Miesten aakkoset [ A ]

Tarukirjan Margit aloitti Suomessa sellaisen, eräästä ruotsalaisesta blogista kotoisin olevan sarjan, kuin Naisten aakkoset. Tarkoituksena on omaan tahtiin vastata kolmeen kysymykseen aina kirjain kerrallaan. Itse vasta aloitin sen, mutta se on sopivan hauskaa, että haastavaa hommaa nippelitietonarkkarille... Joten ajattelin sitten, että hei, tehdäänpäs tämä sama miehille! Sillä näitähän on kiva listata ja kyllähän miehetkin aakkosensa ansaitsevat! Homman nimi on muuten täysin sama, kuin Naisten aakkosissa, mutta nyt vain on sitten kyseessä Miesten aakkoset.

Ilmaisten kuvien A, sivulta pinterest.com

Miesten aakkosissakin, etsitään miehiä, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella - ja A:sta siis aloiteaan. Kysymyksiä on kolme:

1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka mies joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (tai molemmat...): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustu paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.

Vastaukset:

1. Douglas Adams, no onhan Linnunradan käsikirja liftareille melkoinen klassikko. BTW, sain vasta nyt tietää, että Adams kuoli vain 49-vuotiaana, vuonna 2001.
2. Al Pacino, tämä nyt ei kummempia selittelyjä vaadikaan, huippu hyvä näyttelijä.
3a) Anthony Kiedis, tuotantoon olen paljon jo tutustunutkin, mutta muuten... RHCP:n Anthonyhan on yksi maailman parhaimman näköisistä miehistä, joten kivahan häneen olisi tutustua lähemminkin! Heh!
3b) Ismo Alanko, Ismo nyt vaan on niin pirun hyvä, ettei tämäkään kaipaa enempää selittelyjä. Ja sitäpaitsi säästän A.W Yrjänän Y:hyn, sillä se saattaakin olla haastavampi kirjain. 

Suosittelen näitä aakkosteluja muillekin, sillä tämä on hauskaa, sekä samalla sopivan haasteellista! 

Chekkaa myös keitä muita olen aakkostellut:

Naisten aakkoset: ( A ) ( B ) ( C ) ( D )

Miesten aakkoset: [ A ] [ B ] [ C ] [ D ]

- peace & love, and respect to you all -

Alan Drew: Vesipuutarhat [2008]

"Istanbul 1999. Itä ja länsi, muslimit ja kristityt. Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria."
(Takakansi)

Ostin tämän kirjan kirpparilta kahdella eurolla, koska kansi oli kaunis ja aihe mielenkiintoinen, että sopiva Helmet-lukuhaasteen kohtaan, jossa etsitään pakolaisista kertovaa kirjaa... Itse en mitenkään äärettömän paljon tiedä kurdien elämästä, mutta haluan toki saada tietää lisää, ja ihmiselle joka rakastaa yleistietoa, mutta ei tietokirjoja, on kaunokirjallisuus yksi parhaista tavoista napsia nippelitietoa kiinnostavista asioista. Kirjailija Alan Drew ei ollut minulle myöskään ennestään tuttu, mutta kirjan takakannessa oleva lause, Helsingin sanomien arvostelusta, herätti tarpeeksi kiinnostustani: "Mieleen tulee kahden suvun - Montaguet ja Capuletit - vihanpito Romeosta ja Juliasta."  Ja onhan Romeo ja Julia toki yksi maailman tunnetuimmista rakkaustarinoista, että tragedioista, ja Leonardo DiCaprio tietenkin ihana Romeon roolissa, joten ajattelin tämänkin olevan ihan sopivaa luettavaa itselleni... Kaikki mahdolliset virheet ja erheet, joita kirjoittamassani tekstissä voi olla, johtuvat ainoastaan tietämättömyydestäni muslimien ja pakolaisten elämästä, ja pahoittelen niitä jo valmiiksi.

