Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

Poika nimeltä Joulu oli viihdyttävä, sopivasti brittihuumorilla höystetty, seikkailukertomus, jonka voin hyvin kuvitella luettavaksi kodissa kuin kodissa joulunaikaan. Mielessäni näen sellaisen oikein idyllisen kuvan; koko perheen jouluisissa pyjamissa, ja villasukissa tietenkin, sohvalle käpertyneenä, kun äiti tai isä lukee ääneen satua, ilmehtii ja elehtii samalla kuin puheääni vaihtee tapahtumasta ja henkilöstä toiseen. Vielä kun olis takkatuli ja kaakaota, niin kaikki menis todallakin niin kuin strömsössä! 

Tämä tositarina joulupukista todistaa, että kaikki - aivan kaikki - on mahdollista. Jos olet yksi niistä ihmisistä, jotka uskovat, että jotkin asiat ovat yksinkertaisesti mahdottomia, sinun on parasta laskea tämä kirja käsistäsi - se ei ole sinua varten. Se on nimittäin TÄYNNÄ mahdottomia asioita.

(Takakansi)

Tämä oli tosi sympaattinen ja lapsille sopivan jännittävä, että opettavainen joulutarina siitä kuinka, alunperin pojasta nimeltä Nikolas - joka oli syntynyt jouluaattona - tuli lopulta kaikkien hyväksymä ja arvostama Joulu-ukki, tai niin kuin me ihmiset hänet tunnemme, Joulupukki. Aluksihan Nikolas oli vain 11-vuotias poika, joka asui kahdestaan isänsä kanssa Kristiinankaupungissa, Suomen toiseksi pienimmässä mökissä. Siihen aikaan ei Norjassakaan asunut kuin kahdeksan ihmistä, se oli joskus 1700-luvulla se. He elivät melko ankeissa oloissa, sillä äidin kuoleman jälkeen olivat myös ilo ja onni poistuneet talosta, eikä Nikolas pystynyt enää edes muistamaan, että koska hän olisi viimeksi ollut onnellinen. Lahjoista, joita hän oli koskaan saanut jouluna ei pitkää listaa saanut, sillä ne olivat 1. puinen reki, 2. nauriista kaiverrettu nukke ja, no siinä ne sitten olivatkin. Joten kun Nikolaksen isälle, puunhakkaaja Joelille, tarjottiin rahakasta keikkaa, lähteä mukaan etsintäpartioon Kaukaiseen Pohjoiseen - paikkaan jossa kukaan ei ollut käynyt, tai ainakaan palannut takaisin - etsimään todisteita tontuista, ei hän enää pystynyt kieltäytymäänkään niin hyvästä tarjouksesta, vaan päättää lähteä, ja pyytää siskoaan katsomaan Nikolasta muutamaksi kuukaudeksi... 

Nikolas oli pienestä asti kuullut tarinoita iloisista ja hyvistä tontuista, joten kun ilkeä ja inhottava Charlotta-täti pisti pojan heti ensitekijöikseen pihalle nukkumaan ja tuhosi tälle rakkaan naurisnuken, alkaa Nikolaksella palaa pinna. Ja, kun isä ei palaa vielä syksyynkään menessä, ja ulkona alkaa tulla kylmä, päättää Nikolas karata kotoaan ja lähteä etsimään isäänsä tonttujen luota... Hän lähtee matkalle kohti Tonttuvaaraa, paikkaa johon monet eivät usko, ja kyllä meinaa pitkällä matkalla pienen pojankin usko monesti horjua, mutta silti aina jokin tapahtuma ohjasi häntä oikeaan suuntaan... Sillä matkalla hän tuli törmäämään kaikenlaisiin ihmisiin ja olentoihin. Löytämään monenmoista vaaratilannetta, mutta myös yllättäviä ystäviä ja odottamatonta apua, kuten poron nimeltä Salama. Ja kun hän lopulta pääsi Tonttuvaaraan, ei kylä ollutkaan niin kuin isän saduissa, vaan paikka oli synkkä ja murheen murtama... Eikä siellä katsottu lainkaan suopein ilmein tuntematonta ihmislasta, pian Nikolas olikin jo vangittu tonttujen uuteen vankilaan... Kun Nikolakselle selviää, että retkikunta ja hänen isänsä olivat käyneet kylässä ja miksi Tonttuvaaran lakeja oli viime aikoina muutettu niin, ettei kukaan saanut olla enää iloinen, vaan pelokas ja varovainen, niin ettei kukaan saanut enää leikkiä tai tanssia, hän päätti korjata asiat, vaikka mikä tulisi! Ja Se olikin se todellinen kirjan seikkailu!

Itse pidin tästä tarinasta tarpeeksi, että se sai minut hymyilemään, sekä lämpöiselle ja jouluiselle mielelle. Vaikka kirjassa olikin välillä melkoisen railakasta ja rankkaa meininkiä, voisin jopa väittää, että toisinaan melko pelottavaakin settiä, mutta ainakin Lumiomenan Katja kertoo lukeneensa tämän poikansa kanssa ja että tämä oli varmaan tämän vuoden ykkössuosikki heidän perheen pienimmille... Joten mielestäni kirjan päätavoite tuli täytettyä, eli se ilahdutti, vaikka tarinassa oli kyllä omat surullisetkin kohtansa. Lisäksi kirjan hieno ja tyyliin sopiva kuvitus kiinnitti huomioni, sekä siinä oli oikeasti tarpeeksi hyvä, hauska, että sopivan menevä ja viisas, mutta ei lainkaan mahdoton seikkailu, tällaiseksi kirjaksi. Itseasiassa sana mahdoton on vanha tonttukirosana, ja tontut sanovatkin, että mahdottomuus on vain mahdollisuus, jota ei vielä ymmärrä, ja sehän on varsin kivasti sanottu! Positiivisesti yllätti myös, että tarina sijoittui Suomeen, sillä täältähän Joulupukki on oikeastikin kotoisin! Muutenkin kirjassa oli taikaa, ja se tuntui sormissa heti ensikosketuksella!

Arvosanaksi annan tälle Jouluiselle tarinalle 4/5. 

Tämä kirja sopii hyvin annettavaksi jollekin mukavalle perheelle joululahjaksi, silloin ylläkuvailemani idyllikin täyttyy. Lisäksi tämä sopii mitä mainiommin luettavaksi myös BFF-lukuhaasteeseen, sillä tässä kirjassa ystävyyssuhteet olivat oikein erityisen tärkeässä asemassa, vaikka ne olivatkin hieman erikoisempia!

Vinkki! Löydät Ystävyys-tunnisteen takaa kaikki BFF-lukuhaasteeseen lukemani tai muuten siihen sopivat kirjat. Chekkaa haaste ja osallistu arvontaan!

Kirjan upeasta kuvituskes Chris Mould. Kuva on ihanalta ilmaisten kuvien sivulta pinterest.fi

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu (2016)
Alkuteos: A Boy Called Christmas (2015)
Kuvittanut: Chris Mould, linkkiä klikkaamalla pääset katsomaan hänen töitään, hänen blogisivuilleen! Kiinnostuin tämän kirjan pohjalta kyseisestä taiteilijasta, sillä mielestäni hänen työnsä ovat hienoja ja kuvittaja jäi mieleen, joten suosittelen myös käymään tutustumassa hänen blogiinsa!
Kustantanut: Aula & Co
Itselleni: Arvostelukappale
266 sivua, mutta teksti oli suht isoa ja kuvia sopivasti.

-peace & love, and Merry Christmas to you all-