Hemmetin surkeaa vampyyri-draamaa!

Tämä postaus jäi aikoinaan surun jalkoihin, mutta nyt on ehkä lopultakin sopiva aika julkaista sekin... Eli reilu vuosi sitten katsoimme yhdessä mieheni kanssa tuon toisen osan Twilight-saagaa nimieltä New Moon, joka on tehty vuonna 2009, Stephenie Meyerin Uusikuu (2006) nimisestä kirjasta. Tämä oli viimeinen "Kirja vs. leffa"-postaus, jota kirjoitin ennen kuin mieheni kuoli, eli ns. "viimeinen leffa, jonka katsoimme yhdessä."

Tämä uusi ja ihmeellinen "Twilight-innostukseni" alkoi, kun jouduin "ansaan" ollessani fysiatrisessa kuntoutuksessa, Helsingissä Validiassa, sillä siellä sattui nimittäin olemaan nuo Houkutus-sarjan kolme ensimmäistä osaa valmiiksi hyllyssä. Olin lähes kymmenen vuotta vältellyt kyseistä sarjaa, sillä sen kerran mitä olin aikoinaan yrittänyt katsoa sitä ensimmäistä Twilight-leffaa,se oli mielestäni sen verran huono, että vaikka yleisesti ottaen vampyyreista pidänkin, ajattelin ettei tämä sarja todellakaan ole minulle. 

Kuitenkin vuosien varrella olen monesti kuullut, että ne kirjat kannattaisi silti lukea ja olen sitä (salaa) miettinytkin. Joten sitten, kun olin kuntoutuksessa, en enää voinutkaan vastustaa kiusausta... ja sitten olinkin yhtäkkiä, ihan muutamissa päivissä lukenut ne kaikki kolme ensimmäistä osaa. Ja kun palasin kotiin, totesin miehelleni, että nyt meidän pitää sitten katsoa ne leffatkin, jotta voin kirjoittaa niistä Kirja vs. leffa-arvosteluja. Se oli sellaista kivaa pientä jekkua, mukamas pakottaa hänetkin katsomaan ne pätkät kanssani. Jekkua, johon hän naureskellen totesi:"Voi ei, oot sie nyt ihan tosissas?" Ja koska olin ja koska hän tuki minua aina kaikessa mitä tein, aloitimme pian leffojen katsomisen. 

Nyt jälkeenpäin voin vain todeta, siis Twilightien suhteen, että voi kun olisimme ehtineet katsoa ne loputkin. Nimittäin leffojen taso nousee kyllä kolmannen osan kohdalla, ja nyt hieman tutkittuani asiaa, olen huomannut, että lähes joka leffassa onkin ollut eri ohjaaja. Surprise! Ainoana poikkeuksena neljäs ja viides osa, mutta ne olivatkin molemmat neljännestä kirjasta. Neljäs kirja, Aamunkoi, on yhtä ymmärrettävästi tehty kahteen osaan kuin aikoinaan Harry Pottereiden seitsemäs kirja Kuoleman varjelukset. Sillä jos ne olisi tungettu vain yhteen leffaan, olisi siinä ollut aivan liian paljon häppää ja railakasta meininkiä pariin tuntiin sisällettynä!

Näin siis silloin aloitimme katsomaan tätä Twilight-saagaa, ja koska ensimmäisen leffan taso oli sen verran matalalla, ei tämän toisen tarvinut paljoakaan parantaa ollakseen parempi, ja sitähän se oli... hieman. Kuitenkin sen verran vähän, ettei meillä ollut todellakaan kiire katsastamaan niitä seuraavia osia, mitä nyt jälkeen päin hieman harmittelen... Sillä en ymmärrä miten noistä kirjoista on voitu tehdä niin hienosti tehtyjä, mutta kuitenkin samalla täysin hönttejä ja pösilöitä elokuvia? Ja miksi ihmeessä, ainakin näistä kahdesta ensimmäisesta leffasta, on pitänyt jättää joitakin ihan pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia pois, jotta elokuvista olisi saatu huomattavasti parempia ja helpommin kärryillä pysyttäviä? Tietysti ne jotka ovat lukeneet kirjat ymmärtävät ja muistavat missä mennään, mutta mieheni joutui aina välillä kysymään minulta, miksi tai mitä nyt tapahtuu ja niin olisin itsekin joutunut ellen olisi juuri lukenut kyseisiä kirjoja! Ja siksi se tosiaankin ihmetyttää, että miten näistä on sallittu tehdä tällaisia, vaikka kirjat olivatkin oikeasti ihan yllättävän hyviä. Enhän minä nyt muuten olisi niitä raamatun paksuisia opuksia lukenut!

BTW, oli jännä huomata silloin toista kirjaa lukiessani, että itselleni tuli jopa ihan ikävä Edwardia ja koko ajan toivon, että älä nyt vaan ota sitä susipoikaa, niin kuin mieheni Jacobia kutsui, vaan odotin Edwardin tulevan takaisin kuvioihin. Ja sitten Volturit, eli ne Italiassa asuvat vampyyrimaailman kuninkaalliset, joiden olin ajatellut kirjan perusteella olevan ihan kova juttu, ja että tämä toinen leffa voisikin olla varmaan jo ihan okei, kun Volturit tulevat kuvioihin, mutta ei. Leffassa hyppy Italiaan tuli jotenkin niin ettei sitä ehtinyt edes kunnolla tajuta missä mennään ja miksi. Kirjan lukeneena tietenkin tiesin mitä odottaa, mutta mieheni oli yhtäkkiä ihan ulapalla, että mitä nyt tapahtuu, missä ja miksi. Sillä Italiaan hyppäämisen syytä ei kummemmin elokuvassa edes mainittu. No okei, jossain alussa oli alle minuutin kohta, jossa Voltureista puhuttiin ja tavallaan kerrottiin miksi Edvard päätti lopussa lähteä Italiaan heitä tapaamaan. Mutta jos ei tiedä, että se on "elintärkeää" infoa, ei siihen olisi kiinnittänyt edes huomiota!

