"Nuori toimittaja Camille Preaker palaa kotikaupunkiinsa tekemään juttua kahden siepatun koulutytön tapauksesta. Tutuissa maisemissa Camillen vaivalla tukahduttama menneisyys nostaa päätään ja nuoren naisen itsetuhovietti alkaa kihelmöidä taas iholla. Camille huomaa ajautuvansa arvaamattoman äitinsä vaikutuspiiriin ja hakee tukea niin murhia tutkivasa etsivästä kuin lolitamaisesta sisarpuolestaan. Mutta Wind Gapin klaustrofobisessa pikkukaupungissa ei ole syytä luottaa mihinkään - ei edes omiin muistoihinsa."
(Takakansi)
Camille oli koko ikänsä kärsinyt äidistä, joka ei rakastanut häntä. Ja vaikka hän kuinka yritti, ei hän silti koskaan ollut tarpeeksi alistuvainen ainaiseksi äidin pikkutytöksi ja turvautumaan häneen koko ikäänsä. Kun hän sitten lopulta oli päässyt vapaaksi tämän vallan alta ja alkoi pikkuhiljaa saada itsensä terveeksi ja elämänsä kondikseen, niin ei muuta kuin työkeikalle takaisin "ihanaan pikkukaupunkiin", oman ihanan ja turvallisen äidin helmaan. Not! Tuo talo oli kaikista maailman paikoista viimeisin missä Camillen olisi ollut hyvä ja turvallista olla. Sillä siellä ei ollut pelkästään ilkeä ja pelottava äiti, vaan myös sisarpuoli, joka ei voinut sietää Camillea. Oikea manipuloiva pikku-pissis tuo ihana teini-ikäinen Amma, joka äidin silmissä oli täydellinen prinsessa. Tuo oli koko kaupungin vaarallisin talo Camillelle.
Tarina ja henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja niin moniuloitteisia, että ne tekivät tarinasta kiinnostavan. Ja niin kuin kannessakin sanottiin, kirja oli karu ja häijy, ja se on kyllä aivan totta. Monta kertaa tuli uusi koukku, joka kietoi lukijansa vain tiukemmin kiinni tarinaan. Toki tämä muuten oli melko peruskauraa dekkarisaralla, mutta tarinassa oli kuitenkin paljon uutta ja erilaista, jotka tekivät tästä ihan hyvän dekkarin. Eli jos pidät dekkareista, niin kyllä tämäkin kannattaa lukulistalle pistää. Lopussa Gillian Flynn vielä kirjoittaa näin: Kiitos George R.R. Martinille, joka pyysi minua kirjoittamaan hänelle tarinan.
Lisäksi tämä sopii hyvin myös luettavaksi BFF-lukuhaasteeseen, jossa on tarkoituksena lukea kirjoja joiden yhtenä tekijänä on ystävyys. Tässä kirjassa se ystävyys oli pahaa ja manipuloivaa, mutta sellaistakin ystävyyttä on ikävä kyllä olemassa.
Arvosanaksi annan tälle 3,5/5, tällä kertaa päätös oli ihan helppo!
Gillian Flynn: Teräviä esineitä (2015)
Englanninkielinen alkuteos: Sharp Objects (2006)
Suomentanut: Maria Lyytinen
Kustantanut: WSOY
370 sivua
Arvostelukappale
-peace & love, and respect to you all-
Tarina ja henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia ja niin moniuloitteisia, että ne tekivät tarinasta kiinnostavan. Ja niin kuin kannessakin sanottiin, kirja oli karu ja häijy, ja se on kyllä aivan totta. Monta kertaa tuli uusi koukku, joka kietoi lukijansa vain tiukemmin kiinni tarinaan. Toki tämä muuten oli melko peruskauraa dekkarisaralla, mutta tarinassa oli kuitenkin paljon uutta ja erilaista, jotka tekivät tästä ihan hyvän dekkarin. Eli jos pidät dekkareista, niin kyllä tämäkin kannattaa lukulistalle pistää. Lopussa Gillian Flynn vielä kirjoittaa näin: Kiitos George R.R. Martinille, joka pyysi minua kirjoittamaan hänelle tarinan.
Lisäksi tämä sopii hyvin myös luettavaksi BFF-lukuhaasteeseen, jossa on tarkoituksena lukea kirjoja joiden yhtenä tekijänä on ystävyys. Tässä kirjassa se ystävyys oli pahaa ja manipuloivaa, mutta sellaistakin ystävyyttä on ikävä kyllä olemassa.
Arvosanaksi annan tälle 3,5/5, tällä kertaa päätös oli ihan helppo!
Gillian Flynn: Teräviä esineitä (2015)
Englanninkielinen alkuteos: Sharp Objects (2006)
Suomentanut: Maria Lyytinen
Kustantanut: WSOY
370 sivua
Arvostelukappale
-peace & love, and respect to you all-
Näemmä Flynn jatkaa varmalla otteella. Kiltin tytön luin muutama vuosi sitten, en aluksi tykännyt, mutta vähän aikaa makusteltuani se oli ihan kelpo kirja. Sitä taannoin hehkutettiin niin paljon että odotukset nousi liian korkealle.
VastaaPoista