Kjell Westö: Missä kuljimme kerran [2006]

"Lucie kapinoi yläluokkaista kasvatustaan vastaan, Allu purkaa levottomuuttaan jalkapalloon ja merimieselämään, Eccu pelkää Pimeyden yliotetta ja hukuttaa surunsa viinaan, Cedi haluaa valkoisine käsinauhoineen näyttää oikealta sotilaalta. Levoton sukupolvi, jonka maailma tuhoutui mutaan ja taistelukaasuhöyryihin jo ennen, kuin heistä tuli aikuisia. Helsinki, jonka kasvukivut ovat myös heidän kasvukipujaan."
(Takakansi)

Mikä? 586 sivuinen Seven-pokkari 1920-luvun Suomesta, jossa oikeisto ja vasemmisto kiehuu yli. Sai Finlandia-palkinnon 2006.
Millainen? Raskasta luettavaa, vaikkakin ihan mielenkiintoinen. Selventää hyvin tuota aikaa, kun Suomi itsenäistyi ja oli vielä nuori maa, joka haki itseään.

Löysin tämän kirjan kirpparilta eurolla ja koska aihe oli sellainen, josta en tiennyt kovinkaan paljon, mutta josta jokaisen suomalaisen pitäisi ainakin jotain tietää, ostin sen. Alusta asti kirja oli suhteellisen raskasta luettavaa, jota en suosittele sellaisille ihmisille, jotka eivät oikeasti lue. Mutta teille jotka luette, niin jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa (ehkä) lukea tämä kirja. Itse en oikein osaa sanoa kunnollista mielipidettä tästä kirjasta, tuntuu että pettäisin jonkun, ehkä Suomen tai jotain, jos sanon ääneen mielipiteeni, että tätä kirjaa en aio lukea toiste ja minusta se ei ollut kummoinen. Kun kuitenkin, se oli ihan perus hyvä tai ehkä paremminkin, se oli ihan ok. Tavallaan tämä oli ihan sujuvasti kirjoitettu, enkä oikein osaa kunnolla sanoa, että mistä en pitänyt. Sillä henkilöhahmot ja kuvaukset olivat hyviä, paikoitellen jopa erinomaisia ja ymmärrän kyllä miksi tämä on saanut Finlandia-palkinnon. Kuitenkin, jokin kaihersi, alusta asti...

Ehkä henkilöhahmoja, joihin mentiin syvälle oli liikaa tai ehkä minun olisi pitänyt tietää historiasta enemmän, vaikka en usko senkään vaikuttaneen. Kirja kyllä avasi ihan hyvin tuota aikaa, kun Suomi oli vasta itsenäistynyt ja haki itseään. Oikeisto ja vasemmisto olivat virittäytyneet äärimmilleen, eikä kultaista keskitietä meinannut löytyä millään. Tuosta ajasta ja Suomen synnystä halusinkin tietää enemmän ja sen sainkin, mutta... Henkilöhahmoja oli kuitenkin niin paljon, että välillä tuntui, niin kuin taustalla olisi kulkenut jokin toinenkin tarina. Tarina, jota ei kerrota minulle, mutta joka minun olisi pitänyt tietää. Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa, kun se on saanut Finlandia-palkinnon ja kaikkea, tuntuu että siitä olisi pakko pitää tai sitten olisi pidettävä suuta soukeammalla, ettei minua pidettäisi aivan pölvästinä. No niin tai näin, ei tästä ole kummempaa sanottavaa, perus kirja. Historian tuntemus ja asioiden ilmaiseminen, niin että tietämätönkin tajuaa oli kohdallaan, mutta ei siinä sen kummempaa, perus kirja.

Arvosanaksi tälle tuollaiset 3-/5.

Helsinki-filmi Oy on tuottanut tästä kirjasta myös elokuvan, jonka on ohjannut Peter Lindholm. Aion katsoa sen lähi päivinä ja kun olen katsonut sen, kirjoitan lisää tästä. Tästä on myös tehty kuusi osainen sarja ja jos löydän sen netistä, niin katson varmaan myös sen, koska aihe on kuitenkin kiinnostava. Tulee olemaan ihan mielenkiintoista verrata tätä kirjaa ja elokuvaa... Katsotaan mihin se johtaa.


Kjell Westö: Missä kerran kuljimme (Där vi eng gång gått)
Seven-pokkari 2006
586 sivua

-peace & love, and respect to you al-

Charlie Mansonin mieli(puoli): "Aquarius" (NBC)

Mikä:  Aquarius (NBC), mielenkiintoisesti 60-70-luvun taitteesta, niin polittisesti, kuin historiallisesti kertova tv-sarja, joka keskittyy erityisesti Charlie Mansonin elämään.  
Mitä mieltä: On erittäin kiinnostavaa hypätä kyseiseen aikaan ja saada tietää lisää Charlie Mansonista, tuon ajan politiikasta jenkeissä, sekä mm. Vietnamin sodasta, Mustista panttereista ja rotusodasta. Lisäksi sarjassa on aivan mielettömän upeita vaatteita ja kuoseja!

