Viikon 24 lainaus: "Jos naiset olisivat vallassa, olisi(ko) kaikki paremmin?!"

Tällä viikolla olen lukenut Jan Salmisen vuonna 2012 ilmestynyttä Äidinmaa-nimistä kirjaa. Kyseessä on kotimainen dystopia, jonka tapahtumat sijoittuvat noin 100 vuoden päähän nykypäivästä, maahan jossa naiset ovat ottaneet vallan ja miehet, eli koiraat ovat alistettu täysin. Koiraat toimivat orjina, ja suvunjatkamisesta huolehtivat hedelmöitysklinikat, tosin kyllä naiset käyttävät koiraita vielä satunnaisesti seksuaalisten halujensa tyydyttämiseen. Kuitenkin sen jälkeen, kun tarvittava siemenmäärä on kerätty talteen, eli noin 25-vuotiaana, koiraat alistetaan hormonihoidon avulla, joka tekee heidät haluttomiksi, "eläviksi kuolleiksi"... Toki varmuuden vuoksi heidät myös kastroidaan.

"Aviomiehesi kyvyttömyys johtaa, voi olla seurausta sinun kyvyttömyydestäsi alistua."

Tämän viikon lainaus kertoo siitä, kuinka naiset kohtelivat alempiarvoisia koiraita tuossa pelottavassa tulevaisuuden isän... ei kun Äidinmaassamme.

   "Tietä pitkin lähestyi hahmoja, määrätietoisia juoksijoita. Vahdin kenkä rouhaisi hiekkaa, kun hän liikahti lähemmäs.
   "Käännytäänpä sitten."
   Laskimme katseemme. -- Lenkkeilijät pysähtyivät etäämpänä venyttelemään. Minä kuulin heidän puuskutuksensa. Jos olisimme katsoneet heitä läheltä - heidän supistuvia ja taas laajenevia sieraimiaan, heidän raotettuja, huohottavia suitaan ja hikipisaroita, jotka valuivat ohimoilta poskille, kaulalle ja rintojen väliin, heidän jännitettyjä pohkeitaan, pakaroitaan ja käsivarsiaan - mitä me olisimme ajatelleet? Vääriä asioita. Hyökkääviä asioita. Miehen ajatuksia.
   Railo oli kääntänyt selkänsä, kuten minä. -- Hänen käsivartensa lihakset nykivät. Katse oli aivan lyhyt. Hän käänsi päätään, vilkaisi kerran sivulleen ja laski sitten päänsä uudelleen. Vahti huusi "poika", eikä Railo tiennyt, ettei kaikkiin kutsuihin ollut syytä vastata. 
   Toivoin, ettei hän menisi. -- Mutta Railolle hetki oli toisenlainen, täynnä saavuttamattomien asioiden kipua.

