Christian Jacq: Nefer Vaitelias [Valon kivi #1]

Tuli aloitettua maailmankuulun Ramses-sarjan luojalta Christian Jacqlta, tällainen toinen, neliosainen sarja kuin Valon kivi. Tapahtumat sijoittuvat tuonne myyttiseen Egyptin kulta-aikaan, n. 1200 ekr. ja kirjasarjan aloittaakin hienosti Nefer Vaitelias. Kyseinen opus tarttui kirpparilta matkaan kahdella eurolla ja vaikken ollutkaan aiemmin kuullut sarjasta, se kuului kirja- ja yleissivistysaddiktin pakollisiin ostoksiin jo ihan takakannenkin perusteella. Ja koska olen suuri mytologioiden, eri uskomusten ja riittien fani, niin mikä voisikaan olla parempaa, kuin tällaiset kirjat? Sillä tuo Egyptin aikakausihan on täynnä juuri noita asioita, ja niin oli tämä kirjakin. Löytyy vanhoja uskomuksia, eri Jumalia, sekä muita muuten vain todella mielenkiintoisia kohtaloita, ajatuksia ja tapahtumia. Joten tottakai minä tahdoin tietää ja lukea lisää! Siihenhän tällainen kirja onkin juuri omiaan ihmiselle, joka ei välttämättä jaksaisi kuitenkaan lukea pelkästään tietokirjoista kaikkia niitä asioita, joita haluan tietää. Ja juuri Se, onkin yksi kaunokirjallisuuden parhaista puolista, että vaikka tarina olisikin fiktiota, niin silti sieltä taustalta löytyy aina paljon faktaa! Sitä pääsee hyppäämään johonkin aivan eri aikaan ja paikkaan, erilaisen ihmisen nahkoihin, ja saa samalla oppia paljon mm. sen maan ja aikakauden kulttuurista ja historiasta, sekä erilaisten ihmisten asemasta jne. Tämä kirjasarja on yksi parhaista esimerkeistä, kuinka syventyä Egyptin kulta-ajan tapahtumiin. So I really, really <love3 books!

"Eletään Ramseksen hallituskauden viimeisiä vuosia. Mehi, kunnianhimoinen theebalainen upseeri, näkee salaperäisen Valon kiven tehdessään vakoiluretken keskellä aavikkoa sijaitsevaan, vuorten ympäröimään taiteilijoiden kylään. Näystä haltioituneena Mehi päättää paljastaa hinnalla millä hyvänsä salaisuuden, jota Totuuden paikan kolmekymmentä taiteilijaa pitävät hallussaan. Kielletyn kylän muurien sisällä kaikkien Vaiteliaaksi kutsuma Nefer tietää, että hänen on kuultava jumalten kutsu ennen kuin hän voi astua isänsä viitoittamalle tielle taiteilijoiden joukkoon. Hän päättää jättää kylän ja lähteä maailmalle etsimään totuutta. Matkalla hän kohtaa suuren rakkauden, ja ystävyyden lujat siteet paljastuvat hänelle kun taiteilijaksi halajava Paneb Tulisydän pelastaa hänen henkensä. Ystävykset lähtevät yhdessä taistoon Totuuden paikan koskemattomuutta uhkaavaa vallanhimoista Mehiä vastaan." (Takakansi)

Tämä historiallinen romaani pureutuu juuri sinne Egyptin magian ytimeen. Sillä Totuuden paikka oli taiteilijakylä, joka rakensi Kuninkaiden laakson  - josta Tutankhamoninkin hauta löydettiin 1920-luvulla - hautapaikat, itse asiassa kirjassa kerrotaankin pienillä viitteillä * muutaman kerran, että mistä haudasta on kyse. Tärkeimpänä tehtävänään Totuuden paikan taiteilijoilla oli kuitenkin faaraon kan (sielun) ikuisen asunnon rakentaminen ja valmisteleminen, josta faaraon henki pääsisi lentämään takaisin aurinkoon, ja näin syntymään uudelleen. Kuninkaiden laaksosta on löydetty tarpeeksi todisteita siitä millaista elämä on siellä ollut, reilut 3000 vuotta sitten, ja Christian Jacq onkin tehnyt, erittäin hyvää työtä tutkiessaan tuon ajan tapahtumia, paikkoja, kulttuuria ja historiaa, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat, niin että ne voisivat oikeastikin olla tapahtuneet jollekin. Nimittäin kirjassa kerrottiin elävästi erittäin kehittyneen, mutta jo kauan sitten kuolleen sivilisaation tapahtumista. Erityisesti theebalaisten ja juuri tuon myyttisen Totuuden paikan ihmisten elämästä, sekä ystävyydestä, sinnikkyydestä, ja tietysti myös ahneudesta ja kateudesta, eli oikeasta elämästä.

