Himoshoppaajan salaiset unelmat-kirja vs. Confessions of a shopaholic

On taas se aika elämästä, kun on pakko lukea jotain kevyttä naistenhömppää ja heittää aivot narikkaan. Joten kun bongasin kirpparilta viidelläkymmenellä sentillä tämän aikoinaan paljonkin kohutun Sophie Kinsellan Himoshoppaajan salaiset unelmat, niin päätin vihdoinkin lukea, että mistä on kysymys. Toki, kirjan perusidea oli tuttu, mutta entä loput? Voin sanoa, että tämä olikin ihan yllättävän hauskaa luettavaa ja aika kului rivakasti siihen uppoutuneena. Eli sellaista perua chik-littiä. No sitten päätin, että katsonpa nyt sen vuonna 2009 tästä brittiläisesta kirjasta tehdyn amerikkalaisen elokuvan, Confessions of a Shopalcoholic, ja silloin vasta hämmennyinkin... Kirja ja leffa olivat nimittäin niin erilaiset etten muista koskaan näin isoihin eroihin törmänneenikään. Siinä olisi ihan hyvin voinut olla jokin aivan toinen kirja kyseessä! Ja tosissaan ihmettelen vielä sitä, että se elokuvakin oli sellaiseksi "aivot narikkaan-hömppäkomediaksi" ihan yllättävän katsottava. Ei nyt ehkä mitään oscariainesta, mutta kuitenkin ihan sellainen "kerran katsoo ohimennen, kun se nyt tulee"-tyyppinen elokuva... varsinkin naisille.

"Becky Blomwood elää shopatakeesn ja shoppaa elääkseen. Niinpä nainen, joka museoissakin tekee ostoksia, huomaa pian olevansa korvia myöten veloissa. Postiluukusta sataa karhukirjeitä ja luottokorttiyhtiö on takajaloillaan. Jotain on tehtävä.

Becky yrittää säästää, mutta hyvät päätökset sortuvat Lontoon putiikkien houkutuksiin. Lisätulojen hankkiminen johtaa noloihin tilanteisiin: liikeapulaisen kun ei ole tarkoitus piilotella vaatteita ostajilta eikä työnhakijan valehdella puhuvansa sujuvasti suomen kieltä.

Mutta Becky ei lannistu. Ehkä lottovoitto osuu kohdalle - ja onhan Englannin 32. rikkain mieskin vielä vapaalla jalalla.

Mitä eroa kirjalla ja leffalla sitten oli? Olisi oikeastaan helpompi sanoa, että mitä yhteistä niillä olisi ollut. Eikä niillä muuta yhteistä oikeastaan ollutkaan kuin holtiton shoppailu, isot laskut ja perintätoimistot. Niin ja ihmisten nimet, ne sentään olivatkin samat, vaikka ihmiset muuten olivatkin aivan erilaisia, mitä nyt ehkä pääosahahmo Rebekca, joka oli melko samantyylinen kirjassakin. Tällä kertaa muutoksia oli niin paljon, että elokuvan koko juoni shoppailuaddiktion taustalla muuttui aivan täysin. Joten jos pitäisi arvioida sitä, kuinka hyvin elokuva onnistui kyseisestä kirjasta, niin en voisi antaa sille edes ykköstä. Yleensä suuret muutokset, ja varsinkin juonikuvioiden todelliset rääkkäykset, harmittavat minua ja paljon, mutta nyt niillä ei ollut oikeastaan väliä. Tämähän oli kuitenkin vain sellaista kerran katsoo-hömppää, jolla ei ollut ihmeempää vaikutusta minuun. Jos taas joistakin lempikirjoistani tehtäisiin tai oltaisiin tehty näin suuresti muutettu leffa, olisin ollut aivan kauhuissani! Niiden toivoisin onnistuvan täydellisesti... tai ainakin melkein. Tällä ei ollut väliä. Nyt sainkin tavallaan kaksi erilaista hömppäkokemusta yhden hinnalla. Lisäksi sain nauraa niille muutoksille, jotka olivat ironisesti ajateltuna todella hauskoja! Kuten esim. kun elokuvassa, Suze ja Tarkie menivät naimisiin, niin taas kirjassahan he olivat kyllä serkuksia, ja ainakin minun mielestäni hyvin siveitä ja viattomia. LOL!    

