Viikon 45 lainaus [prostituutio sodan aikaan]

Prostituutio, lähes sata vuotta sitten, ensimmäisen maailmansodan aikaan.

Tämän viikon lainaus tulee Mikko Porvalin kirjasta Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta. Mikko Porvali oli koonnut kirjan tarinoista, joita hän on kuullut sukulaisiltaan, sekä haastattelemiltaan ihmisiltä, tarinoita jotka kertovat rakkaudesta, ystävyydestä, lojaaliudesta, sekä siitä ettei koskaan pidä luovuttaa... eikä erityisesti varsinkaan sodan aikaan! Tämän viikon lainaus käsittelee prostituutiota lähes sadan vuoden takaa, millaista se oli ensimmäisen maailmansodan aikaan... Tällä kertaa tämä lainaus voisi toimia myös INFO-ISKUNA, sillä teksti on täyttä faktaa!

"Sabinan sairastumisesta teki entistä piinallisempaa se, että todennäköisesti kyseessä oli ammattitauti. Sabina nimittäin työskenteli sotilaille tarkoitetussa saksalaisessa kenttäbordellissa. Ilmiö oli ensimmäisessä maailmansodassa hyvin tavallinen kaikilla rintamilla. Briteillä ja amerikkalaisilla oli länsirintamalla vastaava järjestelynsä, ja kanadalaisilla sukupuolitautien levinneisyys uhkasi jopa joukkojen suorituskykyä.
Saksalaiset olivat luoneet taistelukyvyn ylläpitämiseksi järjestelmän, jossa tietyt bordellit oli varattu pelkästään sotilaskäyttöön - muiden tarjolla olleiden palveluiden käyttämisestä rangaistiin. Näin voitiin kontrolloida sekä asiakkaiden että henkilökunnan hygieniaa ja terveydentilaa. Kondomit olivat asiakkaille pakollisia, samoin intiimialueiden desinfioinnit sekä lääkintäaliupseerin tarkastukset. [...] Saksalainen rivisotilas, kirjailija Erich Maria Remarque, kuvasi kokemustaan tällaisesta laitoksesta:

""Eräässä pienessä huoneessa meidän täytyi näyttää todistuksemme. Muuan lääkintäkorpraali tutki meidät, olimmeko terveitä, sitten meihin ruiskutettiin muutamia tippoja protargolia [hopeaproteinaatti; käytettiin tippurin hoitoon ja ehkäisyyn ennen antibiootteja], ja eräs vääpeli selitti meille, että maksu on kolme markkaa ja ettei toimitus tungokseen nähden saa kestää kymmentä minuuttia kauempaa.""

Naisia palveluksessa, 1900-luvun alussa. Kuva ilmaisten kuvien sivulta: pinterest.com

Chekkaa myös:

# Anonymous is everywhere!

# Testaa itsesi Dr. Ozzyn knoppitietovisassa!

# Hedonisti-koiran näkemys elämästä!

# Viikon 43 lainaus [pohjolan ensimmäiset pyhimykset]

# Viikon 36 vitsi [sikaläppä]

Mikko Porvali: Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta (2013)

Kustantaja: Atena Kustannus Oy
236 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

Rick and Morty (Netflix)

Rick näyttää Mortylle maailmaa... kirjaimellisesti.

Rick and Morty on amerikkalainen, ihan pirun hauska, aikuisten animaatio [adult swim]-kanavalta, joka on IMDb:ssäkin saanut hulppeat 9,3/10 (87 201 ääntä!), mikä on todella kova saavutus kyseisillä sivuilla. Sarja kertoo alkoholisoituneesta tiedemiehestä, joka on vasta luonut uudelleen suhteen perheeseensä, nyt Rick asusteleekin tyttärensä Bethin perheen autotallissa. Hän on muuttanut autotallin salaiseksi laboratoriokseen, ja koska Beth ja lapset pelkäävät isoisänsä taas häipyvän vuosiksi maisemista, he katsovat läpi sormiensa mm. Rickin juopottelua, sekä vanhan äijän ärinää, ja kaikkia muitakin - toisinaan melko moraalittomiakin - touhuja. Morty taas on sellainen epävarma, nössöhkö 13-vuotias koululainen, joka katsoo isoisäänsä ylöspäin, sillä Rick on maailman älykkäin - anteeksi, Rick on universumin älykkäin - olento. Jonka vuoksi hän joutuukin usein ottamaan Mortyn mukaansa seikkailuille, jotta Mortyn normaalit, "tyhmät aivoaallot" peittäisivät Rickin, super-mittaamattoman arvokkaat-uber-extra-älykkäät aivoaallot, sillä heillä on vastassansa mm. universumin poliisit, muiden rinnakkaistodellisuuksien Rickit, sekä muut eri planeetoilla, rinnakkaistodellisuuksissa yms. tapahtuvat asiat ja olennot.

