M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö

Mitä lukea sen jälkeen, kun on lukenut niin hyvän kirjan, että se pysäyttää? Vaikka M.R. Careyn tunnetuimpia käsikirjoituksia ovatkin varmasti Marvelin X-Men ja Fantastic Four, jotka olen toki itsekin nähnyt, silti hänen parhaimmistoonsa pistäisin kirjan, jonka vasta nyt luin, mutta joka veti hiljaiseksi, nimittäin Maailman lahjakkain tyttö. Tämä oli ehdottomasti paras dystopia, jonka olen koskaan lukenut, ja minä olen lukenut kuitenkin kaikki perus-dystopiat, kuten Hunger Gamesit, Divergentit ja muut. Mutta silti, tämä oli jotain muuta, jotain enemmän. 

Alkuperäinen upean näköinen keltainen kansi, kirjan ilmestymisvuodelta 2014. Tosin kirjan suomennos ilmestyi vasta tänä vuonna (2016), ja sen kansikuva on myös tänä vuonna ilmestyneestä elokuvasta:

The Girl with All the Gifts.

"Melanie on erityinen pikkutyttö. Joka aamu aseistautuneet sotilaat sitovat hänet pyörätuoliin ja vievät luokkahuoneeseen. Melanie ymmärtää, että muissa oppilaissa on jotain pahaenteistä. Kun hän huomaa samat oireet itsessään, Melanie kauhistuu. Miksi sotilaat pelkäävät häntä? Ovatko sotilaat oikeassa, onko hän vaarallinen?
(Takakansi)

Kirjan maailma sijoittuu muutamien kymmenien vuosien päähän tulevaisuuteen, jossa tappava virus on levinnyt  ja tuhonnut lähes kokonaan tuntemamme maailman, ja ihmiset ovat kuolleet lähes sukupuuttoon. Tai ei. Tuntemamme homo sapiens on kuollut lähes sukupuuttoon. Uusi sukupolvi on jo syntymässä, mutta me emme sitä vielä myönnä, ja tietenkin haluaisimme säilyttää maailman ennallaan... Silloin kolmisenkymmentä vuotta aiemmin maailmaan levisi virus, joka ns. tappoi siihen sairastuneet ihmiset tuhoamalla heidän aivonsa, ja jättäen jäljelle vain aistit ja hirmuisen nälän. Nälän, jonka tyydyttämiseksi kelpasivat niin linnut, kissat, kuin ihmisetkin... Tuo tappava virus on äärimmäisen helposti tarttuva, ja se on muuttanut siihen sairastuneet ihmiset zombeiksi, joita hyvästä syystä kutsutaankin nälkäisiksi.

Kirjan päähenkilö on noin kymmenen vuotias Melanie, joka on kasvanut koko elämänsä, tai niin kauan kuin voi muistaa, sotilastukikohdassa, jossa hänellä ei saa olla läheisiä kontakteja toisten oppilaiden tai opettajiensa kanssa. Kaikki tuntuvat pelkäävän häntä, ja ainoastaan heidän opettajansa neiti Justineau tuntuu välittävän Melaniesta tai muistakaan lapsista. Aamuisin, kun häntä sidotaan tuoliin, Melanie saattaa vitsinä sanoa ettei hän pure, mutta kukaan ei koskaan naura, vaan sotilaat kavahtavat aina kuin ruttoa, eikä Melanie ymmärrä miksi he niin pelkäävät häntä. Hänen maailmansa koostuu vain hänen sellistään ja heidän luokkahuoneestaan, jossa heille opetetaan kaikkea antiikin kreikan myyteistä maantietoon, Melanie onkin luokkansa paras oppilas. Välillä oppilaita viedään käytävän päädyssä olevasta ovesta tohtori Caldwellin luokse tutkittavaksi, eivätkä he enää palaa luokkaan tai selleihinsä. Ehkä heidät siirretään toiselle luokalle, Melanie ajattelee, kunnes hänet itsensä viedään tohtorin tutkittavaksi... Juuri silloin myös survivalit hyökkäävät tukikohtaan ja neiti Justineau syöksyy pelastamaan Melanieta tohtori Caldwellin leikkauspöydältä. Yhdessä he yrittävät päästä pakoon tukikohdasta, josta pakeneminen ei olekaan niin helppoa. Onneksi komentaja Parks löytää heidät ajoissa, ja yhdessä he lähtevät matkalle kohti Majakkaa, joka on nykyisen Englannin ainoa kaupunki. Muut kaupungit ovatkin nälkäisten tai lain ulkopuolella elävien survivalien hallussa.  Matkan varrella Melaniellekin alkaa valjeta, että mistä hän on lähtöisin... Kirjan loppu pääsee silti yllättämään, vaikkei sen pitäisi, mutta jotenkin se haikeus ja toivottomuus, tai ehkä uusi alku ja toivo, on juuri sellainen mitä harvoin näkee kirjallisuudessa... No lukekaa itse.

