Babylle syntymäpäivälahjaksi improvisoitu pieni runolaulu 16.2.2017
Toive Siriukselle
"Voi, jos voisin sua koskettaa,
tai sinun silityksesi tuntea taas,
niin antaisin siitä ihan mitä vaan.
Mut ei, se ei vaan mee enää niin.
Ei vaan mee enää niin. (x 2)
Sä et enää koskaan palaa minun luokseni,
vaikka kuinka rukoilen sun vuoksesi.
Niin ei, se ei vaan mee niin.
Ei, se ei vaan mee enää niin.
Ei mee enää niin. (x 3 / fiiliksen mukaan)
Voi, jos voisin sun kanssas nauraa,
tai vaikka oltais yhdessä ihan hiljaa,
niin tekisin sen vuoksi ihan mitä vaan.
Mut ei, se ei vaan mee enää niin.
Ei vaan mee enää niin. (x 2)
Mä en vielä pääse sinun luokesi,
vaikka tekisin mitä vaan sun vuoksesi.
Niin ei, se ei vaan mee niin.
Ei, se ei vaan mee enää niin.
Ei mee enää niin. (x 3 / fiiliksen mukaan)
Voi, jos voisin sua suudella,
sinun äänesi hiljaa kuulla taas,
mut tuo ikuisuuden meri meidät erottaa.
Mut niin, se vaan menee nyt niin.
Se vaan menee nyt niin. (x 2)
Ennen kuin voin tulla sinun luoksesi,
minun pitää elää oma osani
ja yrittää tehdä täällä parhaani.
Niin, niin se vaan menee nyt niin.
Niin se vaan menee nyt niin." (x 3)
TobyWang & KiraNiia 20.10.2009 - 12.1.2017
Rest In Peace, my love! TobyWang 16.2.1981 - 12.1.2017
Tällä runolaululla on hieman erikoinen tausta. Tausta, joka hämmästytti itseänikin. Menin nimittäin eilen yksille yhteen mukavaan kuppilaan, jossa välillä saatan pyörähtää, sillä siellä törmää aina tuttuihin laidasta laitaan. Tällä kertaa siellä olikin sitten muutama hyvä muusikkoystäväni, jotka olivat saaneet luvan jammailla siellä. Meininki oli aika hyvä, kun kitara kiersi ringissä [ei tosin minulle, onneksi] ja joku toinen soitti "helistimiä", sekä välillä joku saattoi laulaa. No minä sitten pyysin ystävääni soittamaan yhden hänen sävellyksensä, joka on mielestäni aina ollut vaikuttava. Tähän biisiin ei ole sanoja, mutta se kertoo eron tuskasta, lopun alun tuskasta ja kaikesta siitä mitä siinä välillä on. You know! Toinen kaveri sitten sanoi minulle, että laula sinä. No en voi sanoa olevani mikään huippulaulaja, mutta okei, matalalta osaan toisinaan laulaa ihan okei, joten aloittelin hiljaa... mutta pääsin koko ajan vain paremmin vauhtiin ja lopulta siinä tuli joku viiden minuutin improvisoitu biisi vedettyä! Whaat?! Elämäni ensimmäistä kertaa tein mitään tuollaista ja heti sen jälkeen ensireaktio olikin, että Mitä ihmettä mä just tein? Olinko se ihan oikeasti minä? Oho! En voi kiistää, ettenkö olisi ollut hieman imarreltu, vaikkakin hämilläni, kun ihmiset tulivat kättelemään ja kehumaan jälkeen päin. Ystävällänikin tuli tippa linssiin sanoistani... no niin tuli kyllä itsellänikin.
Hetki vei mukanaan ja tuo improvisoitu biisi oli melko pitkä, mutta siitä jäi joitakin kohtia soimaan päässäni ja pyörittelin niistä nyt tällaisen runolaulun miehelleni, jolla olisi ollut 36vee syntymäpäivät tänään. Hän oli meistä se musiikintekijä, joten minusta on hienoa, että vaikkemme voikaan enää yhdessä juhlia hänen synttäreitään, voin silti omistaa hänelle jotain. Antaa hänelle lahjan, sellaisen mistä hän olisi pitänyt. On myös pakko myöntää, että tuo oli kyllä yksi elämäni vinkeimmistä kokemuksista, ja hän olisi ollut minusta ylpeä, jos olisi saanut olla paikalla.
Hanista/hanille kirjoitin aikasemmin myös pari muuta juttua:
- Miesten aakkoset [ F ] lisäsin omiin miesten aakkosiini vielä yhden kohdan ja kerron myös yhden mieheni lemppareista, sillä se on vähintä mitä voin blogissani tehdä kiitokseksi hänelle.
-peace & love, and respect to you all-
Joskus sitä kohtaa taianomaisen hetken 💞
VastaaPoista<3 Rakkaus tekee sen
VastaaPoista