Mikä? Tänä vuonna ilmestyi kolmas osa Robert Schwentken ohjaamasta Divergent-trilogiasta, nimeltä Allegiant part.1. Trilogian kolmas osa on ihan ymmärrettävistä syistä jaettu kahteen osaan, sillä kirjaa olisi ollut mahdoton saada mahtumaan yhteen leffaan. Kyseinen elokuva perustuu löyhästi Veronica Rothin vuonna 2013 ilmestyneeseen, "Uskollinen" nimiseen kirjaan, joka on kuuluisan Outolintu(Divergent)-trilogian päätösosa. Millainen? Hyvin, hyvin hämmentävä elokuva niille, jotka ovat lukeneet kirjat. Mutta, jos et ole lukenut niitä, niin silloin tämä saattaa olla edes suht menevä scifi-pätkä. Silloin myös trilogia etenee ihan suht loogisesti, eivätkä viimeiset osat hämmennä suurilla muutoksillaan, niin että jotain jäi kyllä hampaan koloon. Enkä antaisi tälle leffalle kuin enintään 2/5, eikä IMDb:ssäkään tämä ollut saanut, kuin 5,8/10, joka ei tullut kyllä lainkaan yllätyksenä. Kirjasarja taas on ihan peruskauraa genrestään, tuollaisen 3 - 3,5:n arvoinen.
Eilen illalla vietimme taas leffa-iltaa katsomalla tuon uusimman "Divergent"-pätkän ja ensimmäiset pari minuuttia olivatkin yllättävän lupaavat. Sillä odotukseni eivät todellakaan olleet korkealla, koska olin jo kakkososaa, nimeltä **Insurgent** katsoessani, alkanut aavistella, että tulossa on varmasti paljon muutoksia. Insurgent oli jo aiemmin saanut oloni hieman hämmentyneeksi, koska olen kuitenkin aikoinaan lukenut tämän Veronica Rothin kirjoittaman "Outolintu"-trilogian. Nuo kirjat ovat ihan perussettiä ns. post-apokalyptisestä genrestään tai dystopiagenrestä, miten nyt haluaakaan kutsua. Kuitenkin ajasta, jossa eletään parin sadan vuoden päässä tulevaisuudessa, eikä elämää ole enää paljon jäljellä, vaan maapallo on tuhoutunut lähes kokonaan sotien ja tautien seurauksena.
Trilogian kolmannen leffan ensimmäisessä osassa Terävien johtaja Jeanine Matthews (Kate Winslet) on kukistettu, Neljän äidin, Evelyn Eatonin (Naomi Watts), Osattomien johtajan toimesta. Nyt myös ihmiset olivat vihdoin saaneet tietää, että kaupungin ulkopuolellakin on elämää, sekä ihmisiä, jotka odottavat heitä. Evelyn on kuitenkin ottanut yksinvaltiaan roolin kaupungissa, eikä päästä ketään lähtemään muurin ulkopuolelle. Kaikki eivät kuitenkaan ole samoilla linjoilla Evelynin kanssa ja he perustavat ryhmän, joka haluaisi palauttaa Chicagon edes suht entiselleen, mutta vain "paremmilla ehdoilla". Toista ryhmää kutsutaan "uskollisiksi" ja heitä johtaa, alkujaan kovia kokenut Sopuisten johtaja Johanna (Octavia Spencer).
