Hemmetin surkeaa vampyyri-draamaa!

Tämä postaus jäi aikoinaan surun jalkoihin, mutta nyt on ehkä lopultakin sopiva aika julkaista sekin... Eli reilu vuosi sitten katsoimme yhdessä mieheni kanssa tuon toisen osan Twilight-saagaa nimieltä New Moon, joka on tehty vuonna 2009, Stephenie Meyerin Uusikuu (2006) nimisestä kirjasta. Tämä oli viimeinen "Kirja vs. leffa"-postaus, jota kirjoitin ennen kuin mieheni kuoli, eli ns. "viimeinen leffa, jonka katsoimme yhdessä."

Tämä uusi ja ihmeellinen "Twilight-innostukseni" alkoi, kun jouduin "ansaan" ollessani fysiatrisessa kuntoutuksessa, Helsingissä Validiassa, sillä siellä sattui nimittäin olemaan nuo Houkutus-sarjan kolme ensimmäistä osaa valmiiksi hyllyssä. Olin lähes kymmenen vuotta vältellyt kyseistä sarjaa, sillä sen kerran mitä olin aikoinaan yrittänyt katsoa sitä ensimmäistä Twilight-leffaa,se oli mielestäni sen verran huono, että vaikka yleisesti ottaen vampyyreista pidänkin, ajattelin ettei tämä sarja todellakaan ole minulle. 

Kuitenkin vuosien varrella olen monesti kuullut, että ne kirjat kannattaisi silti lukea ja olen sitä (salaa) miettinytkin. Joten sitten, kun olin kuntoutuksessa, en enää voinutkaan vastustaa kiusausta... ja sitten olinkin yhtäkkiä, ihan muutamissa päivissä lukenut ne kaikki kolme ensimmäistä osaa. Ja kun palasin kotiin, totesin miehelleni, että nyt meidän pitää sitten katsoa ne leffatkin, jotta voin kirjoittaa niistä Kirja vs. leffa-arvosteluja. Se oli sellaista kivaa pientä jekkua, mukamas pakottaa hänetkin katsomaan ne pätkät kanssani. Jekkua, johon hän naureskellen totesi:"Voi ei, oot sie nyt ihan tosissas?" Ja koska olin ja koska hän tuki minua aina kaikessa mitä tein, aloitimme pian leffojen katsomisen. 

Nyt jälkeenpäin voin vain todeta, siis Twilightien suhteen, että voi kun olisimme ehtineet katsoa ne loputkin. Nimittäin leffojen taso nousee kyllä kolmannen osan kohdalla, ja nyt hieman tutkittuani asiaa, olen huomannut, että lähes joka leffassa onkin ollut eri ohjaaja. Surprise! Ainoana poikkeuksena neljäs ja viides osa, mutta ne olivatkin molemmat neljännestä kirjasta. Neljäs kirja, Aamunkoi, on yhtä ymmärrettävästi tehty kahteen osaan kuin aikoinaan Harry Pottereiden seitsemäs kirja Kuoleman varjelukset. Sillä jos ne olisi tungettu vain yhteen leffaan, olisi siinä ollut aivan liian paljon häppää ja railakasta meininkiä pariin tuntiin sisällettynä!