Tämä kirja kertoi tuntemamme maailman ja ihmiskunnan viimeisistä minuuteista, ja niin kuin jo aiemmin mainitsinkin, että se oli ehdottomasti paras dystopia, jonka olen tähän mennessä lukenut. Odotukseni olivat melko matalalla, sillä lukemieni dystopioiden, sekä zombitarinoiden taso on ollut melko vaihteleva, mutta tämä yllätti erittäin positiivisesti. Luin tämän hieman reilussa päivässä, sillä kirja piti otteessaan ihan ensimmäisiltä sivuilta lähtien, ja mielummin luin kuin nukuin. Kirja on alunperin ilmestynyt jo vuonna 2014, mutta sen suomennettu versio tuli vasta tänä vuonna, nyt kun siitä on juuri tullut elokuvakin. Aion tietenkin katsoa myös kyseisen leffan, sillä tämä kirja sai odottamaan lisää, mutta kirjalle on kuitenkaan tuskin tulossa jatkoa, vaikka monesti olemmekin tottuneet lukemaan näitä trilogioina tms. Joten tuo leffa saa nyt sitten täyttää pahimman nälän... Tämän kirjan sain arvostelukappaleena LIKEltä, mutta olisin toki ostanut sen muutenkin, mieluiten kirpparilta, mutta myös jos olisin nähnyt siitä pokkariversion ärrällä tai bongannut sen alennusmyynnistä, joten sama lopputulos...

Arvosanaksi annan tälle täydet 5/5. Sillä varsinkin heti kirjan loputtua jälkimainingit olivat haikeat, mutta täydet. Jäin myös toivomaan lisää, vaikka kirja päättyikin niin, että lisää on tuskin odotettavissa... sääli. Mutta tätä suosittelen mielellään myös muille. Eli jos pidät dystopioista, lue tämä. Jos pidät maailmanlopun meiningistä, lue tämä. Jos pidät ylipäätänsä hyvistä kirjoista, niin lue tämä!

M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö
Alkuteos: The Girl with All the Gifts (2014)
Kustantaja: LIKE Kustannus Oy (2016)
407 sivua. 

Chekkaa myös mitä muita LIKEn kirjoja olen lukenut: Tohtori Ozzyn omituiset ohjeet

-peace & love, and respect to you all-

John Twelve Hawks: Matkaaja

Tuli nimen ja takakannen tekstin mukaan ostettua tämä kirja kirpparilta, kun halvalla sain. John Twelve Hawksin Matkaaja on ensimmäinen osa Neljäs piiri nimistä trilogiaa, jonka muita osia en olekaan vielä lukenut. Aion kuitenkin pitää silmät auki kirppareilla, sillä uutena en menisi näitä kuitenkaan ostamaan ja sen verran mitä nyt maksaakaan, niin maksamaan, mutta jos muutamalla eurolla löydän, niin okei. Sillä olen hieman "pakkomielteinen" näiden kirjojen kanssa, että vaikkei se nyt kummempi olisikaan niin en jätä koskaan kirjaa kesken, ja kun tämän trilogian nyt olen aloittanut ja kun se nyt kuitenkin on edes ihan ok, niin onhan se sitten pakko lukea loppuunkin... mutta ei millään kiireellä, niin kuin lemppari kirjat ja sarjat on.

"Maailmaa hallitsee verkko, joka tietää sinusta kaiken. Ja se tekee kaikkensa, jotta et tietäisi totuutta. Ihmiskunnan ainoa toive on matkaajat, joilla on kyky nähdä selkeästi. Mayan tehtävä on puolustaa heitä viimeiseen hengenvetoon."
(Takakansi)

Mayan isä on kouluttanut häntä lapsesta asti Harlekiiniksi, eli eräänlaiseksi huippu-soturiksi, jotka polveutuvat mm. temppelinherroista, samuraista yms. Harlekiinien tarkoituksena on suojella harvinaisia Matkaajia, jotka voivat kulkea maailman eri piireihin, joista he voivat tuoda erilaisia tärkeitä tietoja maailman pelastamiseksi (tai tuhoamiseksi), sekä ovat siten muutenkin enemmän tietoisia, ja tietysti joidenkin mielestä myös vaaraksi yhteiskunnalle. Harlekiinit ja Matkaajat ovat kuolleet lähes sukupuuttoon, sillä heidän arkkivihollisensa Tabulat, hallitsevat maailmaa ja verkkoa, jolla he voivat seurata koko maailman rahavirtoja, liikennettä, puhelimia... no ihan kaikkea. You know! Ja jonka lisäksi he metsästävät ja tappavat Matkaajia, sekä ovat sodassa Harlekiinien kanssa. All right! Eli siis vähän Orwellilaisessa yhteiskunnassa ollaan, vaikka maailma muuten onkin suht "normaali", sillä Tabulat ovat kansainvälinen järjestö, joka hallitsee kaikkea, kaiken takana. 

