“Zoey Redbird, Yön tytär, nimeän sinut silmikseni ja korvikseni tämän
päivän maailmassa, maailmassa jossa hyvä ja paha taistelevat löytääkseen
tasapainon. [...] Mutta muista, pimeys ei aina tarkoita pahuutta, aivan kuin
valokaan ei aina tuo vain hyvää.”
Näin vampyyrijumalat Nyks
neuvoo kirjasarjan päähenkilöä, 16-vuotiasta Zoeya kirjan alussa. s. 53
Yön talo-kirjasarjassa on taas “hieman” erilainen vampyyrimytologia, joka ei
kuitenkaan loppujen lopuksi ole lainkaan hullumpi! Noin kuukausi sitten aloitellessani
tätä sarjaa, jonka ensimmäinen osa Merkitty ilmestyi suomeksi vuonna
2010, luulin sitä kuusi osaiseksi kirjasarjaksi, sillä niin olin kuullut. Mutta tähänäidin ja tyttären, eli P.C. Cast
& Kristin Castin kirjoittamaan
teinivampyyri-sarjaan syntyikin lopulta hulppeat 12 osaa. Nooo-o problem!
...kahdeksas osa oli kuitenkin lainassa kirjastosta, joten nyt olen siis
jumissa ja odottelen sitä...no pakko myöntää, että ainakin pienellä
jännityksellä ja kiinnostuksella. Ei ole yllätys, että jäin koukkuun, sillä
yleensä kirjoilla ja kirjasarjoilla nyt vain on minuun sellainen vaikutus, että
loppuun ne on luettava, jos niissä vain on yhtään sitä jotain! ...ja nyt
teen sen ihan mielelläni, vaikka paikoitellen kirjan ns. “teinikieli” onkin
mielestäni hieman yliampuvaa ja sen vuoksi jopa ärsyttävää! Mutta toisaalta,
kun ajattelen sarjan kohderyhmää, näen sen tavallaan jopa pakolliseksi. Mutta
silti liian usein söpöjen kundien hehkutus hottiksiksi meinaa olla jopa
minullekin liikaa! ...kirjan kiitoksissa P.C. Cast kirjoittaakin, että “Haluan
myös kiittää ihanaa tytärtäni Kristiniä sen varmistamisesta, että käytämme
nuorten puhumaa kieltä. En olisi selvinnyt ilman sinua.” Ja ymmärrän sen
hyvin. Kirjan takakansi kertoo tiivisti ja selkeästi maailmasta, johon kirjan
tapahtumat sijoittuvat, joten säästän sen vaivan itseltäni. LOL!
“Kun 16-vuotias Zoey tulee merkityksi,
hänen on jätettävä tavallinen elämänsä ja muutettava Yön taloon, vampyyrien
sisäoppilaitokseen. Siellä tulokkaan käyvät läpi muutoksen, ja niistä, jotka
selviävät hengissä, tulee huikean karismaattisia vampyyreita.
Mutta Zoey ei ole
tavallinen tulokas, vaan vampyyrijumalatar Nyksin merkitsemä ertyislahjakkuus,
jonka poikkeavuus ei jää kenellekään epäselväksi - kiitos Zoeyn otsassa
safiirinsinisenä hohtavan kuunsirpin. Uuteen elämään sopeutumista ei myöskään
helpota ex-poikaystävän lähellä koettu outo, kiihkeä verenhimo…
Zoey kohtaa Yön talossa
niin ystäviä, vihollisia kuin huumaavan uuden ihastuksen.”
(Takakansi)
Rakkautta, vihaa ja
ennakkoluuloja.
Eli nyt vampyyrit elävät ihmisten parissa. Heistä tiedetään, mutta he eivät
ole kauhistuttavia olentoja, vaan kadehdittavan kauniita ja monitaitoisia. Ja
tietysti, lähes kuolemattomia! Vampyyriksi ei synnytä, eikä heiksi myöskään
muututa puremalla tai jollain muulla perinteisellä keinolla, vaan heidät
merkitään... Sarjan alussa, kirjan päähenkilö Zoey elää ihan perusteinin
elämää, jonka vaikeimpina asioina ovat tyyliin geometria ja äidin miehestä, isäpällistä
selviytyminen, kun hänet yhtäkkiä merkitään ja sysätään täysin uuteen elämään.
Ennen Yön taloon muuttoaan jumalatar Nyks kuitenkin näyttäytyy Cherokee-intiaanien
verta omaavalle Zoeylle ja kertoo, että on varannut hänelle varsin erityisen
kohtalon, sekä poikkeukselliset kyvyt. Nyks muistuttaa: “U-we-tsi-a-ge-ya
(tytär) Zoey Redbird, Yön tytär, nimeän sinut silmikseni ja korvikseni tämän
päivän maailmassa, maailmassa jossa hyvä ja paha taistelevat löytääkseen
tasapainon. [...] Mutta muista, pimeys ei aina tarkoita pahuutta, aivan kuin
valokaan ei aina tuo vain hyvää.” Zoey on siis kaikkien aikojen tulokas!