   "Hei poika. Tulehan tänne. Tytöt haluavat, että esittäydyt", vahti hihkaisi. Hänen äänensä oli ystävällinen, mutta ohut. Kaikki valheet saivat äänen kuulostamaan ohuelta. Railo ei ymmärtänyt sitä vielä.
   Vahti pyysi Railoa laskemaan housunsa. "Ole nyt reipas poika. Näytä tytöille, mitä sinulla siellä on. Haluathan sinä sitä itsekin. --
   Railo mumisi jotain, mistä en saanut selvää.
   "Minäpä autan", vahti sanoi.
   Vetoketju rahisi, kun Railon housut avattiin. Naiset purskahtivat nauruun, ja nyt Railokin hörähti, niin kuin käynnissä olisi ollut yhteinen, hilpeä iltapäiväleikki. Hän kuullosti pieneltä ja hämmentyneeltä pojalta, juuri sellaiselta kuin oli.
   "Melkoinen karvapehko", eräs lenkkeilijä sanoi. "Ei taida pahemmin ajella alapäätään. Katsokaa, kuinka se aivan kimeltelee hiestä."
   "Ja mikä lemu tuosta mättäästä nousee", toinen nainen sanoi. Kuulin inhon ja huvittuneisuuden hänen äänessään.
   "Sen raiskain on groteskin kookas. Ei pieni ja solakka niin kuin nuorilla pojilla pitäisi olla." -- Railo liikahti, mutta vahti keskeytti hänet. "Anna sepalluksen olla auki. Älä sinä poikakulta välitä meidän puheistamme. Me vitsailemme vain. Kaunis poika sinä olet."
   Hän seisoi paikoillaan liikkumattomana ja sanattomana ja antoi naisten pilkallisten katseiden polttaa.                                                                                                                           
   "Tekisikö sinun mieli?" vahti sanoi. "Haluaisitko katsella tyttöjä vähän?"
   Railo ei vastannut.
   "Ei sinulla ole mitään syytä nolostua. Etkö tahtoisi katsoa heitä?"
   Railo mutisi vaimeasti.
   "Puhu ääneen, poika."
   "Sanoin, ettei sellainen ole sallittua", Railo toisti.
   "No nyt on poikkeustilanne", vahti sanoi. "Täällä ei ole muita näkemässä kuin me, emmekä me kerro kenellekään. Vai mitä, tytöt?"
   "Ei tietenkään."
   "Anna mennä vain", vahti maanitteli. "Katso heitä. Ajattele heidän sääriään ja huuliaan ja rintojaan. Eikö se kutkutakin vähän?"
   Railo epäröi. Tiesin, että antiandrogeenit veivät halut, mutta Railo oli vielä nuori poika, eivätkä lääkeaineet kyenneet täysin tukahduttamaan hänen kehonsa tarpeita ja toiveita.

   "Ajattele heidän kosteita pillujaan."
   Muut naiset hätkähtivät hieman vanhan vahdin karkeaa kielenkäyttöä.
   "Hyvä poika, noin juuri. Juuri noin. Katsokaapa tytöt tätä."
   En nähnyt, mitä tapahtui. En halunnut nähdä. Naiset ähkäisivät. Vahti hohotti. Hänen naurunsa oli lämmin, ja minä vihasin sen sydämellisyyttä, siihen kovettunutta valhetta.
   Oli mahdoton sanoa, mikä äänistä kuului ensimmäisenä. 
   Sähköinen rätinä, niin kuin jää murtuisi hyvin noeasti.
   Railon kiljunta.
   Tai sittenkin vahdin huuto hampaiden läpi: "Etkö saa pidettyä itseäsi kurissa, etkö? Ei tarvita kuin pieni mielikuva, ja sieltä ne koiraanhimot työntyvät." --
   Rätinä loppui, mutta Railon valitus jatkui. Ulosteen ja virtsan löyhkä peitti alleen muut hajut. "Nämä eivät ole kiimassa piehtaroivia navettaeläimiä parempia."

   Visuaalinen seksuaalinen hyökkäys. Siihen rikokseen Railon väitettiin syyllistyneen, jos joku vahtien esinaisista esittäisi kysymyksiä Railon huonosta kunnosta. Hän oli katsonut kielletyllä tavalla. Toiseksi syytekohdaksi tuli tuolloin aina rikollinen kuvittelu. Oikeudenkäyntiä ei tarvittu. Todisteeksi miehen rikoksesta kävi naisen sana." 
                                                                     Rudolf Schlichter: "Untitled" (dominatrix) 1930

Tämä tarina on karu esimerkki siitä, kun valta nousee päähän ja ihmisistä tehdään niin kutsutusti karjaa... Sillä naiset kohtelivat miehiä aivan kuin Hitleri juutalaisia. Kyllähän sen jokainen tietää, että kaikenlainen fundamentalismi on aina tie turmioon, niin kuin tässäkin tarinassa käy... Mielestäni TASA-ARVO kaikkien välillä on avain mahdollisuuksiin maailmassa, tavoittelun arvoinen asia.