Näin siis silloin aloitimme katsomaan tätä Twilight-saagaa, ja koska ensimmäisen leffan taso oli sen verran matalalla, ei tämän toisen tarvinut paljoakaan parantaa ollakseen parempi, ja sitähän se oli... hieman. Kuitenkin sen verran vähän, ettei meillä ollut todellakaan kiire katsastamaan niitä seuraavia osia, mitä nyt jälkeen päin hieman harmittelen... Sillä en ymmärrä miten noistä kirjoista on voitu tehdä niin hienosti tehtyjä, mutta kuitenkin samalla täysin hönttejä ja pösilöitä elokuvia? Ja miksi ihmeessä, ainakin näistä kahdesta ensimmäisesta leffasta, on pitänyt jättää joitakin ihan pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia pois, jotta elokuvista olisi saatu huomattavasti parempia ja helpommin kärryillä pysyttäviä? Tietysti ne jotka ovat lukeneet kirjat ymmärtävät ja muistavat missä mennään, mutta mieheni joutui aina välillä kysymään minulta, miksi tai mitä nyt tapahtuu ja niin olisin itsekin joutunut ellen olisi juuri lukenut kyseisiä kirjoja! Ja siksi se tosiaankin ihmetyttää, että miten näistä on sallittu tehdä tällaisia, vaikka kirjat olivatkin oikeasti ihan yllättävän hyviä. Enhän minä nyt muuten olisi niitä raamatun paksuisia opuksia lukenut!

BTW, oli jännä huomata silloin toista kirjaa lukiessani, että itselleni tuli jopa ihan ikävä Edwardia ja koko ajan toivon, että älä nyt vaan ota sitä susipoikaa, niin kuin mieheni Jacobia kutsui, vaan odotin Edwardin tulevan takaisin kuvioihin. Ja sitten Volturit, eli ne Italiassa asuvat vampyyrimaailman kuninkaalliset, joiden olin ajatellut kirjan perusteella olevan ihan kova juttu, ja että tämä toinen leffa voisikin olla varmaan jo ihan okei, kun Volturit tulevat kuvioihin, mutta ei. Leffassa hyppy Italiaan tuli jotenkin niin ettei sitä ehtinyt edes kunnolla tajuta missä mennään ja miksi. Kirjan lukeneena tietenkin tiesin mitä odottaa, mutta mieheni oli yhtäkkiä ihan ulapalla, että mitä nyt tapahtuu, missä ja miksi. Sillä Italiaan hyppäämisen syytä ei kummemmin elokuvassa edes mainittu. No okei, jossain alussa oli alle minuutin kohta, jossa Voltureista puhuttiin ja tavallaan kerrottiin miksi Edvard päätti lopussa lähteä Italiaan heitä tapaamaan. Mutta jos ei tiedä, että se on "elintärkeää" infoa, ei siihen olisi kiinnittänyt edes huomiota!

Joten kun olimme katsoneet tämän toisen osan, ei meillä ollut mikään kiire nähdä niitä loppuja. Vaikka tämä hieman paransikin siitä ensimmäisestä osasta, ei se vielä riittänyt herättämään sitä kipinää, jonka kirjat olivat tehneet. Vaikka jäinkin odottamaan kolmannelta osalta vielä enemmän ja toivoin, että se alkaisi olla jo lähempänä "katsottavaa", en viitsinyt painostaa miestäni liikaa, niin että olisimme edes heti seuraavalla viikollakaan pitäneet taas Twilight-iltaa. No nyt myöhemmin katsottuani kolmannen osan, voin onnekseni myöntää, että se todellakin myös oli hieman parempi. Sillä leffojen laatu vaikuttaa melkoisen reippaasti myös siihen, etten kehtaisi kovinkaan kovaan ääneen edes myöntää, että tykkäisin Twilightista. Pitää aina painottaa ja alleviivata, että siis niistä kirjoista, en leffoista. 

Arvosanaksi annan leffalle 2- ja kirjalle 4-. ...ja tällä kertaa arvosanoja oli ihan piece of cake antaa! BTW, IMDb:ssäkin leffa oli saanut  vain naurettavat 4,7/10. LOL!

Pääset lukemaan sarjan ensimmäisestä osasta kirjoittamani arvostelun tästä!