Joten kun olimme katsoneet tämän toisen osan, ei meillä ollut mikään kiire nähdä niitä loppuja. Vaikka tämä hieman paransikin siitä ensimmäisestä osasta, ei se vielä riittänyt herättämään sitä kipinää, jonka kirjat olivat tehneet. Vaikka jäinkin odottamaan kolmannelta osalta vielä enemmän ja toivoin, että se alkaisi olla jo lähempänä "katsottavaa", en viitsinyt painostaa miestäni liikaa, niin että olisimme edes heti seuraavalla viikollakaan pitäneet taas Twilight-iltaa. No nyt myöhemmin katsottuani kolmannen osan, voin onnekseni myöntää, että se todellakin myös oli hieman parempi. Sillä leffojen laatu vaikuttaa melkoisen reippaasti myös siihen, etten kehtaisi kovinkaan kovaan ääneen edes myöntää, että tykkäisin Twilightista. Pitää aina painottaa ja alleviivata, että siis niistä kirjoista, en leffoista. 

Arvosanaksi annan leffalle 2- ja kirjalle 4-. ...ja tällä kertaa arvosanoja oli ihan piece of cake antaa! BTW, IMDb:ssäkin leffa oli saanut  vain naurettavat 4,7/10. LOL!

Pääset lukemaan sarjan ensimmäisestä osasta kirjoittamani arvostelun tästä!

Kirja:
Stephenie Meyer: Uusikuu (2006)
Kustantanut: WSOY
Suomentanut: Tiina Ohinmaa
Sivumäärä: 455
Leffa:
New Moon (2009)
Ohjannut: Chris Weitz
Pääosissa: Kristen Stewart (Bella), Robert Pattinson (Edward), Taylor Lautner (Jacob)
Kesto: 2h 10 min

- peace & love, and respect to you all! - 

Kapeakatseinen Suomi 1990-luvulla. Hävetkää! [YLE 101-kirjaa]

Rauhaa ja rakkautta, hyvä Suomi!

Matti Paloheimon Valkoinen Mandela on monista hyvistä syistä valittu mukaan YLEn 101 kirjaa-listaan. Vaikka kirjan kansi onkin niin pirun tylsä, ettei se mitenkään houkuttele tarinaa lukemaan, on sen sisältö kuitenkin tarpeeksi menevää, sekä sen verran näppärästi kirjoitettu, että hitaampikin lukija vetäisee sen muutamassa päivässä. Ja vauhtiin päästyään, tekee sen mielellään. Vaikka en välttämättä pistäisikään tätä mihinkään klassikkojen tai huippu kirjojen listalle, on kirjan aihe, eli pakolaiset, sitten sitäkin tärkeämpi aihe. Sekä juuri nyt Suomessa varmasti ihan yhtä ajankohtainen kuin reilut 20 vuotta sitten, kirjan julkaisun aikaan. Joten, niin kuin sanoin, kirja on mielestäni valittu mukaan tähän listaan erittäin hyvistä ja painavista syistä. Siksi onkin todella huippua, että se on myös mahdollista päästä lukemaan YLEn sivuilta ilmaisiksi, ja tulee tavoittamaan sitä kautta vielä enemmän ihmisiä. On mahdollisuus, että se edesauttaisi asiaa, jotta me suomalaisetkin voisimme vihdoinkin vapautua rasismin ikeen alta. Kirja ei onneksi kuitenkaan liikaa tuputa asiaansa pakolaisten puolesta, tai vastaan, ja onkin siksi oivallista luettavaa aivan kaikille tämän päivän suomalaisille. Sillä miettimään asioita se kyllä saa. Ja monelta kantilta. Eli niin kuin takakannessakin sanotaan; “Rohkea romaani tämän ajan maailmasta, jonka sotien seurauksista on pakolaiskeskuksen johtaja Juhani Santala saanut osan kantaakseen.”

“Juhani Santala tulee pakolaiskeskuksen johtajaksi Koskentakaan. Edessä on arvaamaton aika. Santala on kaiken lisäksi kirkosta eronnut pappi ja vaimostaan eronnut mies. Keski-iän lakipisteessä Santalaa odottavat kovat haasteet, jotka asettavat hänet vastakkain sekä pikkumaisten virkamiesten että oman itsensä kanssa.

Myös omassa elämässään Santalan on annettava vastauksia kysymyksiin, joita hän vasta nyt on oppinut itselleen tekemään. Onko hänessä miestä paimentamaan näitä Suomen sydänmaille syrjäytyneitä pakolaisia, joita ympäristö ei halua ottaa vastaan - vain siksi, että he ovat toista rotua? Mikä on oikein?

Entä miksi uskonnonopettaja Anu Helskeen hymy kutsuu ja kuitenkin samalla piilottelee jotain arkaa salaisuutta? Vaaleat hiukset peittävät vetoavasti niskan hentoa kaarta, ja kahden lapsen isä Juhani Santala miettii, onko hänellä oikeutta silittää noita hiuksia ja avata hymy arvoitusta - tai vieläkin enemmän…

Kun Santala iltaisin istuu asunnossa. jota hänen on nyt sanottava kodikseen, päiväkirjan lehdelle syntyy vereslihaista, tuimaa tilitystä. Kuka näyttäisi hänelle, Epäilijälle, hyvän mahdollisuudet? Ja onko hyvällä elintilaa?”

(Takakansi)

Takakansi kertoo mielestäni ihan riittävästi kirjan juonesta, enkä nyt aiokaan siihen sen yksityiskohtaisemmin mennäkään. Kerron mielummin kirjan aiheuttamista fiiliksistä itsessäni, sekä Santalan painimisesta omassa elämässään, sekä kahden täysin erilaisen kulttuurin välillä. Sillä kun Santala saapuu pieneen Koskentaan vastaanottokeskukseen, on hän vielä hieman pihalla elämänsä suunnasta, niin kuin hän sanookin olevansa entinen pappi, entinen aviomies ja entinen isä. Nimittäin suhde lapsiinkin on hankaloitunut huomattavasti vuosien varrella ja varsinkin eron jälkeen. Erityisesti keski-ikäisen miehen voi olla melko vaikeaa hakea yhteyttä jo aikuisuuden kynnyksellä oleviin lapsiinsa, joista hän on vieraantunut vuosien varrella, vietettyään muutamat edelliset vuodet ulkomailla pakolaisityössä. Hän miettiikin välillä, että oli paljon helpompi toimia siellä katastrofin keskellä kuin nyt täällä Suomessa, jossa hänelle tulee yllättäviä vastoinkäymisiä, niin naisiin, Jumalaan, kuin Koskentaan kyläläisiin ja virkavaltaankin liittyviä.