Kirja kertoo kahden täysin erilaisen perheen tarinaa, Istanbulista Gölükin kaupunginosasta, vuonna 1999, kun he joutuvat tuhoisan maanjäristyksen jälkeen muuttamaan samaan pakolaisleiriin. Sinan on muslimi ja hän on vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa asunut jo vuosia Turkissa, he ovat tulleet sinne aikoinaan kurdipakolaisina. Sinan on edelleenkin hyvin katkera amerikkalaisille, joita hänet on opetettu jo pienestä asti vihaamaan. Nyt he kuitenkin asuvat naapureinaan amerikkalainen perhe, jonka isä, Marcus, on opettajana lähetyskoulussa. Heidänkin perheensä on asunut Turkissa jo lähes 20-vuotta ja heidän poikansa, Dylan, on syntynytkin siellä, mutta silti häntä karsastetaan ja pidetään pelkästään amerikkalaisena. Sinanin perheessä taas eletään, niin kuin normaaleissa muslimiperheissä on kai tuolloin eletty, eli naiset käyttävät huntua ja mies käy töissä, sekä tienaa elannon pereelle, ja perheen naispuoliset jäsenet taas huolehtivat kodista ja perheen miespuolisten jäsenten hyvinvoinnista... Írem, heidän tyttärensä on 15-vuotias, ja hän on aina tuntenut, ettei hänestä välitetä, eikä häntä rakasteta yhtä paljon, kuin 9-vuotista pikkuveljeä Ísmailia. Ja osittain hän on myös oikeassa, sillä Sinan tuntee hirveää syyllisyyttä siitä ettei hän osaa, eikä voi niin näyttää tunteitaan tyttärelleen. Mutta heidän kodissaan on muutenkin käyttäytyminen ja tunteiden näyttäminen hirveän rajoitettua, Sinan mm. varoo, etteivät lapset ole näkemässä, jos hän osoittaa minkäänlaista läheisyyttä vaimolleen. Tosin hän on kuitenkin ylpeä siitä, ettei ole fundamentalisti ja pakota vaimoaan pukeutumaan abayaan, niin kuin jotkut miehet tekevät. 

Kun tuhoisa maanjäristys sitten tuhoaa koko Gölükin kaupunginosan, menee Sinan täysin tolaltaan luullessaan poikansa Ísmailinkin kuolleen. Hän unohtaa ja hylkää perheensä, ja uppoutuu rukoukseen seuraaviksi kahdeksi-kolmeksi päiväksi... Lopulta Ísmail kuitenkin löydetään elossa kaivauksien seasta, sillä Marcuksen vaimo, Sarah, on uhrannut henkensä pelastaakseen pojan. Ja vaikka Sinan onkin onneissaan poikansa löytymisestä, saattaa tilanne hänet kuitenkin kiusalliseen kiitollisuudenvelkaan amerikkalaiselle Marcusille... Ja vasta neljäntenä päivänä hän muistaa vaimonsa ja Íremin, ja etsii heidät. Lopulta hän löytääkin vaimonsa jo lähes seonneena, ja Íremin joka on yrittänyt pitää huolta äidistään. Mutta Sinan ei vielä silloinkaan osaa sanoa mitään lohduttavaa tyttärelleen, sillä häntä hävettää niin perheensä hylkääminen, ja Íremin tunne, ettei kukaan edes huomaa häntä vain kasvaa, kun muut häärivät, lievästi loukkaantuneen Ísmailin ympärillä... Koko kaupunginosa odottaa apua valtiolta, mutta sitä ei vain kuulu. Yhdeksäntenä päivänä Marcus ja hänen 17-vuotias poikansa, Dylan, kuitenkin palaavat Amerikasta, ja heillä on mukanaan paljon tarvikkeita, sekä monia lähetystyöntekijöitä, lääkäreitä ym. apulaisia. Ja koska valtiolta ei tule apua, kaupunkilaiset muuttavat pitkin hampain amerikkalaisten rakentamaan telttaleiriin. 

Kun kristityt amerikkalaiset, sekä turkkilaiset, kurdistanialaiset ym. muslimit sitten joutuvat asumaan samassa pakolaisleirissä, tulee totaalinen kulttuurien yhteentörmäys. Dylan ja Írem yrittävät sovittaa rakkauttaan yhteen tuossa maailmassa, jossa kukaan ei hyväksy heidän suhdettaan, ja vaikkeivat he ole edes koskettaneet toisiaan, pelko paljastumisesta on suuri. Rako Íremin ja hänen perheensä välillä kasvaa vain kokoajan suuremmaksi, kun Dylan kertoo ihmeellisiä ja hieman ahdistaviakin tarinoita siitä miten asiat ovat muualla... ja he suutelevat. Mutta pian Íremistä juorutaankin jo inhottavia asioita pitkin leiriä, sillä heidät on nähty kerran kävelemässä yhdessä... Pahanilmanlinnut alkavat painostaa Sinania ns. lukitsemaan tyttärensä telttaan äidin vahdittavaksi. Ja kun puheet vain yltyvät, niin pian he jo painostavat Sinania erottamaan Íremin perheestään, ja lopulta he yrittävät yllyttää tätä jopa tappaamaan hänet. Sillä muuten Íremin nk. "siveetön" touhu voisi tahria koko perheen nimen. Näin Istanbulissa, syksyllä, vuonna 1999. Vaimon vielä painostaessa vieressä, Sinan onkin vaikeiden valintojen äärellä. Sillä Írem voisi tahria pikkuveljen, Ísmailinkin, tulevaisuuden, jonka vuoksi Sinan on valmis tekemään lähes mitä tahansa ja tuleekin tekemään monia huonoja valintoja... Kun amerikkalaiset sitten alkavat vielä kiertää leirissä puhumassa Jeesuksesta ja syntien anteeksiannosta, kokevat muslimit sen käännyttämisenä. Mitä se toki tavallaan onkin, silti itselläni on vain välillä niin vaikea ymmärtää sitä, etteivät kaikki usko Jumalien olevan yhtä ja ns. palvontatapojen vain eroavan toisistaan, ja ettei siinä ole mitään pahaa. Kuitenkin... Ilmapiiri leirissä muuttui koko ajan vain vihamielisemmäksi ja leiriläiset alkoivat pitää näreissään kokouksia amerikkalaisia vastaan, ja pian alkoivat myös väkivaltaisuudet, eikä leirissä ollut enää turvallista. Dylan ja Írem yrittävät löytää tilaa suhteelleen, paikassa, jossa ei ole tilaa moiselle suhteelle, ja silloin he vasta itsekin huomaavat, että kuinka erilaisista kulttuureista molemmat heistä tulevat, ja kuinka vaikeaa niitä onkaan yrittää sovittaa yhteen... Monien sattumien ja väärinkäsitysten johdosta kirjassa on todella traaginen loppu.

