Mitä ihmettä?

A.W. Yrjänän runokirja, johon on yhdistetty vuonna 1997 ilmestynyt Arcana ja vuonna 2000 julkaistu Rota, kantaa molempien teosten nimeä Arcana & Rota. Runokirjassa on melkein 170 sivun verran runoja tuolta kuuluisalta solistilta, joka toimii kotimaisen CMX-yhtyeen keulahahmona.

Itse olen todellinen CMX-fani, joten kun äiskä löysi tämän kirpparilta halvalla, hän osti sen minulle samantie. Mielessäni Arcana & Rota-nimi kuullosti jotenkin hienolta, joten jo se olisi riittänyt minulle, mutta nyt, kun olen yrittänyt sitä lukea, niin en saa otetta runoista. Ne ovat joko liian vaikeita tai sitten niissä ei vain ole mitään järkeä. Tässä yhteisniteessä on melkein yhtä monta runoa kuin sivuja, eikä niistä oikeastaan mikään ole kovinkaan kummoinen. Onkohan koko kirja tehty vain siksi, että A.W. Yrjänän nimi saa sen myymään, vai onkohan se A.W. Yrjänän oma pila, että ottaisi selvää, kuinka pimeitä juttuja ollaan silti valmiita julkaisemaan, vain siksi, että siinä on hänen nimensä...ja miten paljon ihmiset ovat samasta syystä valmiita ostamaan ja maksamaan? En tiedä, mutta teos tuntuu todella epätodelliselta.

Kirjan runoista vain muutama on edes jotenkuten hyvä, eivätkä nekään ole mitään ihmeellisiä. A.W. Yrjänä on kuitenkin todella hyvä sanoittaja, niin siksi tämä kirja tuntuu minusta kaikelta muulta kuin tosissaan tehdyltä. Toisaalta häneltä on ilmestynyt ainakin kuusi runokirjaa, että ehkä vika onkin vain minussa. Nettikaupat mainostavat tätä myös seuraavanlaisilla iskulauseilla: "klassikoksi muodostuneet runokirjat yhdessä niteessä" yms. joten vika taitaa tosissaan olla minussa. Tai ehkä kaikki muut vain nyökyttelevät, että olipas filosofisesti sanottu, vaikka hekään eivät ymmärtäisi hölkäsenpöläystäkään suurimmasta osasta kirjan runoista... Mutts olihan siellä ne muutama runo ihan okei, tai ainakin niissä oli kohtia, jotka olivat ihan okei.

Seuraava runo kuuluu tosiaan kirjan parhaimmistoon, ja sekin on osittain hieman kummallinen... Runossa on kolme säkeistöä ja 14 säettä, ja muutama hassu toisiinsa sopiva riimi. Runo on Arcanasta. Tosiaan tälle kirjalle on melkein mahdoton antaa mitään arvosanaa, sillä CMX-faniuden takia haluisin tietysti antaa mahdollisimman hyvän, mutta se ei nyt vaan ole mitenkään mahdollista... Silti tämäkin arvosana tulee melkein puoliksi säälistä. Harmillista, mutta totta: 2-/5.

Uniaika

Valkea rätisee

ajatukset kerääntyy sen ympäri

kertomaan tarinoita luomisesta

ikuisesta huomisesta

On hyvä kädellä

ja kädet on hyvät

monta hyvää ihmisellä

Pelko pitää hereillä¨

unet vihaisia ko ei nuku

sade lasin koskettimilla

soittaa

olen ollut monta päivää puhumatta

alan kuulla ääniä

eikä ne puhu minusta hyvää

A.W. Yrjänä: Arcana & Rota (2006)
169 sivua
Kustantanut LIKE

- peace & love, and respect to you all-

Toive Siriukselle [improvisoitu runolaulu omistettu miehelleni]

Babylle syntymäpäivälahjaksi improvisoitu pieni runolaulu 16.2.2017

Toive Siriukselle

"Voi, jos voisin sua koskettaa,

tai sinun silityksesi tuntea taas,

niin antaisin siitä ihan mitä vaan.

Mut ei, se ei vaan mee enää niin.

Ei vaan mee enää niin. (x 2)

Sä et enää koskaan palaa minun luokseni,

vaikka kuinka rukoilen sun vuoksesi.

Niin ei, se ei vaan mee niin.

Ei, se ei vaan mee enää niin.

Ei mee enää niin. (x 3 / fiiliksen mukaan)

Voi, jos voisin sun kanssas nauraa,

tai vaikka oltais yhdessä ihan hiljaa,

niin tekisin sen vuoksi ihan mitä vaan.

Mut ei, se ei vaan mee enää niin.

Ei vaan mee enää niin. (x 2)

Mä en vielä pääse sinun luokesi,

vaikka tekisin mitä vaan sun vuoksesi.

Niin ei, se ei vaan mee niin.

Ei, se ei vaan mee enää niin.

Ei mee enää niin. (x 3 / fiiliksen mukaan)

Voi, jos voisin sua suudella, 

sinun äänesi hiljaa kuulla taas,

mut tuo ikuisuuden meri meidät erottaa.