Nimittäin pienessä ja ennakkoluuloisessa kylässä rasismi rehottaa, ja kokemuksesta voin kertoa, että ihmisen joka ei ole rasistinen, on toisinaan hyvinkin vaikea ymmärtää sitä. Mutta kirja teki senkin, avasi minulle ovia näkemään hieman enemmän kumpaankin suuntaan. Tapahtumat kirjassa ovat varmasti aivan todellisia, nimittäin Koskentaan pakolaiskeskuksen ikkunoita rikottiin useasti, asukkaita haukuttiin ja kivitettiin kauppareissuilla ja lopulta yksi mies pahoinpideltiin hengiltä. Eivätkä kylän ihmiset tai virkavalta tulleet oikeastaan vastaan tuossa pikkukylässä. Mutta miksi eivät? Se olikin jännä, mutta hyvin todellisen tuntuinen tarina liittyen pienen kylän elämään ja ihmisten välisiin suhteisiin. Entä sitten tuo rasistinen käyttäytyminen? Onko se vain nuoruuden hölmöilyä ennakkoluulojen takia, kun ei olla aiemmin nähty mustaa miestä? Kirja kertoi hyvin hieman molempien puolien näkökulmaa asioihin. Lisäksi oli mielenkiintoista lukea entisen papin painiskelusta itsensä kanssa. Kuitenkaan niin, että kirja olisi muuttunut liian uskonnolliseksi mietinnäksi. Vaan häntä vaivasi aivan arkiset asiat, niin naisista uskontoon. Lopulta asiat kuitenkin selvenevät, mutta mihin suuntaan, se olikin osittain jopa järkyttävää. Respectit tälle kirjalle! Tragediselle draamalle.

Siksi haluankin jakaa tästä kirjasta muutaman tekstinäytteen, jotka kertovat tarpeeksi, niin että ymmärtää miksi tämä kirja kannattaa lukea. Ensimmäiseksi kerrontaa pakolaisten saapumisesta Suomeen. Meidän on hyvä muistaa, että miksi tällaista tapahtuu, sekä ymmärtää miksi meidän velvollisuutemme on auttaa. Niin kuin meitäkin on autettu ja varmasti tultaisiin auttamaan: "Koko iltapäivä kului uuden bosnialaisperheen sijoittelussa, Perhe oli YK-viranomaisten avulla haalittu kokoon eri pakolaisleireiltä, ja monien vaiheiden jälkeen kaikki olivat päätyneet Suomeen. Kukaan ei puhunut englantia muutamaa sanaa enempää, eikä mitään muutakaan länsimaalaista kieltä. Huitomalla ja nyökyttelemällä asiat saatiin, jotenkin selvitetyksi, - - Santala katseli perheen äitiä, joka ilmeettömästi ja konemaisesti liikkui kantaen nyttyjä aina sinne minne osoitettiin, pari pienintä lasta perässään. Hän ei katsonut ketään silmiin, nyökytteli vain lakkaamatta, puhuttiin sitten mitä kieltä tahansa. - - Hän ei näyttänyt välittävän mistään. Lievästi ontuva isä ei ollut sen pirteämpi, mutta hänen silmänsä sentään liikkuivat ja hän yritti vastata kysymyksiin. [...] Mitä lienee tällekin perheelle viime kuukausina tapahtunut? Santala pohdiskeli. Äiti ehkä raiskattu kerran toisensa jälkeen, isää kidutettu, lapset vaeltaneet talosta toiseen apua etsien. Ehkä kaikki vielä selviäisi, kunhan ehtii tutkia. Ja kunhan joku suostuisi häpeältään ja syvältä tuskaltaan kertomaan."
(sivut 61 - 62)

Sekä tämä toinen kohta, jossa Santala purkaa tunteitaan päiväkirjaan, niin kuin meistä jokainen joskus... "Epäonnistunut. tuho. Munasin vielä itseni. [...] Kaikki on päin helvettiä ja minä väärässä paikassa. Miksi oikein tulin tänne? Mitä tai ketä luulin hyödyttäväni? Auttamaan muka. Ketä olen auttanut? Mohammedin olen auttanut hautaan. Sen todella olen tehnyt, ja kyllä siinä Suomen byrokratiassa paljon sai tehdäkin, että muslimin sai hautaan. [...] Mutta oikeus, sitä ei löydy mistään. Laki löytyy, se löytyy joka paikkaan, niin kuin sopiva raamatunkohta, mutta oikeutta ei löydy. Eikä löydy etsivälle rakkauttakaan, tai naista ainakaan. Sekin tulee taas mieleen. Kaikesta se tulee mieleen. Väsynyt minä olen tällaiseen leikkimiseen. Minä olen jo vanha mies, kapakastako pitää lähteä naista etsiskelemään, tai peräti bordellista. Miksi en voisi elää näin, munkkina, hyvinhän se on mennyt jo kuukausikaupalla. Tietysti minä olen lapsellinen ja epäkypsä, ihan niin kuin Tarja aina väitti. [...] Mutta kun en jaksa. [...] Mitään en nyt tekisi mielummin kuin häipyisin. Ottaisin nyyttini, hyppäisin autoon ja lasettaisin suoraan satamaan ja laivalla etelään ja siitä eteenpäin niin kauas kuin auto kestää. [...] Kaikki tekisin onnelliseksi, jos lähtisin, miksi siis vielä maleksin täällä? Mikä ihmisen todella saa tekemään, mitä hän tekee? Ja olemaan tekemättä? Omatuntoko? Tai sen puute? Saatana? Jumala?
(Sivut 156 - 157)

Mielestäni tämä on niitä kirjoja, joita jokaisen olisi hyvä lukea elämänstä aikana ihan jo yleissivityksenkin vuoksi, mutta myös siksi, että oppisi paremmin ymmärtämään maailmaa. Näiden syiden takia annankin tälle, koko kirjan tarinalle, mitäänsanomattomasta kannestaan huolimatta 4-/5.