Kuvat leffasta Confessions of a Shopaholic.

Anyway, jos tykkäät lukea toisinaan naistenhömppää ja tämä kirja osuu tiellesi halvalla, niin antaa palaa! Itse ainakin nautin lukemisesta suurin piirtein samaa luokkaa mitä nyt yleensäkin tällaisia kirjoja luettaessa. Eli aivot todellakin olivat narikassa! Samaa sanoisin myös elokuvasta, kyllä senkin katsoo... ainakin kerran, luultavasti. Saman tyylistä naistenhömppää kuin tuon kategorian leffat yleensäkin. Kummassakin oli monia hauskoja ja osuvia kohtia, sekä vinkeitä näkökulmia. Lisäksi ne molemmat olivat myös omalla tavallaan melko opettavaisia, ainakin kaikille himoshoppaajille... Sillä oikeasti monet naiset kärsivät salaa samoista ongelmista kuin kirjan päähenkilö ja siihen olisi hyvä löytää jonkinlaista apua, tukea ja vastauksia. Zemppiä tytöt!

Arvosana sekä kirjalle, että elokuvalle on tällä kertaa suht helppo antaa... ja pistetäänkin kirjalle 3,5 ja leffalle 3- (tai 2,5 - 3-).

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat (2000)
335 sivua.
Kustantaja: WSOY

Leffa:
Confessions of a Shopalcoholic (2009)
Näyttelijät: Isla Fisher, Krysten Ritter, joka on muuten pirun kova mimmi!, Hugh Dancy
1h 44min

-peace & love, and respect to you all-

Rick and Morty (Netflix)

Rick näyttää Mortylle maailmaa... kirjaimellisesti.

Rick and Morty on amerikkalainen, ihan pirun hauska, aikuisten animaatio [adult swim]-kanavalta, joka on IMDb:ssäkin saanut hulppeat 9,3/10 (87 201 ääntä!), mikä on todella kova saavutus kyseisillä sivuilla. Sarja kertoo alkoholisoituneesta tiedemiehestä, joka on vasta luonut uudelleen suhteen perheeseensä, nyt Rick asusteleekin tyttärensä Bethin perheen autotallissa. Hän on muuttanut autotallin salaiseksi laboratoriokseen, ja koska Beth ja lapset pelkäävät isoisänsä taas häipyvän vuosiksi maisemista, he katsovat läpi sormiensa mm. Rickin juopottelua, sekä vanhan äijän ärinää, ja kaikkia muitakin - toisinaan melko moraalittomiakin - touhuja. Morty taas on sellainen epävarma, nössöhkö 13-vuotias koululainen, joka katsoo isoisäänsä ylöspäin, sillä Rick on maailman älykkäin - anteeksi, Rick on universumin älykkäin - olento. Jonka vuoksi hän joutuukin usein ottamaan Mortyn mukaansa seikkailuille, jotta Mortyn normaalit, "tyhmät aivoaallot" peittäisivät Rickin, super-mittaamattoman arvokkaat-uber-extra-älykkäät aivoaallot, sillä heillä on vastassansa mm. universumin poliisit, muiden rinnakkaistodellisuuksien Rickit, sekä muut eri planeetoilla, rinnakkaistodellisuuksissa yms. tapahtuvat asiat ja olennot.

