Satiirista romantiikka Austenilta (1811 & 1813)

Jane Austen - Järki & tunteet (Sense and Sensibility,1811), sekä Ylpeys & ennakkoluulo (Pride and Prejudice, 1813) 

Ostin kirpparilta joitakin kuukausia sitten eurolla tällaisen yhteisniteen, josta löytyi Jane Austenin molemmat kuuluisat kirjat; ensiteos Järki ja tunteet, sekä sitä seurannut Ylpeys ja ennakkoluulo. Nämä klassikot ovat ilmestyneet jo 1800-luvun alulla, mutta ovat edelleen maailmanlaajuisesti hyvin tunnettuja. Molemmat kirjat löytyivät ihan jo yleissivistyksenkin vuoksi TBR 100 +-listaltani, ja jos asuisimme jenkeissä, olisimme lukeneet nämä jo yläasteella. Tosin suurin osa erittäin tylsistyneenä ja hämmentyneenä, jolloin emme olisi saaneet näistä täysiä tehoja irti. Itse olen nyt 3kymmentä enkä tiedä silti kunnolla, että mitä sanoisin näistä, miten muotoilla mietteeni. Vaikeitahan näistä tekeekin juuri se, että ne on kirjoitettu yli kaksisataa vuotta sitten, jolloin tyyli ja maailma on ollut niin erilainen, että sitä on lähes vaikea käsittää. Tuntuu melkein, kuin olisin lukenut "postapokalyptista" historiaa...josta kuitenkin pidin, joten en ole matkalla haukkumaankaan näitä.

Koska suurin osa ihmisistä, jotka lukevat, katsovat leffoja tai sarjoja, ja näin ollen saattavat eksyä sellaisista kertoville blogisivustoille tietävät jo valmiiksi tarpeeksi kyseisistä opuksista, niin en ala niiden juonta nyt kummemmin kertomaan (mutta jos haluat tietää juonesta, chekkaa nämä linkit J & T ja Y & E). Kyseessä on kuitenkin kaksi erittäin tunnettua romanttisen satiirin klassikkoa menneeltä aikakaudelta, joista itse pidin. Tosin enemmän jälkimmäisestä, Ylpeys ja Ennakkoluulo. Mielestäni Austen oli kasvanut kirjailijana (sen mitä voi), ja minun oli helpompi päästä sisälle tähän hänen toiseen teokseensa. Vaikka sanoisin näiden kirjojen olevan sinäänsä suht raskasta luettavaa, niin Austenin tapa syventyä ihmisluonteen kiemuroihin on molemmissa osuvaa, varsinkin kun ankarat käyttäytymissäännöt rajoittivat niin paljon itseilmaisua. Se kaikki juuri tekeekin kirjoista niin kiinnostavia ja hauskoja. 

Sekä onhan tuon ajan naimakaupoista ja juonitteluista tietenkin aina hauska lukea! Sillä onhan sekin jo ihme, että kukaan ylipäätänsä on edes päässyt naimisiin! ...Ainakaan ilman suuria omaisuuksia. Miehen ja naisen oli niin vaikea päästä tutustumaan ja keskustelemaan kahden kesken, pientä hetkeä ehkä tanssiessaan tai kävelyllä lukuunottamatta tms. Esiliinat olivat aina paikalla ja jopa kirjeiden kirjoittaminen miehen ja naisen välillä oli säädytöntä! Tuolloin käyttäytyminen, hyvät tavat, että moraali ja kunnia olivat lähes ylikorostuneita. Hyvä, että säästä ja maisemista oli kohteliasta keskustella. Niinpä juoruilukin naamioitiin usein vain "hyväntahtoiseen" kuulumisten vaihtoon, ja oli hyvin tarkkaa, että kuka sai ottaa minkäkin puheenaiheen ensimmäiseksi esille. Naiset saattoivat opiskella vuosia, mutta heidän ei kuulunut käyttää tietojaan esim. eri asioiden tutkimiseen, eikä varsinkaan työskentelyyn. Opittuja tietoja käytettiin lähinnä mahdollisen tulevan kumppanin, ja myöhemmin kumppanin ja heidän vieraidensa viihdyttämiseen. Sen lisäksi naisen oli hyveellistä ja suuri kunnia pitää huolta taloudesta ja lastenkasvatuksesta, ja hyvässä perheessä siihen löytyikin avuksi keittäjää, piikaa, hovimestaria, kotiopettajaa ja lastenhoitajaa, tilan hoitajasta, sekä hänen alaisistaan nyt puhumattakaan. Varsinkin vanhempien naisten yleisimpänä sairautena olikin luultavasti heikot hermot, joita lepuuttaa päivät pitkät. LOL.

