Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Tämä kirja löytyi TBRsadastani, sillä kirjabloggaritoverini olivat kirjoittaneet siitä sen verran mielenkiintoisesti, että tahdoin itsekin lukea sen. Ja kyseessähän oli vielä elämäni ensimmäinen kotimainen dystopia, joten nyt mentiin tosissaan jännän äärellä ja tietysti mielenkiintoni oli suuri. Kirjan tapahtumat sijoittuivat Suomen Eusistokraattiseen Tasavaltaan vuonna 2013. Eli ajatelkaapa, jos Suomi olisi, niin kuin vaikkapa Pohjois-Korea tai jokin vastaava maa ja kaikki olisivat vielä Orwellimaisesti tutkinnan alaisina, niin sellaiseen maailmaan tässä hypättiin. JAIKS! 

"On vuosi 2013 Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa. Historiallisista virheistä on otettu oppia. Yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät. ¤ Terveysviraston valvova silmä ulottuu kaikkialle. Käytännössä kaikki mielihyvää tai riippuvuutta tuottava on kiellettyä: huumausainaat, alkoholi, nikotiini ja kofeiini. Sallittuja poikkeuksiakin on. ¤ Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa on erään tärkeän mielihyvähyödykkeen jakelu haluttu tehdä vaivattomaksi. Siksi valtiollinen tiede on jalostanut ihmisestä uuden alalajin: altiin, nöyrän ja itseään tyrkyttävän. Ennen heitä kutsuttiin naisiksi. ¤ Vanna on jotain aivan muuta kuin miltä näyttää. ¤ Jare on koukussa riskinoton adrenaliiniin. ¤ He yhdistävät voimansa saadakseen pääsylipun jonnekin pois. ¤ He sotkeutuvat äärimmäisen vaarallisena tunnetun nautintoaineen välitykseen. He diilaavat chiliä. ¤ Kun Vanna koettaa epätoivoisesti selvittää, mitä hänen kadonneelle sisarelleen tapahtui, Jare törmää outoon uskontokulttiin, jonka käsissä on Auringon ydin. ¤ Onko tällä epäinhimillisen tulisella chililajikkeella vaikutuksia, jotka on syystäkin kielletty?"

(Takakansi)

Anteeksi mitä?! He diilasivat chiliä, johon Vanna oli vielä koukussakin? Kyllä, aivan totta! Aluksi ajattelinkin, että what the fuuu..k?? Sillä oli, lievästi sanottuna, hieman outoa lukea chili-fikseistä ja sen diilaamisesta, mutta sitten, kun siihen tottui niin okei... Sekä toisaalta se myös sopi hyvin tuohon maailmaan, joten aloinkin olla jo ihan messissä tarinassa! Erityisesti sen jälkeen, kun luin alla olevan kohdan kyseisestä kirjasta, aloin jo tosissaan ymmärtää ja miettiä, että aivan totta näinhän se onkin... Hmm.. pitäisiköhän tätä testata vielä itsekin käytännössä? ...heh.

"Poltetta on suojeltava kuin hiipuvaa liekkiä. Sen on annettava elää, sitä ei pidä tukahduttaa leivällä tai maitotuotteella tai viileällä juomalla. Sillä niin kauan kuin suu ja vatsa tuntee pyhää tuskaa, ruumis pumppaa elimistöön hekumallisia opiaatteja."
(Sivu 133)

Sen jälkeen, kun yllä oleva lainaus oli selventänyt minulle chili-koukkua ja olin saanut sulateltua tiedon sen diilaamisesta, pidin kirjasta todella. Eusistokraattinen Tasavalta oli todella kuumottava, jossa naiset olivat alistuvia pissiksiä. Jo lapsena heistä katsottiin, että olivatko he sopivia, kukkamekoissa kotia leikkiviä tyttöjä, eli eloita vai pitivätkö he esimerkiksi enemmän poikien leluista, jolloin oli syytä äkkiä sterilisoida tuollaiset hirveät morlokit, etteivät he vain pääsisi saastuttamaan, lisääntymällä, tuota ihanaa Suomen Tasavaltaa. Maailmaa, jossa ei ollut tietokoneita tai kummemmin muutakaan elektroniikkaa, sillä niitä pidettiin rappiodemokratioiden hömpötyksinä. Kännykätkin olivat vain turha hedonistimaiden keksintö, joita tuolla upeassa Suomessa ei todellakaan kaivattu, niin kuin ei mm. mikrojakaan. Ihmisille riitti hyvin, että televisiosta näytettiin kahta valtion kanavaa ja radiosta kuuli loton, jota myös valtio peukaloi. Sitten, kun tytöt kasvoivat neidoiksi heille järjestettiin upeaakin upeampi tulokasjuhla, jolloin he astuivat myös pariutumismarkkinoille, oikeastaan heidät iskettiin, niin kuin lihatiskille. Sen jälkeen olikin jo aika lähteä opiskelemaan tärkeitä aineita eloi-opistoon, jossa opetettiin käytännössä kaikki kikat siihen kuinka pitää mies tyytyväisenä. Naiset oppivat kaiken ruuanlaitosta, keskustelu- ja puhetavoista ihan keimailuun ja seksiin asti. Whuuh, that world was craaazy!

Teksti oli menevää ja tarina oikeasti ihan mielenkiintoinen, joten kirja olikin parissa päivässä luettu. Lisäksi tämäkin kirja sopisi myös ihan hyvin luettavaksi mm. BFF-lukuhaasteeseen, jossa on tarkoitus lukea kirjoja joiden yhtenä tärkeänä tekijänä on ystävyys. Suomi johon tarina sijoittui oli kyllä järkyttävä, mutta jos historiassa olisi jotkin asiat olisi menneet toisin, olisimme voineet hyvinkin päätyä hieman samankaltaiseen tilanteeseen. Tämä oli ensimmäinen Johanna Sinisalon kirja, jonka muistan lukeneeni, ja se teki minuun kyllä lopulta sellaisen vaikutuksen, että aion jatkaa hänen tuotantoonsa tutustumista... Ja seuraavaksi aionkin lukea häneltä Enkelten verta nimisen romaanin, josta olen lukenut mielenkiintoisia arvosteluja ja muitakin faktoja, kuten sen, että Albert Einstein olisi aikoinaan sanonut, että jos mehiläiset katoaisivat maan päältä, ihmisellä olisi vain neljä vuotta elinaikaa. 

Tälle kirjalle voi arvosanaksi antaa ihan helposti 4-/5.

Johanna Sinisalo: Auringon ydin (2013)
Kustannusosakeyhtiö Teos
Upean kannen takana seisoo Hannu Mänttäri
336 sivua.
Arvostelukappale.

-peace & love, and respect to you all-