Kirjan alussa Mayan isä lähettää hänet Amerikkaan, suojelemaan hyvännäköistä motoristia nimeltä Gabriel, hän on toinen hiljattain löydetyistä veljeksistä, joilla voi olla Matkaajan kyvyt. Gabriel itse elää verkon ulkopuolella, mutta hänen veljensä Michael taas on tunnettu yritysmaailmassa, jonka takia Tabulat saavatkin hänet helposti kiinni. He kaappavat Michaelin, koska heillä on aivan erityinen uusi suunnitelma, kuinka käyttää Matkaajien kykyjä omaksi hyödykseen. Maya ehtii juuri ajoissa löytämään Gabrielin ja yhdessä he lähtevät pelastamaan Michaelia, apunaan Harlekiinien tukijat, sekä muutama muu harva Harlekiini, joita on vielä jäljellä. Matkan varrelle tulee niin onnistumisia, pettymyksiä ja petoksia, ja ainakin toimintaa riittää... Lopulta he löytävät apua myös Tabuloiden rivien sisältä, sekä järjestön todellinen suunnitelma maailman varalle alkaa paljastua...

Tämä oli Neljäs piiri nimisen trilogian ensimmäinen osa, ja vaikkei se nyt ollutkaan niin kovin kummoinen, koukutti se kuitenkin sen verran, että aion lukea ne loputkin osat. Sitä paisti seuraavan kirjan nimi Pimeä joki, kuullostaa sen verran hyvältä, että onhan se nyt pakko lukea, kun on kerran tämän trilogian aloittanutkin. Toivottavasti seuraavissa osissa selviää lisää Matkaajien kyvyistä, sekä Harlekiinien, että Tabuloiden historiasta ja heidän välisestä sodastaan, sillä vielä oli vähän vaikea käsittää, että mikä oli kaiken pointti tai hyöty... No melkoista meininkiä ne tulevat luultavasti ainakin olemaan...

Arvosanaa on - tälläkin kertaa - hieman vaikea antaa, joten annetaan 3-/5.


INFO-ISKU! Se on kuitenkin ihan mielenkiintoista, että kirjailijan, John Twelve Hawksin, henkilöllisyyttä ei tiedetä. Huhun mukaan hän elää itse verkon ulkopuolella, toiset taas epäilevät hänen olevan joku jo ennestään tunnettu kirjailija salanimellä, epäiltyjä on ihan Dan Brownista Stephen Hawkingiin. Anyway, hän keskustelee kustantajansa kanssa, joka vakuuttaa hänen olevan ensi kertaa julkaiseva kirjailija, ainoastaan satelliittipuhelimen kautta muuntaen äänensä.

John Twelve Hawks: Matkaaja, 2006
Alkuperäisteos: The Traveller, Book one of The Fourth Realm, 2005
Kustantaja: Otava, tämä minun oli Seven-pokkari.
525 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

Pride & Prejudice & Zombies (2016)

Kyllä! Aivan totta. Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit. Ensin ajattelin, että what the f**k?! ...mutta sitten olinkin jo ihan messissä!

Nimittäin vietimme kuitenkin ihan hauskan leffaillan eilen katsomalla tämän tänä vuonna ilmestyneen, Burr Steersin ohjaaman leffan Pride and Prejudice and Zombies. Ja uskomatonta, mutta totta, niin siinä mennään, niin kuin Jane Austenin 1800-luvulla kirjoitetussa klassikossa nimeltä Ylpeys ja ennakkoluulo. Joukkoon oli vain lisätty taistelukoulutus Kiinassa (eikä Japanissa Rouva Bennetin harmiksi, ja niin kuin hyvänä tapana oli), sekä hieman zombeja ja Tadaa! Veri lentää 1800-luvun hienostopiireissä! Voi hitsin pimpulat, kukahan tämän idean oikein keksi? Anyway se rullaa ihan menevästi ja sopii erinomaisen hyvin katsottavaksi ainakin näin Halloweenin/Samhain aikaan!

Tämän osalta tuli muutenkin taas yksi hassu yhteensattuma elämässä... Sillä vähän aikaa sitten, luin juuri yhteisniteen, jossa oli kaksi kuuluisinta Jane Austenin teosta *Järki ja tunteet* (1811), sekä *Ylpeys ja ennakkoluulo* (1813). Kirjoittaessani niistä juttua, mietin että kyseinen aikakausi ja sen rajoittuneet tavat loivat minulle ihan sellaisen tunteen, niin kuin olisin lukenut "postapokalyptista historiaa". Ja sitten kun eilen surffailin etsimässä netistä niitä kahta kuuluisinta kirjoista tehtyä leffaa, niin enköhän törmääkin sattumalta sellaiseen versioon, johon oli lisätty zombit ja yhtäkkiä minä todella katsonkin postapokalyptista historiaa! Whaaat! Mutta ilmeisesti jotkut muutkin olivat tunteneet jotenkuten samalla tavalla kanssani kirjoja lukiessaan, ja jonka osittaisena seurauksena tämä leffakin on ehkä syntynyt. Eikä tämä onneksi päässyt halventamaankaan Austenia, vaan luultavasti toi hänelle vain entistä enemmän lukijoita. 

