1300-luvun muoti Suomessa.

Luen tällä hetkellä Kaari Utrion Vanajan Joannaa, josta sain alkusysäyksen tutkia lisää 1300-1400-luvun muotia Suomessa. Suomi on tuolloin ollut Ruotsin alaisena, joten ylimysten muoti tuli myös Ruotsista ja muualta Euroopasta, kuten Ranskasta ja Saksasta. Seuraava virke tuosta kyseisestä Kaari Utrion kirjasta innoitti minut surffaamaan netissä etsimässä lisää kuvia tuon ajan muodista... Ja se oli hauskaa!

"Rouva Benedikta Oxenstierna seisoi muodikkaassa asennossa hartiat köyryssä ja vatsa pystyssä. Se ei ollut vaikeaa, koska raskaus oli pyöristänyt sievästi hänen mahansa. Rouva Benediktalla oli hiustensa peittona mykistävä sarvipäähine, joka hyvin vastasi Oxenstiernan vaakunan häränsarvia. Päähineen sarvien ympäri oli kiedottu ohutta hopealankaa ja koko laitteen päälle oli levitetty henkäyksenkeveä hopeahuntu. Päähine oli ritari Ulf Acerin tuliainen kaksoissisarelleen: se oli ranskalaista muotia ja uskomattoman ruma."
Kaari Utrio: Vanajan Joanna s. 51

Yritin etsiä kuvia erilaisista keskiaikaisita päähineistä, sillä tuohon aikaan naiset pitivät yleisesti hiuksensa hunnutettuna, jotteivät avonaiset hiukset olisi kiihottaneet ja häirinneet miehiä. Tukkalaitteita ja erilaisia huntuvirityksiä löytyi vaikka millä mitalla ja monet niistä olikin melko hulvattomia. Erityisesti naimisissa olevat naiset pitivät hiuksensa hunnutettuina, Muutenkin paljasta pintaa vältettiin näyttämästä, joten mm. naisten puvutkin olivat yleensä pitkähihaisia. Ranskassa ja muualla otettiin 1400-luvulla käyttöön myös irtohihat, joilla saatiin vaihtelua pukujen värityksiin. 

"[...] hänen silmänsä vaelsivat sisarensa sarviin ja hänen silmissään välähti epäuskoinen kummastus. Monimutkaisimmatkaan piirityslaitteet eivät vetäneet vertoja naisten päähineille: ritarille oli vakuutettu, että tämä oli kauneinta, millä nainen voi kiireensä koristaa, ja ritari oli uskonut. Kalleinta se tuntui myös olevan - hökötyksen hinnalla olisi saanut kevyen varsijousen"
Kaari Utrio: Vanajan Joanna s. 51

Tutkin netistä lisää tuon ajan muodista ja sain tietää, että juuri 1300-luvulla alettiin suosia hieman enemmän ihonmyötäisiä asuja ja myöhemmin alettiinkin käyttää korsettia. Seuraava kuvaus kyseisestä Kaari Utrion kirjasta kertoo hyvin tuon ajan ylimysnaisen pukeutumisesta.

"Joanna Herttua istui ensi pöydässä juuri korokkeen vieressä. Hän oli puheutunut vihreään aluspukuun, jonka hihoja koristivat moninkertaiset pronssiset rannerenkaat. Aluspuvun päällä oli ruskeanpunainen leveähelmainen syrcotte, jonka laajoista kainaloaukoista näkyi aluspuvun kuparinastoilla ja lasihelmillä koristeltu vyö. Joanna Herttuan olkapäillä oli raskaat pronssisoljet, joiden välissä riippuivat kolmikertaiset vitjat. Neidon kuparinpunaisia hiuksia piti paikoillaan lasihelmin kirjottu nauha. Hänen asunsa oli omituinen ja upea, toisaalta vanhanaikainen, toisaalta muodikas. RItari Ulfin silmissä Joanna Herttua ei jäänyt jälkeen maailman kuningattarista."
Kaari Utrio: Vanajan Joanna s. 115

Ylimysnaisten vatteet maksoivat kiitettäviä summia, sillä koristeissa saatettiin käyttää parhaimmillaan korukiviä, jotka oli punottu kulta- tai hopealangalla kiinni. Hienoimpia vaatteita säilytettiin tarkasti vartioiduissa arkuissa muiden suvun aarteiden kanssa ja otettiin vain harvoin esille. Onnellinen oli se talon piioista, joka piti huolta noista vaatteista, kun sai ylipäätänsä edes katsoa ja koskea niihin, mutta auta armias, jos vaatteille sattui jotain, siinä tuli äkkiä ruoskituksi tai pahempaa.

Kuvista näkyy hyvin tuon ajan päähine, kuin pukumuotiakin.

Kaikki kuvat: pinterest.com

Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä (2015)

Mikä: Nykypäivän Ruotsiin sijoittuva jännäri, kuuluu ns. Fjällbacka-sarjaan, joita voi kuitenkin lukea ihan yksittäisinäkin kappaleina, eivätkä vaadi välttämättä aiempaa tietämystä.
Millainen: Jännä, inhimillinen, samaistuttava, yllättävä, kauhistuttava, pistää pohtimaan ihmismieltä ja -luontoa. 
Mitä mieltä: Camilla Läckbergin nimi kannattaa panna muistiin... jos uskaltaa! Me naisten mukaan Camilla onkin uusi dekkariprinsessa ja en voi kyllä olla itsekään eri mieltä, ainakin hän on Scandinavian dekkariprinsessa! ...joten kannattaa pitää silmät auki Ärrällä ja kirppareilla, niin kuin kirjastoissa ja kirjakaupoissakin. 