Mut niin, se vaan menee nyt niin.

Se vaan menee nyt niin. (x 2)

Ennen kuin voin tulla sinun luoksesi,

minun pitää elää oma osani

ja yrittää tehdä täällä parhaani.

Niin, niin se vaan menee nyt niin.

Niin se vaan menee nyt niin." (x 3)

TobyWang & KiraNiia 20.10.2009 - 12.1.2017

Rest In Peace, my love! TobyWang 16.2.1981 - 12.1.2017

Tällä runolaululla on hieman erikoinen tausta. Tausta, joka hämmästytti itseänikin. Menin nimittäin eilen yksille yhteen mukavaan kuppilaan, jossa välillä saatan pyörähtää, sillä siellä törmää aina tuttuihin laidasta laitaan. Tällä kertaa siellä olikin sitten muutama hyvä muusikkoystäväni, jotka olivat saaneet luvan jammailla siellä. Meininki oli aika hyvä, kun kitara kiersi ringissä [ei tosin minulle, onneksi] ja joku toinen soitti "helistimiä", sekä välillä joku saattoi laulaa. No minä sitten pyysin ystävääni soittamaan yhden hänen sävellyksensä, joka on mielestäni aina ollut vaikuttava. Tähän biisiin ei ole sanoja, mutta se kertoo eron tuskasta, lopun alun tuskasta ja kaikesta siitä mitä siinä välillä on. You know! Toinen kaveri sitten sanoi minulle, että laula sinä. No en voi sanoa olevani mikään huippulaulaja, mutta okei, matalalta osaan toisinaan laulaa ihan okei, joten aloittelin hiljaa... mutta pääsin koko ajan vain paremmin vauhtiin ja lopulta siinä tuli joku viiden minuutin improvisoitu biisi vedettyä! Whaat?!  Elämäni ensimmäistä kertaa tein mitään tuollaista ja heti sen jälkeen ensireaktio olikin, että Mitä ihmettä mä just tein? Olinko se ihan oikeasti minä? Oho! En voi kiistää, ettenkö olisi ollut hieman imarreltu, vaikkakin hämilläni, kun ihmiset tulivat kättelemään ja kehumaan jälkeen päin. Ystävällänikin tuli tippa linssiin sanoistani... no niin tuli kyllä itsellänikin. 

Hetki vei mukanaan ja tuo improvisoitu biisi oli melko pitkä, mutta siitä jäi joitakin kohtia soimaan päässäni ja pyörittelin niistä nyt tällaisen runolaulun miehelleni, jolla olisi ollut 36vee syntymäpäivät tänään. Hän oli meistä se musiikintekijä, joten minusta on hienoa, että vaikkemme voikaan enää yhdessä juhlia hänen synttäreitään, voin silti omistaa hänelle jotain. Antaa hänelle lahjan, sellaisen mistä hän olisi pitänyt. On myös pakko myöntää, että tuo oli kyllä yksi elämäni vinkeimmistä kokemuksista, ja hän olisi ollut minusta ylpeä, jos olisi saanut olla paikalla.

Hanista/hanille kirjoitin aikasemmin myös pari muuta juttua:

- Viikon 3 lainaus [muistoksi miehelleni]

- Miesten aakkoset [ F ] lisäsin omiin miesten aakkosiini vielä yhden kohdan ja kerron myös yhden mieheni lemppareista, sillä se on vähintä mitä voin blogissani tehdä kiitokseksi hänelle.

-peace & love, and respect to you all-

Rakkauden Singulariteetti

"Minä olen rakastanut Sinua kauemmin,
kuin alkuräjähdyksestä on aikaa.

Minä rakastan Sinua enemmän,
kuin maa aurinkoa kaipaa.

Minä tulen rakastamaan Sinua vieläkin,
kun vain enää avaruudessa,
yksinäiset alkuhiukkaset atomeiltaan karkaa."

Tämän runon taustatarina:
Minä ja mies. Yhdessä hieman hyvässä häpässä. Tähtikirkkaana talviyönä Helsingissä. Kosmologiasta ja rakkaudesta juopuneina. Nuo minulle silloin vielä uudet maailmankaikkeuden ihmeet avautuivat. Kanssasi olin turvassa. Pienenä isossa maailmassa. Näin inspiroiduimme tämän runon yhdessä kirjoittamaan. Helmikuussa, armon vuonna 2012. Meidän runomme. Kaksi ihmistä. Yksi sielu. Sinä ja Minä. Me. Singulariteetti.

"And I won't be surprised, when I open my eyes, and I see what it's like, to realize that we're two of a kind."

Kingston Wall: Two Of a Kind

Chekkaa myös:

# Viikon 45 lainaus [prostituutio sodan aikaan]

# Testaa itsesi Dr. Ozzyn knoppitietovisassa!

# Hedonisti-koiran näkemys elämästä!

# Viikon 36 vitsi [sikaläppä]

# Anonymous is everywhere!

-peace & love, and respect to you all-