Hedonisti-koiran näkemys elämästä!

Minä olen Sanni ja olen kahdeksan vuotias nuorineiti. Olen sekarotuinen narttu, ja minusta löytyy mm. saksanpaimenkoiraa, rotikkaa, collieta ja Belgian paimenkoiraa. Kämppiksieni jälkeen, tärkeimpänä elämässäni on harrastukseni, sillä minä harrastan huomionhakua. Aloitan harrastukseni yleensä aamuisin, siinä kun pikkuhiljaa heräilen päivän mittaan. Huomionhaku on lähes todellinen työ, josta nautinkin täysin nisin. Ainoa harrastus, josta nautin melkein yhtä paljon, kuin huomiosta, on nukkuminen. Joten parasta onkin yhdistää nämä kaksi, eli lekotella vatsa pystyssä ja puoliksi nukkuen, mutta samalla rapsutuksista nauttien. Jotkut sanovat minua huomionhakuiseksi nartuksi, mutta itse pidän itseäni taas vain, hedonistina ja todellisena huomion asiantuntijana. 

Olen hyvin säilynyt ja nuorekas, vaikka olenkin jo reilut kahdeksan vuotias, ihmisten iässä se tekee kuulemma 56 vuotta (7 x 8v = 56v), eli pian juhlitaankin pyöreitä. 60-kymppis lahjaksi toivonkin erikoisherkkuja ja jokin purulelu olisi myös kiva. Tällä hetkellä minulla on vinkuva possu, sen vingahtaessa tulen vaikka unen läpi, hölkäten sen luokse ja vien sen turvaan. Pidän sitä pentunani. Kerran eläinlääkäri sanoi minun olevan "draamaqueen", kun en antanut sen koskea tassuihini ja kämppikseni olivat ihmeissään ja huolissaan. Mutta, kun minä en vain pidä siitä, että tassuihini kosketaan. Kuitenkin eläinlääkäri ja häpeätötterö olivat kyllä sellainen kokemus, että ihan yleisenrauhan vuoksi annan heidän nykyään koskea niihin. Draamakuningatar en siis ole, minulla on vain omatahto. Enkä usko kenenkään pitävän -ihan kaikesta-, joten siinä ei ole mielestäni mitään väärää. 

Yleensä kaikki luulevat minua paljon nuoremmaksi tai toisinaan jopa pennuksi, koska olen kuulemma hieman AD/HD. Mutta minähän olen nuorekas ja kaunis tyttö, niin kuin kuvasta näkyy, joten annan heidän kuvitella omiaan aivan rauhassa.

Minulla on kuulemma oikein sielukkaat silmät.

Mielestäni sängyn jalkopäädyssä tai sohvan vieressä on paras paikka päivystää, sillä sieltä voin helposti tarkkailla kämppiksiäni ja pysyn hyvin kärryillä kaikesta mitä ympärilläni tapahtuu. Pääsen sieltä tarvittaessa myös äkkiä liikkeelle, sekä suorittamaan tarkistuskiertoni muutaman tunnin välein. Työni ei ole onneksi kovinkaan raskasta ja se samalla myös tukee harrastustoimintaani, joten se on ehdottomasti palkkani arvoista. Palkaksi saan muonituksen, sekä katon pääni päälle. Asun yhdessä kahden kämppikseni kanssa, ja he ovatkin lempi-ihmisiäni, sillä heiltä saan yleensä myös eniten huomiota. Lisäksi säännöstelevät ruoka-annokseni, mutta onneksi kuppia kopisuttamalla saan usein lisää, ainakin kun tarpeeksi kopisutan. Tarkkailen kuitenkin syömisiäni, etten pääse kummemmin lihomaan. Lempiruokaani ovat mm. kaikki ihmisten ruuat ja syön onneissani kaikki jämät, joita kämppikseni vain antavat, mielestäni saisivat antaa enemmänkin. Sekä varsinkin karkit, niitä olen saanut maistaa muutamia kertoja ja muutaman kerran olen myös jäänyt rysän päältä kiinni siitä, kun olen salaa hotkinut ulottuvilleni jätetystä karkkipussista äkkiä hemuja. Muuten syön yleensä raksuja, jotka ovat mielestäni ihan ok. Lisäksi minä tykkään oikein erityisen paljon käytetyistä nenäliinoista ja niitä minä koitankin aina salaa dyykkailla roskiksista, mutta muuten olen sisäsiisti.

Minä tykkään todella paljon ihmisistä, paljon enemmän, kuin yleensä toisista koirista, varsinkin niistä pienistä ja räksyttävistä. Niistä minä en tykkää sitten yhtään. Niin enkä kyllä oikein toisista nartuistakaan, mutta ihmisistä minä tykkään. Varsinkin niistä, joilta saan huomiota. Toki minulla on muutamia koirakavereitakin, mutta niiden suhteen olen hirveän valikoiva, ihmisten suhteen en niinkään. Yleensä tervehdin kaikkia vieraita ja ulkona ympärilläni olevia ihmisiä heti, löydän kyllä äkkiä ne hyvät tyypit sieltä joukosta, ne keiltä saan parhaiten huomiota. Jos meille tulisi vaikka oikein mukava murtomies, jolta saisin paljon rapsutuksia, niin auttaisin varmasti sitäkin kantamaan tavaroita. En luultavasti mahtaisi itselleni mitään, mutta muuten olen hyvä työssäni. 

Muuten kämppikseni ihmettelevät aina, sitä kuinka viisas minä olen. Ihmettelevät sitä, kuinka ymmärrän puhetta, mutta miksi en ymmärtäisi, niin kauan kunhan he puhuvat suomea. Ymmärrän kyllä kellonkin, esimerkiksi jos minulle sanotaan vaikka, että "tämän leffan jälkeen lähdetään ulos, odota Sanni 20 minuttia", niin minä odotan sen 20 minuuttia, mutta ilmoitan kyllä heti leffan loputtua, että minulle on luvattu jotain. En siis yhtään ymmärrä, että miksi he hämmästelevät, sitä kuinka viisas minä olen, kun minä kyllä itse tiedän olevani.

Lisäksi minä pidän kovasti myös siitä, kun minulle jutellaan ja minusta onkin oikein mukava kuunnella ja olla vieressä. Toisinaan kämppikseni väittävät, että olisin muka liian iso olemaan sylikoira, mutta kaikkihan pitävät läheisyydestä, joten mielestäni käyttäydyn aivan normaalisti, sekä se kuuluu myös osaksi harrastustoimintaani. Mukavinta onkin silloin, kun en ole nähnyt kämppikisiäni hetkeen ja kun he tulevat takaisin kotiin, niin minä saan oikein extra-paljon huomiota ja paijauksia. Silloin he kutsuvat minua lempinimelläni "Sanni-makkara" ja toisinaan vielä mukavammin, silleen pehmeästi "Shanni-maggara", silloin minä komppaan hännälläni lattiaan. Ne on näitä pieniä koiran iloja, nämä. 

Kirjoitimme tämän yhdessä kämppiksieni kanssa, sillä minä en osaa kirjoittaa, mutta oikokuuntelin kyllä tarkasti ja korjasin virheet. Nyt palaan töitteni pariin, mutta haluaisin vielä lopuksi lähettää kaikkille ihmis- ja koiraystävilleni oikein paljon terveisiä, ja toivottaa teille kaikille oikein hyvää ja kaunista syksyä!

Tämän kuvan kämppikseni otti minusta, kun olin juuri ylväänä ja tarkkaavaisena katsomassa mitä ympärilläni tapahtuu, ennen kuin lähdin heittämään päivystyskiertoni.

-peace & love, and respect to you all-