Leffan näyttelijöistäkin löytyi ainakin kaksi kuuluisaa Game of Thrones tähteä, nimittäin Tywin (Charles Dance) ja Cercei (Lena Headey) Lannister, näyttelivät tässä leffassa Herra Bennetin ja Lady Catherine de Bourghin rooleissa, ja he olivat huikeita! Eivätkä muutkaan näyttelijät olleet lainkaan huonoja! Lizzyn roolissa nähtiin kaunis Lily James ja Darcyn roolissa oli kuuluisa Sam Riley. Tuli sellainen fiilis, että tämän leffan on ollut pakko syntyä siinä samassa myräkässä, joka alkoi silloin muutamia vuosia sitten, kun alettiin tehdä juuri tällaisia historiallisista klassikoista tai suurmiehistä kertovia uusia kauhuversioita, niin kuin esimerkiksi se vuonna 2012 tullut leffa, jossa Abraham Lincoln  on vampyyrinmetsästäjä (Abraham Lincoln: Vampire Hunter). Joten minulle tulikin täytenä yllätyksenä, että tämä leffa oli vasta tänä vuonna ilmestynyt. Oletin sen olevan ainakin muutaman vuoden vanha ja siksi menneen ohitseni, mutta ei, vaan tosiaan se on julkaistu vasta helmikuussa 2016.

Alkuperäisenä tarkoituksenani oli tosiaan katsoa, se ihan "oikea" Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta koska törmäsin tähän, sain pelkästään nimen perusteella miehenikin katsomaan sen kanssani, ja vitsi että meillä oli hauskaa! Tämä oli toiminnallinen pikkukauhu leffa, ehkä tätä voisi kutsua parodiaksikin, mutta ei missään tapauksessa sellainen "hieman liiankin tyhmä parodia", mitä on Scary Movieiden tulon jälkeen tehty oikeestaan kaikesta. Tämä on erilainen, ja jos tykkäät genrestä, tulet tykkäämään tästäkin, joten suosittelen! Plussana tässä on taas hieman erilaisia, mutta ei mitenkään mahdottomia zombeja. Kerrottakoon että ns. pahaksi zombiksi tullaan vasta, kun ollaan maisteltu hieman ihmisaivojakin. Muutenkin muuttuminen tapahtuu hitaammin, kuin yleensä, niin ettei sitä välttämättä meinaa huomata ihmisestä ennen kuin on liian myöhäistä! Mutta onneksi Herra Darcy on Englannin kuuluisin ja taitavin zombinmetsästäjä ja Bennetin tytötkin ovat ihan hyvin koulutettuja, vaikkakin puutteellisesti Kiinassa, kuuluisassa taistelutaitojen kodissa, eli Shaolin-temppelissä.

Arvosanaa tällaiselle leffalle on aina vaikea antaa, mutta tuollainen 3+/5 olisi melko sopiva! Sillä kyllä se oli oikeasti ihan hauskaa ja jännittävää, eli täysin viihdyttävää katsottavaa meille, jotka pidämme genrestä!

Anyway, pääset tästä itse chekkaamaan vielä leffan trailerin: Pride & Prejudice & Zombies

Ja tästä pääset lukemaan mietteeni ihan alkuperäisestä Jane Austenin *Ylpeys ja ennakkoluulo* nimisestä kirjasta. 

Kuvassa oikealta lähtien: Willoughby, Mary Bennet, Darcy, Lizzy Bennet, pastori Collins, Jane Bennet, Lady Catherine de Bourgh ja Bingley. Kuva lainattu screenrant.comista. Thanks!

Pride and Prejudice and zombies (2016)
Genre: Toiminta, romantiikka, kauhu
Ohjannut: Burr Steers
Päänäyttelijät: mm. Lily James, Sam Riley, Charles Dance, Jack Houston, Lena Headey, Douglas Booth, Bella Heathcote ja monia muita tunnettuja ja hyviä näyttelijöitä.
Kesto: 1h 48min.