"Hyinen talvi pitää Fjällbackaa otteessaan. Puolipukeinen teinityttö hoipertelee lumisesta metsästä tielle. Auto ilmestyy, kuin tyhjästä, eikä ehdi väistää. 
Kun Patrik Hedström ja hänen poliisikollegansa kuulevat onnettömuudesta, on uhri jo tunnistettu. Tyttö katosi neljä kuukautta sitten kotimatkalla ratsastuskoulusta, eikä kukaan ollut nähnyt häntä sen koommin. Tytön ruumiissa on jälkiä käsittämättömistä julmuuksista, ja poliisi pelkää pahoin, että uhreja on muitakin.
Samaan aikaan Erica Falck työstää kirjaansa häntä askarruttavasta vanhasta perhetragediasta, joka johti sirkustaiteilijan surmaan. Erica käy toistuvasti vankilassa tapaamassa miehensä murhasta tuomittua leskeä selvittääkseen, mitä kauhujen talossa todella tapahtui. Mitä nainen oikein salaa? Erica aavistaa, että jotain on pahasti pielessä ja menneisyys heittää varjoaan nykyisyyden ylle." 
(Takakansi) 

Camilla Läckbergin "Leijonankesyttäjä"  kuuluu nk. Fjällbacka-sarjaan. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat siis myös pääosin Fjällbackaan, pienehköön kesäturismista elävään merenrantakaupunkiin lähellä Göteborgia. Kirjojen päähenkilönä on Erica Falck perheineen. "Leijonankesyttäjä" on toinen kirja Camillan ko. kirjasarjasta, jonka olen lukenut. Molemmat olen lukenut viimeisen puolen vuoden sisällä ja ne kumpainenkin tekivät suuren vaikutuksen dekkarikirjallisuuden saralla. Sillä kummassakin kirjassa jännitys oli taattu ja tiivis tunnelma piti näpit, kuin liimattuna kiinni kirjassa, loppuun asti. Kirjojen päähenkilöt ovat niin inhimillisiä ja samaistuttavia, että tuntuu ihan siltä, kuin itse tai joku läheinen ystävä tai sukulainen eläisi kirjan tapahtumia. Ja niin kuin "Me Naisissa" sanottiinkin, Camillan kirjat ovat maanläheisiä ja ajatuksia herättäviä ja sitä ne todella ovat. Vaikka nämä kuuluvatkin nk. kirjasarjaan, nämä kaksi kirjaa eivät ainakaan vaatineet aiempaa tietämystä, vaikka taustalla Erican perhe ja suhteet kasvavat ja kehittyvätkin. Tarinat ovat itsenäisiä, joten voit napata ensin, vaikkapa mielenkiintoisimman luettavaksi ja sitten päättää, että haluatko lukea lisää. Minussa itsessäni Erican taustatarina herätti kuitenkin sen verran paljon mielenkiintoa hänen ajatuksiinsa ja elämäänsä, että haluan saada tietää lisää jo ihan pelkästään siitä ja yksi tulevaisuuden tavoitteistani onkin lukea Fjällbacka-sarjan kirjat suht järjestyksessä. Tosin, jos tärmään aiemmin Ärrällä tai muualla Camilla Läckbergin kirjoihin ja vaikka ne rikkoisivatkin ns. "lukujärjestyksen", en aio kiduttaa itseäni odottamalla ja jättää niitä hyllyyn pölyttymään! 

Leijonankesyttäjä kertoo ihmisen pahuudesta, halusta satuttaa ja alistaa. Keskeisiä teemoja on mm. se, että missä menee raja, jonka ylitettyään ei ole enää paluuta pimeältä puolelta? Minkälaisesta pimeydestä pahuus syntyy? Mistä tietää, jos joku on paha? Mitä jos se paha on omassa perheessä? Missä menee raja alunperin rangaistuksen ja suoranaisen kidutuksen välillä? Leijonankesyttäjä kertoo mm. siitä, kun hyvät ihmiset astuvat pimeälle puolelle tai alistuvat vastalauseitta katsomaan vierestä pirun töitä tai kärsimään niistä. Alistuvat perheissään tyrannialle, koska kynnys vastustaa on usein liian korkea, sillä tuntematon yksin on usein pelottavampaa, kuin tuttu paholainen. Varsinkin jos sinulla on perhettä, jonka puolesta pelätä ja jota suojella demoneilta. Vaikeita kysymyksiä, siitä toisinaan, niin häilyvästä rajasta hyvien ja pahojen tekojen välillä. Jos motiivit ovat hyvät, saako silloin ns. "tehdä pahaa suuremman hyvän puolesta"? Joskus se raja voi olla niin häilyvä, että läpikotaisin hyvienkin ihmisten voi olla toisinaan vaikea erottaa sitä... Uskon, että nämä kirjat käsittelevät sellaisia asioita, joita kuka tahansa ihminen saattaa eräänä aamuna havahtua miettivänsä, vaikka olisi kuinka halunnut vaan hyvää. Sillä se ei ole niin, että ainoastaan pahat ihmiset miettisivät ja tekisivät pahoja asioita tai hyvät hyviä. Ei, se ei vain mene niin. Kun ihmistä painostaa tarpeeksi, niin jossain vaiheessa se kamelinkin selkä pakostakin katkeaa ja rajan yli siirtyminen ei enää välttämättä olekaan niin vaikeaa. Uskon, että tarpeeksi ja oikeista paikoista painostettaessa, niin voisi käydä ihan kuinka vahvalle ihmiselle tahansa, kenelle vain! 