Myöhemmin muukin perhe tulee enemmän esille, varsinkin kakkoskaudella, joka on nyt myös vihdoinkin tullut Netflixiin. Kakkoskaudella Beth ja Jerry viedäänkin esim. universumin parhaaseen pariterapiaan, ja yhdessä jaksossa Jerry jätetään Jerryjen päiväkotiin, jonne eri universumien Jerryt voidaan viedä hoitoon yms. älytöntä, mutta älyttömän hauskaa! Tämä sarja ei sovi tosikoille, mutta jos omaat huumorintajua ja pidät joistakin muista aikuisten animaatioista, niin kuin vaikka Simpsoneista, Futuramasta, South Parkista tai American Dadista yms. tulet varmasti pitämään tästätkin! BTW, mikään noista mainitsemistani sarjoista ei ollut saanut yhtä paljon pointseja IMDb:ssä, kuin Rick and Morty. Itse olenkin jo vuoden verran odotellut kolmatta kautta alkavaksi jenkeissä, sillä nyt näyttäisi siltä, että kaudet tulevat kahden vuoden välein, enkä malttaisi millään enää odottaa. Toisaalta ei ihme, että sarjan teossa kestää (vaikkei jaksoja ole kuin kymmenen per kausi), sillä viimeksi tänään, kun katsoin viimeisen jakson kakkoskaudelta, nyt kun sen vihdoin pääsi katsomaan suomen tekstityksillä, tuli ajateltua, että Daamn! Että nää kaverit on fiksuja, jotka tätä tekevät! Ja pakko ollakin, sillä sarjassa hypitään eri universumeissa, planeetoilla yms. mestoissa, ja Rickin ollessa tiedemies, joka kehittelee kaikkia erilaisia, hulluja keksintöjä, on näiden kavereiden pakkokin olla ihan pirun älykkäitä tai ainakin tietää normaalia enemmän mm. kvanttifysiikasta... Sarjan katsominen ei itse kuitenkaan vaadi kummempaa tietämystä noista mainitsemistani asioista, sillä loppujen lopuksi sarja käsittelee enemmänkin ihmisiä ja ihmissuhteita, vaikkakin hieman erikoisissa olosuhteissa... Kiitos ihan peevelisti sarjan luojille, Justin Roilandille ja Dan Harmonille!

Chekkaa ihan oikeasti seuraavat linkit youtubesta! Tai luota suoraan sanaani, ja painele samantien katsomaan Netflixistä kyseistä sarjaa, nyt kun kakkoskausikin on vihdoin saatavilla suomen subeilla!!
Hauskimmat setit sarjasta Rick and Morty
tai Rick and Morty season 1 trailer

Arvosanaksi, ihan pirun varmasti, ja ihan pirun extra-super-uber oikeutetusti ja ansaitusti, annan tälle 5+/5.

 - Rick and Morty [adult swim]-kanavalta, ykköskausi 2013 ja kakkoskausi vuonna 2015, joten todennäköisyyksien mukaan kolmoskautta voi alkaa pikkuhiljaa odottelemaan alkavaksi. Wubalubadubdub!!

- Jakson kesto 22 min, kymmenen jaksoa per kausi. 
- Sarjan loivat Justin Roiland ja Dan Harmon, Justin Roiland tekee myös äänet molemmille, sekä Rickille, että Mortylle.

- peace & love, and respect to you all -

Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus

Olen viime aikoina lukenut sen verta kovia, että raakoja dekkareita mm. Ruotsinmaalta tai sitten keskiaikaan sijoittuvia rakkausromaaneja Kaari Utriolta yms. - hieman raskaampaa - luettavaa, että välillä tulee se fiilis, kun on pakko tarttua ihan nykypäivään sijoittuvaan kunnon naistenhömppään. Siihen minulle tarjoutuikin oivallinen tilaisuus, kun sain kaverilta Sophie Kinsellan pokkarin Kevytkenkäinen kummitus. Sophie Kinsella ei ole muutenkaan aivan tuntematon kirjailija, sillä onhan hän kirjoittanut tunnetun Himoshoppaaja-kirjasarjan, josta on ainakin yhdestä tehty elokuvakin, mutta joita en tosin ole lukenut, kuin ehkä yhden. Sillä nk. Chick lit-kirjatyyli ei ole sitä ihan tyypillisintä aluetta itselleni, vaikka toki myönnän sitäkin kirjallisuudenlajia lukevani muutaman kerran vuodessa, koska välillä vaan tarvii jotain niin paljon - kevyempää - että voi tosissaan heittää aivot narikkaan. 