Oli ihan hullua, että vuosi oli 1999. Jolloin itse ajatteli maailman olleen jo suht sivistynyt, mutta silti ajattelutapa oli - ja on tietysti edelleenkin - monin paikoin kauhistuttavaa. Se miten kirjassa kerrottiin monien tyttöjen kohtalosta, kun heidät oli erotettu perheestään tai viety jopa vuorille tapettavaksi, oli jotain sellaista, mitä on vaikea ymmärtää... Mutta ymmärtää kuitenkin, mutta ei haluaisi. Tässä kirjassa ei ollut ns. hyvää ja pahaa puolta, vaan oli hyviä ja pahoja ihmisiä, väärinkäsityksiä ja kulttuurieroja. Pienestäkin lumipallosta saa pyöriteltyä ison lumiukon... Tämä kirja oli todella hyvä lukea, nyt varsinkin, kun pakolaiskysymykset ovat olleet paljon esillä meillä Suomessakin. Sillä kirja havainnollisti todella sitä, että kuinka erilaisita maailmoista olemme kotoisin ja kuinka vaikeaa näiden kahden kulttuurin yhteensovittaminen voi toisinaan ollakaan. Mutta jos yrittäisimme kaikki yhdessä tulla vastaan, asiat voisivat olla paremmin. Toivon niin... Ja respectit kaikille, jotka työskentelevät pakolaisten parissa, ja voimia työhön! Ja pakolaisille taas sanoisin, että yrittäkää auttaa meitä ymmärtämään, yritettäisiin kaikki tulla hieman vastaan, niin tämä voisi tulla toimimaan. Ja sori, mutta pistäkää toppatakkia päälle, nimittäin ikävä kyllä te olette juuri saapuneet ihan pirun kylmään maahan! Peace & Love, and respect to you all!


Tästä kirjasta oli erittäin vaikea kirjoittaa minkäänlaista arvostelua, sillä kirja oli niin moniuloitteinen. Se oli erittäin hyvä, ja olisi niin monia asioita, joita haluaisin siitä kertoa, ja monia kohtia lainata, mutta sanat eivät vain riitä, ellen kirjoittaisi romaanin pituista arvostelua, mitä tämä toki alkaa jo lähentelemäänkin... Tarina kertoi myös ystävyydestä ja olisi siinä mielessä sopiva kirja luettavaksi BFF-lukuhaasteeseenikin.
Arvosanaksi annan tälle 5/5.

Alan Drew: Vesipuutarhat (2008)
Englanninkielinen alkuteos: Gardens of Water
Kustantaja: Otava
394 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

BFF-lukuhaaste 20.11.16 - 14.2.2017

Kunnianosoitukseksi ystävyydelle, aloitan BFF-lukuhaasteen. Haaste alkaa 20.11, ja kestää aina ystävänpäivään - 14.2.2017 - asti.

Ystävyys on suuri siunaus ja onni, mutta se ei ole itsestäänselvyys, eikä aina helppoa. Onneksi todellinen ystävyys kestää läpi pahimpienkin mysrkyjen. Joten rakkaudesta, kunniotuksesta, sekä kiitokseksi tosi ystävilleni haluan pitää tämän lukuhaasteen.

Lukuhaasteen aiheena on siis ystävyys, ja jokaisella varmasti on jonkinlainen käsitys siitä, että mitä kaikkea se voikaan merkitä. Kirja voi tietenkin olla mistä tahansa genrestä, kunhan sen keskiössä on ystävyys - parhaimmillaan, pahimmillaan, miten vaan - sellaisena, niin kuin se on. Kirjan ei tarvitse olla ystävätarina, mutta ystävyyden pitää olla yksi suurista tekijöistä kuitenkin. Ja kun hetken miettii, niin tähänhän löytyy todella paljon kirjoja, dekkareita, fantasiaa, draamaa, rakkautta, chick littiä, kauhua, mytologioita... jne. jne.