Kiera Cass: Valinta

Tuli kesällä luettua näitä erilaisia dystopioita niin kuin Veronica Rothin Divergent-trilogia ja Suzanne Collinsin Matkijanärhi-trilogia (The Hunger Games), niin sitten, kun lyösin tällaisen naistenhömppädystopian, niin tietysti sekin piti mennä lukemaan... BTW, onkohan naistenhömppädystopiat sitten "oikealta nimeltään" dystopiahömppää? Anyway, Kiera Cassin Valinta on ensimmäinen osa hänen The Selection-sarjaansa, jossa Yhdysvallat ovat jo aikaa sitten tuhoutuneet neljännessä maailmansodassa ja tilalle on muodostunut Illéa niminen monarkia. Vaikka koko kirjan päätavoite on - aivan erillainen - kuin aiemmin mainitsemissani dystopioissa, on maailma jossa ihmiset elävät kuitenkin hieman samantyylineen kuin esimerkiksi The Hunger Gamesissa. Valinnassa eletään hataraa rauhan aikaa, jota on takana jo useampi vuosikymmenen, mutta kuitenkin eletään vielä hieman pelonikeessä, ja kapinallisten hyökkäykset ovat tavanomaisia. Sodan jälkeen ihmiset on jaettu kahdeksaan kastiin kykyjensä mukaan ja nyt myöhemmin heidän lapsensa ja lastenlapsensa ovat perineet heidän kastinsa. Ainoa mahdollisuus nousta kastiarvossa on rikastua tai avioliitto. 

"Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä. 

America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana on kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset. 

Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseinalaistaa itselleen tekemiä suunnitelmia - ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle." 
(Takakansi)

Okei, myönnetään, kuullostaa melko imelältä, mutta kirja oli ehkä hieman parempi kuin mitä takakannesta voisi odottaa. Okei, tässä kirjoittaessa, kirjan takakannesta tuli nyt vielä heti mieleen sellaiset tosi-tv sarjat kuin vaikkapa Unelmien poikamies yms. ja jokainenhan kyllä tietää niiden perusjuonen. KÄÄK! Nyt tämä alkoi heti kuullostamaan vielä höntimmältä kirjasarjalta kuin aluksi annoinkaan ymmärtää. Kaiken lisäksi, kirjassa ehdokkaat vielä joutuivat aina viikoittaiseen raporttiin, joka näytettiin ympäri maata yms. tilaisuuksiin, joihin tuli laittautua aina ihan vimpanpäälle ja edustaa itseään, niin kuin missikisoissa. Ja toki olihan America Singer vielä hieman höntti sankarittarenkin nimi, mutta ehkä he olivatkin nostalgisia, kun nimesivät tyttärensä entisen, hyvin demokraattisen, maansa mukaan, joka oli nyt muuttunut monarkiaksi. Illéassa oli ollut tapana naittaa prinsessat ulkomaille suhteiden luomiseksi, ja tuleva kuningas taas jollekin onnelliselle maan tyttärelle, jonka prinssi valitsee kolmestakymmenestäviidestä valitusta ehdokkaasta... Ja kun tätä ajattelee pelkästään naistenhömppänä, niin silloinhan tämä oli ihan menevä.

Kirja alkaakin siitä, kun kaikille eri osissa maata oleville, sopivan ikäisille tytöille lähetetään lomake, jolla he pääsevät osallistumaan kilpailuun prinssi Maxonin sydämestä. Kaikki muut ovat tietysti ihan täpinöissään, mutta America ei haluaisi osallistua, sillä hän on jo valmiiksi varsin rakastunut. Aspen on häntä arvoltaan alempi kastijärjestelmässä, ja siksi heidän suhteensa onkin salainen. American perhe on viidennessä kastissa, eli muusikoissa ja taiteilijoissa, ja America on sukunimensäkin mukaan laulaja. Hänen perheensä tulee juuri ja juuri toimeen, ja siksi Valintaan osallistuminen olisikin melkoinen mahdollisuus, sillä jo pelkästä osallistumisesta perhe saa tukea. Ja kun America sitten valitaan mukaan, ei hänen auta muu kuin osallistua. Kauhuissaan hän lähtee matkalle kohti palatsia, jossa häntä odottavat palvelijat, sekä kaapit ja rasiat pullollaan upeita asuja, koruja ym. hömpötystä. Unohtamattakaan muita tyttöjä, joista osa on valmiina lähes "repimään toisilta hiukset päästä" saadakseen heidät tiputettua kisasta. Mutta sitten, kun America tutustuu paremmin prinssi Maxoniin ja he ystävystyvät, alkaa America pian tuntea muitakin tunteita kuin vain ystävyyttä prinssiä kohtaan... Sillä välin Aspen on kuitenkin pestautunut armeijaan, noustakseen kastijärjestelmässä, ja hänet palkataankin vartijaksi palatsiin. Eli kirjasarjan seuraavassa osassa onkin tiedossa jonkinlaista kolmiodraamaa samalla, kun kilpailu prinssin sydämestä kiihtyy... 