"Lara Lingtonilla on aina ollut vilkas mielikuvitus, mutta nyt se vetää hurjia ylikierroksia. Yhtäkkiä hän saa seurakseen isotäti-Sadien riehakkaan haamun, jonka mielestä sukulaistyyttö viettää todella tylsää elämää. Juhlia, miehiä, samppanjaa! vaatii kummitus charleston-ajalta ja pyytää Laraa täyttämään viimeisen toiveensa. Kaulakoru, jota ilman Sadie ei voi asettua haudan lepoon, on kadonnut, ja Laran pitäisi etsiä se. Lisäksi Laran paras ystävä on häipynyt Goalle ja poikaystävä on juuri kävellyt ulos hänen elämästään! Sadien puskemana Lara kuitenkin ryhtyy salapoliisiksi, ja kaulakorua jäljittäessään hän kohtaa paitsi uuden ihanan miehen myös joutuu punastuttavan noloihin tilanteisiin."
(Takakansi)

All right! Kuullostaa kyllä melkoisen kornilta tuo takakannen teksi, varsinkin lopusta, mutta toisaalta mikseivät kummitukset, joita kirjoissa tai leffoissa esiintyy, voisi välillä olla hauskojakin? Kuinka monta hauskaa kummitusta muuten itse muistat? Itselleni ei tule mieleen näin äkkiseltään muita kuin Casper, kiltti kummitus, josta pienenä pidin paljon... Anyway, jos olisin lukenut kirjan takakannen ensin, olisin luultavasti odotuttanut tätä kirjaa vielä kauemmin hyllyssä, koska nyt mennään jo sen verran ylihömpän kuuloiselle alueelle, etten tiedä mitä sanoa ja koska ne chick lit-kirjat nyt kun eivät vaan ole niin minun juttu, vaikka kummituksista ja muista olenkin kiinnostunut...

Mutta pitää kai tästä kirjasta jotain muutakin kertoa... Eli se kertoo 27-vuotiaasta Larasta, joka on vähän aikaa sitten perustanut Headhunter-firman parhaan ystävänsä kanssa, kun tämä jättää hänet pulaan ja häipyy Goalle. Muutenkaan Laralle ei pyyhi kovin hyvin, sillä mies jota hän luuli siksi oikeaksi, on jättänyt hänet reilua kuukautta aiemmin ihan ilman selityksiä, ja lopulta mies kyllästyi särkyneen sydämen tekstiviestipommituksiin niin, että ilmoitti asiasta tylysti Laran vanhemmille ja vaihtoi numeroa. Hänen perheensä on jo valmiiksi, hänen muutenkin ylivilkkaan mielikuvituksensä takia alituisesti huolissaan hänestä... Joten kun 105-vuotiaana kuollut isotäti Sadie alkaa kummitella hänelle 20-luvulla eläneessä 23-vuotiaan kropassaan, menee Laran käyttäyminen jo sen verran oudoksi, että koko suku pelkää hänen seonneen. Koska kukaan suvusta ei oikeastaan edes tuntenut tai kummemmin välittänyt isotäti Sadiesta, joka oli asunut halvaantumisensa jälkeen vanhainkodissa jo vuodesta -80, he ihmettelevät suuresti, kun Lara alkaa yht'äkkiä ajaa Sadien asioita ja käyttäytyä, niin kuin he olisivat olleet kovin läheisiä. Mutta ei hänen auta muukaan, sillä Sadie ei jätä häntä rauhaan, koska Lara on ainoa joka voi nähdä hänet, joten hän vaatii itsepäisesti Laraa etsimään hänen kadonneen, rakkaan ja kallisarvoisen, kaulakorunsa, sillä ilman sitä hän ei pääse haudan lepoon.