Matti Paloheimo: Valkoinen Mandela (1994) 
Kustantanut: WSOY,
213 sivua.

Lue hyvä Suomi, lue!

-peace & love, and respect to you all-

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Tämä kirja löytyi TBRsadastani, sillä kirjabloggaritoverini olivat kirjoittaneet siitä sen verran mielenkiintoisesti, että tahdoin itsekin lukea sen. Ja kyseessähän oli vielä elämäni ensimmäinen kotimainen dystopia, joten nyt mentiin tosissaan jännän äärellä ja tietysti mielenkiintoni oli suuri. Kirjan tapahtumat sijoittuivat Suomen Eusistokraattiseen Tasavaltaan vuonna 2013. Eli ajatelkaapa, jos Suomi olisi, niin kuin vaikkapa Pohjois-Korea tai jokin vastaava maa ja kaikki olisivat vielä Orwellimaisesti tutkinnan alaisina, niin sellaiseen maailmaan tässä hypättiin. JAIKS! 

"On vuosi 2013 Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa. Historiallisista virheistä on otettu oppia. Yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät. ¤ Terveysviraston valvova silmä ulottuu kaikkialle. Käytännössä kaikki mielihyvää tai riippuvuutta tuottava on kiellettyä: huumausainaat, alkoholi, nikotiini ja kofeiini. Sallittuja poikkeuksiakin on. ¤ Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa on erään tärkeän mielihyvähyödykkeen jakelu haluttu tehdä vaivattomaksi. Siksi valtiollinen tiede on jalostanut ihmisestä uuden alalajin: altiin, nöyrän ja itseään tyrkyttävän. Ennen heitä kutsuttiin naisiksi. ¤ Vanna on jotain aivan muuta kuin miltä näyttää. ¤ Jare on koukussa riskinoton adrenaliiniin. ¤ He yhdistävät voimansa saadakseen pääsylipun jonnekin pois. ¤ He sotkeutuvat äärimmäisen vaarallisena tunnetun nautintoaineen välitykseen. He diilaavat chiliä. ¤ Kun Vanna koettaa epätoivoisesti selvittää, mitä hänen kadonneelle sisarelleen tapahtui, Jare törmää outoon uskontokulttiin, jonka käsissä on Auringon ydin. ¤ Onko tällä epäinhimillisen tulisella chililajikkeella vaikutuksia, jotka on syystäkin kielletty?"

(Takakansi)

Anteeksi mitä?! He diilasivat chiliä, johon Vanna oli vielä koukussakin? Kyllä, aivan totta! Aluksi ajattelinkin, että what the fuuu..k?? Sillä oli, lievästi sanottuna, hieman outoa lukea chili-fikseistä ja sen diilaamisesta, mutta sitten, kun siihen tottui niin okei... Sekä toisaalta se myös sopi hyvin tuohon maailmaan, joten aloinkin olla jo ihan messissä tarinassa! Erityisesti sen jälkeen, kun luin alla olevan kohdan kyseisestä kirjasta, aloin jo tosissaan ymmärtää ja miettiä, että aivan totta näinhän se onkin... Hmm.. pitäisiköhän tätä testata vielä itsekin käytännössä? ...heh.

"Poltetta on suojeltava kuin hiipuvaa liekkiä. Sen on annettava elää, sitä ei pidä tukahduttaa leivällä tai maitotuotteella tai viileällä juomalla. Sillä niin kauan kuin suu ja vatsa tuntee pyhää tuskaa, ruumis pumppaa elimistöön hekumallisia opiaatteja."
(Sivu 133)

Sen jälkeen, kun yllä oleva lainaus oli selventänyt minulle chili-koukkua ja olin saanut sulateltua tiedon sen diilaamisesta, pidin kirjasta todella. Eusistokraattinen Tasavalta oli todella kuumottava, jossa naiset olivat alistuvia pissiksiä. Jo lapsena heistä katsottiin, että olivatko he sopivia, kukkamekoissa kotia leikkiviä tyttöjä, eli eloita vai pitivätkö he esimerkiksi enemmän poikien leluista, jolloin oli syytä äkkiä sterilisoida tuollaiset hirveät morlokit, etteivät he vain pääsisi saastuttamaan, lisääntymällä, tuota ihanaa Suomen Tasavaltaa. Maailmaa, jossa ei ollut tietokoneita tai kummemmin muutakaan elektroniikkaa, sillä niitä pidettiin rappiodemokratioiden hömpötyksinä. Kännykätkin olivat vain turha hedonistimaiden keksintö, joita tuolla upeassa Suomessa ei todellakaan kaivattu, niin kuin ei mm. mikrojakaan. Ihmisille riitti hyvin, että televisiosta näytettiin kahta valtion kanavaa ja radiosta kuuli loton, jota myös valtio peukaloi. Sitten, kun tytöt kasvoivat neidoiksi heille järjestettiin upeaakin upeampi tulokasjuhla, jolloin he astuivat myös pariutumismarkkinoille, oikeastaan heidät iskettiin, niin kuin lihatiskille. Sen jälkeen olikin jo aika lähteä opiskelemaan tärkeitä aineita eloi-opistoon, jossa opetettiin käytännössä kaikki kikat siihen kuinka pitää mies tyytyväisenä. Naiset oppivat kaiken ruuanlaitosta, keskustelu- ja puhetavoista ihan keimailuun ja seksiin asti. Whuuh, that world was craaazy!

