Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä (2015)

Mikä: Nykypäivän Ruotsiin sijoittuva jännäri, kuuluu ns. Fjällbacka-sarjaan, joita voi kuitenkin lukea ihan yksittäisinäkin kappaleina, eivätkä vaadi välttämättä aiempaa tietämystä.
Millainen: Jännä, inhimillinen, samaistuttava, yllättävä, kauhistuttava, pistää pohtimaan ihmismieltä ja -luontoa. 
Mitä mieltä: Camilla Läckbergin nimi kannattaa panna muistiin... jos uskaltaa! Me naisten mukaan Camilla onkin uusi dekkariprinsessa ja en voi kyllä olla itsekään eri mieltä, ainakin hän on Scandinavian dekkariprinsessa! ...joten kannattaa pitää silmät auki Ärrällä ja kirppareilla, niin kuin kirjastoissa ja kirjakaupoissakin. 

"Hyinen talvi pitää Fjällbackaa otteessaan. Puolipukeinen teinityttö hoipertelee lumisesta metsästä tielle. Auto ilmestyy, kuin tyhjästä, eikä ehdi väistää. 
Kun Patrik Hedström ja hänen poliisikollegansa kuulevat onnettömuudesta, on uhri jo tunnistettu. Tyttö katosi neljä kuukautta sitten kotimatkalla ratsastuskoulusta, eikä kukaan ollut nähnyt häntä sen koommin. Tytön ruumiissa on jälkiä käsittämättömistä julmuuksista, ja poliisi pelkää pahoin, että uhreja on muitakin.
Samaan aikaan Erica Falck työstää kirjaansa häntä askarruttavasta vanhasta perhetragediasta, joka johti sirkustaiteilijan surmaan. Erica käy toistuvasti vankilassa tapaamassa miehensä murhasta tuomittua leskeä selvittääkseen, mitä kauhujen talossa todella tapahtui. Mitä nainen oikein salaa? Erica aavistaa, että jotain on pahasti pielessä ja menneisyys heittää varjoaan nykyisyyden ylle." 
(Takakansi) 

Camilla Läckbergin "Leijonankesyttäjä"  kuuluu nk. Fjällbacka-sarjaan. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat siis myös pääosin Fjällbackaan, pienehköön kesäturismista elävään merenrantakaupunkiin lähellä Göteborgia. Kirjojen päähenkilönä on Erica Falck perheineen. "Leijonankesyttäjä" on toinen kirja Camillan ko. kirjasarjasta, jonka olen lukenut. Molemmat olen lukenut viimeisen puolen vuoden sisällä ja ne kumpainenkin tekivät suuren vaikutuksen dekkarikirjallisuuden saralla. Sillä kummassakin kirjassa jännitys oli taattu ja tiivis tunnelma piti näpit, kuin liimattuna kiinni kirjassa, loppuun asti. Kirjojen päähenkilöt ovat niin inhimillisiä ja samaistuttavia, että tuntuu ihan siltä, kuin itse tai joku läheinen ystävä tai sukulainen eläisi kirjan tapahtumia. Ja niin kuin "Me Naisissa" sanottiinkin, Camillan kirjat ovat maanläheisiä ja ajatuksia herättäviä ja sitä ne todella ovat. Vaikka nämä kuuluvatkin nk. kirjasarjaan, nämä kaksi kirjaa eivät ainakaan vaatineet aiempaa tietämystä, vaikka taustalla Erican perhe ja suhteet kasvavat ja kehittyvätkin. Tarinat ovat itsenäisiä, joten voit napata ensin, vaikkapa mielenkiintoisimman luettavaksi ja sitten päättää, että haluatko lukea lisää. Minussa itsessäni Erican taustatarina herätti kuitenkin sen verran paljon mielenkiintoa hänen ajatuksiinsa ja elämäänsä, että haluan saada tietää lisää jo ihan pelkästään siitä ja yksi tulevaisuuden tavoitteistani onkin lukea Fjällbacka-sarjan kirjat suht järjestyksessä. Tosin, jos tärmään aiemmin Ärrällä tai muualla Camilla Läckbergin kirjoihin ja vaikka ne rikkoisivatkin ns. "lukujärjestyksen", en aio kiduttaa itseäni odottamalla ja jättää niitä hyllyyn pölyttymään! 