Myöhemmin muukin perhe tulee enemmän esille, varsinkin kakkoskaudella, joka on nyt myös vihdoinkin tullut Netflixiin. Kakkoskaudella Beth ja Jerry viedäänkin esim. universumin parhaaseen pariterapiaan, ja yhdessä jaksossa Jerry jätetään Jerryjen päiväkotiin, jonne eri universumien Jerryt voidaan viedä hoitoon yms. älytöntä, mutta älyttömän hauskaa! Tämä sarja ei sovi tosikoille, mutta jos omaat huumorintajua ja pidät joistakin muista aikuisten animaatioista, niin kuin vaikka Simpsoneista, Futuramasta, South Parkista tai American Dadista yms. tulet varmasti pitämään tästätkin! BTW, mikään noista mainitsemistani sarjoista ei ollut saanut yhtä paljon pointseja IMDb:ssä, kuin Rick and Morty. Itse olenkin jo vuoden verran odotellut kolmatta kautta alkavaksi jenkeissä, sillä nyt näyttäisi siltä, että kaudet tulevat kahden vuoden välein, enkä malttaisi millään enää odottaa. Toisaalta ei ihme, että sarjan teossa kestää (vaikkei jaksoja ole kuin kymmenen per kausi), sillä viimeksi tänään, kun katsoin viimeisen jakson kakkoskaudelta, nyt kun sen vihdoin pääsi katsomaan suomen tekstityksillä, tuli ajateltua, että Daamn! Että nää kaverit on fiksuja, jotka tätä tekevät! Ja pakko ollakin, sillä sarjassa hypitään eri universumeissa, planeetoilla yms. mestoissa, ja Rickin ollessa tiedemies, joka kehittelee kaikkia erilaisia, hulluja keksintöjä, on näiden kavereiden pakkokin olla ihan pirun älykkäitä tai ainakin tietää normaalia enemmän mm. kvanttifysiikasta... Sarjan katsominen ei itse kuitenkaan vaadi kummempaa tietämystä noista mainitsemistani asioista, sillä loppujen lopuksi sarja käsittelee enemmänkin ihmisiä ja ihmissuhteita, vaikkakin hieman erikoisissa olosuhteissa... Kiitos ihan peevelisti sarjan luojille, Justin Roilandille ja Dan Harmonille!

Chekkaa ihan oikeasti seuraavat linkit youtubesta! Tai luota suoraan sanaani, ja painele samantien katsomaan Netflixistä kyseistä sarjaa, nyt kun kakkoskausikin on vihdoin saatavilla suomen subeilla!!
Hauskimmat setit sarjasta Rick and Morty
tai Rick and Morty season 1 trailer

Arvosanaksi, ihan pirun varmasti, ja ihan pirun extra-super-uber oikeutetusti ja ansaitusti, annan tälle 5+/5.

 - Rick and Morty [adult swim]-kanavalta, ykköskausi 2013 ja kakkoskausi vuonna 2015, joten todennäköisyyksien mukaan kolmoskautta voi alkaa pikkuhiljaa odottelemaan alkavaksi. Wubalubadubdub!!

- Jakson kesto 22 min, kymmenen jaksoa per kausi. 
- Sarjan loivat Justin Roiland ja Dan Harmon, Justin Roiland tekee myös äänet molemmille, sekä Rickille, että Mortylle.

- peace & love, and respect to you all -

Rasistinen Taffel(ko)?!

Vaikka yleensä kirjoitankin kirjoista tai toisinaan sarjoista ja leffoistakin, niin tällä kertaa oli ihan pakko kirjoittaa asiasta, joka sattui pahasti silmään uudesta sipsipussista ja ravisteli mieltäni. Ostettiin nimittäin mieheni kanssa Taffelin sipsipussi, jossa oli hyvin, hyvin erikoinen mainosnauha. Sinivalkoisessa nauhassa mainostettiin, että Taffeleita on tehty jo vuodesta 1969, mikä ei kyllä näyttänyt olevan sen pääpointti... Nimittäin aina nauhassa olevien Suomen lippujen välissä oli iso teksti: SUOMESSA / SUOMALAISELLA TYÖLLÄ / SUOMALAISILLE TEHTY. Ja kun viidestä sanasta kolme on jotenkin käännetty sanasta Suomi ja sama on vielä varmistettu ruotsiksi: TILLVERKAD I FINLAND / FÖR FINLANDARE, niin tuli siitä kyllä melko rasistinen olo. Sen jälkeen mainosnauhassa pyydetään kääntämään se ympäri, ja toiselta puolelta pääseekin lukemaan seuraavan infotekstin Taffelista: "Me Taffelilla kuuntelemme tarkasti suomalaisia kuluttajia ja tuomme runsaasti innovatiivisia tuotteita rikastuttamaan ihmisten arkea. [...] - suomalaisella työllä, suomalaisille, Suomessa." 

Ehkä Taffelin ei ollut tarkoituksena antaa näin rasistista, perussuomalaista kuvaa itsestään tai ehkä joku ajatteli, että tämä oli hyvä läppä, mutta ei se ole. Onkohan kaupoissa kohta sipsivartija, jonka työtä on katsoa, etteivät ulkomaalaiset vain yritä ostaa Taffeleita? Jokuhan voisi sitten perustaa bisneksen ja alkaa diilaamaan Taffeleita niille, joilta se on kielletty! ...tosin tuskinpa haluavat. Entä jos ulkomaalaista syntyperää oleva henkilö hakee töihin Taffelille, niin katsotaanko siellä jo heti nimen perusteella, että tälle kaverille ei anneta edes mahdollisuutta, vaikka hän olisi ollut ennen tyyliin ritariarvolla palkittu Englannin kuninkaallinen sipsinmaistaja?

No can do! Nimittäin ikävä kyllä, mutta meidän perheessä meni nyt hetkeksi Taffelit boikottiin!

