Gillian Flynn: Teräviä esineitä

Teräviä esineitä on pelottava dekkari siitä, kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään kostaakseen, sekä suojellakseen läheisiään. Tarina oli erinomaisen koukuttava ja kuumottava, jossa oli monia pikku niksejä, jotka kietoivat lukijansa pikkusormensa ympärille. Kirjan päähenkilöt olivat hyvin inhimillisiä; pelottavia, ärsyttäviä ja sympaattisia. Ja niin kuin aina, mitä upeimmankin kartanon sisältä voi löytyä mitä kauhistuttavimpia syntejä, tunteita ja tekoja. Ja kun oma mielikin tekee kepposiaa, eikä ole enää turvallinen ja täysin luotettava. 

"Nuori toimittaja Camille Preaker palaa kotikaupunkiinsa tekemään juttua kahden siepatun koulutytön tapauksesta. Tutuissa maisemissa Camillen vaivalla tukahduttama menneisyys nostaa päätään ja nuoren naisen itsetuhovietti alkaa kihelmöidä taas iholla. Camille huomaa ajautuvansa arvaamattoman äitinsä vaikutuspiiriin ja hakee tukea niin murhia tutkivasa etsivästä kuin lolitamaisesta sisarpuolestaan. Mutta Wind Gapin klaustrofobisessa pikkukaupungissa ei ole syytä luottaa mihinkään - ei edes omiin muistoihinsa."

(Takakansi)

Camille oli koko ikänsä kärsinyt äidistä, joka ei rakastanut häntä. Ja vaikka hän kuinka yritti, ei hän silti koskaan ollut tarpeeksi alistuvainen ainaiseksi äidin pikkutytöksi ja turvautumaan häneen koko ikäänsä. Kun hän sitten lopulta oli päässyt vapaaksi tämän vallan alta ja alkoi pikkuhiljaa saada itsensä terveeksi ja elämänsä kondikseen, niin ei muuta kuin työkeikalle takaisin "ihanaan pikkukaupunkiin", oman ihanan ja turvallisen äidin helmaan. Not! Tuo talo oli kaikista maailman paikoista viimeisin missä Camillen olisi ollut hyvä ja turvallista olla. Sillä siellä ei ollut pelkästään ilkeä ja pelottava äiti, vaan myös sisarpuoli, joka ei voinut sietää Camillea. Oikea manipuloiva pikku-pissis tuo ihana teini-ikäinen Amma, joka äidin silmissä oli täydellinen prinsessa. Tuo oli koko kaupungin vaarallisin talo Camillelle.

Tarina ja henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja niin moniuloitteisia, että ne tekivät tarinasta kiinnostavan. Ja niin kuin kannessakin sanottiin, kirja oli karu ja häijy, ja se on kyllä aivan totta. Monta kertaa tuli uusi koukku, joka kietoi lukijansa vain tiukemmin kiinni tarinaan. Toki tämä muuten oli melko peruskauraa dekkarisaralla, mutta tarinassa oli kuitenkin paljon uutta ja erilaista, jotka tekivät tästä ihan hyvän dekkarin. Eli jos pidät dekkareista, niin kyllä tämäkin kannattaa lukulistalle pistää. Lopussa Gillian Flynn vielä kirjoittaa näin: Kiitos George R.R. Martinille, joka pyysi minua kirjoittamaan hänelle tarinan.

Lisäksi tämä sopii hyvin myös luettavaksi BFF-lukuhaasteeseen, jossa on tarkoituksena lukea kirjoja joiden yhtenä tekijänä on ystävyys. Tässä kirjassa se ystävyys oli pahaa ja manipuloivaa, mutta sellaistakin ystävyyttä on ikävä kyllä olemassa.

Arvosanaksi annan tälle 3,5/5, tällä kertaa päätös oli ihan helppo!