Kuva on sarjasta "Aquarius"

Tänä kesänä näytettiin toinen kausi Aquariusta, itse olen vähän myöhässä ja aloitin vasta nyt sen katsomisen. Ensimmäinen kausi oli kuitenkin jäänyt ihan hyvin mieleen ja jo odottelinkin jatkoa siihen. Toisaalta on ihan kiva myös katsoa nyt putkeen tätä, vaikka onkin melko rankkaa settiä. 

Anyway, on erittäin mielenkiintoista päästä poraamaan Mansonin kalloa auki ja päästä kurkistamaan sisään, "sairas mieli tekee sairaita asioita". Sarja avaa lisäksi hyvin 60-70-luvun taitteen historiaa mm. politiikasta ja Vietnamin sodasta, Mustista panttereista, hipeistä ja sen ajan rotusodasta. Kaikesta siitä juonittelusta, teoista ja tunteista tuona suurten mellakoiden aikaan, 60-luvun lopussa Losissa, jolloin hipit oli rautaa ja maailmaa todella muutettiin! Koska tahdon aina tietää lisää ja lukea enemmän, on tämä sarja juuri osuva. Faktaa fiktion takana, hyvin ja kiinnostavasti tehty. Lisäksi siinä on aivan pirun makeita vaatteita ja upeita kuoseja! 

Kuva on sarjasta "Aquarius" 

Sarja lähtee käyntiin siitä, kun (fiktiivinen hahmo) etsivä Sam Hodiakin (David Duchovny) ystävättären 16-vuotias tytär, Emma karkaa kotoaan ja lähtee hurmaavan Charlie Mansonin matkaan, joka oli aiemmin vapautunut vankilasta mm. pahoinpitelyjen ja pikkurikosten takia. Tuolloin Manson oli vasta aloittelemassa uraansa lahjakkaana manipulaattorina ja hänellä oli toiveinaan muusikon ura. Hän oli erityisesti naisten mieleen ja sai heidät helposti kiedottua pikkurillinsä ympärille. Tuolloin hän vasta rakenteli "perhettään" ja he häppäilivät hänen talollaan, hänen ystäviensä, nk. perheen kanssa. Jotka kuuntelivat Mansonin puheita ja ajatuksia, kuin jumalan suusta tulevaa sinfoniaa. Vaikka toisinaan hän pakotti heidät ottamaan mm. LSD:tä, jolloin hän sai heidät oikein otollisiksi ajatuksilleen ja heihin Emmakin oli nyt liittynyt. 
Emman isän ollessa "iso kiho" ja siten halutessa välttää skandaalia, ei tytärtä saatu pakotettua kotiin nk. lain avulla. Eikä Mansonia myöskään saatu kiinni mistään laittomasta, joten he jatkoivat ns. "onnellisina elämäänsä" Mansonin tilalla nautiskellen erillaisista päihteistä ja niin kutsutusta vapaudesta, dyykkailemalla ja varastelemalla. 
Aquarius on oikeastaan poliisisarja, mutta ei todellakaan mikään perinteinen sellainen. Ja sen ajan polttaviin aiheisin päästäänkin pureutumaan, niin hieman harmaalla alueella kulkevan, etsivä Sam Hodiakin, kuin Charlie Mansoninkin silmien kautta. Charlie Mansonin, joka on epäinhimillisen skitsottava. 

Rakastuin David Duchovnyyn "Californicationin" (tv-sarja) aikaan, hänen näytellessä rappiokirjailija Hank Moodya, se on aivan pirun mahtava sarja, joka kannattaa katsoa! Charlie Manson taas on minulle tuttu mm. hänestä kertovan aika surkean leffadokkarin "The Manson Familyn" kautta ja onhan tässä taipaleen varrella tullu törmättyä muutamaan Manson-faniinkin, sekä juttuihin Mansonin perheestä ja ihan mielenkiinnosta tullut itsekin hieman tutkittua  häntä. Itse en silti ihan ymmärrä sitä Manson-fanitusta ja olisi kiva, jos joku avautuisi minulle hieman siitä, joten sana on vapaa!

Tästä kuvasta näkyy, että sarjassa Mansonia esittävä Gethin Anthony on hyvin valittu rooliinnsa. Gethin Anthony on tuttu aiemmin mm. Game of Thronesista.