Kirja:
Stephenie Meyer: Uusikuu (2006)
Kustantanut: WSOY
Suomentanut: Tiina Ohinmaa
Sivumäärä: 455
Leffa:
New Moon (2009)
Ohjannut: Chris Weitz
Pääosissa: Kristen Stewart (Bella), Robert Pattinson (Edward), Taylor Lautner (Jacob)
Kesto: 2h 10 min

- peace & love, and respect to you all! - 

Stephenie Meyer: Houkutus-kirja vs. Twilight-leffa

Olen muutaman kerran meinannut ja hieman yrittänytkin katsoa Stephenie Meyersin Houkutus (2005) nimisen kirjan pohjalta tehtyä Twilight-leffaa (2008), mutta ei siitä ole oikein koskaan tullut mitään, sillä elokuva on aina vaikuttanut hieman höntiltä... Kaikkihan tietävät kyseisen sarjan perusjuonesta ainakin sen, että jonkinlaisesta vampyyrihömpästä on siis kysymys. Ja vaikken itse mukamas ole ollutkaan yhtään kiinnostunut näistä (Twilighteista), olen kuitenkin vuosien varrella monesti kuullut, että ne kirjat kannattaisi silti lukea, ja olen sitä salaa miettinytkin, sillä vampyyreista olen kuitenkin aina pitänyt... No sitten jouduinkin "ansaan"! Sillä olin kaksi viikkoa fysiatrisessa kuntoutuksessa Helsingissä ja siellä sattuikin olemaan osa sarjasta jo valmiiksi hyllyssä, niin en enää voinutkaan vastustaa kiusausta ja päädyin hyvin skeptisenä aloittamaan sen ensimmäisen osan nimeltä Houkutus... Ja yhtäkkiä olinkin lukenut muutamissa päivissä ne kaikki kolme ensimmäistä Twilight-kirjaa.  

No, sitten ajattelin, että on pakko antaa sille elokuvallekin vielä uusi mahdollisuus. Joten, kun palasin kotiin, päätin hieman "kiusata" miestäni ja pistää hänetkin katsomaan ne leffat kanssani. Aluksi sainkin lieviä vastaväitteitä ja hyviä selityksiä sille miksi hänen ei tarvitsisi katsoa kyseisiä leffoja kanssani, mutta kiristys, uhkailu ja lahjonta ovat uskomattoman tehokkaita työkaluja ihmiseen kuin ihmiseen... Ja niinpä se ensimmäinen Twilight on nyt katsottu, yhdessä.

Okei, se leffa oli edelleenkin höntti! Höntti ja jotenkin ärsyttävällä tavalla liian hidastempoinen, vaikka myönnänkin kyllä jo, että kirjasta pidin. Vaikka aluksi aloitinkin näiden lukemisen ns. salaa, sillä voin myöntää, että hieman hävetti lukea Twilightia. Mutta mitä pidemmälle pääsin, sitä enemmän kirjasarjasta pidin, muistan monesti nauraneenikin ääneen lukiessani. Mutta ainakin tässä ensimmäisessä elokuvassa, ne kohdat, luonteenpiirteet ym. pienet yksityiskohdat, jotka kirjasta olivat tehneet ihan hyvän tai erityisen ja mm. saaneet minut juuri nauramaankin, puuttuivat nyt elokuvasta kokonaan tai eivät toimineetkaan niin hyvin, sillä eihän niitä pystytty selittämään leffassa yhtä hyvin kuin kirjassa. Eikä elokuvaan vain oltu muutenkaan saatu sitä hyvää fiilistä mikä kirjassa oli, jonka takia tykkäsin siitä. Eli kun kirja yllätti positiivisesti, niin leffa yllätti vieläkin negatiivisemmin nyt kuin olin paremmin kärryillä kirjan lukeneena. Ja tässä onkin mieheni kooste ensimmäisestä elokuvasta: "Tyttö tapasi vampyyrin uudessa koulussa ja ne alkoi hengailemaan. Sit ne meni pelaamaan pesäpalloa myrskyssä ja sinne tuli jotain pahisvampyyrejä ja sit ne hyvisvampyyrit joutu suojelemaan sitä tyttöä ja listimään ne pahikset ja siihen se sitten loppu." Eikä minulla ole leffaan sen kummempaa lisättävää, sillä niinhän se oikeastaan menikin.