Yöpöydän kirjat-blogin Niina T. oli tehnyt tällaisen hienon ja juuri tähän lukuhaasteeseen sopivan kuvan. Niina onkin jo vanha konkari kirjabloggaamisen saralla, joten hänestä on hyvä ottaa mallia. Respect!

[Osallistumisohjeet] Voit osallistua, missä vaiheessa haastetta vain, ilmoittumautumalla kommenttikentään. Ja sitten ystävänpäiväviikolla tee kooste kirjoista (tai käytä tunnistetta Ystävyys tai BFF-lukuhaaste), josta on helppo koota kirjat, jotka olet lukenut tänä aikana ja haluat ilmoittaa haasteeseen. Jos sinulla on aiheeseen liittyvä blogi, voit lisätä siitä myös linkin osallistuessasi, sillä liitän tekstiin osallistujien nimet ja mahdolliset blogit. Voit myös myöhemmin jakaa linkkejä blogiisi tai kirjoihin jotka ilmoitat haasteeseen. Näin me muutkin saamme hyviä tipsejä kirjoista, joita kannattaa (tai ei kannata) lukea.

[Palkinnot!] Koska ystävyys on lahja, niin minäkin palkitsen teidät tästä lukuhaasteesta! Osallistujilla on 16.2.2017 asti aikaa listata haasteeseen sopivat kirjat, jotka ovat lukeneet, ja sitten minä alan käymään niitä läpi...

 1. Eniten sopivia kirjoja lukenut: Saa valita palkintokirjoista kolme kappaletta!
 2. Toiseksi eniten sopivia kirjoja lukenut: Saa valita palkintokirjoista kaksi kappaletta!
 3. Kolmanneksi eniten sopivia kirjoja lukenut: Saa valita palkintokirjoista yhden kappaleen!

 

Näistäkin tarinoista löytyy ystävyyttä, erilaisissa muodoissa, niin kuin se aina on...

Palkintosijojen jakautessa, jaan useampia kirjoja... Ja koska kannatan kierrätystä, on osa kirjoista ostettu kirppareilta, toiset kirjakaupoista yms. paikoista. Palkintokirja listalta löytyy jo nyt mistä sitten valita, kun aika on kypsä, kuten esimerkiksi Katri Mannisen: Kesä Kaliforniassa, Nora Robertsin: Yön sävelet, Dan Winslown: Raakalaiset, Cecelia Ahernin: Ihmemaa, D.H Lawrencen: Rakastuneita naisia, Pirjo Hassisen: Popula, Pasi Ilmari Jääskeläisen: Harjukaupungin salakäytävät, Alexander McCall Smithin: Naisten etsivätoimisto nro1 - Mma Ramotswe tutkii, sekä Kjell Westön: Missä kuljimme kerran. 
Ja voi olla, että tulen ehkä vielä lisäämäänkin muutaman vaihtoehdon matkan varrella, että löytyy sitten valinnanvaraa ja jos sijat menevät jakoon... 

Lisäksi lohdutuspalkinnoksi kuuden osallistujan kesken arvotaan naistenhömppää - kaupoissa myytäviä sadan sivun Timantti- ja Lääkäri-hömppätarinoita - tai vaihtoehtoisesti Aku Ankan taskukirjoja! Ja sitten vielä lopuksi, jos kirjoja nyt sitten kuitenkin jää yli - sillä vaihtoehtojahan oli enemmän kuin palkintoja - arvon ne osallistuvien lukijoideni kesken. Ystävyys kannattaa! So let's read!

Kiva, jos osallistuit! Muistetaan ystäviämme, pidetään hauskaa ja nautitaan haasteesta! Voit seurata lukuhaasteen edistymistä blogistani! 

BFF-lukuhaasteessa mukana: Kirjasähkökäyrän Mai Laakso, Yöpöydän kirjat-blogin NiinaT, Lukutoukan kulttuuriblogin Krista, Heidi Ropponen, Tuhansia sivuja-blogin Marja-Liisa, Evarian kirjahylly-blogin Evaria, Suvi Vikholm, Jokken kirjanurkka-blogin Jokke, Karvakasan alta löytyi kirja-blogin Tiia&Tommi, Tuhansia sivuja-blogin Marja-Liisa, Kirjakaapin kummitus-blogin Jonna R, Ulla Salo, Dysphoria kirjablogin Heidi P, Mira Metsälä, Syksyn Lehti, Tekstiluola-blogin Tuomas, Kartanon kruunaamaton lukija-blogin Elegia, Kaisa Reetta, Minna Vuo-Cho, Joanna von Scarlett, Sumi

Huom! Jos huomaat blogisi puuttuvan listasta, niin ilmoitathan siitä minulle. Thanks! :) 

KiraNiia @ Arca Fabulorum - Tarina-arkku

-peace & love, and respect to you all-

Naisten aakkoset ( B )

Tarukirjan Margit toi Suomeen tällaisen sarjan, kuin Naisten aakkoset. Tarkoituksena on siis edetä kirjain kerrallaan. Itse vasta aloitin tämän, joten B:ssä mennään. Let's check, how hard this one is?