-peace & love, and respect to (almost) you all-

John Twelve Hawks: Matkaaja

Tuli nimen ja takakannen tekstin mukaan ostettua tämä kirja kirpparilta, kun halvalla sain. John Twelve Hawksin Matkaaja on ensimmäinen osa Neljäs piiri nimistä trilogiaa, jonka muita osia en olekaan vielä lukenut. Aion kuitenkin pitää silmät auki kirppareilla, sillä uutena en menisi näitä kuitenkaan ostamaan ja sen verran mitä nyt maksaakaan, niin maksamaan, mutta jos muutamalla eurolla löydän, niin okei. Sillä olen hieman "pakkomielteinen" näiden kirjojen kanssa, että vaikkei se nyt kummempi olisikaan niin en jätä koskaan kirjaa kesken, ja kun tämän trilogian nyt olen aloittanut ja kun se nyt kuitenkin on edes ihan ok, niin onhan se sitten pakko lukea loppuunkin... mutta ei millään kiireellä, niin kuin lemppari kirjat ja sarjat on.

"Maailmaa hallitsee verkko, joka tietää sinusta kaiken. Ja se tekee kaikkensa, jotta et tietäisi totuutta. Ihmiskunnan ainoa toive on matkaajat, joilla on kyky nähdä selkeästi. Mayan tehtävä on puolustaa heitä viimeiseen hengenvetoon."
(Takakansi)

Mayan isä on kouluttanut häntä lapsesta asti Harlekiiniksi, eli eräänlaiseksi huippu-soturiksi, jotka polveutuvat mm. temppelinherroista, samuraista yms. Harlekiinien tarkoituksena on suojella harvinaisia Matkaajia, jotka voivat kulkea maailman eri piireihin, joista he voivat tuoda erilaisia tärkeitä tietoja maailman pelastamiseksi (tai tuhoamiseksi), sekä ovat siten muutenkin enemmän tietoisia, ja tietysti joidenkin mielestä myös vaaraksi yhteiskunnalle. Harlekiinit ja Matkaajat ovat kuolleet lähes sukupuuttoon, sillä heidän arkkivihollisensa Tabulat, hallitsevat maailmaa ja verkkoa, jolla he voivat seurata koko maailman rahavirtoja, liikennettä, puhelimia... no ihan kaikkea. You know! Ja jonka lisäksi he metsästävät ja tappavat Matkaajia, sekä ovat sodassa Harlekiinien kanssa. All right! Eli siis vähän Orwellilaisessa yhteiskunnassa ollaan, vaikka maailma muuten onkin suht "normaali", sillä Tabulat ovat kansainvälinen järjestö, joka hallitsee kaikkea, kaiken takana. 

Kirjan alussa Mayan isä lähettää hänet Amerikkaan, suojelemaan hyvännäköistä motoristia nimeltä Gabriel, hän on toinen hiljattain löydetyistä veljeksistä, joilla voi olla Matkaajan kyvyt. Gabriel itse elää verkon ulkopuolella, mutta hänen veljensä Michael taas on tunnettu yritysmaailmassa, jonka takia Tabulat saavatkin hänet helposti kiinni. He kaappavat Michaelin, koska heillä on aivan erityinen uusi suunnitelma, kuinka käyttää Matkaajien kykyjä omaksi hyödykseen. Maya ehtii juuri ajoissa löytämään Gabrielin ja yhdessä he lähtevät pelastamaan Michaelia, apunaan Harlekiinien tukijat, sekä muutama muu harva Harlekiini, joita on vielä jäljellä. Matkan varrelle tulee niin onnistumisia, pettymyksiä ja petoksia, ja ainakin toimintaa riittää... Lopulta he löytävät apua myös Tabuloiden rivien sisältä, sekä järjestön todellinen suunnitelma maailman varalle alkaa paljastua...

Tämä oli Neljäs piiri nimisen trilogian ensimmäinen osa, ja vaikkei se nyt ollutkaan niin kovin kummoinen, koukutti se kuitenkin sen verran, että aion lukea ne loputkin osat. Sitä paisti seuraavan kirjan nimi Pimeä joki, kuullostaa sen verran hyvältä, että onhan se nyt pakko lukea, kun on kerran tämän trilogian aloittanutkin. Toivottavasti seuraavissa osissa selviää lisää Matkaajien kyvyistä, sekä Harlekiinien, että Tabuloiden historiasta ja heidän välisestä sodastaan, sillä vielä oli vähän vaikea käsittää, että mikä oli kaiken pointti tai hyöty... No melkoista meininkiä ne tulevat luultavasti ainakin olemaan...

Arvosanaa on - tälläkin kertaa - hieman vaikea antaa, joten annetaan 3-/5.


INFO-ISKU! Se on kuitenkin ihan mielenkiintoista, että kirjailijan, John Twelve Hawksin, henkilöllisyyttä ei tiedetä. Huhun mukaan hän elää itse verkon ulkopuolella, toiset taas epäilevät hänen olevan joku jo ennestään tunnettu kirjailija salanimellä, epäiltyjä on ihan Dan Brownista Stephen Hawkingiin. Anyway, hän keskustelee kustantajansa kanssa, joka vakuuttaa hänen olevan ensi kertaa julkaiseva kirjailija, ainoastaan satelliittipuhelimen kautta muuntaen äänensä.

