Kiera Cass: Valinta

Tuli kesällä luettua näitä erilaisia dystopioita niin kuin Veronica Rothin Divergent-trilogia ja Suzanne Collinsin Matkijanärhi-trilogia (The Hunger Games), niin sitten, kun lyösin tällaisen naistenhömppädystopian, niin tietysti sekin piti mennä lukemaan... BTW, onkohan naistenhömppädystopiat sitten "oikealta nimeltään" dystopiahömppää? Anyway, Kiera Cassin Valinta on ensimmäinen osa hänen The Selection-sarjaansa, jossa Yhdysvallat ovat jo aikaa sitten tuhoutuneet neljännessä maailmansodassa ja tilalle on muodostunut Illéa niminen monarkia. Vaikka koko kirjan päätavoite on - aivan erillainen - kuin aiemmin mainitsemissani dystopioissa, on maailma jossa ihmiset elävät kuitenkin hieman samantyylineen kuin esimerkiksi The Hunger Gamesissa. Valinnassa eletään hataraa rauhan aikaa, jota on takana jo useampi vuosikymmenen, mutta kuitenkin eletään vielä hieman pelonikeessä, ja kapinallisten hyökkäykset ovat tavanomaisia. Sodan jälkeen ihmiset on jaettu kahdeksaan kastiin kykyjensä mukaan ja nyt myöhemmin heidän lapsensa ja lastenlapsensa ovat perineet heidän kastinsa. Ainoa mahdollisuus nousta kastiarvossa on rikastua tai avioliitto. 

"Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä. 

America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana on kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset. 

Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseinalaistaa itselleen tekemiä suunnitelmia - ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle." 
(Takakansi)

Okei, myönnetään, kuullostaa melko imelältä, mutta kirja oli ehkä hieman parempi kuin mitä takakannesta voisi odottaa. Okei, tässä kirjoittaessa, kirjan takakannesta tuli nyt vielä heti mieleen sellaiset tosi-tv sarjat kuin vaikkapa Unelmien poikamies yms. ja jokainenhan kyllä tietää niiden perusjuonen. KÄÄK! Nyt tämä alkoi heti kuullostamaan vielä höntimmältä kirjasarjalta kuin aluksi annoinkaan ymmärtää. Kaiken lisäksi, kirjassa ehdokkaat vielä joutuivat aina viikoittaiseen raporttiin, joka näytettiin ympäri maata yms. tilaisuuksiin, joihin tuli laittautua aina ihan vimpanpäälle ja edustaa itseään, niin kuin missikisoissa. Ja toki olihan America Singer vielä hieman höntti sankarittarenkin nimi, mutta ehkä he olivatkin nostalgisia, kun nimesivät tyttärensä entisen, hyvin demokraattisen, maansa mukaan, joka oli nyt muuttunut monarkiaksi. Illéassa oli ollut tapana naittaa prinsessat ulkomaille suhteiden luomiseksi, ja tuleva kuningas taas jollekin onnelliselle maan tyttärelle, jonka prinssi valitsee kolmestakymmenestäviidestä valitusta ehdokkaasta... Ja kun tätä ajattelee pelkästään naistenhömppänä, niin silloinhan tämä oli ihan menevä.

Kirja alkaakin siitä, kun kaikille eri osissa maata oleville, sopivan ikäisille tytöille lähetetään lomake, jolla he pääsevät osallistumaan kilpailuun prinssi Maxonin sydämestä. Kaikki muut ovat tietysti ihan täpinöissään, mutta America ei haluaisi osallistua, sillä hän on jo valmiiksi varsin rakastunut. Aspen on häntä arvoltaan alempi kastijärjestelmässä, ja siksi heidän suhteensa onkin salainen. American perhe on viidennessä kastissa, eli muusikoissa ja taiteilijoissa, ja America on sukunimensäkin mukaan laulaja. Hänen perheensä tulee juuri ja juuri toimeen, ja siksi Valintaan osallistuminen olisikin melkoinen mahdollisuus, sillä jo pelkästä osallistumisesta perhe saa tukea. Ja kun America sitten valitaan mukaan, ei hänen auta muu kuin osallistua. Kauhuissaan hän lähtee matkalle kohti palatsia, jossa häntä odottavat palvelijat, sekä kaapit ja rasiat pullollaan upeita asuja, koruja ym. hömpötystä. Unohtamattakaan muita tyttöjä, joista osa on valmiina lähes "repimään toisilta hiukset päästä" saadakseen heidät tiputettua kisasta. Mutta sitten, kun America tutustuu paremmin prinssi Maxoniin ja he ystävystyvät, alkaa America pian tuntea muitakin tunteita kuin vain ystävyyttä prinssiä kohtaan... Sillä välin Aspen on kuitenkin pestautunut armeijaan, noustakseen kastijärjestelmässä, ja hänet palkataankin vartijaksi palatsiin. Eli kirjasarjan seuraavassa osassa onkin tiedossa jonkinlaista kolmiodraamaa samalla, kun kilpailu prinssin sydämestä kiihtyy... 