Salainen taiteilijakylä oli arvoitus theebalaisille, koska heidän tekemisistään ei tiedetty, eikä heitä verotettu, mutta kylään toimitettiin silti joka päivä tarpeeksi vettä, ruokaa, työkaluja yms. jokapäiväistä, sekä nk. ylellisyystavaraakin aivan ilmaiseksi. Sellainen meininki alkoi helposti ärsyttämään korkea-arvoisia virkamiehiä, jotka havittelivat vain mammonaa ja mainetta, eivätkä päässeet vetämään omaa siivuaan kylän menoista. Ramses Suuri - joka tietenkin tiesi kaiken kylästä, sillä hehän työskentelivät suoraan hänen alaisuudessaan ja rakensivat hänen ka:nsa leposijaa - oli Totuuden paikan viimeisiä todellisia suojelijoita, joten virkamiesten kädet olivat ns. sidottu kylän suhteen. Mutta Ramseskin alkoi olla jo vanha, olihan hänellä takanaan kunnioitettavat 62 hallitusvuotta, ja ikää sen suhteen jo paljon. Joten pieni taiteilijakylä ei tiennytkään, kuinka veitsenterällä heidän pieni yhteisönsä oli, kun vastassa oli muitakin vihollisia, nimittäin juonitteleva, ja viekas kuin käärme, katkera kapteeni Mehi, joka kantoi vielä lisäksi enkilökohtaistakin kaunaa kylälle. Kaiken lisäksi hän oli kylää vakoillessaan nähnyt kiehtovan Valon kiven, jonka salaisuus on vain harvojen kyläläistenkään ja tietysti faaraon tiedossa. Mehi ei halua mitään enempää kuin tuhota kylän ja haalia sen rikkaudet ja salaisuudet itselleen, jonka puolesta hän onkin valmis tekemään mitä tahansa!

INFO-ISKU! Kokosin kirjan kansilehtiöstä ja esipuheesta, INFO-ISKU-koosteen maailmasta, joka on jo miltei unohdettu, mutta jonka salaisuuksia tämä kirja avaa hienosti... Maailma ihailee ja ihmettelee Egyptin taiteen mestariteoksia, oli kyse pyramideista, temppeleistä, haudoista, veistoksista tai maalauksista, kuka ne on tehnyt? Niiden tekijöitä eivät suinkaan olleet orjat tai kaltoinkohdeltujen työläisten laumat vaan veljeskunnat, joiden tarkoin valitut jäsenet olivat paitsi käsityöläisiä myös pappeja. Heidän kättään ohjasi aina henki, ja he muodostivat eliittijoukon, joka työskenteli suoraan faaraon alaisuudessa. Meille on säilynyt runsaasti tietoa yhdestä käsityöläisten veljeskunnasta, joka piti viidensadan vuoden ajan (1550 ekr. - 1070 ekr.) hallussaan muinaisen Egyptin varjelluimpia salaisuuksia. He asuivat korkeiden muurien takana, muulta maailmalta suljetussa salaperäisessä kylässä, jota kutsuttiin nimellä Totuuden paikka. Jo kylän nimi, egyptiksi set Maat, kertoi, että kaikessa mitä "Totuuden paikan palvelijat" tuottivat, ilmentyi jumalatar Maat rehellisyytenä, sopusointuisuutena ja totuudenmukaisuutena. Heillä oli oma oikeusistuin, oma temppeli ja oma hautausmaa. Käsityöläiset elivät siellä perheineen, ja saivat nauttia erikoiseduista, sillä heidän ensimmäinen ja tärkein tehtävänsä oli rakentaa ja koristella faaraoiden ikuiset asunnot Kuninkaitten laaksoon.