Leffa ei ollut IMDb:ssäkään saanut kuin surkeat 5,2/10, joka ei tullut itselleni lainkaan yllätyksenä, kun taas kirja on saanut monesti ihan hyviäkin arvosteluja. Harmi, että elokuvasta oli tehty näin huono, tosin uskon, että seuraava osa on leffanakin jo huomattavasti parempi kuin tämä ensimmäinen, sen on nimittäin pakko olla! 

Arvosanaa on taas kerran vaikea antaa, ja leffalle en edelleenkään voi antaa kuin ihan korkeintaan 2-/5, tai ehkä mieluuminkin 1,5/5. Mutta kirja pääsi yllättämään ja sille voin ihan hyvin mielin antaa jopa 4-/5.

Tästä voit chekata leffan trailerin!

Kirja:
Stephenie Meyer: Houkutus (2005)
Kustantanut: WSOY
418 sivua
Mistä minulle: Kuntoutuskeskuksen "kirjastosta".

Leffa:
Twilight
Ohjannut: Catherine Hardwicke
Pääosat: Kristen Stewart (Bella) ja Robert Pattinson (Edward)
Kesto: 2h 2min.

-peace & love, and respect to you all-

Hulvaton murhamysteeri Lyonseilta.

Nan & Ivan Lyons: Kuolema korjaa kokit 

Nyt on kyllä pakko sanoa, että oli tosiaan ihan pirun hauska ja hyvin kirjoitettu satiirinen murhamysteeri! Tämä Nan ja Ivan Lyonsin vuonna 1976 ilmestynyt "Kuolema korjaa kokit" niminen kirja on heidän esikoisteoksensa ja se teki minuun todella suuren vaikutuksen! Nimittäin tämä karmeanhauska trilleri oli todellista viihdettä, ihan ensi sivuilta lähtien! 

Aloitin kirjan ilman minkäänlaisia odotuksia tai ennakkoluuloja, sillä kirja oli sen verran vanha, etteivät edes kuoret olleet enää tallella, joten en päässyt lukemaan takakanttakaan. Mutta tämä olikin ihan hemmetin positiivinen yllätys, joka antoi aivan erityisen lukunautinnon. Ja todellakin suosittelen tätä kaikille dekkareiden ystäville, vaikkei tämä olekaan ihan perinteinen jännäri, mutta ehkä juuri se olikin osa tämän viehätystä!

Heti kirjan alussa, kaikkien tuntema, itseriittoinen ruokakriitikko ja kuuluisan ruokalehti Luculluksen omistaja, Achille van Golk saa kuulla lääkäriltään olevansa aivan liian lihava ja ellei hän nyt heti ryhdy laihdutuskuurille, niin hän tulee luultavasti kuolemaan vuoden sisällä. Omaan kuolemattomuuteensa ja mahtavuuteensa uskova herra van Golk tietää kyllä mistä liikalihavuus johtuu ja päättääkin heti ryhtyä ihan perinpohjaiselle dieetille. Niin pienentää gourmetruoka annoksiaan, kuin hoitaa ongelman perimmäisen syyn pois päiviltä, kirjaimellisesti! Sillä hänen mielestään syyhän on itsestään selvä, sehän on noiden pirun huippukokkien ja heidän ihanien ruokiensa! Ruokien, joista hän on aina suuresti nauttinut, mutta jotka nyt yrittävät samalla salakavalasti viedä hänen henkensä ja eihän sitä voi sallia!