Toki tässä kirjassakin on niin pahoja ihmisiä, että heidän teoilleen ei voi edes yrittää löytää mitään järkevää tai nk. oikeutettua selitystä tai syytä, vaan se on ihan puhdasta halua vain alistaa ja satuttaa muita. Katsella ja saada nautintoa ihmisen kärsimyksen seuraamisesta, kun tietää, että itsellä on valta antaa sen jatkua... tai loppua. Kun tietää itse saaneensa sen kaiken aikaan ja voi vain sormia napsauttamalla päättää toisen ihmisten elämästä. Sellainen vallan tunne voi varmaan olla pirun koukuttavaa, kun voi tuntea itsensä varmaan jonkinlaiseski "yli-ihmiseksi", mutta ne ihmiset ovat todellakin aivan oma lukunsa. He eivät ole koskaan oleetkaan hyviä, vaan he peittävät itsensä naamiolla, heidän naamionsa on hyvän ihmisen naamio, jonka taakse he peittävät todelliset tunteensa tai tunteettomuutensa. Se, että tällaisia ihmisiä on olemassa ja vieläpä niin paljon, että se ihan puistattaa, on pelottavaa.

Arvosanaksi annan tälle 4/5. Ja teille, jotka pidätte tämän tyyppisistä dekkareista, sanon että Camilla Läckbergin nimi kannattaa todella painaa mieleen! Nämä vähäiset kosketukset, joita minulla on ollut hänen kirjoihinsa, ovat vahvasti vakuuttaneet minut siitä, että haluan ehdottomasti lukea lisää! Joten suosittelen näitä tosissaan muillekin, varsinkin ruotsalaisten dekkareiden ystäville! Lukekaa! ...jos uskallatte!
Jännittäkää! ...ja nauttikaa, olkaa hyvät! 

Tässä lista Camillan Fjällbacka-sarjan kirjoista:
(nimeä painamalla pääset lukemaan takakannen ko. kirjasta. Etsi omasi!) 
 – Jääprinsessa, 2003, suom. 2006
 – Saarnaaja, 2004, suom. 2007
 – Kivenhakkaaja, 2005, suom. 2008
 – Pahanilmanlintu, 2006, suom. 2009
 – Mantelintuoksua lumimyrskyssä, 2006, suom. 2009
 – Perillinen, 2007, suom. 2010
 – Merenneito, 2008, suom. 2011
 – Majakanvartija, 2009, suom. 2012
 – Enkelintekijä, 2011, suom. 2013
 – Leijonankesyttäjä, 2013, suom. 2015

Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä 
Alkuteos: Lejontämjaren
Suomentanut: Outi Menna
Gummerus 2014
440 sivua

-peace & love, and respect to you all-

Charlie Mansonin mieli(puoli): "Aquarius" (NBC)

Mikä:  Aquarius (NBC), mielenkiintoisesti 60-70-luvun taitteesta, niin polittisesti, kuin historiallisesti kertova tv-sarja, joka keskittyy erityisesti Charlie Mansonin elämään.  
Mitä mieltä: On erittäin kiinnostavaa hypätä kyseiseen aikaan ja saada tietää lisää Charlie Mansonista, tuon ajan politiikasta jenkeissä, sekä mm. Vietnamin sodasta, Mustista panttereista ja rotusodasta. Lisäksi sarjassa on aivan mielettömän upeita vaatteita ja kuoseja!

Kuva on sarjasta "Aquarius"

Tänä kesänä näytettiin toinen kausi Aquariusta, itse olen vähän myöhässä ja aloitin vasta nyt sen katsomisen. Ensimmäinen kausi oli kuitenkin jäänyt ihan hyvin mieleen ja jo odottelinkin jatkoa siihen. Toisaalta on ihan kiva myös katsoa nyt putkeen tätä, vaikka onkin melko rankkaa settiä. 

Anyway, on erittäin mielenkiintoista päästä poraamaan Mansonin kalloa auki ja päästä kurkistamaan sisään, "sairas mieli tekee sairaita asioita". Sarja avaa lisäksi hyvin 60-70-luvun taitteen historiaa mm. politiikasta ja Vietnamin sodasta, Mustista panttereista, hipeistä ja sen ajan rotusodasta. Kaikesta siitä juonittelusta, teoista ja tunteista tuona suurten mellakoiden aikaan, 60-luvun lopussa Losissa, jolloin hipit oli rautaa ja maailmaa todella muutettiin! Koska tahdon aina tietää lisää ja lukea enemmän, on tämä sarja juuri osuva. Faktaa fiktion takana, hyvin ja kiinnostavasti tehty. Lisäksi siinä on aivan pirun makeita vaatteita ja upeita kuoseja! 