John Twelve Hawks: Matkaaja, 2006
Alkuperäisteos: The Traveller, Book one of The Fourth Realm, 2005
Kustantaja: Otava, tämä minun oli Seven-pokkari.
525 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus

Olen viime aikoina lukenut sen verta kovia, että raakoja dekkareita mm. Ruotsinmaalta tai sitten keskiaikaan sijoittuvia rakkausromaaneja Kaari Utriolta yms. - hieman raskaampaa - luettavaa, että välillä tulee se fiilis, kun on pakko tarttua ihan nykypäivään sijoittuvaan kunnon naistenhömppään. Siihen minulle tarjoutuikin oivallinen tilaisuus, kun sain kaverilta Sophie Kinsellan pokkarin Kevytkenkäinen kummitus. Sophie Kinsella ei ole muutenkaan aivan tuntematon kirjailija, sillä onhan hän kirjoittanut tunnetun Himoshoppaaja-kirjasarjan, josta on ainakin yhdestä tehty elokuvakin, mutta joita en tosin ole lukenut, kuin ehkä yhden. Sillä nk. Chick lit-kirjatyyli ei ole sitä ihan tyypillisintä aluetta itselleni, vaikka toki myönnän sitäkin kirjallisuudenlajia lukevani muutaman kerran vuodessa, koska välillä vaan tarvii jotain niin paljon - kevyempää - että voi tosissaan heittää aivot narikkaan. 

"Lara Lingtonilla on aina ollut vilkas mielikuvitus, mutta nyt se vetää hurjia ylikierroksia. Yhtäkkiä hän saa seurakseen isotäti-Sadien riehakkaan haamun, jonka mielestä sukulaistyyttö viettää todella tylsää elämää. Juhlia, miehiä, samppanjaa! vaatii kummitus charleston-ajalta ja pyytää Laraa täyttämään viimeisen toiveensa. Kaulakoru, jota ilman Sadie ei voi asettua haudan lepoon, on kadonnut, ja Laran pitäisi etsiä se. Lisäksi Laran paras ystävä on häipynyt Goalle ja poikaystävä on juuri kävellyt ulos hänen elämästään! Sadien puskemana Lara kuitenkin ryhtyy salapoliisiksi, ja kaulakorua jäljittäessään hän kohtaa paitsi uuden ihanan miehen myös joutuu punastuttavan noloihin tilanteisiin."
(Takakansi)

All right! Kuullostaa kyllä melkoisen kornilta tuo takakannen teksi, varsinkin lopusta, mutta toisaalta mikseivät kummitukset, joita kirjoissa tai leffoissa esiintyy, voisi välillä olla hauskojakin? Kuinka monta hauskaa kummitusta muuten itse muistat? Itselleni ei tule mieleen näin äkkiseltään muita kuin Casper, kiltti kummitus, josta pienenä pidin paljon... Anyway, jos olisin lukenut kirjan takakannen ensin, olisin luultavasti odotuttanut tätä kirjaa vielä kauemmin hyllyssä, koska nyt mennään jo sen verran ylihömpän kuuloiselle alueelle, etten tiedä mitä sanoa ja koska ne chick lit-kirjat nyt kun eivät vaan ole niin minun juttu, vaikka kummituksista ja muista olenkin kiinnostunut...

Mutta pitää kai tästä kirjasta jotain muutakin kertoa... Eli se kertoo 27-vuotiaasta Larasta, joka on vähän aikaa sitten perustanut Headhunter-firman parhaan ystävänsä kanssa, kun tämä jättää hänet pulaan ja häipyy Goalle. Muutenkaan Laralle ei pyyhi kovin hyvin, sillä mies jota hän luuli siksi oikeaksi, on jättänyt hänet reilua kuukautta aiemmin ihan ilman selityksiä, ja lopulta mies kyllästyi särkyneen sydämen tekstiviestipommituksiin niin, että ilmoitti asiasta tylysti Laran vanhemmille ja vaihtoi numeroa. Hänen perheensä on jo valmiiksi, hänen muutenkin ylivilkkaan mielikuvituksensä takia alituisesti huolissaan hänestä... Joten kun 105-vuotiaana kuollut isotäti Sadie alkaa kummitella hänelle 20-luvulla eläneessä 23-vuotiaan kropassaan, menee Laran käyttäyminen jo sen verran oudoksi, että koko suku pelkää hänen seonneen. Koska kukaan suvusta ei oikeastaan edes tuntenut tai kummemmin välittänyt isotäti Sadiesta, joka oli asunut halvaantumisensa jälkeen vanhainkodissa jo vuodesta -80, he ihmettelevät suuresti, kun Lara alkaa yht'äkkiä ajaa Sadien asioita ja käyttäytyä, niin kuin he olisivat olleet kovin läheisiä. Mutta ei hänen auta muukaan, sillä Sadie ei jätä häntä rauhaan, koska Lara on ainoa joka voi nähdä hänet, joten hän vaatii itsepäisesti Laraa etsimään hänen kadonneen, rakkaan ja kallisarvoisen, kaulakorunsa, sillä ilman sitä hän ei pääse haudan lepoon.

