kuin alkuräjähdyksestä on aikaa.
Minä rakastan Sinua enemmän,
kuin maa aurinkoa kaipaa.
Minä tulen rakastamaan Sinua vieläkin,
kun vain enää avaruudessa,
yksinäiset alkuhiukkaset atomeiltaan karkaa."
Tämän runon taustatarina:
Minä ja mies. Yhdessä hieman hyvässä häpässä. Tähtikirkkaana talviyönä Helsingissä. Kosmologiasta ja rakkaudesta juopuneina. Nuo minulle silloin vielä uudet maailmankaikkeuden ihmeet avautuivat. Kanssasi olin turvassa. Pienenä isossa maailmassa. Näin inspiroiduimme tämän runon yhdessä kirjoittamaan. Helmikuussa, armon vuonna 2012. Meidän runomme. Kaksi ihmistä. Yksi sielu. Sinä ja Minä. Me. Singulariteetti.
"And I won't be surprised, when I open my eyes, and I see what it's like, to realize that we're two of a kind."
Chekkaa myös:
-peace & love, and respect to you all-
Minä rakastan Sinua, Ville, aina. Minä en tule koskaan unohtamaan Sinua! <3 Minä olen sinun. -Miimu
VastaaPoista