Kuva on sarjasta "Aquarius" 

Sarja lähtee käyntiin siitä, kun (fiktiivinen hahmo) etsivä Sam Hodiakin (David Duchovny) ystävättären 16-vuotias tytär, Emma karkaa kotoaan ja lähtee hurmaavan Charlie Mansonin matkaan, joka oli aiemmin vapautunut vankilasta mm. pahoinpitelyjen ja pikkurikosten takia. Tuolloin Manson oli vasta aloittelemassa uraansa lahjakkaana manipulaattorina ja hänellä oli toiveinaan muusikon ura. Hän oli erityisesti naisten mieleen ja sai heidät helposti kiedottua pikkurillinsä ympärille. Tuolloin hän vasta rakenteli "perhettään" ja he häppäilivät hänen talollaan, hänen ystäviensä, nk. perheen kanssa. Jotka kuuntelivat Mansonin puheita ja ajatuksia, kuin jumalan suusta tulevaa sinfoniaa. Vaikka toisinaan hän pakotti heidät ottamaan mm. LSD:tä, jolloin hän sai heidät oikein otollisiksi ajatuksilleen ja heihin Emmakin oli nyt liittynyt. 
Emman isän ollessa "iso kiho" ja siten halutessa välttää skandaalia, ei tytärtä saatu pakotettua kotiin nk. lain avulla. Eikä Mansonia myöskään saatu kiinni mistään laittomasta, joten he jatkoivat ns. "onnellisina elämäänsä" Mansonin tilalla nautiskellen erillaisista päihteistä ja niin kutsutusta vapaudesta, dyykkailemalla ja varastelemalla. 
Aquarius on oikeastaan poliisisarja, mutta ei todellakaan mikään perinteinen sellainen. Ja sen ajan polttaviin aiheisin päästäänkin pureutumaan, niin hieman harmaalla alueella kulkevan, etsivä Sam Hodiakin, kuin Charlie Mansoninkin silmien kautta. Charlie Mansonin, joka on epäinhimillisen skitsottava. 

Rakastuin David Duchovnyyn "Californicationin" (tv-sarja) aikaan, hänen näytellessä rappiokirjailija Hank Moodya, se on aivan pirun mahtava sarja, joka kannattaa katsoa! Charlie Manson taas on minulle tuttu mm. hänestä kertovan aika surkean leffadokkarin "The Manson Familyn" kautta ja onhan tässä taipaleen varrella tullu törmättyä muutamaan Manson-faniinkin, sekä juttuihin Mansonin perheestä ja ihan mielenkiinnosta tullut itsekin hieman tutkittua  häntä. Itse en silti ihan ymmärrä sitä Manson-fanitusta ja olisi kiva, jos joku avautuisi minulle hieman siitä, joten sana on vapaa!

Tästä kuvasta näkyy, että sarjassa Mansonia esittävä Gethin Anthony on hyvin valittu rooliinnsa. Gethin Anthony on tuttu aiemmin mm. Game of Thronesista.

Veronica Roth: Outolintu-kirja vs. Divergent-leffa

Mikä: Scifi-trilogia jo lähes tuhoutuneesta maapallosta ja kieroutuneesta yhteiskunnasta, jossa loput ihmiset on jaettu ominaisuuksiensa mukaan seuraaviin rymiin: uskalias, vaatimaton, rehti, sopuisa ja terävä. 
Millainen: Hyvällä tapaa erikoinen, samaistuttava, hämmästyttävä, mietityttävä, pelottava, todellinen, sykähdyttävä, inhimillinen, raaka ja kiinnostava.
Kenelle: Kirjat ja leffat on suunnattu erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille.
Mitä mieltä: Ensimmäinen osa edustaa ainakin ihan hyvin tätä genreä.

Veronica Roth loi  melko totuudenmukaisen tulevaisuuden vision ihmiskunnasta, jossa maapallo on lähes tuhoutunut. Jäljelle jääneet ihmiset ovat, voisi sanoa, lähes jalostettuja ja siten jaettu ominaisuuksiensa mukaan viiteen ryhmään: uskaliaat, vaatimattomat, terävät, sopuisat ja rehdit. Näin on eletty "aina", mutta mitä, kun kuvaan astuvat divergentit, eli ihmiset, jotka voivat olla taipuvaisia olemaan enemmän, kuin vain yhteen kategoriaan sopivia. Joita on viime vuosina alkanut ilmaantua entistä enemmän. 

16-vuotiaana kaupungin nuoret tekevät taipumustestin ja valitsevat lopullisen osastonsa. Taipumustestissä Tris saa tietää olevansa itse pelätty divergentti, mutta mitä on olla divergentti? Post-apokalyptisessä maailmassa, jossa ajatus "osasto, ennen verta" on koko kansan motto, ei ole helppo olla erilainen. Tris joutuukin vaikeiden valintojen eteen, kun velvollisuudet ja oma tahto kulkevat ristiin ja hän päättää vaihtaa ryhmää vaatimattomista uskaliaisiin. Eikä se käy kivuttomasti. Trilogian ensimmäinen osa onkin nimeltään "Outolintu".

Kirja vs. Leffa

Heti ensi minuuteista lähtien leffasta välittyi sama fiilis ja tekemisen meininki, kuin kirjasta. Koska luin aikanaan kirjat ennen elokuvia ja tämä on nyt toinen kerta, henkilöt eivät päässeet muotoutumaan leffan mukaan, vaan alkuperäisen fiiliksen mukaan, siihen nähden leffaan valitut näyttelijät vastaavat suht hyvin mielikuvia. Mitä nyt Tris on hieman iso kokoisempi, kuin kirjasta ajattelin. Kirjassa Trisin koosta oli tehty melkoinen numero, leffassa tätä taas ei painotettu lainkaan, joten kirjaa lukemattomalle ei synny samanlaista mielikuvaa. Nimimerkillä. "kuulustelin miestäni myös tästä leffasta". Leffassa oli kuulemma muutenkin ihan suht helppo pysyä kärryillä ja minä jakelin vierestä, vain pientä nippelitietoa silloin tällöin. Suuret erot kirjan ja leffan välillä tulivat vasta lopussa, eivätkä nekään vaikuttaneet ratkaisevasti lopputulokseen.