Sadie on koppava ja itseriittoinen kummitus, joka käskyttää Laraa viimeisen päälle, huutaa hänen korvaansa käskyjään, kuin banshee. Lopulta he kuitenkin ystävystyvät ja alkavat yhdessä leikkiä todellisia Neiti Etsiviä... Muina viimeisinä toiveinaan Sadie haluaa päästä vielä treffeille valitsemansa miehen kanssa, tai siis Larahan sinne treffeille tosin joutuu menemään... Tämä kaikki aiheutti kyllä melkoisia kommelluksia ja hauskuutta tarinaan, sillä Sadie pakottaa Laran pukeutumaan 20-luvun tyyliin ja kuiskii hänelle mitä tehdä ja sanoa, pakottaa ja opettaa tämän lopulta tanssimaan charlestonia yms. sillä tarpeeksi "suoraan korvaan huutamalla" Sadie pystyy vaikuttamaan hieman muihinkin ihmsiin. Lopulta kaulakorunkin tarina alkaa selvitä ja sen takaa alkaa paljastua "isompi kuva", joka on kyllä ihan hyvin suunniteltu tässä kirjassa, joten siitä ei ainakaan pääse moittimaan, ja jonka Lara on päättänyt tuoda julki. Metsästäessään totuutta he joutuvat vaikka minkälaisiin kommervenkkeihin. Eikä Sadie nyt niin huonoa miestäkään lopulta mennyt valitsemaan, joten saadaan kuvaan hieman romantiikkaakin. Lopulta Lara alkaa Sadien avulla ymmärtämään ja arvostamaan enemmän myös itseään ja omaa tahtoaan... Ja tietysti tarina päättyy (lähes) kaikinpuolin onnellisesti... tosin en kyllä muuta odottanutkaan.

Okei, tästä on hyvin vaikea kirjoittaa, sillä ei ole oikeasti ominta areaani ja muutenkin kirja oli todella kaksipiippuinen juttu. Monissa kohdissa nauroin ääneen, mutta toiset kohdat taas saivat myös hieman ärsyyntymään, sekä toisinaan kirjoitustyylikin nyppi, sekä Sadie oli paikoitellen hauska, mutta toisaalta ehkä melkein enemminkin ärsyttävä. Toki 20-luvusta oli kiva kuulla lisää, ja kuullostihan Sadien elämä mielenkiintoiselta. Kirjassa oli paikoitellen hyviä kohtia, mutta enimmäkseen siitä ei ole kummempaa sanottavaa kuin, että niin perustyhmää(/hauskaa) hömppää, että sen unohtaa pian, eikä se jää kirjahyllyn aarteisiin.

Arvosanaa on pirun vaikea sanoa, mutta saakoon nyt 2,5 tähteä viidestä.

Kuva on leffasta nimeltä The Great Gatsby  ja lainattu genius.com-sivustolta.

INFO-ISKU! Wikipedia tietää kertoa, että chick lit-kirjatyyli tuli tunnetuksi aiokoinaan, vuonna -96 ilmestyneen, Helen Fieldingin kirjoittaman Bridget Jones's Diaryn myötä. Ja Bridget Jonesista minäkin pidän kyllä paljon.

Mitä kirjabloggaritoverini ovat tästä kirjasta kirjoittaneet: Pienen kirjaston Katri ja Susan kirjaston Susa P.

Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus, 2010
Alkuperäinen nimi: Twenties girl, 2009
WSOY pokkari
585 sivua

-peace & love, and respect to you all-

Kaari Utrio: Karjalan kruunu

Kaari Utrio on yksi lempikirjailijoistani hänen genrestään ja nyt minulla onkin ollut sellainen Utrio-putki, että olen viime viikkoina lukenut kolme hänen kirjaansa. Näitä ei mielestäni pitäisi kutsua pelkästään historiallisiksi rakkausromaaneiksi, vaikka rakkaus usein onkin kirjojen keskiössä, ihmisten kohtalot kuitenkin ovat toisinaan niin surkeita, että mennään melkein tragedian puolelle. Silti historia- ja yleissivistysnarkkarina pidän kovasti Utrion kirjoista, hän kun on kuitenkin historian maisteri - mitä kunnioitan suuresti - joten nippelitiedot ovat aina tiptop hänen teoksissaan. Tietysti se voi toisista kuullostaa jopa tylsältä (Whaat?! How is this possible!?), mutta kun koko kirja on hyvin ja hyvällä huumorilla kirjoitettu, tulevat nippelitiedot oikeastaan niin kuin huomaamatta kaupan päällisiksi... Aina välillä hauskan kohdan yllättäessä, saatan lukea sen ääneen miehelleni ja hän sanoi kerran Utrion olevan Karjalalaismaista huumoria, ja mielestäni se oli melkoisen hyvin kuvaavasti sanottu.