-peace & love, and respect to you all- 

"Allegiant part 1"-leffa vs. "Uskollinen"-kirja

Divergent-trilogian kolmas osa "Allegiant part.1" -leffa vs. "Uskollinen" niminen kirja

Mikä? Tänä vuonna ilmestyi kolmas osa Robert Schwentken ohjaamasta Divergent-trilogiasta, nimeltä Allegiant part.1. Trilogian kolmas osa on ihan ymmärrettävistä syistä jaettu kahteen osaan, sillä kirjaa olisi ollut mahdoton saada mahtumaan yhteen leffaan. Kyseinen elokuva perustuu löyhästi Veronica Rothin vuonna 2013 ilmestyneeseen, "Uskollinen" nimiseen kirjaan, joka on kuuluisan Outolintu(Divergent)-trilogian päätösosa. 
Millainen? Hyvin, hyvin hämmentävä elokuva niille, jotka ovat lukeneet kirjat. Mutta, jos et ole lukenut niitä, niin silloin tämä saattaa olla edes suht menevä scifi-pätkä. Silloin myös trilogia etenee ihan suht loogisesti, eivätkä viimeiset osat hämmennä suurilla muutoksillaan, niin että jotain jäi kyllä hampaan koloon. Enkä antaisi tälle leffalle kuin enintään 2/5, eikä IMDb:ssäkään tämä ollut saanut, kuin 5,8/10, joka ei tullut kyllä lainkaan yllätyksenä. Kirjasarja taas on ihan peruskauraa genrestään, tuollaisen 3 - 3,5:n arvoinen.

Eilen illalla vietimme taas leffa-iltaa katsomalla tuon uusimman "Divergent"-pätkän ja ensimmäiset pari minuuttia olivatkin yllättävän lupaavat. Sillä odotukseni eivät todellakaan olleet korkealla, koska olin jo kakkososaa, nimeltä **Insurgent** katsoessani, alkanut aavistella, että tulossa on varmasti paljon muutoksia. Insurgent oli jo aiemmin saanut oloni hieman hämmentyneeksi, koska olen kuitenkin aikoinaan lukenut tämän Veronica Rothin kirjoittaman "Outolintu"-trilogian. Nuo kirjat ovat ihan perussettiä ns. post-apokalyptisestä genrestään tai dystopiagenrestä, miten nyt haluaakaan kutsua. Kuitenkin ajasta, jossa eletään parin sadan vuoden päässä tulevaisuudessa, eikä elämää ole enää paljon jäljellä, vaan maapallo on tuhoutunut lähes kokonaan sotien ja tautien seurauksena. 

Trilogian kolmannen leffan ensimmäisessä osassa Terävien johtaja Jeanine Matthews (Kate Winslet) on kukistettu, Neljän äidin, Evelyn Eatonin (Naomi Watts), Osattomien johtajan toimesta. Nyt myös ihmiset olivat vihdoin saaneet tietää, että kaupungin ulkopuolellakin on elämää, sekä ihmisiä, jotka odottavat heitä. Evelyn on kuitenkin ottanut yksinvaltiaan roolin kaupungissa, eikä päästä ketään lähtemään muurin ulkopuolelle. Kaikki eivät kuitenkaan ole samoilla linjoilla Evelynin kanssa ja he perustavat ryhmän, joka haluaisi palauttaa Chicagon edes suht entiselleen, mutta vain "paremmilla ehdoilla". Toista ryhmää kutsutaan "uskollisiksi" ja heitä johtaa, alkujaan kovia kokenut Sopuisten johtaja Johanna (Octavia Spencer).  

Tris ja kumppanit kuitenkin pakenevat kaupungista ja lähtevät etsimään elämää muurin ulkopuolelta. Tähän asti kirja ja leffa menevät "suht" samoilla linjoilla. Muurin ulkopuolinen maailma onkin lähes tuhoutunut, mutta he löytävät kuitenkin geenitutkimuskeskuksen, jossa heille selviää, että heidän geeninsä ovat joko vaurioituneet tai puhtaat, niin kuin divergenteillä. Lisäksi he saavat tietää, että heidän kaupunkinsa on ollut ns. koekaupunki, joka on perustettu auttamaan ihmisten geeniongelmien ratkaisussa. Geenitutkimuskeskus on tarkkaillut ja kirjannut kaupungin tapahtumia vuosikymmeniä puuttumatta niihin, mutta nyt kun ihmisten tietoisuus on herännyt, he suunnittelevat sumuttavansa koko kaupungin nk. muistiseerumilla. Kyseinen seerumi tyhjentäisi kokonaan kaikkien muistin ja he unohtaisivat itsensä, perheensä ja kaupunkinssa, jonka jälkeen heidät "ohjelmoitaisiin" uudelleen, takaisin ryhmiin, välittämättä siitä, keitä he ovat aiemmin olleet. Joten alkaa Trisin ja kumppaneiden taistelu kaupungin pelastamiseksi. 

Leffassa oli perusjuoni jotain sinne päin, niin kuin kirjassa, mutta kuitenkin ihan toisin ja vaikka osasin odottaa sitä, tuli minulle kuitenkin yllätyksenä se, että muutoksia oli tehty niin paljon. Tuntui, kuin olisi katsonut jotain aivan eri elokuvaa, joka ei mielestäni kunnioittanut sitä mistä Veronica Rothin Outolintu-trilogiassa alun perin oli kyse. Ja vaikka olin miten varautunut, silti minä petyin todella ja jotkin elokuvan kohtaukset tuntuivat mielestäni tyhmiltä. Trisistä oli tehty jonkinlainen super-divergentti ja kaikki kutsuivat Tobiasta edelleen Neljäksi. Trisin ja Calebin välit korjaantuivat ihan itsestään ja Neljän ja Trisin välillä ei ollut minkäänlaista luottamusongelmaa, niistä syistä, jotka kirjassa olivat, vaan heidän välilleen kehiteltiin jotain perinteistä ja niin hölmöä mustasukkaisuutta, ja vielä "väärin päin". Luultavasti tämä leffasarjakin päättyy lopulta niin, että kaikki elävät onnellisena elämänsä loppuun asti, vaikka kirjan loppu ei todellakaan ole niin onnellinen. Let's see!