Tosiaan tämä oli tällainen kevyempi dystopia, enempi naistenhömpän puolelle kääntyvä, eli dystopiahömppä. Vaikka juoni ja kuviot olivatkin melko pinnallisia, oli tätä kuitenkin ihan viihdyttävä ja siinä mielessä kiva lukea, ettei sitä todellakaan tarvinut ottaa liian vakavasti. Ja välillähän on pakkokin lukea jotain kevyempää, sillä muuten lukisin koko ajan vain murhista ja yliluonnollisista asioista, joten yleensä vetäisenkin välillä väliin jonkin Nora Robertsin tai vastaavan, ja siihen tilanteeseen tämäkin kirja sopi aivan yhtä hyvin kuin joku muukin. Ja vaikka tämä nyt olikin tällainen hömppä, aion tietysti lukea myös sen seuraavan osan, sillä onhan minun saatava tietää kuinka tarinassa käy, kuka saa kenet, kuka pettää kenet ja mitä sitten tapahtuu... Pakko siis lukea myös seuraava osa, eli Eliitti. Tämä sopii myös hyvin luettavaksi mm. BFF-lukuhaasteeseen, sillä palatsista America löytää myös ystäviä, sekä ystäviksi pukeutuneita susia.

Arvosanaksi tälle kirjalle voi helposti heittää 3+/5. Sillä jännällä tavalla tämä oli kuitenkin ihan luettava ja tarpeeksi viihdyttävä dystopiahömppä... Tämä kirja sopii kaikille muillekin piiloromantikoille!

Kiera Cass: Valinta (2016)
Alkuperäisteos: The Selection (2012)
Kustantaja: Pen & Paper [Pokkaripaja]
Itselleni: kaupasta.
334 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

Kristiina Vuori: Näkijän tytär [2012]

Mikä: Suomen historiaan 1200-luvulle sijoittuva romaani...elämästä.

Muutama kuvaava sananen: elämä, kohtalo, ihmisismieli... sekä usko, toivo ja rakkaus.
Mitä mieltä: Suosittelen tätä kirjaa todella lämpimästi kaikille tämän genren ystäville!

Kristiina Vuoren kirja "Näkijän tytär" on ensimmäinen osa Ilveksen tietäjäsuvun kohtalokkaista käänteistä kertovaa kirjasarjaa, alkaen 1200-luvun alkupuoliskon Suomesta. Jokainen kirja on kuitenkin oma teoksensa, eikä vaadi aiempaa tietämystä. Ensimmmäisen kirjan (Näkijän tytär) taustatarinassa eletään muutoksen vaiheita, kun Hämeen pakanat ja Sveanmaan ristiretkeläiset ottavat yhteen ja suomalaiset puolustivat viimeisiä uhrilehtojaan. Kunnes ylijumala Ukko vaipui unholaan  ja nk. pakanalliset juhlapyhät ja rituaalit korvattiin kristityillä.  