Tosiaan tämä oli tällainen kevyempi dystopia, enempi naistenhömpän puolelle kääntyvä, eli dystopiahömppä. Vaikka juoni ja kuviot olivatkin melko pinnallisia, oli tätä kuitenkin ihan viihdyttävä ja siinä mielessä kiva lukea, ettei sitä todellakaan tarvinut ottaa liian vakavasti. Ja välillähän on pakkokin lukea jotain kevyempää, sillä muuten lukisin koko ajan vain murhista ja yliluonnollisista asioista, joten yleensä vetäisenkin välillä väliin jonkin Nora Robertsin tai vastaavan, ja siihen tilanteeseen tämäkin kirja sopi aivan yhtä hyvin kuin joku muukin. Ja vaikka tämä nyt olikin tällainen hömppä, aion tietysti lukea myös sen seuraavan osan, sillä onhan minun saatava tietää kuinka tarinassa käy, kuka saa kenet, kuka pettää kenet ja mitä sitten tapahtuu... Pakko siis lukea myös seuraava osa, eli Eliitti. Tämä sopii myös hyvin luettavaksi mm. BFF-lukuhaasteeseen, sillä palatsista America löytää myös ystäviä, sekä ystäviksi pukeutuneita susia.

Arvosanaksi tälle kirjalle voi helposti heittää 3+/5. Sillä jännällä tavalla tämä oli kuitenkin ihan luettava ja tarpeeksi viihdyttävä dystopiahömppä... Tämä kirja sopii kaikille muillekin piiloromantikoille!

Kiera Cass: Valinta (2016)
Alkuperäisteos: The Selection (2012)
Kustantaja: Pen & Paper [Pokkaripaja]
Itselleni: kaupasta.
334 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus

Olen viime aikoina lukenut sen verta kovia, että raakoja dekkareita mm. Ruotsinmaalta tai sitten keskiaikaan sijoittuvia rakkausromaaneja Kaari Utriolta yms. - hieman raskaampaa - luettavaa, että välillä tulee se fiilis, kun on pakko tarttua ihan nykypäivään sijoittuvaan kunnon naistenhömppään. Siihen minulle tarjoutuikin oivallinen tilaisuus, kun sain kaverilta Sophie Kinsellan pokkarin Kevytkenkäinen kummitus. Sophie Kinsella ei ole muutenkaan aivan tuntematon kirjailija, sillä onhan hän kirjoittanut tunnetun Himoshoppaaja-kirjasarjan, josta on ainakin yhdestä tehty elokuvakin, mutta joita en tosin ole lukenut, kuin ehkä yhden. Sillä nk. Chick lit-kirjatyyli ei ole sitä ihan tyypillisintä aluetta itselleni, vaikka toki myönnän sitäkin kirjallisuudenlajia lukevani muutaman kerran vuodessa, koska välillä vaan tarvii jotain niin paljon - kevyempää - että voi tosissaan heittää aivot narikkaan. 