Teksti oli menevää ja tarina oikeasti ihan mielenkiintoinen, joten kirja olikin parissa päivässä luettu. Lisäksi tämäkin kirja sopisi myös ihan hyvin luettavaksi mm. BFF-lukuhaasteeseen, jossa on tarkoitus lukea kirjoja joiden yhtenä tärkeänä tekijänä on ystävyys. Suomi johon tarina sijoittui oli kyllä järkyttävä, mutta jos historiassa olisi jotkin asiat olisi menneet toisin, olisimme voineet hyvinkin päätyä hieman samankaltaiseen tilanteeseen. Tämä oli ensimmäinen Johanna Sinisalon kirja, jonka muistan lukeneeni, ja se teki minuun kyllä lopulta sellaisen vaikutuksen, että aion jatkaa hänen tuotantoonsa tutustumista... Ja seuraavaksi aionkin lukea häneltä Enkelten verta nimisen romaanin, josta olen lukenut mielenkiintoisia arvosteluja ja muitakin faktoja, kuten sen, että Albert Einstein olisi aikoinaan sanonut, että jos mehiläiset katoaisivat maan päältä, ihmisellä olisi vain neljä vuotta elinaikaa. 

Tälle kirjalle voi arvosanaksi antaa ihan helposti 4-/5.

Johanna Sinisalo: Auringon ydin (2013)
Kustannusosakeyhtiö Teos
Upean kannen takana seisoo Hannu Mänttäri
336 sivua.
Arvostelukappale.

-peace & love, and respect to you all-

Stephenie Meyer: Houkutus-kirja vs. Twilight-leffa

Olen muutaman kerran meinannut ja hieman yrittänytkin katsoa Stephenie Meyersin Houkutus (2005) nimisen kirjan pohjalta tehtyä Twilight-leffaa (2008), mutta ei siitä ole oikein koskaan tullut mitään, sillä elokuva on aina vaikuttanut hieman höntiltä... Kaikkihan tietävät kyseisen sarjan perusjuonesta ainakin sen, että jonkinlaisesta vampyyrihömpästä on siis kysymys. Ja vaikken itse mukamas ole ollutkaan yhtään kiinnostunut näistä (Twilighteista), olen kuitenkin vuosien varrella monesti kuullut, että ne kirjat kannattaisi silti lukea, ja olen sitä salaa miettinytkin, sillä vampyyreista olen kuitenkin aina pitänyt... No sitten jouduinkin "ansaan"! Sillä olin kaksi viikkoa fysiatrisessa kuntoutuksessa Helsingissä ja siellä sattuikin olemaan osa sarjasta jo valmiiksi hyllyssä, niin en enää voinutkaan vastustaa kiusausta ja päädyin hyvin skeptisenä aloittamaan sen ensimmäisen osan nimeltä Houkutus... Ja yhtäkkiä olinkin lukenut muutamissa päivissä ne kaikki kolme ensimmäistä Twilight-kirjaa.  

No, sitten ajattelin, että on pakko antaa sille elokuvallekin vielä uusi mahdollisuus. Joten, kun palasin kotiin, päätin hieman "kiusata" miestäni ja pistää hänetkin katsomaan ne leffat kanssani. Aluksi sainkin lieviä vastaväitteitä ja hyviä selityksiä sille miksi hänen ei tarvitsisi katsoa kyseisiä leffoja kanssani, mutta kiristys, uhkailu ja lahjonta ovat uskomattoman tehokkaita työkaluja ihmiseen kuin ihmiseen... Ja niinpä se ensimmäinen Twilight on nyt katsottu, yhdessä.

Okei, se leffa oli edelleenkin höntti! Höntti ja jotenkin ärsyttävällä tavalla liian hidastempoinen, vaikka myönnänkin kyllä jo, että kirjasta pidin. Vaikka aluksi aloitinkin näiden lukemisen ns. salaa, sillä voin myöntää, että hieman hävetti lukea Twilightia. Mutta mitä pidemmälle pääsin, sitä enemmän kirjasarjasta pidin, muistan monesti nauraneenikin ääneen lukiessani. Mutta ainakin tässä ensimmäisessä elokuvassa, ne kohdat, luonteenpiirteet ym. pienet yksityiskohdat, jotka kirjasta olivat tehneet ihan hyvän tai erityisen ja mm. saaneet minut juuri nauramaankin, puuttuivat nyt elokuvasta kokonaan tai eivät toimineetkaan niin hyvin, sillä eihän niitä pystytty selittämään leffassa yhtä hyvin kuin kirjassa. Eikä elokuvaan vain oltu muutenkaan saatu sitä hyvää fiilistä mikä kirjassa oli, jonka takia tykkäsin siitä. Eli kun kirja yllätti positiivisesti, niin leffa yllätti vieläkin negatiivisemmin nyt kuin olin paremmin kärryillä kirjan lukeneena. Ja tässä onkin mieheni kooste ensimmäisestä elokuvasta: "Tyttö tapasi vampyyrin uudessa koulussa ja ne alkoi hengailemaan. Sit ne meni pelaamaan pesäpalloa myrskyssä ja sinne tuli jotain pahisvampyyrejä ja sit ne hyvisvampyyrit joutu suojelemaan sitä tyttöä ja listimään ne pahikset ja siihen se sitten loppu." Eikä minulla ole leffaan sen kummempaa lisättävää, sillä niinhän se oikeastaan menikin.

Leffa ei ollut IMDb:ssäkään saanut kuin surkeat 5,2/10, joka ei tullut itselleni lainkaan yllätyksenä, kun taas kirja on saanut monesti ihan hyviäkin arvosteluja. Harmi, että elokuvasta oli tehty näin huono, tosin uskon, että seuraava osa on leffanakin jo huomattavasti parempi kuin tämä ensimmäinen, sen on nimittäin pakko olla! 

Arvosanaa on taas kerran vaikea antaa, ja leffalle en edelleenkään voi antaa kuin ihan korkeintaan 2-/5, tai ehkä mieluuminkin 1,5/5. Mutta kirja pääsi yllättämään ja sille voin ihan hyvin mielin antaa jopa 4-/5.

Tästä voit chekata leffan trailerin!

Kirja:
Stephenie Meyer: Houkutus (2005)
Kustantanut: WSOY
418 sivua
Mistä minulle: Kuntoutuskeskuksen "kirjastosta".

Leffa:
Twilight
Ohjannut: Catherine Hardwicke
Pääosat: Kristen Stewart (Bella) ja Robert Pattinson (Edward)
Kesto: 2h 2min.