Leffassa selostettiin heti alussa, että missä mennään ja miksi, sen takia eri ryhmistä ja toimintatavoista oli helppo pysyä kärryillä. Leffan taustamiljöönä toimi post-apokalyptinen Chigago, kirjassa kaupungin nimestä ei mielestäni puhuttu, mutta leffassa se toimii. Muuten leffa mukaili aika pitkälti kirjaa, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Mikä leffassa oli huonommin, kuin kirjassa oli ehkä se, että lopussa Trisin ja Neljän suhde meni mielestäni ehkä vähän liian lässyksi, joten se ehkä vähän laski pointseja. Joita muuten kirjalle antaisin jonkun 3,5 - 4/5 ja leffalle tuollaiset 3+/5. IMDb:ssä leffalle oli annettukin 6,7. Mutta vaikka leffan ja kirjan arvosanat ovatkin melko tasaista seiskan ja kasin luokkaa, eivät ne ole kuitenkaan huonoja, vaan edustavat ihan hyvin tätä maailmanlopun genreä. Veronica Rothin visio tulevaisuuden kieroutuneesta yhteiskunnasta ja sen ongelmista ei ole aivan mahdoton ajatus, vaan pirun pelottava!

Nyt aloitin lukemaan kakkososaa trilogiasta ja parin päivän päästä on aika vertailla myös sitä leffaan. Siitä on kuitenkin aikaa, kun olen sen lukenut ja katsonut, että on ihan hyvä verestää muistoja ennen, kuin aloitan kirjoittamaan...

Katso leffan traileri tästä: Divergent Movie Trailer

Kuva: thinglink.com

Kuvassa: Max, Christina, Will, Tris, Neljä, Molly, Eric, Al, Peter ja Tori

Kirjan tiedot: Veronica Roth - Outolintu (1.osa Divergent-trilogiaa), Seven-pokkari, 381 sivua, Kääntäjä: Outi Järvinen.

Leffan tiedot: Divergent 2014, 2h 19min, Ohjaaja: Neil Burger ja pääosien näyttelijät: Shailene Woodley (Tris) ja Theo James (Neljä).

-peace & love, and respect to you all-

Alaston naisenkuva HBO:lta: Girls!

Mikä: Girls tv-sarja, tällä hetkellä tullut 5 tuotantokautta, alkoi 04/2012.
Mistä: HBO:lta,  Suomessa sarjaa on näyttänyt kakkonen YLEltä.
Millainen: Draamakomedia. Jaksonpituus 30min. Tapahtumapaikkana New York. 
Mitä mieltä: IMDb:n arvosana oli 7,4 ja se pitää mielestäni melko hyvin kutinsa. Tämä sarja on räävitön, itsekäs, hauska, realistinen, utopistinen, ärsyttävä, kiinnostava, (itse)ironinen ja totisesti mieleen painuva. Ja vaikka voisi kuvitella, että räävitön ja huono olisivat sama asia, niin tässä sarjassa se tosiaan toimii!
Katso traileri: Girls season 1 trailer

Lena Dunham pisti osaavana naisena pyörät pyörimään ja on sen lisäksi, että näyttelee pääosaa kyseisessä sarjassa, myös kirjoittanut, ohjannut ja tuottanut sen. Suoraan sanottuna Girls kertoo fiksuista ja filmaattisista, sekä samaan aikaan typeristä, että itsekkäistä naisista, eli neljästä "normaalista" ystävyksestä ja kaikesta alastomuudesta iltapukuun. Girls on raaka kuvaus siitä mitä on olla parikymppinen nainen nykypäivänä ja varsinkin New Yorkissa.  

Itse olen seurannut Girlsiä sen alusta alkaen ja tällä hetkellä katson sitä HBO nordicilta. Itse en katso ns. "oikeaa" telkkaria, enkä edelleenkään halua tulla sidotuksi päiviin ja aikoihin, jotta voin katsoa jotakin... Joten minulle HBO Nordicit ja Netflixit ovat loistava vaihtoehto. Ne antavat vapauden katsoa mitä tahansa, milloin tahansa. Ja koska niitä voi kokeilla kuukauden ilmaiseksi, suosittelen ehdottomasti muillekin. Sen jälkeen, ne maksavat noin kympin verran kuussa ja koska Netflixin leffa- ja sarjavalikoima on kiitettävän laaja, minkä lisäksi parhaat sarjat tulevat HBO:lta ne ovat minusta ihan kannattava sijoitus. ...ja maksaisihan se teeveelupakin.

Girlsissä seurataan kirjailijaksi haaveilevan, pienistä pakkoneuroosesista kärsivän Hannahin sekoilua työpaikkojen ja poikaystävien kanssa. Sarjan edetessä Hannahin kolme ystävää tulevat lähes yhtä tärkeiksi sarjan hahmoiksi, kuin itse(ironinen) ja koominen Hannah. Näin saadaan lisää tarttumapintaa ja Girls näyttääkin kaikessa komeudessaan sen mitä on olla pari-kolmekymppinen nainen, joka on hieman hukassa itsensä tai omien halujensa, vartalonsa, rahan tai töiden ym. miljoonien asioiden suhteen. Sarjassa tämä tabu revitään auki ja levitellään katsojien nähtäväksi ja koettavaksi, sillä hieman sellaistahan se on nykypäivänä kaikkialla, kaikilla. Vaikka kyseinen sarja onkin paikoittain, jopa ärsyttävän feministinen, on se silti jokanaiselle samaistuttava ja toisinaan itkettävän hyvä ja hauska. Sillä tässä sarjassa niin naiset, kuin miehetkin, näyttävät tilanteesta riippuen, niin kauniilta, kuin rumiltakin, eli normaaleilta ihmisiltä. Girls on "hieman raaempi" versio 2000-luvun alun Sinkkuelämää sarjasta. Ja niistä molemmista pointsit HBO:lle!