"Lara Lingtonilla on aina ollut vilkas mielikuvitus, mutta nyt se vetää hurjia ylikierroksia. Yhtäkkiä hän saa seurakseen isotäti-Sadien riehakkaan haamun, jonka mielestä sukulaistyyttö viettää todella tylsää elämää. Juhlia, miehiä, samppanjaa! vaatii kummitus charleston-ajalta ja pyytää Laraa täyttämään viimeisen toiveensa. Kaulakoru, jota ilman Sadie ei voi asettua haudan lepoon, on kadonnut, ja Laran pitäisi etsiä se. Lisäksi Laran paras ystävä on häipynyt Goalle ja poikaystävä on juuri kävellyt ulos hänen elämästään! Sadien puskemana Lara kuitenkin ryhtyy salapoliisiksi, ja kaulakorua jäljittäessään hän kohtaa paitsi uuden ihanan miehen myös joutuu punastuttavan noloihin tilanteisiin."
(Takakansi)

All right! Kuullostaa kyllä melkoisen kornilta tuo takakannen teksi, varsinkin lopusta, mutta toisaalta mikseivät kummitukset, joita kirjoissa tai leffoissa esiintyy, voisi välillä olla hauskojakin? Kuinka monta hauskaa kummitusta muuten itse muistat? Itselleni ei tule mieleen näin äkkiseltään muita kuin Casper, kiltti kummitus, josta pienenä pidin paljon... Anyway, jos olisin lukenut kirjan takakannen ensin, olisin luultavasti odotuttanut tätä kirjaa vielä kauemmin hyllyssä, koska nyt mennään jo sen verran ylihömpän kuuloiselle alueelle, etten tiedä mitä sanoa ja koska ne chick lit-kirjat nyt kun eivät vaan ole niin minun juttu, vaikka kummituksista ja muista olenkin kiinnostunut...

Mutta pitää kai tästä kirjasta jotain muutakin kertoa... Eli se kertoo 27-vuotiaasta Larasta, joka on vähän aikaa sitten perustanut Headhunter-firman parhaan ystävänsä kanssa, kun tämä jättää hänet pulaan ja häipyy Goalle. Muutenkaan Laralle ei pyyhi kovin hyvin, sillä mies jota hän luuli siksi oikeaksi, on jättänyt hänet reilua kuukautta aiemmin ihan ilman selityksiä, ja lopulta mies kyllästyi särkyneen sydämen tekstiviestipommituksiin niin, että ilmoitti asiasta tylysti Laran vanhemmille ja vaihtoi numeroa. Hänen perheensä on jo valmiiksi, hänen muutenkin ylivilkkaan mielikuvituksensä takia alituisesti huolissaan hänestä... Joten kun 105-vuotiaana kuollut isotäti Sadie alkaa kummitella hänelle 20-luvulla eläneessä 23-vuotiaan kropassaan, menee Laran käyttäyminen jo sen verran oudoksi, että koko suku pelkää hänen seonneen. Koska kukaan suvusta ei oikeastaan edes tuntenut tai kummemmin välittänyt isotäti Sadiesta, joka oli asunut halvaantumisensa jälkeen vanhainkodissa jo vuodesta -80, he ihmettelevät suuresti, kun Lara alkaa yht'äkkiä ajaa Sadien asioita ja käyttäytyä, niin kuin he olisivat olleet kovin läheisiä. Mutta ei hänen auta muukaan, sillä Sadie ei jätä häntä rauhaan, koska Lara on ainoa joka voi nähdä hänet, joten hän vaatii itsepäisesti Laraa etsimään hänen kadonneen, rakkaan ja kallisarvoisen, kaulakorunsa, sillä ilman sitä hän ei pääse haudan lepoon.

Sadie on koppava ja itseriittoinen kummitus, joka käskyttää Laraa viimeisen päälle, huutaa hänen korvaansa käskyjään, kuin banshee. Lopulta he kuitenkin ystävystyvät ja alkavat yhdessä leikkiä todellisia Neiti Etsiviä... Muina viimeisinä toiveinaan Sadie haluaa päästä vielä treffeille valitsemansa miehen kanssa, tai siis Larahan sinne treffeille tosin joutuu menemään... Tämä kaikki aiheutti kyllä melkoisia kommelluksia ja hauskuutta tarinaan, sillä Sadie pakottaa Laran pukeutumaan 20-luvun tyyliin ja kuiskii hänelle mitä tehdä ja sanoa, pakottaa ja opettaa tämän lopulta tanssimaan charlestonia yms. sillä tarpeeksi "suoraan korvaan huutamalla" Sadie pystyy vaikuttamaan hieman muihinkin ihmsiin. Lopulta kaulakorunkin tarina alkaa selvitä ja sen takaa alkaa paljastua "isompi kuva", joka on kyllä ihan hyvin suunniteltu tässä kirjassa, joten siitä ei ainakaan pääse moittimaan, ja jonka Lara on päättänyt tuoda julki. Metsästäessään totuutta he joutuvat vaikka minkälaisiin kommervenkkeihin. Eikä Sadie nyt niin huonoa miestäkään lopulta mennyt valitsemaan, joten saadaan kuvaan hieman romantiikkaakin. Lopulta Lara alkaa Sadien avulla ymmärtämään ja arvostamaan enemmän myös itseään ja omaa tahtoaan... Ja tietysti tarina päättyy (lähes) kaikinpuolin onnellisesti... tosin en kyllä muuta odottanutkaan.