-peace & love, and respect to you all-

Testaa itsesi Dr. Ozzyn knoppitietovisassa!

Katso mitä itse tietäisit maailman eri vitsauksista, paheista ja hyveistä, mm. päihteistä, suhteista tai sairauksista  ja niiden historiasta? Testaa tietosi Tohtori Ozzyn knoppitietovisassa!

Vietin vähän aikaa sitten hauskan, että opettavaisen päivän lukemalla legendaarisen rokkistaran Ozzy Osbournen, kirjan nimeltä *Tohtori Ozzyn omituiset ohjeet* (kirjan nimestä pääset lukemaan mietteeni siitä). Lääketieteellisenä ihmeenäkin pidetty, 40 vuotta ryypännyt ja narkannut Ozzy on jo vuosia pitänyt The Sunday Timesissa omaa "lääkärinpalstaansa" nimeltä "Trust Me, I'm Dr. Ozzy", jonka antimista kirja olikin koottu. Kun Ozzylta porukka kehtaa kysyäkin ja pyytää apua ihan kaikkeen, eri sairauksiin, päihteisiin, mielenterveyteen ja seksiin tai jopa lastenkasvatukseenkin liittyvissä asioissa. Ja Ozzy vastaa, no miten nyt luulisit Ozzyn vastaavan... toisaalta kundi ei kyllä ole ihan tyhmäkään, joten vastaukset ovat humoristisen asiallisia...tai sitten ei. Ja Ozzy kyllä tietää mistä puhuu, äijä itse on luulosairas, ja kokenut lähes kaikki maailman vitsaukset, tai ainakin luullut kokevansa. Aikoinaan Ozzylla riittikin nappuloita A:sta Ö:hön, joten kaveria alettiin itseäänkin kutsumaan Dr. Ozzyksi jo kauan ennen, kuin itse vuonna -85 olin edes siittiönä!

Anyway, Ozzyn kirjassa oli yksi hauska ylläri! Nimittäin kirjan kysymykset ja monipuoliset aiheet oli jaettu 12 osuvaan osioon, ja eiköhän bonarina jokaisen luvun lopussa ollut tietovisa kyseisestä aiheesta!

Joten hauskuuden ja yleissivistyksen vuoksi teinkin nyt 27 kysymyksen koosteen Ozzyn 60 kysymyksen tietovisasta, jonka avulla voitte testata omaa tietämystänne erilaisista...no asioista. Ota kynä ja paperia, ja ei muuta kuin zemppiä!

Taikajuomat:
1. Mitä on "Perulainen Viagra"?
        A) liiskattu sammakko
        B) koulutettu hamsteri
        C) harvinainen papulajike
2. Miten muinaiset egyptiläiset hoitivat sokeutta?
        A) kutittamalla
        B) auringonvalolla
        C) lepakonverellä

Terveysguruilu:
3. Syöt yhden ruokalusikallisen seuraavia ruokia. Missä on eniten kaloreita?
       A) hanhenrasvassa
       B) gheessä (kirkastetussa voissa, jota käytetään Intialalaisessa keittiössä.)
       C) suolattomassa voissa
4. Montako kertaa keskivertoihminen heittää lejaa päivässä?
       A) 14 kertaa (n. 5 - 22 dl kaasua)
       B) kahdesti (n. 3 dl kaadua)
       C) 27 kertaa ( n. 45 - 65 dl kasua)

Kauneusvinkit:
5. Mitkä olivat Kleopatran salaiset kauneusvinkit?
      A) hän hieroi kasvoilleen krokotiilin ulostetta
      B) hän valutti pyllylleen aasin maitoa
      C) hän kielsi peilien tuomisen palatsiin
6. Mitä kaikkia seuraavista aineista on aikain saatossa käytetty kaljuuden ehkäisemiseen?
      A) poltettuja hiiriä
      B) hienonnettuja hevosen hampaita
      C) "karhuöljyä", mitä helvettiä se sitten leneekään

Sukulaiset:
7. Mikä on suurin yhden naisen synnyttämä lapsimäärä (joidenkin väitteiden mukaan)?
      A) 71
      B) 102
      C) 69
8. Mikä on terapeuttien mukaan onnellisen avioliiton salaisuus?
      A) imartelu ja hellä painostus
      B) pano joka toinen päivä
      C) se, että kummatkin ovat täydellisiä luusereita
9. Miten vanha oli (todistetusti) maailman nuorin äiti?
      A) seitsenvuotias
      B) kuusivuotias
      C) viisivuotias 

Lihat ja leikkeet:
10. Mitä kaikkia seuraavista kauneusleikkauksista on yritettty kotioloissa?
      A) nenäleikkaus taltan ja kananluun avulle
      B) kaksoisleuan poisto leipäveitsellä ja pöynimurilla
      C) huulten kauneusleikkaus, jossa huulteen ruiskutettiin liukastusvoidetta 
11. Kuka suoritti kirurgiset toimenpiteet keskiajalla?
      A) parturi
      B) seppä
      C) puuseppä
12. Mitkä seuraavista harmillisista hoitovirheistä on todella sattunut?
       A) lääkäri amputoi väärän jalan
       B) lääkäri halkaisi vahingossa potilaan kielen kahtia
       C) potilas sai väärät sydämen ja keuhkot

Täällä tarvitaan lääkäriä!:
13. Englantilaisnainen haastoi lääkärinsä oikeuteen, koska oli saanut tältä...
       A) kaksi tajunnanräjäyttävää orgasmia puolentoista minuutin välein
       B) oraaliherpeksen
       C) litsarin naamalle, kun tämä yritti herättää häntä
14. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan 73 prosettia yleislääkäreistä oli...
       A) kiihottunut potilaistaan
       B) varmistanut, että töykeä potilas saa odottaa käytävällä pidempään kuin muut
       C) suorittanut potilaille tarpeettomia toimenpiteitä, jotta vaikuttaisi tunnollisemmalta, mikäli hänet
            haastettaisiin oikeuteen