Tris ja kumppanit kuitenkin pakenevat kaupungista ja lähtevät etsimään elämää muurin ulkopuolelta. Tähän asti kirja ja leffa menevät "suht" samoilla linjoilla. Muurin ulkopuolinen maailma onkin lähes tuhoutunut, mutta he löytävät kuitenkin geenitutkimuskeskuksen, jossa heille selviää, että heidän geeninsä ovat joko vaurioituneet tai puhtaat, niin kuin divergenteillä. Lisäksi he saavat tietää, että heidän kaupunkinsa on ollut ns. koekaupunki, joka on perustettu auttamaan ihmisten geeniongelmien ratkaisussa. Geenitutkimuskeskus on tarkkaillut ja kirjannut kaupungin tapahtumia vuosikymmeniä puuttumatta niihin, mutta nyt kun ihmisten tietoisuus on herännyt, he suunnittelevat sumuttavansa koko kaupungin nk. muistiseerumilla. Kyseinen seerumi tyhjentäisi kokonaan kaikkien muistin ja he unohtaisivat itsensä, perheensä ja kaupunkinssa, jonka jälkeen heidät "ohjelmoitaisiin" uudelleen, takaisin ryhmiin, välittämättä siitä, keitä he ovat aiemmin olleet. Joten alkaa Trisin ja kumppaneiden taistelu kaupungin pelastamiseksi.
Leffassa oli perusjuoni jotain sinne päin, niin kuin kirjassa, mutta kuitenkin ihan toisin ja vaikka osasin odottaa sitä, tuli minulle kuitenkin yllätyksenä se, että muutoksia oli tehty niin paljon. Tuntui, kuin olisi katsonut jotain aivan eri elokuvaa, joka ei mielestäni kunnioittanut sitä mistä Veronica Rothin Outolintu-trilogiassa alun perin oli kyse. Ja vaikka olin miten varautunut, silti minä petyin todella ja jotkin elokuvan kohtaukset tuntuivat mielestäni tyhmiltä. Trisistä oli tehty jonkinlainen super-divergentti ja kaikki kutsuivat Tobiasta edelleen Neljäksi. Trisin ja Calebin välit korjaantuivat ihan itsestään ja Neljän ja Trisin välillä ei ollut minkäänlaista luottamusongelmaa, niistä syistä, jotka kirjassa olivat, vaan heidän välilleen kehiteltiin jotain perinteistä ja niin hölmöä mustasukkaisuutta, ja vielä "väärin päin". Luultavasti tämä leffasarjakin päättyy lopulta niin, että kaikki elävät onnellisena elämänsä loppuun asti, vaikka kirjan loppu ei todellakaan ole niin onnellinen. Let's see!
Toki leffassa oli hienoa teknologiaa ja kaikkea mitä kirjoissa ei ollut, sillä ainoastaan trilogian ensimmäinen osa oli elokuvana saman tyylinen, kuin kirjana. Olisikin mielenkiintoista saada tietää, että mitä mieltä Veronica Roth on siitä, että minkälaiset elokuvat kirjoista ohjattiin. Minua myös mietityttää, että minkä takia elokuvan ohjaaja on näissä kahdessa jälkimmäisessä eri, kuin ensimmäisessä leffassa. Anyway, vaikka tämä nyt olikin tällaista, mitä en voi lämpimästi suositella muille, on minun kirjat lukeneena varmaan pakko katsoa myös elokuvan viimeinen osa ensi vuonna, kun se ilmestyy. Sillä olenhan jo katsonut nämä muutkin ja lukenut kirjat, joten eihän niitä nyt keskenkään voi jättää, vaikka olisivat kuinka huonoja.
Ja tosiaan arvosanaksi tälle annan vain 2/5. Toki se, että olen lukenut kirjat vaikuttaa erittäin paljon mielipiteeseeni, mutta mieheni joka ei ole lukenut kirjoja, ei myöskään antaisi tälle, kuin maksimissaan 3/5.
Allegiant part 1, 2016, kesto 2 tuntia.
Ohjaaja: Robert Schwentke
Pääosissa näyttelivät, jo aiemmista osista tutut Shailene Woodley (Tris) ja Theo James (Neljä/Tobias), eikä heidän työskenelystään todellakaan ole kummempaa moitittavaa, mutta eivät he myöskään olisi pystyneet elokuvaa pelastamaan. Ainoastaan maailman.
-peace & love, and respect to you all-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se piristi päivääni! :)
-peace & love, and respect to you all!