Kumpikaan kirjoista ei missään tapauksessa ollut huono, vaan aikakausi ja sen tavat, joihin kyseiset romaanit sijoittuvat, olivat niin erilaiset, että tuli tunne, että nykypäivänä me ihmiset pidämme itsestämme paljon melua. Pidämme itseämme niin suurina ja paljon enemmän korostettuina ja alleviivattuina, että on lähes vaikea käsittää sellaista maailmaa ja niin hillittyä käytöstä, millaista 1800-luvun, esikuva maassa Englannissa, yläluokka tai sinne pyrkivä keskiluokka, on tuolloin suosinut ja pitänyt sopivana. Tänä päivänä me emme suostuisi sellaiseen ja luultavasti pitäisimme sitä suurena ihmisoikeusloukkauksena! Löytyy hyviä ja huonoja puolia, molemmissa... aikakausissa ja kirjoissa. 

Kuva on Wikipediasta ja sen on piirtänyt Jane Austenin sisko Cassandra.

Joka tapauksessa, Jane Austenin kuollessa vain 37-vuotiaana, menetimme monta hyvää, vaikkakin osittain hyvinkin hämmentävää, satiirista, romanttista komediaa. Silti hän ehti kirjoittaa kahden yllämainitun lisäksi ainakin kolme, jo nimeltäänkin ennestään tuttua teosta, jotka varmasti lisään lukulistalle, kuten Kasvattitytön tarina (1814), Emma (1815) ja Viisasteleva sydän (1817). Ja kun ajattelee, että nämä kaikki hänen tunnetuimmat teoksensa julkaistiin vain kuuden vuoden sisällä, viimeisen kirjan ilmestyessä hänen kuolinvuonnaan 1817, niin se tuntuu uskomattomalta... Anyway, well done Jane!  

Pitää vielä itsekin katsoa ajatuksella nuo molemmat tunnetuimmat näistä opuksista tehdyt leffat, sillä kummastakin kirjasta on tehty paljon elokuvia ja sarjoja. Niiden kuuluisimpien leffojen trailerit voit kuitenkin chekata seuraavista linkeistä: Ang Leen, vuonna 1995, ohjaama Sense and Sensibility (IMDb:ssä 7,7/10) ja Joe Wrightin, 2005, ohjaama Pride and Prejudice (IMDb:ssä 7,8/10). 

Itse antaisin näille kirjoille arvosanaksi 3,5/5 (J & T) ja 4+/5 (Y & E).

Järki ja tunteet, Sense and Sensibility (1811)
Ensimmäinen painos ilmestyi suomeksi vasta v. 1952.
Suomentanut: Aune Brotherhus.
338 sivua.

Ylpeys ja ennakkoluulo, Pride and Prejudice (1813)
Ilmestyi ensi kerran Suomessa, jo vuonna 1922, tosin tämän kädessäni olevan kirjan suomennoksen ensi painos ilmestyi vasta v. 1947. 
Suomentanut: Sirkka-Liisa Norko-Turja.
328 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

Hulvaton murhamysteeri Lyonseilta.

Nan & Ivan Lyons: Kuolema korjaa kokit 

Nyt on kyllä pakko sanoa, että oli tosiaan ihan pirun hauska ja hyvin kirjoitettu satiirinen murhamysteeri! Tämä Nan ja Ivan Lyonsin vuonna 1976 ilmestynyt "Kuolema korjaa kokit" niminen kirja on heidän esikoisteoksensa ja se teki minuun todella suuren vaikutuksen! Nimittäin tämä karmeanhauska trilleri oli todellista viihdettä, ihan ensi sivuilta lähtien! 

Aloitin kirjan ilman minkäänlaisia odotuksia tai ennakkoluuloja, sillä kirja oli sen verran vanha, etteivät edes kuoret olleet enää tallella, joten en päässyt lukemaan takakanttakaan. Mutta tämä olikin ihan hemmetin positiivinen yllätys, joka antoi aivan erityisen lukunautinnon. Ja todellakin suosittelen tätä kaikille dekkareiden ystäville, vaikkei tämä olekaan ihan perinteinen jännäri, mutta ehkä juuri se olikin osa tämän viehätystä!

Heti kirjan alussa, kaikkien tuntema, itseriittoinen ruokakriitikko ja kuuluisan ruokalehti Luculluksen omistaja, Achille van Golk saa kuulla lääkäriltään olevansa aivan liian lihava ja ellei hän nyt heti ryhdy laihdutuskuurille, niin hän tulee luultavasti kuolemaan vuoden sisällä. Omaan kuolemattomuuteensa ja mahtavuuteensa uskova herra van Golk tietää kyllä mistä liikalihavuus johtuu ja päättääkin heti ryhtyä ihan perinpohjaiselle dieetille. Niin pienentää gourmetruoka annoksiaan, kuin hoitaa ongelman perimmäisen syyn pois päiviltä, kirjaimellisesti! Sillä hänen mielestään syyhän on itsestään selvä, sehän on noiden pirun huippukokkien ja heidän ihanien ruokiensa! Ruokien, joista hän on aina suuresti nauttinut, mutta jotka nyt yrittävät samalla salakavalasti viedä hänen henkensä ja eihän sitä voi sallia!