Gillian Flynn: Teräviä esineitä (2015)
Englanninkielinen alkuteos: Sharp Objects (2006)
Suomentanut: Maria Lyytinen
Kustantanut: WSOY
370 sivua
Arvostelukappale

-peace & love, and respect to you all-

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran [2006]

"Lucie kapinoi yläluokkaista kasvatustaan vastaan, Allu purkaa levottomuuttaan jalkapalloon ja merimieselämään, Eccu pelkää Pimeyden yliotetta ja hukuttaa surunsa viinaan, Cedi haluaa valkoisine käsinauhoineen näyttää oikealta sotilaalta. Levoton sukupolvi, jonka maailma tuhoutui mutaan ja taistelukaasuhöyryihin jo ennen, kuin heistä tuli aikuisia. Helsinki, jonka kasvukivut ovat myös heidän kasvukipujaan."
(Takakansi)

Mikä? 586 sivuinen Seven-pokkari 1920-luvun Suomesta, jossa oikeisto ja vasemmisto kiehuu yli. Sai Finlandia-palkinnon 2006.
Millainen? Raskasta luettavaa, vaikkakin ihan mielenkiintoinen. Selventää hyvin tuota aikaa, kun Suomi itsenäistyi ja oli vielä nuori maa, joka haki itseään.

Löysin tämän kirjan kirpparilta eurolla ja koska aihe oli sellainen, josta en tiennyt kovinkaan paljon, mutta josta jokaisen suomalaisen pitäisi ainakin jotain tietää, ostin sen. Alusta asti kirja oli suhteellisen raskasta luettavaa, jota en suosittele sellaisille ihmisille, jotka eivät oikeasti lue. Mutta teille jotka luette, niin jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa (ehkä) lukea tämä kirja. Itse en oikein osaa sanoa kunnollista mielipidettä tästä kirjasta, tuntuu että pettäisin jonkun, ehkä Suomen tai jotain, jos sanon ääneen mielipiteeni, että tätä kirjaa en aio lukea toiste ja minusta se ei ollut kummoinen. Kun kuitenkin, se oli ihan perus hyvä tai ehkä paremminkin, se oli ihan ok. Tavallaan tämä oli ihan sujuvasti kirjoitettu, enkä oikein osaa kunnolla sanoa, että mistä en pitänyt. Sillä henkilöhahmot ja kuvaukset olivat hyviä, paikoitellen jopa erinomaisia ja ymmärrän kyllä miksi tämä on saanut Finlandia-palkinnon. Kuitenkin, jokin kaihersi, alusta asti...

Ehkä henkilöhahmoja, joihin mentiin syvälle oli liikaa tai ehkä minun olisi pitänyt tietää historiasta enemmän, vaikka en usko senkään vaikuttaneen. Kirja kyllä avasi ihan hyvin tuota aikaa, kun Suomi oli vasta itsenäistynyt ja haki itseään. Oikeisto ja vasemmisto olivat virittäytyneet äärimmilleen, eikä kultaista keskitietä meinannut löytyä millään. Tuosta ajasta ja Suomen synnystä halusinkin tietää enemmän ja sen sainkin, mutta... Henkilöhahmoja oli kuitenkin niin paljon, että välillä tuntui, niin kuin taustalla olisi kulkenut jokin toinenkin tarina. Tarina, jota ei kerrota minulle, mutta joka minun olisi pitänyt tietää. Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa, kun se on saanut Finlandia-palkinnon ja kaikkea, tuntuu että siitä olisi pakko pitää tai sitten olisi pidettävä suuta soukeammalla, ettei minua pidettäisi aivan pölvästinä. No niin tai näin, ei tästä ole kummempaa sanottavaa, perus kirja. Historian tuntemus ja asioiden ilmaiseminen, niin että tietämätönkin tajuaa oli kohdallaan, mutta ei siinä sen kummempaa, perus kirja.

Arvosanaksi tälle tuollaiset 3-/5.

Helsinki-filmi Oy on tuottanut tästä kirjasta myös elokuvan, jonka on ohjannut Peter Lindholm. Aion katsoa sen lähi päivinä ja kun olen katsonut sen, kirjoitan lisää tästä. Tästä on myös tehty kuusi osainen sarja ja jos löydän sen netistä, niin katson varmaan myös sen, koska aihe on kuitenkin kiinnostava. Tulee olemaan ihan mielenkiintoista verrata tätä kirjaa ja elokuvaa... Katsotaan mihin se johtaa.


Kjell Westö: Missä kerran kuljimme (Där vi eng gång gått)
Seven-pokkari 2006
586 sivua

-peace & love, and respect to you al-