Okei, tästä on hyvin vaikea kirjoittaa, sillä ei ole oikeasti ominta areaani ja muutenkin kirja oli todella kaksipiippuinen juttu. Monissa kohdissa nauroin ääneen, mutta toiset kohdat taas saivat myös hieman ärsyyntymään, sekä toisinaan kirjoitustyylikin nyppi, sekä Sadie oli paikoitellen hauska, mutta toisaalta ehkä melkein enemminkin ärsyttävä. Toki 20-luvusta oli kiva kuulla lisää, ja kuullostihan Sadien elämä mielenkiintoiselta. Kirjassa oli paikoitellen hyviä kohtia, mutta enimmäkseen siitä ei ole kummempaa sanottavaa kuin, että niin perustyhmää(/hauskaa) hömppää, että sen unohtaa pian, eikä se jää kirjahyllyn aarteisiin.

Arvosanaa on pirun vaikea sanoa, mutta saakoon nyt 2,5 tähteä viidestä.

Kuva on leffasta nimeltä The Great Gatsby  ja lainattu genius.com-sivustolta.

INFO-ISKU! Wikipedia tietää kertoa, että chick lit-kirjatyyli tuli tunnetuksi aiokoinaan, vuonna -96 ilmestyneen, Helen Fieldingin kirjoittaman Bridget Jones's Diaryn myötä. Ja Bridget Jonesista minäkin pidän kyllä paljon.

Mitä kirjabloggaritoverini ovat tästä kirjasta kirjoittaneet: Pienen kirjaston Katri ja Susan kirjaston Susa P.

Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus, 2010
Alkuperäinen nimi: Twenties girl, 2009
WSOY pokkari
585 sivua

-peace & love, and respect to you all-

Pride & Prejudice & Zombies (2016)

Kyllä! Aivan totta. Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit. Ensin ajattelin, että what the f**k?! ...mutta sitten olinkin jo ihan messissä!

Nimittäin vietimme kuitenkin ihan hauskan leffaillan eilen katsomalla tämän tänä vuonna ilmestyneen, Burr Steersin ohjaaman leffan Pride and Prejudice and Zombies. Ja uskomatonta, mutta totta, niin siinä mennään, niin kuin Jane Austenin 1800-luvulla kirjoitetussa klassikossa nimeltä Ylpeys ja ennakkoluulo. Joukkoon oli vain lisätty taistelukoulutus Kiinassa (eikä Japanissa Rouva Bennetin harmiksi, ja niin kuin hyvänä tapana oli), sekä hieman zombeja ja Tadaa! Veri lentää 1800-luvun hienostopiireissä! Voi hitsin pimpulat, kukahan tämän idean oikein keksi? Anyway se rullaa ihan menevästi ja sopii erinomaisen hyvin katsottavaksi ainakin näin Halloweenin/Samhain aikaan!

Tämän osalta tuli muutenkin taas yksi hassu yhteensattuma elämässä... Sillä vähän aikaa sitten, luin juuri yhteisniteen, jossa oli kaksi kuuluisinta Jane Austenin teosta *Järki ja tunteet* (1811), sekä *Ylpeys ja ennakkoluulo* (1813). Kirjoittaessani niistä juttua, mietin että kyseinen aikakausi ja sen rajoittuneet tavat loivat minulle ihan sellaisen tunteen, niin kuin olisin lukenut "postapokalyptista historiaa". Ja sitten kun eilen surffailin etsimässä netistä niitä kahta kuuluisinta kirjoista tehtyä leffaa, niin enköhän törmääkin sattumalta sellaiseen versioon, johon oli lisätty zombit ja yhtäkkiä minä todella katsonkin postapokalyptista historiaa! Whaaat! Mutta ilmeisesti jotkut muutkin olivat tunteneet jotenkuten samalla tavalla kanssani kirjoja lukiessaan, ja jonka osittaisena seurauksena tämä leffakin on ehkä syntynyt. Eikä tämä onneksi päässyt halventamaankaan Austenia, vaan luultavasti toi hänelle vain entistä enemmän lukijoita. 