Leijonankesyttäjä kertoo ihmisen pahuudesta, halusta satuttaa ja alistaa. Keskeisiä teemoja on mm. se, että missä menee raja, jonka ylitettyään ei ole enää paluuta pimeältä puolelta? Minkälaisesta pimeydestä pahuus syntyy? Mistä tietää, jos joku on paha? Mitä jos se paha on omassa perheessä? Missä menee raja alunperin rangaistuksen ja suoranaisen kidutuksen välillä? Leijonankesyttäjä kertoo mm. siitä, kun hyvät ihmiset astuvat pimeälle puolelle tai alistuvat vastalauseitta katsomaan vierestä pirun töitä tai kärsimään niistä. Alistuvat perheissään tyrannialle, koska kynnys vastustaa on usein liian korkea, sillä tuntematon yksin on usein pelottavampaa, kuin tuttu paholainen. Varsinkin jos sinulla on perhettä, jonka puolesta pelätä ja jota suojella demoneilta. Vaikeita kysymyksiä, siitä toisinaan, niin häilyvästä rajasta hyvien ja pahojen tekojen välillä. Jos motiivit ovat hyvät, saako silloin ns. "tehdä pahaa suuremman hyvän puolesta"? Joskus se raja voi olla niin häilyvä, että läpikotaisin hyvienkin ihmisten voi olla toisinaan vaikea erottaa sitä... Uskon, että nämä kirjat käsittelevät sellaisia asioita, joita kuka tahansa ihminen saattaa eräänä aamuna havahtua miettivänsä, vaikka olisi kuinka halunnut vaan hyvää. Sillä se ei ole niin, että ainoastaan pahat ihmiset miettisivät ja tekisivät pahoja asioita tai hyvät hyviä. Ei, se ei vain mene niin. Kun ihmistä painostaa tarpeeksi, niin jossain vaiheessa se kamelinkin selkä pakostakin katkeaa ja rajan yli siirtyminen ei enää välttämättä olekaan niin vaikeaa. Uskon, että tarpeeksi ja oikeista paikoista painostettaessa, niin voisi käydä ihan kuinka vahvalle ihmiselle tahansa, kenelle vain! 

Toki tässä kirjassakin on niin pahoja ihmisiä, että heidän teoilleen ei voi edes yrittää löytää mitään järkevää tai nk. oikeutettua selitystä tai syytä, vaan se on ihan puhdasta halua vain alistaa ja satuttaa muita. Katsella ja saada nautintoa ihmisen kärsimyksen seuraamisesta, kun tietää, että itsellä on valta antaa sen jatkua... tai loppua. Kun tietää itse saaneensa sen kaiken aikaan ja voi vain sormia napsauttamalla päättää toisen ihmisten elämästä. Sellainen vallan tunne voi varmaan olla pirun koukuttavaa, kun voi tuntea itsensä varmaan jonkinlaiseski "yli-ihmiseksi", mutta ne ihmiset ovat todellakin aivan oma lukunsa. He eivät ole koskaan oleetkaan hyviä, vaan he peittävät itsensä naamiolla, heidän naamionsa on hyvän ihmisen naamio, jonka taakse he peittävät todelliset tunteensa tai tunteettomuutensa. Se, että tällaisia ihmisiä on olemassa ja vieläpä niin paljon, että se ihan puistattaa, on pelottavaa.

Arvosanaksi annan tälle 4/5. Ja teille, jotka pidätte tämän tyyppisistä dekkareista, sanon että Camilla Läckbergin nimi kannattaa todella painaa mieleen! Nämä vähäiset kosketukset, joita minulla on ollut hänen kirjoihinsa, ovat vahvasti vakuuttaneet minut siitä, että haluan ehdottomasti lukea lisää! Joten suosittelen näitä tosissaan muillekin, varsinkin ruotsalaisten dekkareiden ystäville! Lukekaa! ...jos uskallatte!
Jännittäkää! ...ja nauttikaa, olkaa hyvät! 

Tässä lista Camillan Fjällbacka-sarjan kirjoista:
(nimeä painamalla pääset lukemaan takakannen ko. kirjasta. Etsi omasi!) 
 – Jääprinsessa, 2003, suom. 2006
 – Saarnaaja, 2004, suom. 2007
 – Kivenhakkaaja, 2005, suom. 2008
 – Pahanilmanlintu, 2006, suom. 2009
 – Mantelintuoksua lumimyrskyssä, 2006, suom. 2009
 – Perillinen, 2007, suom. 2010
 – Merenneito, 2008, suom. 2011
 – Majakanvartija, 2009, suom. 2012
 – Enkelintekijä, 2011, suom. 2013
 – Leijonankesyttäjä, 2013, suom. 2015

Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä 
Alkuteos: Lejontämjaren
Suomentanut: Outi Menna
Gummerus 2014
440 sivua

-peace & love, and respect to you all-