Ilmaisten kuvien sivulta, B-ear. Thanks pinterest.com

Naisten aakkosissa, etsitään naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella - nyt vuorossa olisi sitten B. Ja kysymyksiä on kolme.

1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (tai molemmat...): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustu paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.

Vastaukset:

1. Jessica Bird, rakastan Mustan tikarin veljeskunta-sarjaa, ja aina intopinkeenä odotan uusinta osaa. Tosin hänhän kirjoittaa niitä nimellä J.R Ward, anyway sama mimmi kyseessä!
2. Helena Bonham Carter, ihan ykkönen naisnäyttelijöistä! Siis niiin huippu aina sellaisissa skitson muijan rooleissa, ja aivan mahtava-upea-ihana Bellartixina Pottereissa. She's the best!

3a) Björk, pitäisi oikeasti tutustua hänen tuotantoonsa paremmin... Äiskä on kertonut, että lapsena tykkäsin jostain Björkin biisistä mikä tuli aina välillä telkkarista. Mutta olen ollut niin pieni vielä silloin, etten itse muista muuta kuin, että siinä videossa oli kait joku karhu. Pitääpä yrittää etsiä se ja chekata, että millainen musiikkimaku mulla on nappulana ollut.   
3b) Enid Blyton, Viisikot oli kymmenen vuotiaana tosi kova juttu! Ja suosittelisin niitä kyllä nykypäivänkin ala-asteikäisille, sen verta hyviä ne olivat, ja niissä on hyvä henki!

Tämä on hauskaa, mutta myös hieman haastavaa, eli juuri passelia aivojumppaa nippelitietonarkkarille. Tämä B-kirjain oli nyt hieman helpompi, mutta saas nähdä, mitä ( C ) tuo tullessaan. 

Chekkaa myös keitä muita olen aakkostellut:

Naisten aakkoset: ( A ) ( B ) ( C ) ( D )


Miesten aakkoset: [ A ] [ B ] [ C ] [ D ]

- peace & love, and respect to you all -

Naisten aakkoset ( A )

Tarukirjan Margit aloitti Suomessa tällaisen, eräästä ruotsalaisesta blogista kotoisin olevan sarjan, kuin Naisten aakkoset. Tarkoituksena on omaan tahtiin vastata kolmeen kysymykseen aina kirjain kerrallaan. Itse vasta aloitan tämän, joten A-kirjaimessa mennään.

Ilmaisten kuvien A, sivulta pinterest.com

Naisten aakkosissa, etsitään naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella - ja A:sta siis aloiteaan. Kysymyksiä on kolme:

1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (tai molemmat...): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustu paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.

Vastaukseni:

1. Astrid Lindrgen, vaikeampaa kuin uskoin... Mutta sitten muistin Peppi Pitkätossun!
2. Anna Paquin, no olihan True Blood kuitenkin aika kova sarja! Ja Anna hyvä Sookien roolissa... No oikeesti tähän oli ihan pirun vaikea keksiä, koska halusin säästää Audreyn 3b:hen. Ja lopullta jouduin valitsemaan Alanis Morriseten ja Annan väliltä.
3a) Margaret Atwood, en ole vielä ehtinyt tutustua hänen tuotantoonsa, ja alkaisi olla jo korkea aika. Lisäksi hän löytyy TBR 100plussastani.
3b) Audrey Tautou, oi niiiin ihana Amélie! Audrey ansaitsee kaiken kunnioitukseni - ja muidenkin - huomion.

Jatkan näitä, varmaan noin muutaman kirjaimen kuussa tahtia. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa ( B )-kirjain, pitääpä alkaa miettimään. Wupalupadubdud!

Chekkaa myös keitä muita olen aakkostellut:

Naisten aakkoset: ( A ) ( B ) ( C ) ( D )

Miesten aakkoset: [ A ] [ B ] [ C ] [ D ]

-peace & love, and respect to you all-

Kaari Utrio: Pirita, Karjalan tytär

Erään orjattaren tarina vallankumouksen alla kuohuvasta Novgorodista 1470-luvulla.