 Shoshanna, Jessa, Hannah ja Marnie

Upeita kirjahyllyjä maailmalta!

Olen jo kauan miettinyt, että miten muuten voisin panna esille lempikirjani, kuin vain perinteisessä kirjahyllyssä. Tässä muutama esimerkki maailmalta, kuinka saada kirjahyllyt näyttämään upeilta taideteoksilta! 

Kuvat surffasin: pixabay.comidts ja pinterest.comista

'

Tässä spiraalin muotoisessa kirjahyllyssä paistaa aurinko! 

Erilaiset puut sisustuksessa ovat aina näyttäviä!

"Koko maailma." ja kartta! ...vaikka nyt löytyikin vain Amerikan kartta, mutta kuitenkin, ideana tämä kirjahylly on aivan loistava. Katsokaa, se on jaettu osavaltioihinkin, upeaa ajattelua!

Musiikki! Tuskin tarvitsee edes enempää sanoa.

Kuvatkoon tämä jatkuvuutta!

Jos joillain on kotona, jokin erikoinen kirjahylly, niin laita ihmeessä minulle kuvia! Sekä, jos jollain on ehdotuksia siihen, mitä kaikkea kirjoilla voisi tehdä, niin esillepanona, kuin käsityönäkin, niin ehdotuksia tulemaan vain! Sillä tulevaisuudessa aion miettiä, että mitä tehdä niilä harvoilla "turhilla" tai "huonoilla" kirjoilla. joita jokaiselta paljon lukevalta löytyy hyllystä auttamatta aina pari tai muutama kappale... Vaikka sitä voi ollakin vaikea myöntää! Yhdestä kirjasta tein aikoinaan rasian ja siitä tuli hieno, vinkkinä, että isoista ja vanhoista kirjoista saa näyttäviä rasioita, joista kerron joskus enemmän! Mutta mitä kaikkea muuta niistä voi tehdä, siitä minä aion ottaa selvää tulevaisuudessa! Tähän vinkkinä, että kansalaisopistoissa on joka vuosi mielenkiintoisia kursseja, joista kannattaa ottaa selvää. Lisäksi työttömät voivat saada työvoimatoimista nk. etuseteleitä, joilla maksaa muutama kansalaisopiston kurssi! 

Opettavaista tapakulttuuria Aku Ankoista!

Kun olin vielä lapsi, vanhempani tilasivat minulle ensimmäiset Aku Ankan sarjakuvalehdet. Tosin uskallan väittää, että kyseiset Aku Ankat olivat silloin enemmän iskälle, kuin minulle, vielä lukutaidottomalle tytölle tilattuja. Mutta ei sen väliä, sillä ne kolahtivat silti kovaa ja pienestä tytöstä lähtien olen ollut myös suuri Aku Ankka fani! Suomessa Aku Ankan taskukirja ja lehdet ovat hyvin suomennettuja ja läpät ovat ajankohtaisia, joten uskallan ihan kirkkain silmin väittää, että ne voivat olla hyvää ja terveellistä luettavaa lapsillekin. Sillä Aku Ankat ovat oikeasti, hyvien vitsien lisäksi, myös hyvin opettavaisia, oikeine arvoineen ja tapoineen, historiallisine tai ajankohtaisine tapahtumineen, sekä kulttuurillisesti ja kielellisesti hyvin oivallettuja. 

Koska luen niin paljon erilaista kirjallisuutta, tarvitsen myös välillä jotain kevyempää luettavaa, etten lukisi koko ajan vain mm. murhista ja yliluonnolisista yms. asioista ja siihen Aku Ankan taskukirjat ovatkin juuri oikeita. Tähän tehtävään kelpuutan myös monet "naistenhömppä" kirjat, kuten erilaiset kioskipokkarit vaikkapa Nora Robertsilta. Aku Ankan taskukirjat ovat kuitenkin monijakoisempia ja parhaimpia siinä suhteessa, että sellaisen voi vaikkapa sadepäivänä nakata kaverillekin luettavaksi, Sillä Aku Ankat eivät vaadi aiempaa tietämystä kirjallisuudesta, sekä sopivat sellaisillekin ihmisille, jotka eivät kummemmin lukemista harrasta. Aku Ankat sopivat hyvin kaikille, kun uskaltaa vain kokeilla!

Uskallan väittää lukeneeni lähes jokaisen Aku Ankan taskukirjan, sillä usein uusimman tullessa hommaan sen kotiin, koska tiedän mieheni ja ystävieni myös mielellään lukevan niitä meillä. Näitä taskukirjoa luen yleensä hieman eri tyylillä, kuin kirjoja, jotka ahmin heti. Näitä saatan lukea pikkuhiljaa, tarinan pari kerrallaan raskaamman lukemisen välillä. Tällä hetkellä minulla onkin menossa yksi uusimmista, eli Aku Ankan Taskukirja nro. 439, nimeltä "Kovin kolikko". Tämä on näitä paksuimpia, eli tripla, jossa on 768 sivua (hinta 9,90 €). Suosittelen lämpimästi Aku Ankan taskukirjoja kaikille vauvasta vaariin ja sukupuoleen katsomatta. Mutta tätä suosittelen erityisesti esimerkiksi matkalukemiseksi tai mökille, sillä tässä riittää hetkeksi luettavaa muillekin! Aku Ankan taskukirjan tai lehden voit napata näppärästi mukaan mistä vain kaupasta, kioskilta tai huoltoasemalta, joten ei muuta, kuin lukemaan, olkaa hyvät! ...ja vanhemmat osat löydät ongelmitta kirpparilta tai divarista!

