Turun Kirjamessut 5.-7.2018, mikä ihana, ihana paikka. Taivas!

Taas tapahtuu kaikille kirjanarkkareille pakollista häppeninkiä, sillä tänä viikonloppuna on Turun kirjamessut, jotka jätjestetään tietenkin Turun Messukeskuksessa! ...ja siihen bonarina päälle samaan aikaan, samassa paikassa pidettävät Turun Ruoka- ja Viinimessut.  Joten voin sanoa, että nämä ovat kyllä koko perheen (tai suvun) messut ja jos et vielä ole päässyt paikan päälle, niin huomenna ehtii vielä vallan mainiosti!

Itsekin olen päässyt vasta vain pintaa raapaisemaan, sillä pääsin perille vasta tänään, mutta onneksi huomenna ehtii vielä messuilemaan. Tällainen kirja-addikti kuin minä ei meinaan ihan hetkessä kierräkään messualuetta, sillä tänä vuonna täällä on satoja näytteilleasettajia, yli 400 ohjelmanumeroa ja tollaset 650 esiintyjää, joten jokaiselle on varmasti jotain! On nimittäin uusia kirjoja ja käytettyjä kirjoja, ja ihan 100 prosenttisen varmasti kirjoja joka elämän alueelta, joten nämä messut eivät todellakaan jätä ketään kylmäksi! Tämän vuoden maateemana on Viro, joten senkin puolesta löytyy varmasti kaikkea mielenkiintoista.

Huomenna ohjelmaa piisaa vielä aamu kymmenestä aina viiteen asti, joten vielä ehtii hyvin pörrätä! Kannattaa ihmeessä chekkaa [<-TÄSTÄ!] myös huomisen esiintyjät, sekä muut ohjelmanumerot, sillä siellä on kovia aiheita ja mahtavia esiintyjiä!

Mutta, jos et nyt jostain syystä pääse paikalle, niin kirjamessut rokkaa Helsingin Messukeskuksessa kuun lopussa, 25.-28.10.2018. Joten sinne sitten seuraavaksi!

Pitäkää hauskaa! ...ja lukekaa, lukekaa, lukekaa!

- peace & love, and respect to you all -

Rock of Ages [Domino-teatteri, Turku]

Sex, drugs and rock 'n' roll!

Rock of Ages oli ehdottomasti paras näkemäni musikaali! Okei, se oli ehkä myös kolmas näkemäni musikaali, joten sillä ei ole kovinkaan paljon kilpailijoita, muttei se laske tämän kokemuksen arvoa, vaan sanoisin sen silti pysyvän mielessä mukavasti ja kauan. Nimittäin rastat tutisivat päässäni aivan alusta asti, kun nyökyttelin menemään musiikin tahtiin. Bändi oli pirun kova, naiset muodokkaita ja kauniita, sekä miehet tietenkin komeita. Näimme millaista se meininki oli Losissa, Sunset Stripillä 80-luvulla ja kuulimme tietenkin sen aikakauden kovimmat hitit, kuten mm. I Wanna Rock, The Final Countdown, Here I Go Again ja Wanted Dead or Alive.

"Musikaali Rock of Ages kertoo kahdesta nuoresta, jolla on suuret unelmat. Rocktähteydestä haaveileva Drew ja näyttelijänuraansa aloitteleva Sherrie kohtaavat toisensa Los Angelesin Sunset Stripillä. Mutta mikä on showbisneksessä menestymisen hinta? Tai toisaalta - mitä ihmeen väliä sillä on, niin kauan kuin musiikki soi ja baari on auki?!"

(Esittely Domino-teatterin sivuilta)

Vaikka kyseessä olikin perin tyypillinen nainen tapaa miehen -> he rakastuvat -> tulee ongelmia -> jompi kumpi saa AHAA-elämyksen ja juoksee toisen perään -> ja niin he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti -tarina, mukana oli anarkiaa ja hyvää meininki ja musiikki. Koko kokemus oli niiiin positiivinen ja fiilis loistava koko illan esityksen jälkeen, että nyt sitä vasta kunnolla tajusikaan, että kuinka rankka ja raadollinen se muutamaa päivää aiemmin näkemämme näytelmä Kissa kuumalla katolla todellisuudessa olikaan! Turun Domino-teatteri oli muutenkin mukavampi kuin Logomo-teatteri, jonka kovista penkeistä kärsimme ollessamme katsomassa tuota aiempaa näytelmää. Dominossa taas fiilis oli katossa ja yleisö otettiin huomioon alusta asti, taputimme mukana ja huusimme YEAH!, sekä tutustuimme vieressä istujiin. Näin, että kaikilla muillakin oli hyvä fiilis yleisössä ja näytöksen jälkeen se erittäin positiivinen fiilis säilyi vielä pitkän aikaa! Tällä kertaa olimme myös ostaneet ohjelmalehtisen, josta olikin paljon hyötyä. Joten edelleen suosittelen kaikille joille teatteri on vielä yhtä valloittamaton alue kuin itselleni, että ohjelmalehtiseen kannattaa sijoittaa, vaikkei se tuntuisikaan kovin tärkeältä, se auttaa kuitenkin pääsemään paremmin sisälle näytelmään.