Sadie on koppava ja itseriittoinen kummitus, joka käskyttää Laraa viimeisen päälle, huutaa hänen korvaansa käskyjään, kuin banshee. Lopulta he kuitenkin ystävystyvät ja alkavat yhdessä leikkiä todellisia Neiti Etsiviä... Muina viimeisinä toiveinaan Sadie haluaa päästä vielä treffeille valitsemansa miehen kanssa, tai siis Larahan sinne treffeille tosin joutuu menemään... Tämä kaikki aiheutti kyllä melkoisia kommelluksia ja hauskuutta tarinaan, sillä Sadie pakottaa Laran pukeutumaan 20-luvun tyyliin ja kuiskii hänelle mitä tehdä ja sanoa, pakottaa ja opettaa tämän lopulta tanssimaan charlestonia yms. sillä tarpeeksi "suoraan korvaan huutamalla" Sadie pystyy vaikuttamaan hieman muihinkin ihmsiin. Lopulta kaulakorunkin tarina alkaa selvitä ja sen takaa alkaa paljastua "isompi kuva", joka on kyllä ihan hyvin suunniteltu tässä kirjassa, joten siitä ei ainakaan pääse moittimaan, ja jonka Lara on päättänyt tuoda julki. Metsästäessään totuutta he joutuvat vaikka minkälaisiin kommervenkkeihin. Eikä Sadie nyt niin huonoa miestäkään lopulta mennyt valitsemaan, joten saadaan kuvaan hieman romantiikkaakin. Lopulta Lara alkaa Sadien avulla ymmärtämään ja arvostamaan enemmän myös itseään ja omaa tahtoaan... Ja tietysti tarina päättyy (lähes) kaikinpuolin onnellisesti... tosin en kyllä muuta odottanutkaan.

Okei, tästä on hyvin vaikea kirjoittaa, sillä ei ole oikeasti ominta areaani ja muutenkin kirja oli todella kaksipiippuinen juttu. Monissa kohdissa nauroin ääneen, mutta toiset kohdat taas saivat myös hieman ärsyyntymään, sekä toisinaan kirjoitustyylikin nyppi, sekä Sadie oli paikoitellen hauska, mutta toisaalta ehkä melkein enemminkin ärsyttävä. Toki 20-luvusta oli kiva kuulla lisää, ja kuullostihan Sadien elämä mielenkiintoiselta. Kirjassa oli paikoitellen hyviä kohtia, mutta enimmäkseen siitä ei ole kummempaa sanottavaa kuin, että niin perustyhmää(/hauskaa) hömppää, että sen unohtaa pian, eikä se jää kirjahyllyn aarteisiin.

Arvosanaa on pirun vaikea sanoa, mutta saakoon nyt 2,5 tähteä viidestä.

Kuva on leffasta nimeltä The Great Gatsby  ja lainattu genius.com-sivustolta.

INFO-ISKU! Wikipedia tietää kertoa, että chick lit-kirjatyyli tuli tunnetuksi aiokoinaan, vuonna -96 ilmestyneen, Helen Fieldingin kirjoittaman Bridget Jones's Diaryn myötä. Ja Bridget Jonesista minäkin pidän kyllä paljon.

Mitä kirjabloggaritoverini ovat tästä kirjasta kirjoittaneet: Pienen kirjaston Katri ja Susan kirjaston Susa P.

Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus, 2010
Alkuperäinen nimi: Twenties girl, 2009
WSOY pokkari
585 sivua

-peace & love, and respect to you all-

Siskonpeti, Kimmo ja muita kotimaisia komediasarjoja.