Minulla on ollut tässä pieni Kaari Utrio putki takana, joista viimeisimmäksi luin tämän orjattaren, Pirita, Karjalan tyttären tarinan. Tällä kertaa olemme suureksi mielenkiinnoksi 1470-luvulla Venäjällä, ja pääsemme seuraamaan kuinka, suuriruhtinas Ivan Vasiljevitsh Moskovasta, lannistaa itsenäisen, mutta silti Venäjälle kuuluvan Novgorodin lopullisesti valtansa alle. Tämä tarinan osuus onkin erittäin mielenkiintoista, hyvin kirjoitettua historiallista luettavaa. Pirita on latinalaisen luopiomunkin ja aatelisneidon kielletyn rakkauden hedelmä, jonka vanhemmat kuolevat hänen ollessaan vielä lapsi. Sen jälkeen ystävälliset kauppiaat ottivat hänet matkaansa, kotoa Karjalasta ja myivät lopulta seitsemän vuotiaan Piritan Novgorodissa, pikkuorjaksi Avraamovien taloon... Ja koska Pirita on orja, eivät häntä kosketa aivan samat säännöt, kuin vapaita ihmisiä. Siksi Piritan käsitykset mm. uskonnosta, synnistä, velvoitteista yms. erityisesti tuohon aikaan (ja mikseivät edelleenkin) tärkeinä pidetyistä asioista, ovatkin hieman poikkeavat, varsinkin sen ajan naiselle. Sillä ne koostuivat Isä Henrikin latinalaisista opeista, talon ortodoksisista tavoista, sekä keittiöorja Darjan vanhoista uskomuksista. Pirita ei myöskään ole kovin uskonnollinen, sillä laki ei velvoita orjaa käymään kirkossa, niin kuin vapaan naisen. Pirita onkin siis monessa mielessä, juuri sopiva päähenkilö kertomaan tätä tarinaa...

[KIRJAN JUONI] Aluksi Pirita häärii talon tyttären, Eudoxian piikana. Mutta Eudoxia on syntinen nainen, jolla on suhde, ja tästä kostoksi hänen perheensä päättää naittaa hänet erittäin vanhalle ja hurskaalle miehelle Lev Kolyvanoville. Toimitellessaan Eudoxian asioita kaupungilla, Pirita kasvaa tytöstä neidoksi, ja samaan aikaan hän näkee ja hämmästelee vallankumouksen alla kuohuvaa Novgorodia, sekä tutustuu Mustan rahvaan Borikseen. Lopulta Eudoxia päättää murhata isänsä päästäkseen eroon ikävästä naimakaupasta, mutta talon uusi isäntä, Eudoxian veli, Afim Avraamov, naittaa hänet silti, koska näin hän pääsee kätevästi eroon ikävästä sisarestaan. Pian Afim huomaa myös jo neidoksi kasvaneen Piritan ja ottaa tämän vuoteeseensa. Pikkuhiljaa Piritasta tuleekin talon epävirallinen emäntä, kun hän alistuu Afimin sänkyyn ja kaikkeen... Piritan ajatusmaailmassa, häntä eivät kosketa asiat, joita parhaillaan tapahtuu ympäri Novgorodia, hän ajattelee, että hänen tärkeimpänä tehtävään on vain selvitä hengissä ja toteuttaa isäntänsä toiveet. Sillä eihän orjalla ole vapaata tahtoa, eihän orjaa kosketa samat säännöt, kuin muita. Tällaisesta ajattelutavasta Mustan rahvaan Boris usein moittiikin Piritaa. Mutta Pirita saa nauttia kuitenkin suhteellisen hyvistä oloista Afimin sängynlämmittäjänä, kunnes tämä menee naimisiin korskean ja määräilevän Natalian kanssa, joka on päättänyt päästä eroon Piritasta. Samaan aikaan Afim sekaantuu myös nk. latinalaispuolueen asioihin, kun huumaavan hurmaava, Novgorodin kuningattareksi kutsuttu, Marfa Boretskaja kietoo hänet (ja muutkin kaupungin korkea arvoiset miehet) pikkurillinsä ympärille. Tätä Afim saa katua lopun elämäänsä... 

Kaupungilla kulkiessaan Pirita on nähnyt muutaman kerran Borista ja suhteen seurauksena hän tulee raskaaksi. Samaan aikaan, talon uusi emäntä, Natalia, odottaa isänälle lasta, joten Pirita päättää valehdella, että hänenkin lapsestaan tulisi Afim Avraamovin perillinen. Sillä mitä Mustan rahvaan Boriksella olisi tarjota hänen lapselleen... ei mitään. Vuosien vieriessä, Pirita ja Nataliakin alkavat ystävystyä, sillä heillä on yhteinen vihollinen, Marfa Boretskaja, joka on vievä koko perheen tuhoon. Afimin sotkeutuessa yhtä syvemmälle latinalaispuolueen asioihin ja koko ajan siitä lisää ahdistuneena hän muuttuu pikkuhiljaa ärtyneeksi juopoksi, jonka nyrkkiä naiset saavat alituiseen varoa. Tuohon aikaan nk. kotikurin jakaminen oli vielä sallittua, ja mies sai läimiä naista menemään mielensä mukaan... Novgorodin mellakoiden vain yltyessä, joista yksi koitui lopulta Nataliankin kohtaloksi, hänen talloutuessa ihmismassaan, alkaa Piritakin miettiä ympäristöään. Ja kun suuriruhtinas sitten lopulta tulee ja pistää Novgorodin matalaksi, ja vie tältä itsenäisyyden päättää asioistaan, joutuvat kaikki latinalaispuolueen kannattajat tulilinjalle. Yhtäkkiä Novgorodin kauneinta naista, Marfaa poikineen ollaankin viemässä teloitettavaksi ja kaikkien heidän kannattajiensa omaisuus takavarikoitu. Koko Avraamovien perhe joutuu lähtemään pakomatkalle kohti ankaraa Karjalan Lappia... Josta jokainen on löytävä kohtalonsa.