Toki leffassa oli hienoa teknologiaa ja kaikkea mitä kirjoissa ei ollut, sillä ainoastaan trilogian ensimmäinen osa oli elokuvana saman tyylinen, kuin kirjana. Olisikin mielenkiintoista saada tietää, että mitä mieltä Veronica Roth on siitä, että minkälaiset elokuvat kirjoista ohjattiin. Minua myös mietityttää, että minkä takia elokuvan ohjaaja on näissä kahdessa jälkimmäisessä eri, kuin ensimmäisessä leffassa. Anyway, vaikka tämä nyt olikin tällaista, mitä en voi lämpimästi suositella muille, on minun kirjat lukeneena varmaan pakko katsoa myös elokuvan viimeinen osa ensi vuonna, kun se ilmestyy. Sillä olenhan jo katsonut nämä muutkin ja lukenut kirjat, joten eihän niitä nyt keskenkään voi jättää, vaikka olisivat kuinka huonoja.

Kuitenkin, halutessassi voi tästä linkistä chekata leffan trailerin: Allegiant part.1 Trailer.

Ja tosiaan arvosanaksi tälle annan vain 2/5. Toki se, että olen lukenut kirjat vaikuttaa erittäin paljon mielipiteeseeni, mutta mieheni joka ei ole lukenut kirjoja, ei myöskään antaisi tälle, kuin maksimissaan 3/5.

Allegiant part 1, 2016, kesto 2 tuntia.
Ohjaaja: Robert Schwentke
Pääosissa näyttelivät, jo aiemmista osista tutut Shailene Woodley (Tris) ja Theo James (Neljä/Tobias), eikä heidän työskenelystään todellakaan ole kummempaa moitittavaa, mutta eivät he myöskään olisi pystyneet elokuvaa pelastamaan. Ainoastaan maailman.  

-peace & love, and respect to you all-

Max Manner: Bandiitti [2014]

Luin juuri suomalaisen rikollisjärjestöistä kertovan dekkarin nimeltä "Bandiitti", joka on Max Mannerin tuotantoa. Kyllähän tuo nimikin jo kertoo, että kyseessä on liivijengeistä kertova kirja, ja juuri siksi sen valitsinkin. Sillä minusta on aina kiva saada tietää lisää erilaisista asioista ja kun löysin tämän pokkarin kirpparilta alle eurolla, herätti se kiinnostukseni, sillä tämän tietopaketin ostaminen ei paljoa lompakkoa verottanut. Luen aina mielummin fiktiivisiä kirjoja, kuin tietokirjoja, sillä romaaneista saa tarinan ohella paljon tietoa eri aiheista, kuten eri aikakausista, historiasta ja maista, sekä toisinaan ihan oikeista historian henkilöistäkin. Tämän kirjan valitsinkin juuri siksi, että kyllähän se nyt on dekkareiden ystävän mielenkiinnon herättänyt, että millaisia ne mootoripyöräjengit oikeasti ovat. Tosin tämä kirja ei vastannut aivan odotuksiani ja jäi jopa yllättävän köykäiseksi niin tiedon, kuin jännityksenkin suhteen. 

"99% motoristeista on kunnollisia ja lainkuuliaisia moottoripyöräilijöitä. Me olemme se 1%."
Suurin piirtein, jotenkin näin kuuluu Helvetin Enkeleiden motto.

Kuvassa kirjan etukansi, kuvan lainasin Max Mannerin omilta kotisivuilta, maxmanner.com:sta. Thanks!

"Vuosisadan järkyttävin jouluaatto taltioituu Turussa suoraan tv-lähetykseen, kun Brinkkalan talon pihamaalla kajahtaa kaksi laukausta. Koko Suomi pukeutuu mustaan.
Kilpajuoksu kuoleman kanssa alkaa, kun Turkuun kotiutunut Stein Storesen tempautuu tapahtumien keskipisteeseen. Tilanne kärjistyy henkilökohtaiseksi, kun Espanjasta Ranskan ja Saksan kautta levittäytyvä rikollinen moottoripyöräjengi etsii jalansijaa pohjolasta."
(Takakansi) 

Bandiitti, joka on suora synonyymi lainsuojattomalle tai rosvolle, on suht perinteinen suomalainen dekkari, jonka pääosassa on Norjassa aiemmin poliisina ja yksityisetsivänä toiminut, kovia kokenut ja tuurijuoppouden kanssa tasapainotteleva Stein Storesen, jonka esikuvana on melko varmasti toiminut norjalaisen Jo Nesbøn Harry Hole. 