Mutatoidu tai kuole:
15. Mikä seuraavista olennoista on geenimutaatioita koskevien tietojemme perusteella saattanut olla olemassa kauan sitten?    
     A) hobitti
     B) yksisarvinen
     C) lohikäärme
16. Mikä vihannes sai tiedemiehet ymmärtämään perinnöllisyystiedettä?
     A) porkkana
     B) ruusukaali
     C) herne¨

Ihmistuntemus:
17. Miten tervehditään läheistä ystävää Pohjois-Mosambikissa?
      A) suutelemalla nenälle
      B) heristämällä nyrkkiä pään korkeudella ja huutamalla "Wooshay! Wooshay!"
      C) taputtamalla kolmesti
18. Kun Atlantassa sijaitsevan, liettualaisen omistaman autoliikkeen työntekijät pyysivät palkankorotusta, mitä pomo teki?
       A) ampui heidät
       B) tappoi itsensä
       C) haastoi heidät oikeuteen ja vaati korvauksia henkisestä kärsimyksestä

Harmaat aivosolut:
19. Miten monta ajatusta keskivertoihmisen päässä suunnilleen syntyy päivässä?
       A) 600
       B) 70 000
       C) miljoona
20. Mitkä seuraavista väitteistä ovat totta?
       A) aivoissa ei ole kipureseptoreja, joten jos Hannibal Lecter söisi aivosi, et tuntisi mitään
       B) hereillä ollessa aivot kehittävät sähkövirran, joka valaisisi 100 watin hehkulampun
       C) musiikki on tunnepohjaisten muistojen tärkein laukasija

Seksipedot:
21. Mitä kaksitoista miestä kantaa kaduilla japanilaisen Honen Matsuri-juhlan aikaan?
       A) alastonta naista
       B) kaksi- ja puolimetristä puumulkkua
       C) spermalla täytettyä rituaalimaljaa
22. Jos tyttö iskee miehen, joka kertoo difalliastaan, mitä tyttö voi odottaa vällyjen välissä?
       A) miehen on vaikea saada orgasmia
       B) mikroskooppisen pientä penistä
       C) kaksinkertaista nautintoa
23. Miten paljon 22-vuotias kalifornialainen opiskelijatyttö sai neitsyydestään, kun hän huutokauppasi sen vuonna 2009?
       A) 50 000 dollaria
       B) röökiaskin ja suklaarasian
       C) 3,8 miljoonaa dollaria

Pää sekaisin vaikka karusellilla:       
24. Miten coloradojoenrupikonnaa (Bufo Alvariusta) väärinkäytetään päihtymistarkoituksessa?
       A) imemällä
       B) lypsämällä, minkä jälkeen myrkky kuivataan ja poltetaan
       C) verta juomalla
25. Mikä oli operaatio "Keskiyön kliimaksi"?
      A) yritys kehittää pilleri, joka antaa naisille välittömän orgasmin
      B) Viagra-lääketestien salainen koodinimi
      C) operaatio, jossa CIA pyöritti ilotaloa ja sekoitti siellä lsd:tä asiakkaiden drinkkeihin

Matojen murkinaa:
26. Mitä Brunswickin herttua Ferninand Vaati saada arkkuunsa?
       A) ikkunan
       B) ilmaputken
       C) lukittavan luukun, jotta hän mahdolisesti herättyään pääsee kävelemään hautaholviinsa 
           (ja luukun avaimen kuolivaatteiden taskuun)
27. Muuan yhdysvaltalaisfirma valmistaa maksua vastaan krematoiduista jäännöksistä...
       A) lasimaalauksia
       B) salaattikulhoja (lisämaksua vastaan myös ottimet)
       C) timantin

Vastaukset ja testituloksesi löydät kuvan alta! Keep going! ;)

Tohtori Ozzyn kuva lainattu The Sunday Timesin sivuilta. Thanks!

Oikeasta vastauksesta saat aina tilanteen mukaan yhden tai puolikkaan pisteen. 

1. A 1p. 2. C 1p. 3. B 1p. 4. C 1p 5. A 0,5p. & B 0,5p. 6. kaikki oikein yht. 1p. 7. C 1p. 8. C 1p. 9. C 1p. 10. A 0,5p. & C 0,5p. 11. A 1p. 12. A 0,5p. & C 0,5p. 13. A 1p. 14. C 1p. 15. A 1p. 16. C 1p. 17. C 1p. 18. A 1p. 19. B 1p. 20. A 1p. 21. B 1p. 22. A 1p. 23. C 1p. 24. B 1p. 25. C 1p. 26. kaikki oikein yht. 1p. 27. C 1p.

Laske pisteet yhteen... Patti-tilanteen tultua pyöristä kumpaan suuntaan haluat. ...I really don't care!

0 - 9 pistettä: Lääketieteellinen riskitekijä. Olet niin pihalla, että saatat varpaankynsiä leikatessasi puhkaista munuaisesi. Kääriydy kuplakelmuun äläkä poistu sisätiloista.

10 - 18 pistettä: Luulosairas. Sinulla on tasan sen verran tietoa, että olet vaaraksi itsellesi ja muille.

19 - 27 pistettä: Lääketieteellinen nero. Ellet ole vielä kokeillut aivokirurgin hommia, harkitse uran vaihtoa.

Ozzy kyllä kertoi vähän pidemminkin vastauksista ja niiden historioista, ja ne voi mennä lukemaan tästä. 

-peace & love, and respect to you all-

Brian Jacques: Haaksirikkoiset [Lentävä Hollantilainen # 1]

Brian Jacquesin Haaksirikkoiset aloittaa kaksiosaisen kirjasarjan nimeltä Lentävä Hollantilainen. Olin jo aiemmin kuullut tästä legendaarisesta, vuonna 1620, maailman meriä ratsastaneesta aavelaivasta. Ja kukapa ei olisi? Sillä Lentävän Hollantilaisen myytistä on ollut erilaisia juttuja kaikkialla, ihan Aku Ankasta lähtien, ja esim. marraskuussa 2016, siitä alkaa Kansallisoopperassa nykyaikainen oopperabaletti, joka on btw. alunperin kuuluisan säveltäjän Wagnerin teos. Anyway, kyseinen myytti kertoo kirotusta aavelaivasta, joka voi rantautua vain seitsemän vuoden välein, tuottaen epäonnea ja kuolemaa sen nähneille. Kirouksen voisi murtaa vain "se oikea", eli uskollisen naisen rakkaus. Eikös Pirates of the Caribbeanin jatko-osissa ollut myös tällainen idea, joten paljon käytetty myytti on siis kyseessä.