Olen jo kauan ihaillut YLE:n toimintaa. Sitä kuinka he nappaavat itselleen huippusarjoja, kuten HBO:lta tulleet pirun tykit; Game of Thrones ja Girls, josta jo aiemmin kirjoitinkin jutun. Lisäksi heillä on suomesta oikeastaan parhaimmat komediat, joihin keskitynkin tällä kertaa enemmän. Sillä se on niin huippua, että täysin ilmaisesta YLE areenasta löytyy aivan käden käänteessä, niin monenlaisia hyviä sarjoja, sekä erilaisia dokumentteja. Ei voi muuta, kuin nostaa hattua heille! Itse olen parhaiten tutustunut aivan mahtavaan suomalaiseen kyttäanimaatioon, eli "Pasilaan", joka vetää kunnialla vertoja, monille "saman tyylisille" jenkkianimaatioille, kuten tunnetut American Dadit ja South Parkit, mutta myös, Netflixistäkin löytyvään ja totisesti aikuisille suunnattuun lemppari animaatiosarjaani, nimeltä Rick and Morty. Joka muuten veti ehkä kovimmat IMDb.comissa, jopa huiput 9,3/10, so it's must see! Pasilan lisäksi löysin aikoinaan YLE areenasta myös yhden parhaimmista koskaan näkemistäni komediasarjoista, eli "Kimmon", joka on myös kaikille aikuisille, hyvän komedian ystäville oikasti todellinen "must see"-valinta! ...ja siitä kerronkin lisää alhaalla.  

Kuva on "Kimmo" nimisestä sarjasta ja lainattu yle.fi:stä. Kiitos!

Tutustun aina mielelläni uusiin sarjoihin, ja kun paras ystäväni suositteli minulle jokin aika sitten, myös areenasta löytyvää "Siskonpeti" nimistä sketsisarjaa, niin tietysti minun piti mennä vauhdilla tutustumaan siihen ja tutkimaan, että mistä on kysymys. Ja tosiaan sieltähän se löytyi, jo vuonna 2014 alkanut, räiskyvän räävitön, hauskasti, sekä toisinaan melkoisen härskistikin, loppuun asti kärjistetty sketsisarja naisten käyttäytymisestä, sekä henkisestä fiiliksestä erilaisissa tilanteissa. Tässä sarjassa ovet avataan sinnekin, minkä me naiset yleensä haluaisimme piilottaa syvälle, syvälle sisällemme, ja varsinkin miehiltä. Mutta tässä sketsisarjassa meidän alemmuuden tai ylemmyyden tunteemme, sekä häpeä ja "salaisuudet", niin kuin onnistumisemmekin levitellään pitkin poikin, eikä mikään ole enää "tabu". Vaan koko nainen on kaikkien nähtävillä, niin ylväästi, kuin raa'asti, parhaimmillaan ja huonoimmillaan. Ja se sen juju onkin.

Kyseistä sarjaa voisi löyhästi verrata esimerkiksi "Kummankaa" nimiseen sarjaan, joka tuli reilu kymmenen vuotta sitten ja oli silloin kova juttu, erityisesti  naisten keskuudessa. Kummankaa kertoi kahdesta menevästä sinkusta; koulun sairaanhoitajasta ja ruotsin maikasta, joilla oli kuitenkin melkoisen railakas ja seurallinen iltaelämä, sekä tarkat mielipiteet ja tiedot deittailun säännöistä. Myös siinä sarjassa käsiteltiin melko härskisti, mutta erityisen hauskasti naisena olemista. Kummankaa löytyy edelleen ruutu.fi:stä, sen olevan kuitenkin maksullinen palvelu, jota en ole ehtinyt vielä käyttää. Tosin sieltä, niin kuin muistakin samantyylisistä sarja- ja leffasivustoista, kuten Netflix ja Viaplay, saa tietenkin ensin ilmaisen kokeilukuukauden, jonka jälkeen ruutu.fi on maksullinen. Kuitenkin uskon, että sen kuukauden aikana ehtisi hyvinkin katsoa esimerkiksi tuon Kummankaa-sarjan, ja suosittelenkin, sillä siinä ei ole, kuin kaksi kautta. Lisäksi bonuksena saattaisi löytyä muitakin hyviä sarjoja ym. katsottavaa. 

