Satiirista romantiikka Austenilta (1811 & 1813)

Jane Austen - Järki & tunteet (Sense and Sensibility,1811), sekä Ylpeys & ennakkoluulo (Pride and Prejudice, 1813) 

Ostin kirpparilta joitakin kuukausia sitten eurolla tällaisen yhteisniteen, josta löytyi Jane Austenin molemmat kuuluisat kirjat; ensiteos Järki ja tunteet, sekä sitä seurannut Ylpeys ja ennakkoluulo. Nämä klassikot ovat ilmestyneet jo 1800-luvun alulla, mutta ovat edelleen maailmanlaajuisesti hyvin tunnettuja. Molemmat kirjat löytyivät ihan jo yleissivistyksenkin vuoksi TBR 100 +-listaltani, ja jos asuisimme jenkeissä, olisimme lukeneet nämä jo yläasteella. Tosin suurin osa erittäin tylsistyneenä ja hämmentyneenä, jolloin emme olisi saaneet näistä täysiä tehoja irti. Itse olen nyt 3kymmentä enkä tiedä silti kunnolla, että mitä sanoisin näistä, miten muotoilla mietteeni. Vaikeitahan näistä tekeekin juuri se, että ne on kirjoitettu yli kaksisataa vuotta sitten, jolloin tyyli ja maailma on ollut niin erilainen, että sitä on lähes vaikea käsittää. Tuntuu melkein, kuin olisin lukenut "postapokalyptista" historiaa...josta kuitenkin pidin, joten en ole matkalla haukkumaankaan näitä.

Koska suurin osa ihmisistä, jotka lukevat, katsovat leffoja tai sarjoja, ja näin ollen saattavat eksyä sellaisista kertoville blogisivustoille tietävät jo valmiiksi tarpeeksi kyseisistä opuksista, niin en ala niiden juonta nyt kummemmin kertomaan (mutta jos haluat tietää juonesta, chekkaa nämä linkit J & T ja Y & E). Kyseessä on kuitenkin kaksi erittäin tunnettua romanttisen satiirin klassikkoa menneeltä aikakaudelta, joista itse pidin. Tosin enemmän jälkimmäisestä, Ylpeys ja Ennakkoluulo. Mielestäni Austen oli kasvanut kirjailijana (sen mitä voi), ja minun oli helpompi päästä sisälle tähän hänen toiseen teokseensa. Vaikka sanoisin näiden kirjojen olevan sinäänsä suht raskasta luettavaa, niin Austenin tapa syventyä ihmisluonteen kiemuroihin on molemmissa osuvaa, varsinkin kun ankarat käyttäytymissäännöt rajoittivat niin paljon itseilmaisua. Se kaikki juuri tekeekin kirjoista niin kiinnostavia ja hauskoja. 

Sekä onhan tuon ajan naimakaupoista ja juonitteluista tietenkin aina hauska lukea! Sillä onhan sekin jo ihme, että kukaan ylipäätänsä on edes päässyt naimisiin! ...Ainakaan ilman suuria omaisuuksia. Miehen ja naisen oli niin vaikea päästä tutustumaan ja keskustelemaan kahden kesken, pientä hetkeä ehkä tanssiessaan tai kävelyllä lukuunottamatta tms. Esiliinat olivat aina paikalla ja jopa kirjeiden kirjoittaminen miehen ja naisen välillä oli säädytöntä! Tuolloin käyttäytyminen, hyvät tavat, että moraali ja kunnia olivat lähes ylikorostuneita. Hyvä, että säästä ja maisemista oli kohteliasta keskustella. Niinpä juoruilukin naamioitiin usein vain "hyväntahtoiseen" kuulumisten vaihtoon, ja oli hyvin tarkkaa, että kuka sai ottaa minkäkin puheenaiheen ensimmäiseksi esille. Naiset saattoivat opiskella vuosia, mutta heidän ei kuulunut käyttää tietojaan esim. eri asioiden tutkimiseen, eikä varsinkaan työskentelyyn. Opittuja tietoja käytettiin lähinnä mahdollisen tulevan kumppanin, ja myöhemmin kumppanin ja heidän vieraidensa viihdyttämiseen. Sen lisäksi naisen oli hyveellistä ja suuri kunnia pitää huolta taloudesta ja lastenkasvatuksesta, ja hyvässä perheessä siihen löytyikin avuksi keittäjää, piikaa, hovimestaria, kotiopettajaa ja lastenhoitajaa, tilan hoitajasta, sekä hänen alaisistaan nyt puhumattakaan. Varsinkin vanhempien naisten yleisimpänä sairautena olikin luultavasti heikot hermot, joita lepuuttaa päivät pitkät. LOL.

Kumpikaan kirjoista ei missään tapauksessa ollut huono, vaan aikakausi ja sen tavat, joihin kyseiset romaanit sijoittuvat, olivat niin erilaiset, että tuli tunne, että nykypäivänä me ihmiset pidämme itsestämme paljon melua. Pidämme itseämme niin suurina ja paljon enemmän korostettuina ja alleviivattuina, että on lähes vaikea käsittää sellaista maailmaa ja niin hillittyä käytöstä, millaista 1800-luvun, esikuva maassa Englannissa, yläluokka tai sinne pyrkivä keskiluokka, on tuolloin suosinut ja pitänyt sopivana. Tänä päivänä me emme suostuisi sellaiseen ja luultavasti pitäisimme sitä suurena ihmisoikeusloukkauksena! Löytyy hyviä ja huonoja puolia, molemmissa... aikakausissa ja kirjoissa. 

Kuva on Wikipediasta ja sen on piirtänyt Jane Austenin sisko Cassandra.

Joka tapauksessa, Jane Austenin kuollessa vain 37-vuotiaana, menetimme monta hyvää, vaikkakin osittain hyvinkin hämmentävää, satiirista, romanttista komediaa. Silti hän ehti kirjoittaa kahden yllämainitun lisäksi ainakin kolme, jo nimeltäänkin ennestään tuttua teosta, jotka varmasti lisään lukulistalle, kuten Kasvattitytön tarina (1814), Emma (1815) ja Viisasteleva sydän (1817). Ja kun ajattelee, että nämä kaikki hänen tunnetuimmat teoksensa julkaistiin vain kuuden vuoden sisällä, viimeisen kirjan ilmestyessä hänen kuolinvuonnaan 1817, niin se tuntuu uskomattomalta... Anyway, well done Jane!  

Pitää vielä itsekin katsoa ajatuksella nuo molemmat tunnetuimmat näistä opuksista tehdyt leffat, sillä kummastakin kirjasta on tehty paljon elokuvia ja sarjoja. Niiden kuuluisimpien leffojen trailerit voit kuitenkin chekata seuraavista linkeistä: Ang Leen, vuonna 1995, ohjaama Sense and Sensibility (IMDb:ssä 7,7/10) ja Joe Wrightin, 2005, ohjaama Pride and Prejudice (IMDb:ssä 7,8/10). 

Itse antaisin näille kirjoille arvosanaksi 3,5/5 (J & T) ja 4+/5 (Y & E).

Järki ja tunteet, Sense and Sensibility (1811)
Ensimmäinen painos ilmestyi suomeksi vasta v. 1952.
Suomentanut: Aune Brotherhus.
338 sivua.

Ylpeys ja ennakkoluulo, Pride and Prejudice (1813)
Ilmestyi ensi kerran Suomessa, jo vuonna 1922, tosin tämän kädessäni olevan kirjan suomennoksen ensi painos ilmestyi vasta v. 1947. 
Suomentanut: Sirkka-Liisa Norko-Turja.
328 sivua.

-peace & love, and respect to you all-