Tätä musikaalia suosittelen kaikille! Olet sitten tuttu teatterin ja varsinkin musikaalien kanssa tai et, niin kuin minä, tästä musikaalista saa silti paljon irti ja se hyvä fiilis, joka esityksen jälkeen oli säilyi kauan. Itselleni tämä oli niin positiivinen kokemus, että aion kyllä jatkossakin jatkaa teatterissa käymistä, enkä aio enää vältellä musikaalejakaan, vaikka aiemmin ajattelin etteivät ne olisi niin minun juttuni. Tämä kokemus muutti mielipiteeni ylösalaisin ja erityiskiitokset haluaisinkin vielä antaa pirun kova ääniselle mimmille, eli Pauliina Saariselle, sekä muuten erittäin hyvälle bändille. Ohjauksesta huolehti jo monista elokuvistakin tunnettu Mikko Kouki ja alunperäinen käsikirjoitus on Chris D'Arienzon käsialaa. 

Arvosana tälle koko kokemukselle on tällä kertaa helppo antaa, ei epäilystäkään 5/5.

Rock of Ages, Domino-teatteri Turku. Esityksen kesto 2h 30min (sis. väliajan 20 min.)

Ohjaaja: Mikko Kouki

Käsikirjoitus: Chris D'Arienzo ja suomennoksesta huolehti Teemu Kaskinen

Rooleissa: Mikael Saari (Drew Boley), Anna Victoria Eriksson (Sherrie Christian), Aki Louhela (Lonny Barnett), Veeti Kallio (Stacee Jaxx), Mika Kujala (Dennis Dupree), sekä monia muita kovia näyttelijöitä.

Bändi: Ville Vihko (kapellimestari, keyboards), Juha Keskinen (kitarat), Antti Kajan (basso), Antti Karhumaa (kitarat), Hannes Pirilä (rummut)

Käyttämäni kuvat ovat Turun kaupunginteatterilta, ottanut Otto-Ville Väätäinen.

-peace & love, and respect to you all-

Kissa kuumalla katolla [Logomo-teatteri, Turku]

"And you my father, there on the sad height.

Curse, bless, me now with your fierce tiers, I pray.

Do not go gentle into that good night.

Rage, rage against the dying of the light!

- Dylan Thomas

(Näytelmä alkoi tämän lainauksen loistaessa valokankaalla, kun taustalla soi hieman Fever Ray-tyyppinen musiikki, joka myöhemmin paljastui Lana Del Reyn Old Moneyksi.)

28.12 juhlimme 31vee synttäreitäni yöpymällä pienessä ja mukavasti rönsyilevässä hotellissa [Park Hotel Turku], sekä käymällä Turun Logomo-teatterissa katsomassa Tennessee Williamsin 1950-luvulle sijoittuvan näytelmän nimeltä Kissa kuumalla katolla. Ihan oikeassa teatterissa käynti ei ole ihan verissä, joten nyt mentiin hieman jännän äärellä... Ja pieni vinkki heille joille teatteri on myös yhtä valloittamaton alue kuin itselleni; suosittelen sijoittamaan ohjelmalehtiseen, sillä sen kanssa näytelmästä saa heti paljon enemmän irti. 

Logomo-teatteri ulkoa. Kiitokset kuvasta kotikaupunkini sanomille, eli Kouvolan Sanomien sivuilta bongattu!

"Tänä vuonna Big Daddyn syntymäpäivillä on aivan erityistä syytä juhlaan: Pollittin suvun patriarkka on juuri saanut syöpätutkimuksesta puhtaat paperit. Tai niin kaikki Big Daddylle uskottelevat. Juhlavieraiden joukossa ovat kissaksi kuumalla peltikatolla itsensä tunteva Margaret ja tämän alkoholisoituva aviomies Brick. Perhe kokoontuu puuvillakuninkaan viimeisille syntymäpäiville perinnönjako mielessään. Kenet Big Daddy valitsee perintöprinssikseen? Lapsettoman, juopon Brickin vai tämän unelmaelämää vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa elävän veljen Gooperin? Illan aikana pinnalle nousee paljon vaikeaa, rumaa ja puhumatonta."

