Niin kauan, kuin voin muistaa, minä olen lukenut. Minä olen lukenut aina. Muistan lapsuudestani lämmöllä kirjaston hämyiset hyllyt, kun äidin mukana sinne ensimmäisiä kertoja sisälle astuin. Muistan lasten osaston, sen pienet värikkäät tuolit ja äidin kyykyssä edessäni, kun yhdessä etsimme minulle ensimmäisiä lasten kirjoja. Sitten, kun opin itse lukemaan, luin tietenkin heti läpi kaikki legendaariset 90-luvun alun ala-asteelaiselle tytölle kuuluvat kirjat, kuten Viisikot ja Neiti Etsivät. Oikeastaanhan, se oli iskä, joka osti minulle esimmäiset ja lopulta kaikki Viisikot. Silloin niitä myytiin muistaakseni kuuden paketeissa, se on minulle tärkeä ja hyvä muisto isästäni. Olen ollut onnekas ja saanut ensimmäiset sykäykset kirjojen maailmaan vanhemmiltani, ja tätä yhteyttä olemme jatkaneet tähän päivään asti. Sillä kotonakin meillä on aina ollut suuret kirjahyllyt, täynnä erilaisia kirjoja ja opin jo pienenä mistä löytää laajan ja parhaan kirjakaupan? No kirpparilta tietenkin!
Kiitän ikuisesti vanhempiani siitä, että he opettivat minulle samat arvot ja moraalin mm. kirjojenkin suhteen. Kiitän siitä, että olen aina saanut hyviä vinkkejä siihen mitä lukea, sillä jaamme monessakin suhteessa samantyyppisen maun, eli luemme kirjoja laidasta laitaan! Kiitos myös siitä, että minun on myös aina annettu lukea mitä milloinkin olen halunnut ja olette aina vaikuttaneet yhtä kiinnostuneilta siitä, on kyseessä sitten ollut Aku Ankka, kuin Taru Sormusten Herrasta (J.R.R Tolkkien) tai Anthony Kiedis elämänkerta Arpikudos, joka muuten on pirun hyvä kirja! Niin no, Aku Ankanhan te tilasittekin minulle lapsena ja Red Hot Chili Peppersiä äiti opetti kuuntelemaan, niin kuin niin paljon muutakin. Oi, on niin paljon asioita mistä haluan vanhempiani kiittää, mutta sen romaanin kirjoitan loppuun sitten toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se piristi päivääni! :)
-peace & love, and respect to you all!