Kirjassa Suomeen on rantautumassa Desperados-niminen moottoripyöräjengi, joka etsii itselleen sopivaa tukikohtaa ja löytääkin sen Paimiosta, suht läheltä Turkua.  Desperados toimii suht samoilla säännöillä, kuin esimerkiksi Helvetin Enkelit ja muut tunnetut liivijengit. Joihin pyrkivät jäsenet otetaan ensin kokelaiksi, jonka jälkeen heidän pitää todistaa arvonsa, mahdollisesti pariinkin otteeseen päästäkseen täysivaltaiseksi jäseneksi. Tämä tarkoittaa yleensä murhaa tai pirun isoa ryöstöä, huumekauppaa yms. Näin he osoittavat olevansa valmiita myös koviin otteisiin ja pistämään jengin, mm. vapautensa tai henkensäkin edelle. Ja ilmeisesti se ryhmähenki ja toiminta, sekä mahdollinen arvojärjestyksessä kohoaminen niissä kai kiehtookin, niihin pyrkiviä ihmisiä. 

Kun Desperados oli löytänyt hyvät kerhotilat Turun lähistöltä, piti heidän myös todistaa muille jengeille, että heiltäkin löytyy munaa, ja kun vielä samaan aikaan ryhmään pyrkii uusia jäseniä, alkaa rikollisaalto ja raakojen murhien sarja. Jotka lopulta sotkevat Stein Storeseninkin suunnitelmat, elämän, sekä parisuhteen, sillä yksi murhista menee sen verran henkilökohtaiseksi, ettei hän voi enää jäädä vain sivusta seuraajaksi, vaan päättää lopultakin suostua KRP:n työtarjoukseen ja soluttautua jengiin. Mutta Storesen tekee sen omilla ehdoillaan, sillä hän on hahmona hieman samanlainen "yksinäinen susi", kuin luultavimmin esikuvansa Harry Holekin. Tässä kohtaa juoni on vielä ihan menevä ja Mannerin kirjoitustyylistä ei olekaan sinäänsä mitään valitettavaa, mutta luulisi, että luvassa olisi toimintaa ja jännitystä, sekä toisinaan jopa kuumat paikat. Ne jäävät kuitenkin puolitiehen ja asiat sujuvat ehkä vähän liiankin sujuvasti ja ennen kaikkea nopeasti, joka estää sen, ettei aiheesta saada irti täysiä tehoja, vaan kirja jää harmillisen vajaaksi. Lopussa kyllä yritetään vielä kikkailla, monista dekkareista tyypillisillä viime hetken juonenkäännöksillä, mutta sekään ei, harmi kyllä, ole mitenkään kummoista tai uskottavaa.

Tämä oli ensimmäinen lukemani Max Mannerin kirja ja se ei ikävä kyllä tehnyt kummempaa vaikutusta. Tässä olisi ollut aineksia ihan oikeasti kunnolliseen ja hyvään dekkariin, mutta silti se vain jäi jotenkin ärsyttävän löyhäksi ja helpoksi. Vaikka aihe, sekä henkilöhahmot olivatkin melko hyviä ja kiinnostavia, jäivät tiedot silti vajaiksi ja pinnallisiksi, sekä monet tapahtumat epäuskottaviksi ja hieman tylsiksi tai jopa tavallaan tyhmiksi. Ja vaikka tässä on tullut luettua vaikka minkälaista dekkaria, niin ei tämä vetänyt vertoja oikein millekään niistä, mitä nyt äkkiseltään tulee mieleen. Ja se jäi kyllä todella harmittamaan, sillä olen kuullut, että Max Mannerilta olisi tullut joitain oikeastikin parempia, Stein Storesenin poliisiseikkailuja, mutta tämän jälkeen kynnys tarttua niihin nousi kyllä melko korkeaksi. Vaikka ei tämä toki nyt huonoinkaan lukemani dekkari varmasti ole, mutta tulevaisuus näyttää, tutustunko Max Mannerin tuotantoon enää toiste.

Antaisin tälle arvosanaksi jotakuinkin 2,5 / 5.

Max Manner: Bandiitti
Crime Time-pokkari, vuodelta 2014.
351 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

Veronica Roth: Outolintu-kirja vs. Divergent-leffa

Mikä: Scifi-trilogia jo lähes tuhoutuneesta maapallosta ja kieroutuneesta yhteiskunnasta, jossa loput ihmiset on jaettu ominaisuuksiensa mukaan seuraaviin rymiin: uskalias, vaatimaton, rehti, sopuisa ja terävä. 
Millainen: Hyvällä tapaa erikoinen, samaistuttava, hämmästyttävä, mietityttävä, pelottava, todellinen, sykähdyttävä, inhimillinen, raaka ja kiinnostava.
Kenelle: Kirjat ja leffat on suunnattu erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille.
Mitä mieltä: Ensimmäinen osa edustaa ainakin ihan hyvin tätä genreä.