Karjalan kruunu on itsenäinen jatko-osa *Pirkkalan pyhille pihlajoille*, joista kirjoitinkin jo aiemmin. Pirkkalassa olivat pääosissa Tuomas Haukka ja hänen vaimonsa Barbara Catillina, ja nyt tässä Karjalan kruunussa pääsemmekin seuramaan heidän lastensa Halvastin, Ragvaldin ja Beatrixin, sekä hieman Kettilinkin elämää. Kirjan tapahtumat alkavat 1200-luvun lopusta, kun 12-vuotias Anna saapuu Hämeestä Turkuun, Halvastille naitettavaksi. Anna on saanut elää Hämeessä, kuin pellossa, hänen äitinsä sairastettua viime vuodet ja isänsä hummailtua vaan jalkavaimonsa kanssa. Vaikka Anna onkin ylhäistä sukua, ei kukaan kuitenkaan ole pitänyt huolta hänestä ja ns. opettanut naistentavoille, joten saapuessaan rikkaaseen Haukan taloon Anna on täysin häpeissään mitättömistä vaatteistaan ja taidoistaan. Anna on sen verran nuori vielä, ettei hänellä ole kummempaa omaa luontoa, ja tullessaan kahden vahvatahtoisen naisen, domina Barbaran ja hänen tyttärensä Beatrixin, eteen hän vain myötäilee heitä ilman omaa tahtoaan. Halvast ei kummemmin välittäisi Annaa naida, mutta Barbara Catillinan talossa määrää Barbara - Tuomas Haukan kuoltua - ja hänen sanansa on laki, vaikkei tuohon aikaan vielä kovin suopeasti katsottukaan vahvatahtoista naista perheen päänä, on Barbara kuitenkin ansainnut kunnioitetun maineensa, ja Halvastin on naitava pieni ja ruma Anna, koska naimakauppa on ns. edullinen Haukan talolle. 

Ragvald taas ei oikeasti edes ole Tuomaksen ja Barbaran lapsi, joten häntä on lapsesta asti ohjattu kirkollisiin hommiin. Hän ei itse edes usko Jumalaan, mutta on sitäkin halukkaampi kiipeämään yhteiskuntaluokassa mahdollisimman korkealle pallille. Kettil jää melko pienelle huomiolle tässä kirjassa, mutta sitten on vielä heidän sisarensa - tosin ei (onneksi) Ragvaldin verta oleva - Beatrix. Kaunis ja kaikkien kadehtima nainen, joka on lopen kyllästynyt avioliittoonsa, yli 35 vuotta vanhemman miehen kanssa ja kaipaa seikkailua. Muutenkin Beatrix on perin pohjin tylsistynyt ja kylmä nainen, joka ei välitä edes lapsistaan. Ja seikkailunsa hän tuleekin saamaan... Kun Ragvald palaa maailmalta opiskelemasta takaisin Turkuun, ja kohtaa perheensä ensimmäistä kertaa vuosiin, ei kaikki menekään niin kuin hän on rationaalisesti ajatellut. Sillä Beatrix viettelee Ragvaldin ja siitä heidän molempien alamäet alkavat, sillä tämä suhde on vievä heidät tuhoon... Beatrix nimittäin löytää keinon, kuinka hän voi kiristää Ragvaldin luokseen aina kun haluaa, eikä Ragvaldin lopulta auta muu kuin karata Halvastin matkaan ristiretkelle Karjalaan. Se tulee olemaan syntiensä kanssa yksin jäävän Beatrixin loppu...

Halvast on halajanut ristiretkelle jo vuosia, päästäkseen pois kotoa ja saadakseen ritarinarvon, sillä kauppiaaksi, jatkamaan Haukan kauppahuonetta, hänestä ei ole. Karjalasta Halvast löytääkin itselleen isännän, marski Tyrgils Knutssonin, jota hän seuraa aina Karjalasta Ruotsiin, ja vaimonsa Annan hän unohtaa vuosiksi Turkuun. Marskin kuoltua väkivaltaisesti vallananastuksen aikaan, menettää Halvast isäntänsä ja uskonsa. Hän katkeroituu kirkolle niin, että päättää muuttaa mahdollisimman kauas kirkon pitkälle ulottuvista kourista. Ristiretkeltä Karjalaan, hän on saanut sieltä palkkioksi myös tontin, jonne hän nyt päättää rakentaa oman mökkinsä, omilla säännöillään ja hänen mökkinsä tontillehan ei yksikään pappi tule astumaan... Matkalla Karjalaan Halvast oppii lopulta myös rakastamaan Annaa, varsinkin kun tämä vihdoinkin kantaa hänelle lasta. Annaa pitää itseäänkin käsitellä melkein, kuin lasta, sillä hän on hirmuisen arka ja pelkää suututtamasta ihmisiä. Tosin raskauden ja Halvastin rakkauden myötä, sekä oman kodin emännäksi päästyään, varsinkin kun paikalla ei ole muita naisia arvostelemassa hänen taitojaan, Annakin löytää sisältään hieman vahvuutta ja uskallusta olla oma itsensä, ja kasvaa niin naisena, kuin ihmisenäkin. 

Pakko sanoa, että yleensä pidän Utrion kirjoista enemmän, tämä oli jotenkin kuiva, ilman intohimoa. Vaikka pidinkin siitä, että kertoja vaihtui aina joka luvussa, jolloin vaihtelua tuli ilkeiden ja juonittelevien Beatrixin ja Ragvaldin pään sisälle pääsemisestä, jäi se kuitenkin vähän kuivahkohksi historiankuvaukseski, joka tosin myös oli mielenkiintoista luettavaa, mutta ei niin koukuttavaa, kuin yleensä... Jos tämä olisi ollut ensimmäinen lukemani Utrion kirja niin en olisi niitä varmastikaan näin paljon ahminut, kuin mitä nyt olen. Halvast-sarja kuitenkin jatkuu vielä kahdella ilmeisesti itsenäisellä teoksella; Katarinan taru ja Neidontanssi, ja vaikkei tämä Karjalan kruunu nyt niin sytyttänytkään, aion kuitenkin (ja tietenkin) lukea myös ne, sillä eihän tätä nyt keskenkään voi jättää ja ovathan ne kuitenkin yhden lempikirjailijani Kaari Utrion kirjoja, joten on vähän niin kuin myös pakko lukea ne. 