[MINUN MIETTEENI] Kirjassa kuvattiin ihan pirun hyvin ja niin elävästi, tuolloisen Novgorodin tapahtumia ja vallankumousta, että tuntui todella tietävänsä, että millaista siellä oli olla paikan päällä! Oli hienoa, että päähenkilö oli orjanainen, jonka omia toimia ei rajoittanut sääty, jolla oli suhde Mustan rahvaan Borisin kanssa, sekä pääsy näkemään ylempien toimia Avraamovien talossa. Nainen, jolla oli näkymätön pääsy kaikkialle, hänen toimittellessa kaikenlaisia asioita ylemmilleen ympäri Novgorodia, kuten hakemassa myrkkyä tai vahtimassa ovia yms. Hänen alistuessa kaikkeen mitä eteen tulee, kuitenkaan alistumatta. Afimin sekaantuessa yhä syvemmälle latinalaispuolueen toimiin, muuten ortodoksisessa Novgorodissa, sekä suhde Marfaan, ja kaikki se katuminen, mutta taas lankeaminen, toi sellaisia hyviä kirjallisuuteen sopivia jännitteitä ja ristiriitoja ihmisten ja asioiden välille...

Kaari Utrion tuotanto on muuten suhteellisen vaihtelevaa, eikä tämä ollut ihan hänen parhaimpia kirjojaan... Joten ihmiselle, joka ei ole vielä lukenut hänen teoksiaan, suosittelisin tietenkin todellakin tutustumaan niihin, mutta ehdottaisin kuitenkin aloittamaan jostain muusta. Ehkä, mielestäni hänen parhaimmista teoksistaan, kuten Yksisarvinen, Tuulihaukka tai Sunneva. Yksisarvinen on mielestäni hänen parhaimpia kirjojaan, ja olen lukenut sen kolmesti, sen sanotaan yleisestikin olevan Kaari Utrion kaunein rakkaustarina. Kyseinen saaga kertoo Euroopan synnystä ja ensimmäisestä ristiretkestä, sekä tietenkin rakkaudesta. Se on yksi parhaimmista lukemistani suomalaisista kirjoista, ja ainakin historiallisista rakkausromaaneista ihan ykkönen. 

Tälle kirjalle on melko vaikea antaa arvosanaa, mutta 3,5+/5, on melko kohdallaan.

Kaari Utrio: Pirita, Karjalan tytär (1972)
Kustantaja: Tammi
297 sivua. 

-peace & love, and respect to you all-

Lars Kepler: Vainooja

Nyt olen palannut taas takaisin ruotsalaisten dekkareiden pariin... Ensimmäisenä nappasin käteeni Lars Keplerin Vainoojan, vuodelta 2014. Lars Keplerin nimen takaa löytyy ruotsalainen pariskunta, nimeltä Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril, ja varmaankin tuo Coelhon nimi on aiheuttanut melkoisen kohun aikanaan, sen tultua julki.

"Poliisille lähetetään linkki Youtube-videoon, jolla esiintyy salaa kuvattu nainen. Seuraavana päivänä aviomies löytää hänet raa'asti murhattuna. Sitten saapuu toinen video. Tapausta ryhtyy tutkimaan kuolleeksi uskotun Joona Linnan tilalle tullut komisario Margot Silverman. Hän on varma, että aviomies on nähnyt rikospaikalla jotakin. Paha sokkitila estää kuitenkin miehen puhuttamisen, ja apuun kutsutaan hypnotisoija Erik Maria Bark. Se, mitä transsiin vaivutettu mies paljastaa, saa kuitenkin Erikin mielenrauhan järkkymään. Kaiken takana saattaa olla hänen uransa pahin virhe. Virhe, jonka tunnustaminen maksaa hänelle kaiken."
(Takakansi)

Tukholman lähiöissä hiippailee sarjamurhaaja, joka vainoaa uhrejaan ja kuvaa heitä salaa ikkunan takaa. Sitten kun hän on valmis toimimaan, hän lähettää videon poliisille samalla, kun painelee itse uhrinsa kotiin. Hänen tapansa murhata on erittäin brutaali, sillä hän tuhoaa heidän kasvonsa - heidät itsensä - kokonaan, ja kuoltuaan hän asettelee heidät sopivaan asentoon. Etsivät Margot Silverman ja Adam Youssef metsästävät murhaajaa läpi orgioiden, kirkkojen ja polleluolien. Apunaan heillä on psykiatri Erik Maria Bark ja "kuolleista palannut" Joona Linna. Suomalaissyntyinen Joona Linna on jo ennestään tuttu Keplerin kirjoista. Hän oli aiemmin - hyvästä syystä - joutunut lavastamaan kuolemansa, mutta voi nyt viimein asian selvittyä palata turvallisesti takaisin maisemiin. Saatuaan kuulla, että Joona on asunnoton ja huonossa kunnossa, Erik ottaa hänet luokseen asumaan, sillä he olivat ystäviä jo ennen Joonan katoamista. Nykyinen Joona Linna on kuitenkin kuin vain haamu entisestä miehestä, eivätkä kaikki suhtaudu yhtä suopeasti hänen paluuseensa, onneksi hänellä on kuitenkin vielä ystäviä poliisissa ja Margot antaa hänen auttaa heitä epävirallisesti. 