Leffan näyttelijöistäkin löytyi ainakin kaksi kuuluisaa Game of Thrones tähteä, nimittäin Tywin (Charles Dance) ja Cercei (Lena Headey) Lannister, näyttelivät tässä leffassa Herra Bennetin ja Lady Catherine de Bourghin rooleissa, ja he olivat huikeita! Eivätkä muutkaan näyttelijät olleet lainkaan huonoja! Lizzyn roolissa nähtiin kaunis Lily James ja Darcyn roolissa oli kuuluisa Sam Riley. Tuli sellainen fiilis, että tämän leffan on ollut pakko syntyä siinä samassa myräkässä, joka alkoi silloin muutamia vuosia sitten, kun alettiin tehdä juuri tällaisia historiallisista klassikoista tai suurmiehistä kertovia uusia kauhuversioita, niin kuin esimerkiksi se vuonna 2012 tullut leffa, jossa Abraham Lincoln  on vampyyrinmetsästäjä (Abraham Lincoln: Vampire Hunter). Joten minulle tulikin täytenä yllätyksenä, että tämä leffa oli vasta tänä vuonna ilmestynyt. Oletin sen olevan ainakin muutaman vuoden vanha ja siksi menneen ohitseni, mutta ei, vaan tosiaan se on julkaistu vasta helmikuussa 2016.

Alkuperäisenä tarkoituksenani oli tosiaan katsoa, se ihan "oikea" Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta koska törmäsin tähän, sain pelkästään nimen perusteella miehenikin katsomaan sen kanssani, ja vitsi että meillä oli hauskaa! Tämä oli toiminnallinen pikkukauhu leffa, ehkä tätä voisi kutsua parodiaksikin, mutta ei missään tapauksessa sellainen "hieman liiankin tyhmä parodia", mitä on Scary Movieiden tulon jälkeen tehty oikeestaan kaikesta. Tämä on erilainen, ja jos tykkäät genrestä, tulet tykkäämään tästäkin, joten suosittelen! Plussana tässä on taas hieman erilaisia, mutta ei mitenkään mahdottomia zombeja. Kerrottakoon että ns. pahaksi zombiksi tullaan vasta, kun ollaan maisteltu hieman ihmisaivojakin. Muutenkin muuttuminen tapahtuu hitaammin, kuin yleensä, niin ettei sitä välttämättä meinaa huomata ihmisestä ennen kuin on liian myöhäistä! Mutta onneksi Herra Darcy on Englannin kuuluisin ja taitavin zombinmetsästäjä ja Bennetin tytötkin ovat ihan hyvin koulutettuja, vaikkakin puutteellisesti Kiinassa, kuuluisassa taistelutaitojen kodissa, eli Shaolin-temppelissä.

Arvosanaa tällaiselle leffalle on aina vaikea antaa, mutta tuollainen 3+/5 olisi melko sopiva! Sillä kyllä se oli oikeasti ihan hauskaa ja jännittävää, eli täysin viihdyttävää katsottavaa meille, jotka pidämme genrestä!

Anyway, pääset tästä itse chekkaamaan vielä leffan trailerin: Pride & Prejudice & Zombies

Ja tästä pääset lukemaan mietteeni ihan alkuperäisestä Jane Austenin *Ylpeys ja ennakkoluulo* nimisestä kirjasta. 

Kuvassa oikealta lähtien: Willoughby, Mary Bennet, Darcy, Lizzy Bennet, pastori Collins, Jane Bennet, Lady Catherine de Bourgh ja Bingley. Kuva lainattu screenrant.comista. Thanks!

Pride and Prejudice and zombies (2016)
Genre: Toiminta, romantiikka, kauhu
Ohjannut: Burr Steers
Päänäyttelijät: mm. Lily James, Sam Riley, Charles Dance, Jack Houston, Lena Headey, Douglas Booth, Bella Heathcote ja monia muita tunnettuja ja hyviä näyttelijöitä.
Kesto: 1h 48min.

-peace & love, and respect to you all-