Koska Van Golk on kaikkien tuntema, ovat huippukokit jo valmiiksi hänen ystäviään, joten hänelle ei tuota lainkaan ongelmia päästä helposti heidän lähelleen, ilman että kukaan kiinnittää siihen kummempaa huomiota. Ja koska raha ei ole ongelma, on väärennettyjen passien ja muun rekvisiitan hommaaminen hänelle lasten leikkiä. Suurena kulinaristina hän pitää tietenkin suuressa arvossa myös ruuan esillepanoa, joten hänen tapansa murhata kokkeja ei ole aivan mielikuvitukseton. Vaan kalamestari hukutetaan ravintolansa akvaarioon ja sitten halkaistaan, kuin hummeri ja paistaja taas... No arvaatte varmaan, hänet paistetaan uunissaan, kuin kinkku. Murhia ja tihutöitä suorittaessaan, Van Golk velmuilee itselleen jo valmiiksi alibeja ja yrittää vierittää syyt ystävänsä, kuuluisan jälkiruokaekspertin Natasha O'Brianin niskoille ja poliisit ovatkin aluksi aivan varmoja Natashan syyllisyydestä. Kirjassa katsotaan maailmaa, niin murhaajan, herra Van Golkin, kuin tappolistalla olevan, sympaattisen ja vahvan Natasha O'Brianin silmien kautta, ja se toimii erinomaisesti.

Vaikka kaikki onkin jo lähes selvää ja kirja etenee sujuvasti kohti loppuaan, silti siinä onnistutaan lopussa vielä tekemään yllättäviä käänteitä ja avaamaan syiden ja seurausten taustoja ennennäkemättömällä tavalla! Lisäksi kirjaan on erikoisesti ja hauskasti ideoitu lisä, sillä kaikkien neljän Herra van Golkin listalta löytyvän kokin kuuluisin ruoka ja samalla myös syy heidän kuolemaansa, on liitetty kirjaan laittamalla kyseisen ruoan ohje mukaan.

Suositun jälkiruokakokin, Natasha O'Brianin suunnittelema, kuuluisuutta ja mainetta niittänyt jälkiruoka La Bombe Richelieu. 

Kirjasta on tehty myös elokuva nimeltä "Who is killing the great chefs of Europe?", vuonna 1978 .Leffassa näyttelivät mm. George Segal, Jacqueline Bisset ja Robert Morley. Kyseistä pätkää en ole vielä nähnyt, enkä löytänyt sitä helposti netistä, joten se jääköön nyt odottamaan otollisempaa hetkeä. Mutta ainakin kirjana tämä oli menevän, satiirinen jännäri.

Lukunäyte kirjan ensi sivuilta 8 ja 9, kun herra van Golk keskustelee lääkärinsä kanssa:

">>Luculluksen kustantaja on Luculluksen kustantaja täsmälleen siksi, että hän on syönyt itsensä huipulle. [...] Minun ruumiini on todellakin kangas, jolla luovat nerot ovat kehittäneet tekniikkaansa. Siksi minä itse olen elävä taideteos. Jokainen poimu, jokainen ryppy ja jokainen leuka on luomus. Minä olen, tohtori hellanlettu, myönteisesti kiihtynyt havaitessani oman lihani kukinnan. >>, >> Herra van Golk, minä todellakin ymmärrän tämän tapauksen epätavallisen luonteen. [...] mutta teillä ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoa. Ellette te lakkaa syömästä, te mitä varmimmin kuolette. Tämä ruokamäärä tappaa teidät.>> Tappaa minut? Ajatus suututti Achillea. Ei, jos minä tapan ensin. >>Teidän täytyy ryhtyä toimeen välittömästi.>> Minun täytyy ryhtyä toimeen välittömästi, Achille ajatteli. >>Teidän täytyy käydä käsiksi ongelman juuriin.>> Kokit, Achille ajatteli. Kokit ovat ongelman juuri. >>Teidän täytyy ruveta dieetille>>, kuiskasi tohtori Darling. Tosiaan minun täytyy. Lopulliselle dieetille."

Nan & Ivan Lyons

Kuolema korjaa kokit

Alkuperäisteos: Someone is killing the great chefs of Europe.

Ilmestysvuosi: 1976 ja ilmestyi suomeksi 1979.

Sivumäärä: 366

Kustantaja: WSOY

-peace & love, and respect to you all-