Vampyyritulokkaan rooli sopiikin hänelle hyvin ja Yön talosta hän löytää
ensimmäistä kertaa oikean kodin, sekä uusia hyviä ja lojaaleja ystäviä,
mutta myös korkean tason vihollisia. Sillä niin kuin Nyks lupaili, koulussa ei
ole kaikki sitä miltä näyttää.
Tämä kirjasarja kertoo taas omanlaisensa tarun vampyyreiden syntytarinasta.
Yön talo, vampyyreiden sisäoppilaitos ei ole lainkaan hullumpi idea. [Alert!
Alert! Pieniä juonipaljastuksia!] Kirjasarjassa edetään hirveää vauhtia, joka
on paikoitellen jo lähes epäinhimillistä. Vaikka Zoey onkin kaikkien aikojen
tulokas, silti asiat tapahtuvat aivan liian nopeasti! Sillä jo pelkästään
ensimmäisen kirjan tapahtumat mahtuvat pariin viikkoon, jonka aikana Zoey on kiipinyt
koulun hierarkiassa jo korkeimmalle pallille, sekä saanut suurimmat voimat,
jota kellään koskaan eläneellä vampyyrilla on ollut. Ja nyt seitsemännessä
kirjassa aikaa on kulunut vain pari kuukautta, mutta takana on suuren luokan
vihollisia ja isoja taisteluita, niin tässä maailmassa, kuin kuoleman
jälkeisessäkin. Ensimmäiset viisi kirjaa on kirjoitettu pelkästään Zoeyn
näkökulmasta, mutta kuudennessa tyyli muuttuu ja Zoeyn ystävätkin, niin kuin
vihollisetkin, pääsevät kertomaan omat näkemyksensä tapahtumista.
Kaikesta ärsytyksestä huolimatta…
Pitää muistaa, että kyseessä on nuortenkirjasarja, sillä muuten siinä
häiritsisi välillä jotkin ilmaisumuodot tai ihmisten käytös, joka aina välillä
oli lähes typerää. Mutta kun muistelee omaa nuoruutta, niin (ikävä kyllä)
sellaisia teinit ovat. Mielestäni idea vampyyrien sisäoppilaitoksesta oli
hauska! ...ja ymmärtäähän sen, että kun paikalla on paljon kauniita ja
yli-inhimillisiä voimia omaavia nuoria, niin hormonit hyrräävät! ...ja vaikka
se paikoitellen hieman ärsyttikin, niin en silti aio jättää tätä 12 osaista
sarjaa kesken, olenhan jo yli puolet lukenutkin. Kaiken lisäksi kirjasarjan
juoni muuttuu oikeasti kirja kirjalta vain moniulotteisemmaksi ja
mielenkiintoisemmaksi… Zoeyn ystäväpiiri ja vihollisleiri kykyineen kaikkineen
muuttuu ja kasvaa koko ajan. Samalla niin sanotut hyvän ja pahan rajat
hämärtyvät, niin kuin oikeassakin elämässä, kaikki ei ole aina mustavalkoista.
Välillä Zoey mokailee ja suututtaa lähipiirinsä, eli vaikka hän onkin hyvis ja
aivan uudenlainen tulokas, monine erikoiskykyineen, on hän silti loppujen
lopuksi täysin inhimillinen perus teinityttö, joka on välillä enemmän vähemmän
hukuksissa itsensä, halujensa, sekä velvollisuuksiensa kanssa. Lisäksi, koska
olen aina kunnioittanut suuresti Amerikan alkuperäisväestöä, intiaaneja, on
kiva, että kirjasarjassa on käytetty Cherokee-heimon ns. mystisiä tapoja ja
myyttejä! …toivottavasti kirjailijat tietävät mistä kirjoittavat.
Tälle kirjasarjalle on todella vaikea antaa arvosanaa, ja onhan minulla
vielä osa lukematta, sekä juoni on ihan oikeasti muuttunut melko jännäksi
matkan varrella...jonka vuoksi annankin tälle tällä hetkellä 3.5/5. Mielestäni nelonen olisi ollut
liikaa ja kolmonen liian vähän, joten näillä mennään! ...btw, on huhuttu, että kirjasarjasta tehtäisiin myös elokuva, mutta ainakin tällä hetkellä leffa on vasta suunnitteluasteella. So let see!
P.C. Cast & Kristin Cast: Merkitty, Yön talo 1 (2010)
Alkuteos: Marked. A House of Night Novel. (2007)
Suomentanut: Annika Eräpuro
Kustantanut: Otava
Sivumäärä: 333
-peace & love, and respect to you all-