Erik taas on erikoistunut hypnotisointiin ja toiminut poliisin apuna aiemminkin. Yhdeksän vuotta aiemmin oli tapahtunut samantyylinen murha, josta tuolloin tuomittiin heroinistipappi Rocky Kyrklund, joka ei koskaan myöntänyt - eikä sen puoleen kiistänytkään - tekoaan. Sillä pakomatkalla ollessaan hän joutui autokolariin ja sai vakavan aivovamman, joka on suuresti vaikuttanut hänen muistiinsa. Silloin yhdeksän vuotta aiemmin, Erik teki päätöksen, joka pohjautui enemmän hänen tunteisiinsa, kuin faktoihin, ja joka oli viiminen niitti siihen, että Rocky tuomittiin murhasta. Mutta nyt alkaakin vaikuttaa siltä, että Rocky voisikin olla syytön ja jos kyseisen hoitovirhe tulisi julki, Erik voisi menettää työpaikkansa ja arvotetun asemansa. Rockyn muisti ei kuitenkaan toimi kunnolla, joten hän uskoo olevansa suhteellisen turvassa. Varsinkin, kun Rockyn hypnoosissa kertomat muistot - joiden ei pitäisi mennä sekaisin unien kanssa - vaikuttavat niin sekavilta ja hirveiltä, että niiden uskoo juontavan juurensa painajaisista. Mutta pian Erik saa huomata, että murhaajan uhrit ovat hänelle tuttuja naisia... Heroinistipappi Rocky puhuu aina likaisesta saarnaajasta, jota Erik ja Joona lähtevät jäljittämään mitä hämärimmistä paikoista.

Hypnoosista oli kiinnostava lukea lisää, sillä se on kuitenkin sellainen hoitomenetelmä, joka kiinnostaa kaikkia ja josta en liiaksi tiedä. Muuten tämä oli sellainen peruskova dekkari, tosin loppu lässähti mielestäni hieman liikaa, niin kuin dekkareilla on toisinaan tapana tehdä. Mielestäni syitä ja seurauksia olisi voitu miettiä ja kertoa hieman enemmän tai ne olisivat voineet olla hiukkasen paremmat. Mutta kyllä tämän nyt tietenkin ainakin sen kerran lukee, sillä ilman lopun pientä lässähdystä kirja oli todella hyvä. Tosin en voi vielä varmaksi sanoa, että jätänkö kirjan hyllyyn vai pistänkö kiertoon. Olen lukenut Lars Kepleriltä aiemmin Nukkumatti nimisen kirjan, jonka perusteella luin tämänkin, ja aion lukea myös muutkin Keplerin dekkarit, että ei tämä ainakaan päässyt lannistamaan sitä fiilistä. Ja koska Nukkumatti löytyy hyllystä, niin en usko, että viitsin tästäkään luopua... Ruotsista on muutenkin virrannut viime vuosina ihan pirun kovia dekkareita, ja voisinkin melkein väittää Ruotsin olevan yksi johtavista dekkari-maista. Ruotsalaisilla on siis aivan sairas mielikuvitus! 

INFO-ISKU! Kirjan alussa oli hyvä info-isku... "Sana "stalker" tunnetaan jo 1700-luvun alusta. Alun alkaen se tarkoitti kulkuria tai metsästäjää. Nykyään stalkkeri on ihminen jolla on voimakas vainoamisen tarve, sairaalloinen pakkomielle varjostaa toista ihmistä. Lähes kymmenen prosenttia väestöstä on joskus elämässään joutunut jonkinlaisen stalkkauksen kohteeksi." Ajattelin, että kyseinen teksti olisi Wikipediasta, joten menin sinne lukemaan lisää stalkkauksesta, ja sain tietää, että vainoaminen on ollut Suomessa rikos vasta vuoden 2014 alusta. Intersting!

Mitä muut kirjabloggaritoverit ovat tästä kirjasta kirjoittaneet: Rakkaudesta kirjoihin blogin Annika ja Kirjasähkökäyrän Mai Laakso.

Lars Kepler: Vainooja, 2015
Alkuperäisteos: Stalker, 2014
Kustantaja: Tammi, yhteistyössä Bonnier Books Finland (Bon-pokkarit)
617 sivua.

-peace & love, and respect to you all-