelleen ja kuolleen pojan isä, tunnettu Sir Alred Treeves tulee pyytämään Scotland Yardia tutkimaan uudestaan hänen poikansa Ronaldin kuolemaa - vaikka St. Anselmin paikkakunnan poliisit olivatkin jo selvittäneet sen tapaturmaksi, ja poika polttohaudattu - ei ylikomisario Dalglieshin auta muu, kuin palata lapsuutensa lempipaikkaan. Hän ei ole vieraillut St. Anselmissa sen koomin, ja joutuukin nyt vuosien jälkeen inhottavasti tunkeutumaan tuonne rauhan tyyssijaan tutkiakseen mahdollista murhaa. Paikka on hänelle "pyhä", eikä hän haluaisi uskoa minkään pahan pesivän sen seinien sisällä, mutta St. Anselmin ihmiset ovat aivan yhtä syntisiä kuin muutkin... 

Pienessä pappisseminaarissa on alkamassa viikonloppu ja Adamin saapuessa paikalle, koululaitos on jo suhteellisen tyhjillään, useiden oppilaiden ollessa seuraamassa opiskelutoverinsa ensimmäistä saarnaa omassa kirkossaan. Paikalla on enää vain muutama oppilas, papit, sekä muutamia muita opettajia ja pappisseminaarin työntekijöitä. Lisäksi paikalle on kokoontunut erikoinen joukko viikonlopun muista vieraista; Campridgestä muutaman kerran lukukaudessa, kirjallisuutta opettamaan tullut nuori tohtori Emma Lavenham ja tutkija Clive Stannard, joka vieraili St. Anselmissa sillon tällöin tutkiakseen heidän kirjastoaan, sekä kaikkien vihaama Arkkidiakoni Crampton, joka taas on tullut paikalle etsiäkseen syitä pienen ja elitistisen koulun sulkemiseen, heidän lisäkseen paikalle on vielä saapunut huonoksi onnekseen, silloin tällöin St. Anselmissa hermolomalla käyvä paikkakuntalainen poliisi, mielenterveysongelmista kärsivä Roger Yarwood, joka kantaa henkilökohtaista kaunaa Arkkidiakoni Cramptonille. Koossa on siis vain suhteellisen pieni porukka, Englannin rannikolla, huonokuntoisen tien päädyssä sijaitsevassa pienessä ja vanhassa, ehkä hieman kolkossakin pappeinkoululaitoksessa, pimeänä ja myrskyisenä viikonloppuna... ja joukossa on mukana murhaaja! - Siinä - on ainekset kunnon dekkarille.

Vajaata viikkoa ennen komisario Dalglieshin tuloa, vanha taloudenhoitaja, Margaret Munroe, nukkuu rauhallisesti pois, tai siltä se ainakin näyttää...  Margaretilta jää kuitenkin jälkeensä salainen päiväkirja, johon hän on vuosia kirjoittanut muistelmiaan. Päiväkirjamerkinnät tulevat paljastamaan paljon seminaarilaisten elämästä ja antamaan Adamille niin vastauksia, kuin herättämään ainakin yhtä paljon kysymyksiäkin. Ja jo ensimmäisen yön jälkeen Adam joutuukin pyytämään apujoukkoja Lontoosta, kun koulun kirkosta löytyy yksi viikonlopun vieraista murhattuna ja ns. taiteellisesti esillepantuna kuuluisan maalauksen eteen, joka on myös ollut yhtenä kiistakapulana koulun lopettamisen suhteen, sillä kuka tulee saamaan koulun mittaamattoman arvokkaat taide-esineet, sekä myyttisen Pontius Pilatuksen kirjoittaman teloituskäskyn, joka huhun mukaan on piilotettu kouluun. Dalglieshin oma pieni tutkijajoukko saapuu Lontoosta ja alkaa jälkien selvittely, eivätkä murhat ja oudot tapahtumat pääty vain yhteen ruumiiseen... Jotenkin kaikki vilunkipeli, murhat, sekä koulun mahdollinen sulkeminen kuitenkin liittyvät toisiinsa, niin monet tulisivat hyötymään koulun sulkemisesta ja sen aarteista, ja niin monille siitä olisi vain pelkkää harmia, mutta kuinka pitkälle olisit valmis menemään näkemyksesi vuoksi...? Margaret Munroen päiväkirja kuljettaa meitä vuosien takaa kohti nykypäivää ja pian paikalla olevien ihmisten historiasta ja motiveista alkaa muutenkin paljastua asioita, jotka vievät tutkijoita eteenpäin. Pikkuhiljaa heille selviää, että myös pappisseminaarin seinien sisällä pesii, jopa kaikkein kauhistuttavimpia syntejä ja useammankin ihmisen kaapissa kolisee vanhat (sekä uudet) luurangot... Adam ja tutkijat ovat ihmeissään, kun muitakin erityisiä sattumia tapahtuu, eikä tekijästä ole tietoa, kun alkuperäinen motiivikin poistuu pelikentältä... Syitä ja seurauksia etsitään niin menneisyydestä, kuin nykypäivästä. Ihmiset ja heidän kohtalonsa kietoutuvat toisiinsa ja lopulta koko vyyhti alusta asti alkaa aukeamaan.

Kirjan miljöö - yläluokkaiseksi kutsuttu pieni pappisseminaari - oli mielestäni mielenkiintoinen, sillä kukapa normaali ihminen nyt tietäisi liiaksi pappien koulutukseesta. Joten syrjäinen, vanha eliittikoulu rannikolla, ja tietysti vielä myrskyn aikaan, siinä oli selvät ainekset juuri sellaiseen mielikuvaan, että kuljetaan 1700-1800-luvun isossa kartanossa kynttilän valossa (koska sähköt ovat poikki) ja seinien sisältä kuuluu rapinaa ja tuuli ulvoo vanhoissa huoneissa... Ja koska paikalla on vain reilut kymmenen ihmistä, kanssakäyminen on suhteellisen intiimiä, niin pääsimmekin syventymään enemmän juuri henkilöhahmoihin. Suhteellisen hartaisiin henkilöihin vielä, he kun kuitenkin työskentelivät tai opiskelivat pappisseminaarissa, joten heidän ajattelee automaattisesti olevan pelkästään hyviä, jotenkin pyhiä, mutta nyt noista reilusta kymmenestä ihmisestä yksi tai useampi onkin sekaantunut murhaan tai muihin outoihin tapahtumiin joita koululla sattuu. Muutenkin koulun seinien sisälle mahtuu paljon salaisuuksia ja Margaret Munroen päiväkirja kertoo kaikesta, niin että tuntee, kuin olisi ollut paikalla siellä menneessäkin. Tämä oli hyvä dekkari kaikin puolin, jännittävä mutta ei liian raaka, sopivasti myyttejä mukana ja mielenkiintoisia ihmisiä ja tapahtumapaikka. Semmoinen kiva lukea-kirja.  Ja BTW, alla oleva katollinen koulu on hieman sellainen, jonkalaiseksi mielsin St. Anselmin pappisseminaarin olevan, ainakin jos se suljettaisiin ja unohdettaisiin vuosiksi... Kuva on lainattu Daily Maililta.

Annan tälle arvosanaksi 4/5.

P.D James: Usko ja epäilys
Alkuperäinen nimi: Death in Holy Orders 
Seven-pokkari, kustantaja Otava
616 sivua.

-peace & love, and respect to you all-