Kuten kuvasta näkyy; opettavaista! Vai mitä olette mieltä?

Kristiina Vuori: Näkijän tytär [2012]

Mikä: Suomen historiaan 1200-luvulle sijoittuva romaani...elämästä.

Muutama kuvaava sananen: elämä, kohtalo, ihmisismieli... sekä usko, toivo ja rakkaus.
Mitä mieltä: Suosittelen tätä kirjaa todella lämpimästi kaikille tämän genren ystäville!

Kristiina Vuoren kirja "Näkijän tytär" on ensimmäinen osa Ilveksen tietäjäsuvun kohtalokkaista käänteistä kertovaa kirjasarjaa, alkaen 1200-luvun alkupuoliskon Suomesta. Jokainen kirja on kuitenkin oma teoksensa, eikä vaadi aiempaa tietämystä. Ensimmmäisen kirjan (Näkijän tytär) taustatarinassa eletään muutoksen vaiheita, kun Hämeen pakanat ja Sveanmaan ristiretkeläiset ottavat yhteen ja suomalaiset puolustivat viimeisiä uhrilehtojaan. Kunnes ylijumala Ukko vaipui unholaan  ja nk. pakanalliset juhlapyhät ja rituaalit korvattiin kristityillä.  

Pääosassa tarinaa on Eira, Sveanmaalta kotoisin olevan ritari isoisänsä ja "ilkeän äitipuolensa" helmoissa, kasvinveljensä Rikhardin kanssa kasvanut tyttö. Tyttö, jonka isä kielsi syntymässään, sillä Eiran äiti oli "saastunut" raiskauksen jälkeen ja kuoli lapsivuoteeseen. Pienestä asti Eira oli erilainen outoine silmineen ja punasine vallattomine kiharoineen! Ja kun näyt tulevasta ja unessa näkyvä poika saapuvat, on Eiran kohtalo sinetöity. Kun Eira alkaa lähestyä nuoruutta ajaa kohtalo hänet pois kotoaan, kohti oikeita sukulaisiaan, viimeisiä Ilveksen tietäjäsuvun jäseniä kohti. Näin Eiran koulutus parantajaksi alkaa. Sisältä Eiraa revitään kahtaalle, onko parantaminen vanhojen oppien mukaan pakanallista tai oikein, entä mitä tähän sanoo vasta Hämeeseen rantautunut kristinusko? Naiseksi tuleminen ei myöskään ole sen helpompaa, kuin nykypäivänäkään, kun sydäntä revitään kahtaalle... Tuttu ja turvallinen Rikhard, sekä synti vai kiinnostava ja vaarallinen unien pojista mieheksi kasvanut Elof, joka kiehtoo Eiraa nk. vastenmielisyydestä huolimatta.

Tässä tarinassa on sitä jotakin, romantiikkaa ja jännitystä! Ja tietysti, joka tytön haaveista hypänneet ritarit ja pulassa olevat linnanneidot. "Näkijän tytär" on hyvä alku, joka avaa kiinnostuksen muitakin Kristiina Vuoren kirjoja kohtaan, jotka aion käydä mahdollisimman pian lainaamassa kirjastosta! Kristiina Vuoren tyyli kirjoittaa on sulava ja helppolukuinen, joten kirjaa ei tohdi laskea näpeistään ennen, kuin viimeinenkin lause on luettu. Taustatyöt on tehty hyvin huolellisesti, joten kirja avaa mielenkiintoisesti ja hyvin Suomen historiaa 1200-luvulta, niin tapoja ja tottumuksia, kuin miesten ja naisten välisiä erojakin, sekä ruoka ja käyttäytymissääntöjä.

Ainoa miinus kirjan kannesta, jonka oli suunnitellut Marko Taina. Ei siinä muuten mitään, sillä siinähän on ihan kaunis, punahiuksinen nainen, niin kuin Eira. Mutta millä se Eira teki silloin 1200-luvulla noin räväkät meikit? ...sitä vain ihmettelen.

Arvosanaksi tälle 4,5/5.

Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Tammi 2012

569 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

Rakkauden Singulariteetti

"Minä olen rakastanut Sinua kauemmin,
kuin alkuräjähdyksestä on aikaa.

Minä rakastan Sinua enemmän,
kuin maa aurinkoa kaipaa.

Minä tulen rakastamaan Sinua vieläkin,
kun vain enää avaruudessa,
yksinäiset alkuhiukkaset atomeiltaan karkaa."

Tämän runon taustatarina:
Minä ja mies. Yhdessä hieman hyvässä häpässä. Tähtikirkkaana talviyönä Helsingissä. Kosmologiasta ja rakkaudesta juopuneina. Nuo minulle silloin vielä uudet maailmankaikkeuden ihmeet avautuivat. Kanssasi olin turvassa. Pienenä isossa maailmassa. Näin inspiroiduimme tämän runon yhdessä kirjoittamaan. Helmikuussa, armon vuonna 2012. Meidän runomme. Kaksi ihmistä. Yksi sielu. Sinä ja Minä. Me. Singulariteetti.

"And I won't be surprised, when I open my eyes, and I see what it's like, to realize that we're two of a kind."