Koska Van Golk on kaikkien tuntema, ovat huippukokit jo valmiiksi hänen ystäviään, joten hänelle ei tuota lainkaan ongelmia päästä helposti heidän lähelleen, ilman että kukaan kiinnittää siihen kummempaa huomiota. Ja koska raha ei ole ongelma, on väärennettyjen passien ja muun rekvisiitan hommaaminen hänelle lasten leikkiä. Suurena kulinaristina hän pitää tietenkin suuressa arvossa myös ruuan esillepanoa, joten hänen tapansa murhata kokkeja ei ole aivan mielikuvitukseton. Vaan kalamestari hukutetaan ravintolansa akvaarioon ja sitten halkaistaan, kuin hummeri ja paistaja taas... No arvaatte varmaan, hänet paistetaan uunissaan, kuin kinkku. Murhia ja tihutöitä suorittaessaan, Van Golk velmuilee itselleen jo valmiiksi alibeja ja yrittää vierittää syyt ystävänsä, kuuluisan jälkiruokaekspertin Natasha O'Brianin niskoille ja poliisit ovatkin aluksi aivan varmoja Natashan syyllisyydestä. Kirjassa katsotaan maailmaa, niin murhaajan, herra Van Golkin, kuin tappolistalla olevan, sympaattisen ja vahvan Natasha O'Brianin silmien kautta, ja se toimii erinomaisesti.

Vaikka kaikki onkin jo lähes selvää ja kirja etenee sujuvasti kohti loppuaan, silti siinä onnistutaan lopussa vielä tekemään yllättäviä käänteitä ja avaamaan syiden ja seurausten taustoja ennennäkemättömällä tavalla! Lisäksi kirjaan on erikoisesti ja hauskasti ideoitu lisä, sillä kaikkien neljän Herra van Golkin listalta löytyvän kokin kuuluisin ruoka ja samalla myös syy heidän kuolemaansa, on liitetty kirjaan laittamalla kyseisen ruoan ohje mukaan.

Suositun jälkiruokakokin, Natasha O'Brianin suunnittelema, kuuluisuutta ja mainetta niittänyt jälkiruoka La Bombe Richelieu. 

Kirjasta on tehty myös elokuva nimeltä "Who is killing the great chefs of Europe?", vuonna 1978 .Leffassa näyttelivät mm. George Segal, Jacqueline Bisset ja Robert Morley. Kyseistä pätkää en ole vielä nähnyt, enkä löytänyt sitä helposti netistä, joten se jääköön nyt odottamaan otollisempaa hetkeä. Mutta ainakin kirjana tämä oli menevän, satiirinen jännäri.

Lukunäyte kirjan ensi sivuilta 8 ja 9, kun herra van Golk keskustelee lääkärinsä kanssa:

">>Luculluksen kustantaja on Luculluksen kustantaja täsmälleen siksi, että hän on syönyt itsensä huipulle. [...] Minun ruumiini on todellakin kangas, jolla luovat nerot ovat kehittäneet tekniikkaansa. Siksi minä itse olen elävä taideteos. Jokainen poimu, jokainen ryppy ja jokainen leuka on luomus. Minä olen, tohtori hellanlettu, myönteisesti kiihtynyt havaitessani oman lihani kukinnan. >>, >> Herra van Golk, minä todellakin ymmärrän tämän tapauksen epätavallisen luonteen. [...] mutta teillä ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoa. Ellette te lakkaa syömästä, te mitä varmimmin kuolette. Tämä ruokamäärä tappaa teidät.>> Tappaa minut? Ajatus suututti Achillea. Ei, jos minä tapan ensin. >>Teidän täytyy ryhtyä toimeen välittömästi.>> Minun täytyy ryhtyä toimeen välittömästi, Achille ajatteli. >>Teidän täytyy käydä käsiksi ongelman juuriin.>> Kokit, Achille ajatteli. Kokit ovat ongelman juuri. >>Teidän täytyy ruveta dieetille>>, kuiskasi tohtori Darling. Tosiaan minun täytyy. Lopulliselle dieetille."

Nan & Ivan Lyons

Kuolema korjaa kokit

Alkuperäisteos: Someone is killing the great chefs of Europe.

Ilmestysvuosi: 1976 ja ilmestyi suomeksi 1979.

Sivumäärä: 366

Kustantaja: WSOY

-peace & love, and respect to you all-