Veronica Roth loi  melko totuudenmukaisen tulevaisuuden vision ihmiskunnasta, jossa maapallo on lähes tuhoutunut. Jäljelle jääneet ihmiset ovat, voisi sanoa, lähes jalostettuja ja siten jaettu ominaisuuksiensa mukaan viiteen ryhmään: uskaliaat, vaatimattomat, terävät, sopuisat ja rehdit. Näin on eletty "aina", mutta mitä, kun kuvaan astuvat divergentit, eli ihmiset, jotka voivat olla taipuvaisia olemaan enemmän, kuin vain yhteen kategoriaan sopivia. Joita on viime vuosina alkanut ilmaantua entistä enemmän. 

16-vuotiaana kaupungin nuoret tekevät taipumustestin ja valitsevat lopullisen osastonsa. Taipumustestissä Tris saa tietää olevansa itse pelätty divergentti, mutta mitä on olla divergentti? Post-apokalyptisessä maailmassa, jossa ajatus "osasto, ennen verta" on koko kansan motto, ei ole helppo olla erilainen. Tris joutuukin vaikeiden valintojen eteen, kun velvollisuudet ja oma tahto kulkevat ristiin ja hän päättää vaihtaa ryhmää vaatimattomista uskaliaisiin. Eikä se käy kivuttomasti. Trilogian ensimmäinen osa onkin nimeltään "Outolintu".

Kirja vs. Leffa

Heti ensi minuuteista lähtien leffasta välittyi sama fiilis ja tekemisen meininki, kuin kirjasta. Koska luin aikanaan kirjat ennen elokuvia ja tämä on nyt toinen kerta, henkilöt eivät päässeet muotoutumaan leffan mukaan, vaan alkuperäisen fiiliksen mukaan, siihen nähden leffaan valitut näyttelijät vastaavat suht hyvin mielikuvia. Mitä nyt Tris on hieman iso kokoisempi, kuin kirjasta ajattelin. Kirjassa Trisin koosta oli tehty melkoinen numero, leffassa tätä taas ei painotettu lainkaan, joten kirjaa lukemattomalle ei synny samanlaista mielikuvaa. Nimimerkillä. "kuulustelin miestäni myös tästä leffasta". Leffassa oli kuulemma muutenkin ihan suht helppo pysyä kärryillä ja minä jakelin vierestä, vain pientä nippelitietoa silloin tällöin. Suuret erot kirjan ja leffan välillä tulivat vasta lopussa, eivätkä nekään vaikuttaneet ratkaisevasti lopputulokseen.

Leffassa selostettiin heti alussa, että missä mennään ja miksi, sen takia eri ryhmistä ja toimintatavoista oli helppo pysyä kärryillä. Leffan taustamiljöönä toimi post-apokalyptinen Chigago, kirjassa kaupungin nimestä ei mielestäni puhuttu, mutta leffassa se toimii. Muuten leffa mukaili aika pitkälti kirjaa, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Mikä leffassa oli huonommin, kuin kirjassa oli ehkä se, että lopussa Trisin ja Neljän suhde meni mielestäni ehkä vähän liian lässyksi, joten se ehkä vähän laski pointseja. Joita muuten kirjalle antaisin jonkun 3,5 - 4/5 ja leffalle tuollaiset 3+/5. IMDb:ssä leffalle oli annettukin 6,7. Mutta vaikka leffan ja kirjan arvosanat ovatkin melko tasaista seiskan ja kasin luokkaa, eivät ne ole kuitenkaan huonoja, vaan edustavat ihan hyvin tätä maailmanlopun genreä. Veronica Rothin visio tulevaisuuden kieroutuneesta yhteiskunnasta ja sen ongelmista ei ole aivan mahdoton ajatus, vaan pirun pelottava!

Nyt aloitin lukemaan kakkososaa trilogiasta ja parin päivän päästä on aika vertailla myös sitä leffaan. Siitä on kuitenkin aikaa, kun olen sen lukenut ja katsonut, että on ihan hyvä verestää muistoja ennen, kuin aloitan kirjoittamaan...

Katso leffan traileri tästä: Divergent Movie Trailer

Kuva: thinglink.com

Kuvassa: Max, Christina, Will, Tris, Neljä, Molly, Eric, Al, Peter ja Tori

Kirjan tiedot: Veronica Roth - Outolintu (1.osa Divergent-trilogiaa), Seven-pokkari, 381 sivua, Kääntäjä: Outi Järvinen.

Leffan tiedot: Divergent 2014, 2h 19min, Ohjaaja: Neil Burger ja pääosien näyttelijät: Shailene Woodley (Tris) ja Theo James (Neljä).

-peace & love, and respect to you all-