Kirjan muutkin päähenkilöt olivat mielestäni hyviä ja mielenkiintoisia, sekä monesti hyvinkin yllättäviä, niin hyvässä kuin pahassakin. Kirjan alussa Paneb Tulisydän on 16-vuotias, ylimielinen ja kiivas, mutta rehellinen ja vahva kuin härkä. Hän on perheen ainoa poika, jonka isä on suunnitellut häntä jatkajaksi tilalleen, mutta Tulisydäntä ei kiinnosta talonpojaksi ryhtyminen, vaan hänellä on suuremmat suunnitelmat! Hän on nimittäin jo kauan kuullut Totuuden paikan kutsun sydämessään - hänellä on kyky piirtää tarkasti näkemänsä - ja hänellä on lähes mahdoton haave päästä taiteilijaksi kiellettyyn kaupunkiin. Mutta tehtävä osoittautuikin luultua vaikeammaksi, ja ehkä juuri kohtalo kuljettaakin Paneb Tulisydämen ja Nefer Vaiteliaan yhteen... Nefer Vaitelias on Totuuden paikan työnjohtajan ottopoika, joka on kasvanut kylässä, jonka takia hän onkin taitava kiviseppä. Mutta koska hän ei ollut vielä kuullut Jumalten kutsua, häntä ei oltu voitu vihkiä Totuuden paikan salaisuuksiin. Etsiäkseen kutsumustaan Vaitelias lähti vaeltamaan Egyptiin... Ja lopulta hän onkin päätynyt muurarin töihin, ja rakastuu isäntänsä tyttäreen, Webekhetiin, kenessä huhutaan olevan velhon vikaa, sillä hän taitaa parantamisen taidon.

Nyt Tulisydän on vihdoin löytänyt jonkun, keneltä saada apua päästäkseen Totuuden paikan mestareiden oppiin. Vaitelias ei ole aiemmin paljastanut muille kuin Webekhetille, että mistä hän on kotoisin, mutta koska hän aistii Tulisydämen kutsun vahvana, hän kertoo tälle mitä vaaditaan päästäkseen edes kylän valintaraadin eteen. Vaatimukset kuullostavat rankoilta, mutta Tulisydän on varma kutsumuksestaan ja käy haasteita päin. Sillä välin Vaitelias kuulee kutsun ja yhdessä uuden vaimonsa Webekhetin kanssa, joka on parantajana myös kuullut Läntisen vuorenhuipun kutsun, lähtivät kohti Totuuden paikkaa, eikä heidänkään tie hyväksytyiksi, täysivaltaisiksi jäseniksi, tule olemaan helppo... Mutta Totuuden paikan koettelemuksien sanotaankin vastaavan aina ihmisen voimia. Mehi taas on armeija upseeri, joka on jo kauan vakoillut pienen taiteilijakylän tapahtumia, jolle hän kantaa kaunaa. Mutta nyt Mehi on valmis kostamaan koko kylälle. Hän aikoo tuhota sen, ja haalia sen tiedot ja rikkaudet itselleen. Mehi kipuaa arvoasteikossa ylös päin juonittelemalla ja lahjomalla, sekä naimalla rikkaan, kaupungin varainhoitajan tyttären, Serketan. Mutta he ovatkin luultua parempi pari, koska Serketa onkin todellinen juonitteleva bitch, jolla on myös omia suunnitelmia miehensä varalle, sillä häntäkin kiinnostaa vain maine ja mammona. Eli he ovat kuin toisilleen luodut!

Pidin tästä kirjasta, sen tapahtumista, henkilöistä ja tyylistä paljon. Tämä kirjasarja alkoi sopivan menevästi ja oli hyvin helppo pysyä kärryillä! Ja vielä samaan aikaan sai imeä itseensä historian lehtien havinaa... Hahmot olivat kiinnostavia ja moniuloitteisempia kuin olisin aluksi ajatellutkaan, he pääsivät useinkin yllättämään... Aion todellakin lukea kirjasarjan loputkin neljä osaa ja suosittelen myös muitakin tarttumaan kirjaan, jos historia kiinnostaa!

Aiheeseen liittyvää: Tutankhamunin hauta löydettiin 1920-luvulla Kuninkaiden laaksosta ja siitä on tehty hyvin onnistunut mini tv-sarja, joka kantaa tuon kuuluisan faaraon nimeä; Tutankhamun. Suosittelen katsomaan, jos aihe kiinnostaa!

Arvosanaksi tälle kirjalle annan kevyesti 4+/5.

Christian Jacq: Nefer Vaitelias, Valon kivi-sarjan ensimmäinen osa.

Alkuperäinen nimi: La Pierre de Lumière, Néfer Silencieux.

Gummerus, 2000.

347 sivua.

Tämä minun versioni oli Suuren Suomalaisen Kirjakerho Oy:n kuukaudenkirja.

-peace & love, and respect to you all-