"Se oli vuosi 1000 keropäitten ajanlaskun mukaan, ja papit rupesivat villisti vaatimaan kastamista täysikasvuisilta uroiltakin, kun aikaisemmin olivat yleensä puhuneet vain naisille. [...] Olavi Trygvenpoika oli innokas kristitty ja voimallinen käännyttäjä: jos joku ei halunnut kastetta hyvällä ja pappien puheilla, hän antoi valella itsepäisen päälle kuumaa öljyä tai hakkautti kädet poikki. Sillä tavalla monia kastettiin, mutta useat rupesivat hermostumaan, eivätkä pitäneet tällaisesta menosta. Olavi Trygvenpojan kuolemasta ihmiset ilostuivat paitsi papit, jotka rupesivat puhumaan, että Olavi oli ollut pyhä mies."
Sivut 12 ja 13
INFO-ISKU! Pyhä Olavi oli minulle ja varmasti miljoonille muillekin jo ennestään tuttu pyhimys, sen ollessa kuitenkin ritareiden ja sotilaiden suojelupyhimyksen lisäksi, Norjan kansallispyhimys. Sen lisäksi löysin Suomestakin, ainakin Sastamalasta, yhden 500-vuotiaan Pyhän Olavin kirkon, yksinkertaisen, mutta kauniin kivikirkon, joka tuhopoltettiin vuonna 1997, mutta se on nyt jälleenrakennettu.
Harva nykypäivänä tietää tai muistaa, että tietysti Valkean Kristuksen oppi levisi myös tänne meillekin aikoinaan aivan samalla tavalla, kuin myöhempinäkin vuosisatoina käytyinä ristiretkinä, joilla meitä suomalaisiakin oli jo mukana. Vaikka mielestäni onkin hullua, miten yli jotkin ihmiset tai asiat voivat mennä,- niin kuin esimerkiksi Pyhä Olavi, joka saattoi hakkauttaa kädet poikki ihmiseltä, joka ei ollut hänen kanssaan samaa mieltä - niin on myös muistettava, että toki tuohon aikaan ihmiset ja tavat olivat monellakin tapaa aivan erilaisia kuin nykypäivänä. Ja esimerkiksi väkivalta ja muut barbaariset tavat olivat ihan jokapäiväisiä, eikä mitään suuria otsikoita vaativia.
Tämän tekstin ei ole missään tapauksessa määrä halventaa kristinuskoa, vaan ainoastaan katsella keskiajan ristiretkiä muutamasta eri näkökulmasta. Olen itsekin eräänlaisessa uskossa, ja olen sitä mieltä, että niin kauan kuin oma usko tuo ihmiselle turvaa, iloa yms. olotiloja, niin kaikki saavat uskoa aivan mihin Jumalaan tai Jumaliin haluavat. Sitten kun lähdetään tappamaan nk. vääräuskoisia tms, niin silloin mennään mielestäni yli. Mutta en tiedä onko se kyseisen Jumalan vaiko loppu peleissä kutenkin vain ihmisen pahuutta. Veikkaisin kuitenkin jälkimmäistä...
Seuraava lainaus on myös Kaari Utrion kirjasta, tällä kertaa Karjalan kruunusta, jota parhaillaan luen. Tämä lainaus kertoo 1300-luvulla tehdyn Karjalan ristiretkellä mukana olleen Halvast Haukan näkemyksen siitä mitä kaikkea oli ristiretkellä nähnyt ja tehnyt. Etteivät kaikki ristiretkillä olleet, olleet täpinöissään mestaamassa vääräuskoisia, vaan kokivat sen hirveänä verenvuodatuksena. Tosin sitäkään ei ollut tuohon aikaan kovin hyvä mennä ilmaisemaan ääneen, he kun kuitenkin saivat ritarin arvonimen siitä, että olivat olleet mukana ja koko Eurooppa piti ritareita suuressa arvossa. Mutta niin kuin tiedämme, aina löytyy kuitenkin keinoja, joilla huijata itsensä uskomaan, että on toiminut oikein...
"Halvast katseli sodan ja sankaruuden tunkiota, ja häntä kuvotti. Ripittäytyminen ei ollut auttanut. Hän oli puoleksi häpeillen pehmeyttään tunnustanut veli Vimundille kauhistuvansa sitä julmuutta ja raakuutta jota ryöstöretkellä oli nähnyt ja itse harjoittanut. [...] Halvastin sielu oli raskas. Oli kuin jossakin vankan arkipäiväisen olemuksen pohjalla, olisi puhjennut löyhkäävä lähde, verta ja visvaa pulppuava, myrkyllisiä huuruja työntävä lähde joka sumensi Halvastin ilon. Yksikään Halvastin tovereista ei tuntunut häpeävän itseään. Halvast tunsi itsensä erilaiseksi. [...] Halvast Haukka, kauppiaan poika Turusta, oli ritarina lähinnä huono pila. Ritari, joka inhosi verenvuodatusta. Ritari, joka oksensi lyötyään ensimmäisen kerran elämässään miestä miekalla. [...] Veli Vimund oli lohduttanut häntä. Karjalaiset olivat vääräuskoisia, heidän surmaamisensa oli Herralle mieleen, eikä heidän kärsimyksistään tarvinnut välittää enempää kuin eläimen vaivoista. He elivät pimeydessä eivätkä tienneet mitä heille tehtiin."
Tosin pian Halvastillekin selviää, että Karjalaisetkin olivat aivan samanlaisia ihmisiä, kuin muutkin. Meillä kaikilla ympäri maailmaa on kuitenkin suht samanlainen juuri, josta versoaa samantyylisiä pelkoja ja toiveita. Me itse ja kasvuympäristömme määrittelevät kuitenkin melko pitkälle sen millaisiksi itse kasvamme. Oli uskomme sitten mikä tahansa.
Kuva on Wikipediasta. Battle of Ascalon, sillä en tältä istumalta löytänyt kuvia Karjalan ristiretkestä.
-peace & love, and respect to you all-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se piristi päivääni! :)
-peace & love, and respect to you all!