Arvosanaksi tälle annan 3/5.

Kaari Utrio: Karjalan kruunu

Kuuluu nk. Halvast-sarjaan.
Tammi, 1978.
296 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

P.D James: Usko ja epäilys

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi lukenut P.D Jamesin kirjoja, ainakaan tietoisesti. Joten Usko ja epäilys olikin hyvä muistutus siitä, että miksi tämän edesmenneen rikoskirjallisuuden aatelia olevan naisen teoksia kannattaa lukea. Sillä tässä dekkarissa oli kaikki kohdallaan; hyvä, hieman omalaatuinen ja vanhanaikainen etsivä, mielenkiintoinen miljöö -pappisseminaari, joka ei meille normaaleille kaduntallaajille ole todellakaan ihan tuttu ympäristö, mutta sitäkin kiinnostavampi- mielenkiintoisine ja hieman erikoisine ihmisineen, sekä hieman rakkautta ilmassa ja hyvän kokoinen pähkinä purtavaksi. Oli kiva lukea väliin tällaista tarpeeksi toiminnallista, mutta kuitenkin "kilttiä" dekkaria, Ahnhemin ja muiden huippu dekkaristien kirjojen jälkeen, jotka ovat viime aikoina olleet jopa ihan yllättävänkin raakoja, vaikkakin pirun hyviä! Mutta tiedätte varmaan tunteen, kun joskus pitää lukea jotain vähän kevyempää... Eli kun äsken mainitsemistani Ahnhemeista ja muista lähdetään keventämään, ja päädytään lopulta sellaiseen Agatha Christiemäiseen murhamysteeriin, niin Usko ja epäilys oli tyyliin sillä levelillä ja olinkin siihen erityisen tyytyväinen.

"Ylikomissario Adam Dalgliesh tutkii murhia ja mutkikkaita ihmissuhteita pappisseminaarissa. St. Anselmin pappisseminaarin kuolemantapaukset näyttävät aluksi onnettomuuksilta, mutta ennen pitkää Adam Dalgliesh löytää itsensä selvittämästä murhamysteeriä, johon ovat sekantuneet niin seminaarin opettajat, oppilaat, kuin satunnaiset vierailijatkin. Ylikomisario Dalgliesh joutuu sukeltamaan syvälle suljetun yhteisön salaisuuksiin ennen kuin paljastuu, millaisia syntejä pappismiesten keskuuteen on pesiytynyt. Oudot sattumat tuovat yhteen ihmisiä vuosien takaa. Kohtalokkaalla hetkellä yhdellä jos toisellakin tuntuu olleen asiaa rannikolle..."
(Takakansi)

Adam Dalgliesh on Scotland Yardin ylikomisario, hieman sellainen yksinäinen susi tyyppinen hahmo, tällä kertaa kuitenkin ilman alkoholiongelmaa... Kirjan tapahtumat alkavat, kun pappisseminaarissa opiskelleen ja kuolleen pojan isä, tunnettu Sir Alred Treeves tulee pyytämään Scotland Yardia tutkimaan uudestaan hänen poikansa Ronaldin kuolemaa - vaikka St. Anselmin paikkakunnan poliisit olivatkin jo selvittäneet sen tapaturmaksi, ja poika polttohaudattu - ei ylikomisario Dalglieshin auta muu, kuin palata lapsuutensa lempipaikkaan. Hän ei ole vieraillut St. Anselmissa sen koomin, ja joutuukin nyt vuosien jälkeen inhottavasti tunkeutumaan tuonne rauhan tyyssijaan tutkiakseen mahdollista murhaa. Paikka on hänelle "pyhä", eikä hän haluaisi uskoa minkään pahan pesivän sen seinien sisällä, mutta St. Anselmin ihmiset ovat aivan yhtä syntisiä kuin muutkin... 

Pienessä pappisseminaarissa on alkamassa viikonloppu ja Adamin saapuessa paikalle, koululaitos on jo suhteellisen tyhjillään, useiden oppilaiden ollessa seuraamassa opiskelutoverinsa ensimmäistä saarnaa omassa kirkossaan. Paikalla on enää vain muutama oppilas, papit, sekä muutamia muita opettajia ja pappisseminaarin työntekijöitä. Lisäksi paikalle on kokoontunut erikoinen joukko viikonlopun muista vieraista; Campridgestä muutaman kerran lukukaudessa, kirjallisuutta opettamaan tullut nuori tohtori Emma Lavenham ja tutkija Clive Stannard, joka vieraili St. Anselmissa sillon tällöin tutkiakseen heidän kirjastoaan, sekä kaikkien vihaama Arkkidiakoni Crampton, joka taas on tullut paikalle etsiäkseen syitä pienen ja elitistisen koulun sulkemiseen, heidän lisäkseen paikalle on vielä saapunut huonoksi onnekseen, silloin tällöin St. Anselmissa hermolomalla käyvä paikkakuntalainen poliisi, mielenterveysongelmista kärsivä Roger Yarwood, joka kantaa henkilökohtaista kaunaa Arkkidiakoni Cramptonille. Koossa on siis vain suhteellisen pieni porukka, Englannin rannikolla, huonokuntoisen tien päädyssä sijaitsevassa pienessä ja vanhassa, ehkä hieman kolkossakin pappeinkoululaitoksessa, pimeänä ja myrskyisenä viikonloppuna... ja joukossa on mukana murhaaja! - Siinä - on ainekset kunnon dekkarille.

