Kissa kuumalla katolla [Logomo-teatteri, Turku]

"And you my father, there on the sad height.

Curse, bless, me now with your fierce tiers, I pray.

Do not go gentle into that good night.

Rage, rage against the dying of the light!

- Dylan Thomas

(Näytelmä alkoi tämän lainauksen loistaessa valokankaalla, kun taustalla soi hieman Fever Ray-tyyppinen musiikki, joka myöhemmin paljastui Lana Del Reyn Old Moneyksi.)

28.12 juhlimme 31vee synttäreitäni yöpymällä pienessä ja mukavasti rönsyilevässä hotellissa [Park Hotel Turku], sekä käymällä Turun Logomo-teatterissa katsomassa Tennessee Williamsin 1950-luvulle sijoittuvan näytelmän nimeltä Kissa kuumalla katolla. Ihan oikeassa teatterissa käynti ei ole ihan verissä, joten nyt mentiin hieman jännän äärellä... Ja pieni vinkki heille joille teatteri on myös yhtä valloittamaton alue kuin itselleni; suosittelen sijoittamaan ohjelmalehtiseen, sillä sen kanssa näytelmästä saa heti paljon enemmän irti. 

Logomo-teatteri ulkoa. Kiitokset kuvasta kotikaupunkini sanomille, eli Kouvolan Sanomien sivuilta bongattu!

"Tänä vuonna Big Daddyn syntymäpäivillä on aivan erityistä syytä juhlaan: Pollittin suvun patriarkka on juuri saanut syöpätutkimuksesta puhtaat paperit. Tai niin kaikki Big Daddylle uskottelevat. Juhlavieraiden joukossa ovat kissaksi kuumalla peltikatolla itsensä tunteva Margaret ja tämän alkoholisoituva aviomies Brick. Perhe kokoontuu puuvillakuninkaan viimeisille syntymäpäiville perinnönjako mielessään. Kenet Big Daddy valitsee perintöprinssikseen? Lapsettoman, juopon Brickin vai tämän unelmaelämää vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa elävän veljen Gooperin? Illan aikana pinnalle nousee paljon vaikeaa, rumaa ja puhumatonta."

(Logomo-teatterin kotisivuilta)

Sitä on nimittäin kantapäät kovilla, kun kaiken joutuu oppimaan niiden kautta. Suosittelen todellakin sijoittamaan ohjelmalehtiseen, varsinkin jollei teatteri ole verissä. Ja koska itselläni ei ole, tein sen virheen, että en sijoittanut... Mutta onneksi pääsimme puoliajalla lukemaan naapurin ohjelmalehtisen, ja minä sekä mieheni, saatiin molemmat heti sen jälkeen paljon enemmän irti koko esityksestä. Eli vinkki yksi: sijoita ohjelmalehtiseen. Vinkki kaksi: syö kotona masu täyteen, sillä teatterissa on tunnetusti kaikkeen lisätty muutama euro... Mutta muuten Logomo-teatterista jäi melko positiivinen fiilis! Vanhat VR:n konepajat oli muutettu tyylikkääksi ja meneväksi teatteriksi ja raflaksi, jossa liikkuminen pyörätuolillakin sujui erittäin jouhevasti. Sini Pesosen ohjaus näytelmästä oli myös ihan mukiin menevä, eikä siitä ole mitään valitettavaa. Näytelmän tapahtumathan sijoittuivat yhteen päivään, yhteen huoneeseen, käytävään ja ulkoparvekkeeseen. Tilat oli eristetty hienosti läpinäkyvillä seinillä ja vanhoilla ovilla, jotka kuvasivat hyvin prameaa, mutta jo kuolemaisillaan olevaa kartanoelämää, syvässä etelässä, puuvilla plantaaseilla, 50-luvun Amerikassa. Ja varsinkin ohjelmalehtisen lu'un jälkeen, mikään ei jäänyt epäselväksi... Lavastuksesta vastasi Jani Uljas, eikä sille tarvitse kauaa etsiä adjektiiveja, se oli upea, mutta simppeli. 

Tässä kuvassa näkyy hyvin, kun Big Daddy miettii syntyjä ja syviä, samalla kun vieraat katselevat ulkona ilotulitusta. Mistään ei suvaitse ääneen puhua, parempi on salakuunnella ja urkkia ovenraosta. Kuvat Turun kaupunginteatterin sivuilta, kuvannut Otto-Ville Väätäinen.

Niin kuin Logomon nettisivuillakin kerrottiin, niin näytelmän teemanahan oli juuri ikävät ja hankalat, painostavat perhesuhteet, identiteettikriisit yhdellä jos toisellakin, sekä valheet ja tietysti rakkaus, sekä seksuaalinen turhautuminen, josta näytelmän nimikin juontuu... Big Daddy (Taneli Mäkelä) oli ison plantaasin omistaja ja tottunut pitämään kovaa kuria, sekä olemaan suvun patriarkka, josta jo nimi Big Daddykin kertoo. Ja voin kertoa, että kun istuimme eturivissä ja puoliajan jälkeen Big Daddy tuijotti minua suoraan silmiin, jähmetyin penkkiin ja koin hänen voimansa. Rukoilin, että "älä ala huutamaan minullekin, älä ala huutamaan minullekin", onneksi ei alkanut, sillä olisin varmasti juossut karkuun... tai siis in my own case, rullannut karkuun. Anyway, pääsimme näkemään likaista perintöjuonittelua, kun jokainen sukulainen yritti olla edukseen suuren ja mahtavan miehen, isän tai appiukkonsa edessä. Näimme miltä tuntuu seksuaalinen turhautuminen, kun intohimo on kuollut, mutta luovuttaakaan ei vaan voi, koska te tiedätte; ei vaan voi. Tai kun jää aina veljensä varjoon, vaikka itsellä olisi asiat kuinka reilassa, mutta isän kutapoju, oma alkoholisoitunut veli olisi silti aina se ykkönen. 

Toiset ovat kokeneet näytelmän raadollisena ja rankkana, ahdistavana mitä se toki olikin, mielestäni ei kuitenkaan liikaa, vaikka Logomon kovat penkit ehkä tekivätkin sen hieman raadollisemmaksi kuin näytemä oikeasti oli... Tosin aiheina syöpä, seksuaalinen turhautuminen ja ilkeät sukulaiset olivat vakavia, saimme silti onneksi välillä nauraakin. Toisen puoliajan jälkeen (jolloin olin myös lukenut sen ohjelmalehtisen!) näytelmän kaikki ainekset oli kerätty kasaan ja mielestäni se vain parani loppua kohden. Ja lopusta pidinkin jo... no, enemmän.

Arvosanaa on vaikea antaa, mutta jos antaisin koko kokemukselle 3+ tai 3,5/5, olisin melko lähellä...

Kissa kuumalla katolla, 3h 15min
Logomo-teatteri Turku
Rooleissa mm. Pyry Nikkilä (Brick), Niina Koponen (Maggie), Taneli Mäkelä (Big Daddy) ja Eila Halonen (Big Mama).
Ohjaaja: Sini Pesonen

-peace & love, and respect to you all-