Pääosassa tarinaa on Eira, Sveanmaalta kotoisin olevan ritari isoisänsä ja "ilkeän äitipuolensa" helmoissa, kasvinveljensä Rikhardin kanssa kasvanut tyttö. Tyttö, jonka isä kielsi syntymässään, sillä Eiran äiti oli "saastunut" raiskauksen jälkeen ja kuoli lapsivuoteeseen. Pienestä asti Eira oli erilainen outoine silmineen ja punasine vallattomine kiharoineen! Ja kun näyt tulevasta ja unessa näkyvä poika saapuvat, on Eiran kohtalo sinetöity. Kun Eira alkaa lähestyä nuoruutta ajaa kohtalo hänet pois kotoaan, kohti oikeita sukulaisiaan, viimeisiä Ilveksen tietäjäsuvun jäseniä kohti. Näin Eiran koulutus parantajaksi alkaa. Sisältä Eiraa revitään kahtaalle, onko parantaminen vanhojen oppien mukaan pakanallista tai oikein, entä mitä tähän sanoo vasta Hämeeseen rantautunut kristinusko? Naiseksi tuleminen ei myöskään ole sen helpompaa, kuin nykypäivänäkään, kun sydäntä revitään kahtaalle... Tuttu ja turvallinen Rikhard, sekä synti vai kiinnostava ja vaarallinen unien pojista mieheksi kasvanut Elof, joka kiehtoo Eiraa nk. vastenmielisyydestä huolimatta.

Tässä tarinassa on sitä jotakin, romantiikkaa ja jännitystä! Ja tietysti, joka tytön haaveista hypänneet ritarit ja pulassa olevat linnanneidot. "Näkijän tytär" on hyvä alku, joka avaa kiinnostuksen muitakin Kristiina Vuoren kirjoja kohtaan, jotka aion käydä mahdollisimman pian lainaamassa kirjastosta! Kristiina Vuoren tyyli kirjoittaa on sulava ja helppolukuinen, joten kirjaa ei tohdi laskea näpeistään ennen, kuin viimeinenkin lause on luettu. Taustatyöt on tehty hyvin huolellisesti, joten kirja avaa mielenkiintoisesti ja hyvin Suomen historiaa 1200-luvulta, niin tapoja ja tottumuksia, kuin miesten ja naisten välisiä erojakin, sekä ruoka ja käyttäytymissääntöjä.

Ainoa miinus kirjan kannesta, jonka oli suunnitellut Marko Taina. Ei siinä muuten mitään, sillä siinähän on ihan kaunis, punahiuksinen nainen, niin kuin Eira. Mutta millä se Eira teki silloin 1200-luvulla noin räväkät meikit? ...sitä vain ihmettelen.

Arvosanaksi tälle 4,5/5.

Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Tammi 2012

569 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

Rakkauden Singulariteetti

"Minä olen rakastanut Sinua kauemmin,
kuin alkuräjähdyksestä on aikaa.

Minä rakastan Sinua enemmän,
kuin maa aurinkoa kaipaa.

Minä tulen rakastamaan Sinua vieläkin,
kun vain enää avaruudessa,
yksinäiset alkuhiukkaset atomeiltaan karkaa."

Tämän runon taustatarina:
Minä ja mies. Yhdessä hieman hyvässä häpässä. Tähtikirkkaana talviyönä Helsingissä. Kosmologiasta ja rakkaudesta juopuneina. Nuo minulle silloin vielä uudet maailmankaikkeuden ihmeet avautuivat. Kanssasi olin turvassa. Pienenä isossa maailmassa. Näin inspiroiduimme tämän runon yhdessä kirjoittamaan. Helmikuussa, armon vuonna 2012. Meidän runomme. Kaksi ihmistä. Yksi sielu. Sinä ja Minä. Me. Singulariteetti.

"And I won't be surprised, when I open my eyes, and I see what it's like, to realize that we're two of a kind."

Kingston Wall: Two Of a Kind

Chekkaa myös:

# Viikon 45 lainaus [prostituutio sodan aikaan]

# Testaa itsesi Dr. Ozzyn knoppitietovisassa!

# Hedonisti-koiran näkemys elämästä!

# Viikon 36 vitsi [sikaläppä]

# Anonymous is everywhere!

-peace & love, and respect to you all-