Vajaata viikkoa ennen komisario Dalglieshin tuloa, vanha taloudenhoitaja, Margaret Munroe, nukkuu rauhallisesti pois, tai siltä se ainakin näyttää...  Margaretilta jää kuitenkin jälkeensä salainen päiväkirja, johon hän on vuosia kirjoittanut muistelmiaan. Päiväkirjamerkinnät tulevat paljastamaan paljon seminaarilaisten elämästä ja antamaan Adamille niin vastauksia, kuin herättämään ainakin yhtä paljon kysymyksiäkin. Ja jo ensimmäisen yön jälkeen Adam joutuukin pyytämään apujoukkoja Lontoosta, kun koulun kirkosta löytyy yksi viikonlopun vieraista murhattuna ja ns. taiteellisesti esillepantuna kuuluisan maalauksen eteen, joka on myös ollut yhtenä kiistakapulana koulun lopettamisen suhteen, sillä kuka tulee saamaan koulun mittaamattoman arvokkaat taide-esineet, sekä myyttisen Pontius Pilatuksen kirjoittaman teloituskäskyn, joka huhun mukaan on piilotettu kouluun. Dalglieshin oma pieni tutkijajoukko saapuu Lontoosta ja alkaa jälkien selvittely, eivätkä murhat ja oudot tapahtumat pääty vain yhteen ruumiiseen... Jotenkin kaikki vilunkipeli, murhat, sekä koulun mahdollinen sulkeminen kuitenkin liittyvät toisiinsa, niin monet tulisivat hyötymään koulun sulkemisesta ja sen aarteista, ja niin monille siitä olisi vain pelkkää harmia, mutta kuinka pitkälle olisit valmis menemään näkemyksesi vuoksi...? Margaret Munroen päiväkirja kuljettaa meitä vuosien takaa kohti nykypäivää ja pian paikalla olevien ihmisten historiasta ja motiveista alkaa muutenkin paljastua asioita, jotka vievät tutkijoita eteenpäin. Pikkuhiljaa heille selviää, että myös pappisseminaarin seinien sisällä pesii, jopa kaikkein kauhistuttavimpia syntejä ja useammankin ihmisen kaapissa kolisee vanhat (sekä uudet) luurangot... Adam ja tutkijat ovat ihmeissään, kun muitakin erityisiä sattumia tapahtuu, eikä tekijästä ole tietoa, kun alkuperäinen motiivikin poistuu pelikentältä... Syitä ja seurauksia etsitään niin menneisyydestä, kuin nykypäivästä. Ihmiset ja heidän kohtalonsa kietoutuvat toisiinsa ja lopulta koko vyyhti alusta asti alkaa aukeamaan.

Kirjan miljöö - yläluokkaiseksi kutsuttu pieni pappisseminaari - oli mielestäni mielenkiintoinen, sillä kukapa normaali ihminen nyt tietäisi liiaksi pappien koulutukseesta. Joten syrjäinen, vanha eliittikoulu rannikolla, ja tietysti vielä myrskyn aikaan, siinä oli selvät ainekset juuri sellaiseen mielikuvaan, että kuljetaan 1700-1800-luvun isossa kartanossa kynttilän valossa (koska sähköt ovat poikki) ja seinien sisältä kuuluu rapinaa ja tuuli ulvoo vanhoissa huoneissa... Ja koska paikalla on vain reilut kymmenen ihmistä, kanssakäyminen on suhteellisen intiimiä, niin pääsimmekin syventymään enemmän juuri henkilöhahmoihin. Suhteellisen hartaisiin henkilöihin vielä, he kun kuitenkin työskentelivät tai opiskelivat pappisseminaarissa, joten heidän ajattelee automaattisesti olevan pelkästään hyviä, jotenkin pyhiä, mutta nyt noista reilusta kymmenestä ihmisestä yksi tai useampi onkin sekaantunut murhaan tai muihin outoihin tapahtumiin joita koululla sattuu. Muutenkin koulun seinien sisälle mahtuu paljon salaisuuksia ja Margaret Munroen päiväkirja kertoo kaikesta, niin että tuntee, kuin olisi ollut paikalla siellä menneessäkin. Tämä oli hyvä dekkari kaikin puolin, jännittävä mutta ei liian raaka, sopivasti myyttejä mukana ja mielenkiintoisia ihmisiä ja tapahtumapaikka. Semmoinen kiva lukea-kirja.  Ja BTW, alla oleva katollinen koulu on hieman sellainen, jonkalaiseksi mielsin St. Anselmin pappisseminaarin olevan, ainakin jos se suljettaisiin ja unohdettaisiin vuosiksi... Kuva on lainattu Daily Maililta.

Annan tälle arvosanaksi 4/5.

P.D James: Usko ja epäilys
Alkuperäinen nimi: Death in Holy Orders 
Seven-pokkari, kustantaja Otava
616 sivua.

-peace & love, and respect to you all-