Tämä Jacquesin kirja ei kuitenkaan sinäänsä kerro Lentävästä Hollantilaisesta, vaan mykästä 12-vuotiaasta pojasta nimeltä Neb, joka sattumien kautta päätyy laivalle messipojaksi ja labradorinnoutajasta, jonka hän adobtoi Tanskasta, Esjbergin kaupungista ja mielessään nimeää Tanskaksi. Laivan ollessa uppoamassa, enkeli kiroaa sen ja laivan miehistön ikuisesti seilaamaan, niin kuin yllä kerroin. Neb ja Tan kuitenkin pelastuvat mereen, josta enkeli heidät pelastaa. Ja koska he ovat viattomia, nk. "puhdassydämisiä" hän antaa heille lahjaksi ikuisen elämän ja puheenlahjan. Nyt Neb voi ensimmäistä kertaa elämässään puhua, sekä kaiken huipuksi hän voi vaihtaa ajatuksia ja keskustella mielessään parhaan ystävänsä, koiransa Tanin kanssa. 

Sitten alkaa seikkailu, sillä enkeli lähettää heidät ympäri maailmaa, viattomien ihmisten avuksi ja tueksi. Neb ja Tan ovat ikuisesti nuoria ja eivät voi siksi kotiutua mihinkään, mutta he tulevat pelastamaan monien ihmisten ja pikkukylien elämän matkansa varrella. Tämä on nuorille suunnattu seikkailukirja ja mielestäni ihan hyvä sellainen. Hieman niin kuin esimerkiksi Enid Blytonin kuuluisat Viisikot, jotka tuli lapsena ahmittua kyydillä. Tässä oli kaikki kohdallaan, niin kuin hyvässä seikkailuromaanissa kuuluukin olla!

Arvosana 4+/5.

Kirjailija: Brian Jacques ja kuvittaja: Ian Schoenherr.
Suomentaja: Sami Parkkinen.
Otava 2002 (julkaistu englanniksi 2001).
391 sivua.

Alaston naisenkuva HBO:lta: Girls!

Mikä: Girls tv-sarja, tällä hetkellä tullut 5 tuotantokautta, alkoi 04/2012.
Mistä: HBO:lta,  Suomessa sarjaa on näyttänyt kakkonen YLEltä.
Millainen: Draamakomedia. Jaksonpituus 30min. Tapahtumapaikkana New York. 
Mitä mieltä: IMDb:n arvosana oli 7,4 ja se pitää mielestäni melko hyvin kutinsa. Tämä sarja on räävitön, itsekäs, hauska, realistinen, utopistinen, ärsyttävä, kiinnostava, (itse)ironinen ja totisesti mieleen painuva. Ja vaikka voisi kuvitella, että räävitön ja huono olisivat sama asia, niin tässä sarjassa se tosiaan toimii!
Katso traileri: Girls season 1 trailer

Lena Dunham pisti osaavana naisena pyörät pyörimään ja on sen lisäksi, että näyttelee pääosaa kyseisessä sarjassa, myös kirjoittanut, ohjannut ja tuottanut sen. Suoraan sanottuna Girls kertoo fiksuista ja filmaattisista, sekä samaan aikaan typeristä, että itsekkäistä naisista, eli neljästä "normaalista" ystävyksestä ja kaikesta alastomuudesta iltapukuun. Girls on raaka kuvaus siitä mitä on olla parikymppinen nainen nykypäivänä ja varsinkin New Yorkissa.  

Itse olen seurannut Girlsiä sen alusta alkaen ja tällä hetkellä katson sitä HBO nordicilta. Itse en katso ns. "oikeaa" telkkaria, enkä edelleenkään halua tulla sidotuksi päiviin ja aikoihin, jotta voin katsoa jotakin... Joten minulle HBO Nordicit ja Netflixit ovat loistava vaihtoehto. Ne antavat vapauden katsoa mitä tahansa, milloin tahansa. Ja koska niitä voi kokeilla kuukauden ilmaiseksi, suosittelen ehdottomasti muillekin. Sen jälkeen, ne maksavat noin kympin verran kuussa ja koska Netflixin leffa- ja sarjavalikoima on kiitettävän laaja, minkä lisäksi parhaat sarjat tulevat HBO:lta ne ovat minusta ihan kannattava sijoitus. ...ja maksaisihan se teeveelupakin.

Girlsissä seurataan kirjailijaksi haaveilevan, pienistä pakkoneuroosesista kärsivän Hannahin sekoilua työpaikkojen ja poikaystävien kanssa. Sarjan edetessä Hannahin kolme ystävää tulevat lähes yhtä tärkeiksi sarjan hahmoiksi, kuin itse(ironinen) ja koominen Hannah. Näin saadaan lisää tarttumapintaa ja Girls näyttääkin kaikessa komeudessaan sen mitä on olla pari-kolmekymppinen nainen, joka on hieman hukassa itsensä tai omien halujensa, vartalonsa, rahan tai töiden ym. miljoonien asioiden suhteen. Sarjassa tämä tabu revitään auki ja levitellään katsojien nähtäväksi ja koettavaksi, sillä hieman sellaistahan se on nykypäivänä kaikkialla, kaikilla. Vaikka kyseinen sarja onkin paikoittain, jopa ärsyttävän feministinen, on se silti jokanaiselle samaistuttava ja toisinaan itkettävän hyvä ja hauska. Sillä tässä sarjassa niin naiset, kuin miehetkin, näyttävät tilanteesta riippuen, niin kauniilta, kuin rumiltakin, eli normaaleilta ihmisiltä. Girls on "hieman raaempi" versio 2000-luvun alun Sinkkuelämää sarjasta. Ja niistä molemmista pointsit HBO:lle!

 Shoshanna, Jessa, Hannah ja Marnie