(Logomo-teatterin kotisivuilta)

Sitä on nimittäin kantapäät kovilla, kun kaiken joutuu oppimaan niiden kautta. Suosittelen todellakin sijoittamaan ohjelmalehtiseen, varsinkin jollei teatteri ole verissä. Ja koska itselläni ei ole, tein sen virheen, että en sijoittanut... Mutta onneksi pääsimme puoliajalla lukemaan naapurin ohjelmalehtisen, ja minä sekä mieheni, saatiin molemmat heti sen jälkeen paljon enemmän irti koko esityksestä. Eli vinkki yksi: sijoita ohjelmalehtiseen. Vinkki kaksi: syö kotona masu täyteen, sillä teatterissa on tunnetusti kaikkeen lisätty muutama euro... Mutta muuten Logomo-teatterista jäi melko positiivinen fiilis! Vanhat VR:n konepajat oli muutettu tyylikkääksi ja meneväksi teatteriksi ja raflaksi, jossa liikkuminen pyörätuolillakin sujui erittäin jouhevasti. Sini Pesosen ohjaus näytelmästä oli myös ihan mukiin menevä, eikä siitä ole mitään valitettavaa. Näytelmän tapahtumathan sijoittuivat yhteen päivään, yhteen huoneeseen, käytävään ja ulkoparvekkeeseen. Tilat oli eristetty hienosti läpinäkyvillä seinillä ja vanhoilla ovilla, jotka kuvasivat hyvin prameaa, mutta jo kuolemaisillaan olevaa kartanoelämää, syvässä etelässä, puuvilla plantaaseilla, 50-luvun Amerikassa. Ja varsinkin ohjelmalehtisen lu'un jälkeen, mikään ei jäänyt epäselväksi... Lavastuksesta vastasi Jani Uljas, eikä sille tarvitse kauaa etsiä adjektiiveja, se oli upea, mutta simppeli. 

Tässä kuvassa näkyy hyvin, kun Big Daddy miettii syntyjä ja syviä, samalla kun vieraat katselevat ulkona ilotulitusta. Mistään ei suvaitse ääneen puhua, parempi on salakuunnella ja urkkia ovenraosta. Kuvat Turun kaupunginteatterin sivuilta, kuvannut Otto-Ville Väätäinen.

Niin kuin Logomon nettisivuillakin kerrottiin, niin näytelmän teemanahan oli juuri ikävät ja hankalat, painostavat perhesuhteet, identiteettikriisit yhdellä jos toisellakin, sekä valheet ja tietysti rakkaus, sekä seksuaalinen turhautuminen, josta näytelmän nimikin juontuu... Big Daddy (Taneli Mäkelä) oli ison plantaasin omistaja ja tottunut pitämään kovaa kuria, sekä olemaan suvun patriarkka, josta jo nimi Big Daddykin kertoo. Ja voin kertoa, että kun istuimme eturivissä ja puoliajan jälkeen Big Daddy tuijotti minua suoraan silmiin, jähmetyin penkkiin ja koin hänen voimansa. Rukoilin, että "älä ala huutamaan minullekin, älä ala huutamaan minullekin", onneksi ei alkanut, sillä olisin varmasti juossut karkuun... tai siis in my own case, rullannut karkuun. Anyway, pääsimme näkemään likaista perintöjuonittelua, kun jokainen sukulainen yritti olla edukseen suuren ja mahtavan miehen, isän tai appiukkonsa edessä. Näimme miltä tuntuu seksuaalinen turhautuminen, kun intohimo on kuollut, mutta luovuttaakaan ei vaan voi, koska te tiedätte; ei vaan voi. Tai kun jää aina veljensä varjoon, vaikka itsellä olisi asiat kuinka reilassa, mutta isän kutapoju, oma alkoholisoitunut veli olisi silti aina se ykkönen. 

Toiset ovat kokeneet näytelmän raadollisena ja rankkana, ahdistavana mitä se toki olikin, mielestäni ei kuitenkaan liikaa, vaikka Logomon kovat penkit ehkä tekivätkin sen hieman raadollisemmaksi kuin näytemä oikeasti oli... Tosin aiheina syöpä, seksuaalinen turhautuminen ja ilkeät sukulaiset olivat vakavia, saimme silti onneksi välillä nauraakin. Toisen puoliajan jälkeen (jolloin olin myös lukenut sen ohjelmalehtisen!) näytelmän kaikki ainekset oli kerätty kasaan ja mielestäni se vain parani loppua kohden. Ja lopusta pidinkin jo... no, enemmän.

Arvosanaa on vaikea antaa, mutta jos antaisin koko kokemukselle 3+ tai 3,5/5, olisin melko lähellä...

Kissa kuumalla katolla, 3h 15min
Logomo-teatteri Turku
Rooleissa mm. Pyry Nikkilä (Brick), Niina Koponen (Maggie), Taneli Mäkelä (Big Daddy) ja Eila Halonen (Big Mama).
Ohjaaja: Sini Pesonen

-peace & love, and respect to you all-