"Siskonpeti" on kuitenkin sketsisarja, joten se eroaa siinä suhteessa täysin Kummankaa-sarjasta, jossa oli edes hieman jatkuva juoni, kun taas Siskonpedissä on jokaisella jaksolla oma teemansa, jota käsitelläänkin hyvin monesta eri kulmasta, mm. monologeina ja sketseinä. Eikä mitään hävetä, vaan naisena oloa korostetaan ja liioitellaankin, mutta silti raadollisen totuudenmukaisesti. Eli ehkä tämä onkin enemmän sellainen nykyajan versio, vanhan ajan sketsisarja "Kummelista", mutta vain naisten näkökulmasta katsottuna. Miehille tämä Siskonpeti, niin ikävä kyllä, kuin onneksikin, avaa lisää naisten sielunelämää ja uskonkin, että heille saattaakin tulla monta AHAA-elämystä, mutta myös hyvin monta "mitäs minä sanoin"-fiilistä tätä katsoessa. 

  

Kuva lainattu yle.fi:stä. Kiitos!

Itse vasta aloitin tämän Siskonpedin katsomisen areenasta, josta löytyy onneksi molemmat kaudet kätevästi, ja sen verran hauskalta tämä vaikuttaa, että aion kyllä katsoa loputkin. Jaksot ovat sopivan pituisia, sellaisia 25 minuutin mittaisia ja kyseinen sarja on kuitenkin voittanut molemmista kausistaan Venla-palkinnot, joten se ei siis voi olla täysin huonokaan. Pääosissa näyttelevät neljä, jo ennestään monesta tuttua naisnäyttelijää, kuten Niina Lahtinen, Krisse Salminen, Pirjo Heikkilä ja Sanna Stellan. Enkä ihmetellyt, kun sain tietää, että sarjan on tuottanut Yellow Film, yhdessä TV Oy:n kanssa.

Niina Lahtinen oli jo aiemmin tuttu myös Yellow Filmin tuottamasta, aivan mielettömän hauskasta ja kaikille (aikuisille) suunnatusta, jatkuvajuonisesta komediasarjasta, nimeltä "Kimmo". Kyseisen sarjan molemmat kaudet löytyvät edelleenkin ilmaiseksi YLE areenasta ja sen katsomista en voi muuta, kuin suositella kaikille komedian ystäville. Jo valmiiksi nauran, kun muistelenkin kyseisen sarjan kommervenkkejä. Sarja alkoit vuonna 2012 ja myös sen jaksot ovat sellaisia hyvän mittaisia, 25 minuutin pätkiä. Kimmo on oikeasti hyvin oivallettu ja hauska, kotimaisen komedian aatelistoa! Joka on myöskin palkittu kahdella kultaisella Venla-palkinnolla, jotka ovat kyllä totisesti ansaitutkin. Katsoimme Kimmon noin reilu vuosi sitten yhdessä mieheni kanssa ja mielestämme se oli aivan huippu, ja kummallekin sukupuolelle sopiva sarja.

Pääosissa nähdään vapaata elämää viettelevä Kimmo (Jussi Vatanen), joka välttelee töitä ja on koko ajan PA. Siksi hän päätyykin työkkärin pakottamana puhelinmyyjäksi, ihan älyttömän hulluun firmaan, jonka johtaja Jyrki Nissinen (Kari Hietalahti) on kiero, kuin korkkiruuvi ja muutkin työntekijät todella omanlaisiaan. Mutta josta hän kuitenkin löytää elämänsä naisen, Ullan (Pamela Tola), jolla on kaksi lasta, mutta joka on kuitenkin hieman hukassa ja etsii itseään. Sillä Ullan pitäisi olla ns. edustusvaimo, tylsässä avioliitossa mieheen, joka on ylihuolehtivainen, bi-seksuaalisen tuntuinen ylisuorittaja Rami Sjölund (Kari Ketonen). Ja Ulla on niin kyllästynyt siihen kaikkeen, että Kimmon vapaa elämäntyyli alkaa kiehtomaan häntä... Mukana on myös Kimmon parhaat kaverit, pikkurikoksista lusinut Rönni (Mikko Leppilampi), joka aiheuttaa myös omia ongelmiaan Kimmolle, sekä kotona, suoraan sanottuna, pornoa tekevä pariskunta. Maiju ja Kaitsu (Niina Lahtinen ja Timo Lavikainen), ja muita hauskoja tyyppejä. Tälle ihan täydet pisteet ja suositukset!