Kingston Wall: Two Of a Kind

Chekkaa myös:

# Viikon 45 lainaus [prostituutio sodan aikaan]

# Testaa itsesi Dr. Ozzyn knoppitietovisassa!

# Hedonisti-koiran näkemys elämästä!

# Viikon 36 vitsi [sikaläppä]

# Anonymous is everywhere!

-peace & love, and respect to you all-

   

Why I love books...

Olen aina rakastanut ja keräillyt kirjoja, saanut niistä mm. paljon tukea, lohtua, rakkautta, neuvoja, tietoa ja jännitystä...mutta erityisesti sielunrauhaa. Kirjat ovat pelastaneet minut monesti elämäni aikana. Pelastaneet mm. yksinäisyydeltä, liioilta ajatuksilta ja toisinaan itseltänikin. Esimerkiksi yläasteen koulukiusaamisen aikoihin, kirjat olivat suurin tuki ja lohtu, jotka olivat ja ovat edelleenkin aina tukenani, läsnä, niin että pystyi lähes jakamaan elämänsä "jonkin" kanssa, vaikka ne olivatkin vain kirjoja ja kirjojen henkilöitä. Mielenrauhani takia kiitän, että kirjat ovat vieneet minut pois tai tuoneet minut vieläkin lähemmäs. Sillä kirjoissa on taikaa!

Rakastan kirjoissa sitä, että monesti vaikka tarina olisikin fiktiota, niin silti mukana on aina paljon faktaa! Jokainen kirja avaa meille tiedon ikkunoita. Sillä se minne ja mihin aikaan tapahtumat sijottuvat, opettaa meille paljon. Esimerkiksi eri maiden kulttuuri ja historia, sekä olosuhteiden muokkaama ihmismieli, avautuu meille fiktion takaanta, muuttaa kaupungit ja vuosituhannet eläviksi. Lisäksi kirjoista on mahdollisuus oppia "ihan kokoajan" jotain uutta ja mielenkiintoista! Me jaamme avopuolisoni kanssa aina kirjoista lukemaamme nippelitiedot, sillä kumpaakin meistä kiinnostavat sellaiset asiat. Vaikka muuten luemmekin melko erityylistä kirjallisuutta, mieheni keskittyessä enemmän kvanttifysiikkaan ja sellaiseen, kun minä taas rakastan erilaisia romaaneja ja elämänkertoja.

Faktahan kuitenkin on, että me ihmiset olemme läpi historian halunneet kuulla ja nauttia tarinoista aina, kuin mahdollista, niin todellisista, kuin keksityistäkin. Vapaus lukea mitä haluamme on oikeutetusti annettu meille "lahjaksi", sillä kaikkialla ihmiset eivät osaa edes lukea tai eivät eilaisista syistä saa mitään luettavaa käsiinsä tai sitten saavat vain rajoitetusti, sensuroidusti, se olisi kamalaa. Onneksi täältä löytyy rohkeita miehiä ja naisia ympäri palloa, kuten Anonymouksen porukka, joka on taistellut mm. vapaan lukemisenkin puolesta, ja se on erittäin kunnioitettavaa!

Ensimmäiset sykäykset kirjojen maailmaan

Niin kauan, kuin voin muistaa, minä olen lukenut. Minä olen lukenut aina. Muistan lapsuudestani lämmöllä kirjaston hämyiset hyllyt, kun äidin mukana sinne ensimmäisiä kertoja sisälle astuin. Muistan lasten osaston, sen pienet värikkäät tuolit ja äidin kyykyssä edessäni, kun yhdessä etsimme minulle ensimmäisiä lasten kirjoja. Sitten, kun opin itse lukemaan, luin tietenkin heti läpi kaikki legendaariset 90-luvun alun ala-asteelaiselle tytölle kuuluvat kirjat, kuten Viisikot ja Neiti Etsivät. Oikeastaanhan, se oli iskä, joka osti minulle esimmäiset ja lopulta kaikki Viisikot. Silloin niitä myytiin muistaakseni kuuden paketeissa, se on minulle tärkeä ja hyvä muisto isästäni. Olen ollut onnekas ja saanut ensimmäiset sykäykset kirjojen maailmaan vanhemmiltani, ja tätä yhteyttä olemme jatkaneet tähän päivään asti. Sillä kotonakin meillä on aina ollut suuret kirjahyllyt, täynnä erilaisia kirjoja ja opin jo pienenä mistä löytää laajan ja parhaan kirjakaupan? No kirpparilta tietenkin!

Kiitän ikuisesti vanhempiani siitä, että he opettivat minulle samat arvot ja moraalin mm. kirjojenkin suhteen. Kiitän siitä, että olen aina saanut hyviä vinkkejä siihen mitä lukea, sillä jaamme monessakin suhteessa samantyyppisen maun, eli luemme kirjoja laidasta laitaan! Kiitos myös siitä, että minun on myös aina annettu lukea mitä milloinkin olen halunnut ja olette aina vaikuttaneet yhtä kiinnostuneilta siitä, on kyseessä sitten ollut Aku Ankka, kuin Taru Sormusten Herrasta (J.R.R Tolkkien) tai Anthony Kiedis elämänkerta Arpikudos, joka muuten on pirun hyvä kirja! Niin no, Aku Ankanhan te tilasittekin minulle lapsena ja Red Hot Chili Peppersiä äiti opetti kuuntelemaan, niin kuin niin paljon muutakin. Oi, on niin paljon asioita mistä haluan vanhempiani kiittää, mutta sen romaanin kirjoitan loppuun sitten toiste.