Katso tästä suoraan näiden sarjojen trailerit youtubesta: Kimmo, Siskonpeti, Pasila, Kummankaa ja Rick and Morty.

-peace & love, and respect to you all-

Alaston naisenkuva HBO:lta: Girls!

Mikä: Girls tv-sarja, tällä hetkellä tullut 5 tuotantokautta, alkoi 04/2012.
Mistä: HBO:lta,  Suomessa sarjaa on näyttänyt kakkonen YLEltä.
Millainen: Draamakomedia. Jaksonpituus 30min. Tapahtumapaikkana New York. 
Mitä mieltä: IMDb:n arvosana oli 7,4 ja se pitää mielestäni melko hyvin kutinsa. Tämä sarja on räävitön, itsekäs, hauska, realistinen, utopistinen, ärsyttävä, kiinnostava, (itse)ironinen ja totisesti mieleen painuva. Ja vaikka voisi kuvitella, että räävitön ja huono olisivat sama asia, niin tässä sarjassa se tosiaan toimii!
Katso traileri: Girls season 1 trailer

Lena Dunham pisti osaavana naisena pyörät pyörimään ja on sen lisäksi, että näyttelee pääosaa kyseisessä sarjassa, myös kirjoittanut, ohjannut ja tuottanut sen. Suoraan sanottuna Girls kertoo fiksuista ja filmaattisista, sekä samaan aikaan typeristä, että itsekkäistä naisista, eli neljästä "normaalista" ystävyksestä ja kaikesta alastomuudesta iltapukuun. Girls on raaka kuvaus siitä mitä on olla parikymppinen nainen nykypäivänä ja varsinkin New Yorkissa.  

Itse olen seurannut Girlsiä sen alusta alkaen ja tällä hetkellä katson sitä HBO nordicilta. Itse en katso ns. "oikeaa" telkkaria, enkä edelleenkään halua tulla sidotuksi päiviin ja aikoihin, jotta voin katsoa jotakin... Joten minulle HBO Nordicit ja Netflixit ovat loistava vaihtoehto. Ne antavat vapauden katsoa mitä tahansa, milloin tahansa. Ja koska niitä voi kokeilla kuukauden ilmaiseksi, suosittelen ehdottomasti muillekin. Sen jälkeen, ne maksavat noin kympin verran kuussa ja koska Netflixin leffa- ja sarjavalikoima on kiitettävän laaja, minkä lisäksi parhaat sarjat tulevat HBO:lta ne ovat minusta ihan kannattava sijoitus. ...ja maksaisihan se teeveelupakin.

Girlsissä seurataan kirjailijaksi haaveilevan, pienistä pakkoneuroosesista kärsivän Hannahin sekoilua työpaikkojen ja poikaystävien kanssa. Sarjan edetessä Hannahin kolme ystävää tulevat lähes yhtä tärkeiksi sarjan hahmoiksi, kuin itse(ironinen) ja koominen Hannah. Näin saadaan lisää tarttumapintaa ja Girls näyttääkin kaikessa komeudessaan sen mitä on olla pari-kolmekymppinen nainen, joka on hieman hukassa itsensä tai omien halujensa, vartalonsa, rahan tai töiden ym. miljoonien asioiden suhteen. Sarjassa tämä tabu revitään auki ja levitellään katsojien nähtäväksi ja koettavaksi, sillä hieman sellaistahan se on nykypäivänä kaikkialla, kaikilla. Vaikka kyseinen sarja onkin paikoittain, jopa ärsyttävän feministinen, on se silti jokanaiselle samaistuttava ja toisinaan itkettävän hyvä ja hauska. Sillä tässä sarjassa niin naiset, kuin miehetkin, näyttävät tilanteesta riippuen, niin kauniilta, kuin rumiltakin, eli normaaleilta ihmisiltä. Girls on "hieman raaempi" versio 2000-luvun alun Sinkkuelämää sarjasta. Ja niistä molemmista pointsit HBO:lle!

 Shoshanna, Jessa, Hannah ja Marnie