Arca Fabulorum - Tarina-arkku

Tervetuloa seikkailulle blogiini! Täällä skaala on niin laaja, että löytyy asiaa ihan kaikkialta! Aina esim. kirjoja rakastanut olen, sillä ne avavaat niin monet ovet! Oi tapoja, oi kulttuuria ja historiaa, joita kirjallisuudesta ja hyvistä leffoista tai sarjoista saa! ... Arca Fabulorum - Tarina-arkku, täynnä tarinoita ja pursullaan ideoita.
-peace & love, and respect to you all-

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

Poika nimeltä Joulu oli viihdyttävä, sopivasti brittihuumorilla höystetty, seikkailukertomus, jonka voin hyvin kuvitella luettavaksi kodissa kuin kodissa joulunaikaan. Mielessäni näen sellaisen oikein idyllisen kuvan; koko perheen jouluisissa pyjamissa, ja villasukissa tietenkin, sohvalle käpertyneenä, kun äiti tai isä lukee ääneen satua, ilmehtii ja elehtii samalla kuin puheääni vaihtee tapahtumasta ja henkilöstä toiseen. Vielä kun olis takkatuli ja kaakaota, niin kaikki menis todallakin niin kuin strömsössä! 
Tämä tositarina joulupukista todistaa, että kaikki - aivan kaikki - on mahdollista. Jos olet yksi niistä ihmisistä, jotka uskovat, että jotkin asiat ovat yksinkertaisesti mahdottomia, sinun on parasta laskea tämä kirja käsistäsi - se ei ole sinua varten. Se on nimittäin TÄYNNÄ mahdottomia asioita.
(Takakansi)
Tämä oli tosi sympaattinen ja lapsille sopivan jännittävä, että opettavainen joulutarina siitä kuinka, alunperin pojasta nimeltä Nikolas - joka oli syntynyt jouluaattona - tuli lopulta kaikkien hyväksymä ja arvostama Joulu-ukki, tai niin kuin me ihmiset hänet tunnemme, Joulupukki. Aluksihan Nikolas oli vain 11-vuotias poika, joka asui kahdestaan isänsä kanssa Kristiinankaupungissa, Suomen toiseksi pienimmässä mökissä. Siihen aikaan ei Norjassakaan asunut kuin kahdeksan ihmistä, se oli joskus 1700-luvulla se. He elivät melko ankeissa oloissa, sillä äidin kuoleman jälkeen olivat myös ilo ja onni poistuneet talosta, eikä Nikolas pystynyt enää edes muistamaan, että koska hän olisi viimeksi ollut onnellinen. Lahjoista, joita hän oli koskaan saanut jouluna ei pitkää listaa saanut, sillä ne olivat 1. puinen reki, 2. nauriista kaiverrettu nukke ja, no siinä ne sitten olivatkin. Joten kun Nikolaksen isälle, puunhakkaaja Joelille, tarjottiin rahakasta keikkaa, lähteä mukaan etsintäpartioon Kaukaiseen Pohjoiseen - paikkaan jossa kukaan ei ollut käynyt, tai ainakaan palannut takaisin - etsimään todisteita tontuista, ei hän enää pystynyt kieltäytymäänkään niin hyvästä tarjouksesta, vaan päättää lähteä, ja pyytää siskoaan katsomaan Nikolasta muutamaksi kuukaudeksi... 

Nikolas oli pienestä asti kuullut tarinoita iloisista ja hyvistä tontuista, joten kun ilkeä ja inhottava Charlotta-täti pisti pojan heti ensitekijöikseen pihalle nukkumaan ja tuhosi tälle rakkaan naurisnuken, alkaa Nikolaksella palaa pinna. Ja, kun isä ei palaa vielä syksyynkään menessä, ja ulkona alkaa tulla kylmä, päättää Nikolas karata kotoaan ja lähteä etsimään isäänsä tonttujen luota... Hän lähtee matkalle kohti Tonttuvaaraa, paikkaa johon monet eivät usko, ja kyllä meinaa pitkällä matkalla pienen pojankin usko monesti horjua, mutta silti aina jokin tapahtuma ohjasi häntä oikeaan suuntaan... Sillä matkalla hän tuli törmäämään kaikenlaisiin ihmisiin ja olentoihin. Löytämään monenmoista vaaratilannetta, mutta myös yllättäviä ystäviä ja odottamatonta apua, kuten poron nimeltä Salama. Ja kun hän lopulta pääsi Tonttuvaaraan, ei kylä ollutkaan niin kuin isän saduissa, vaan paikka oli synkkä ja murheen murtama... Eikä siellä katsottu lainkaan suopein ilmein tuntematonta ihmislasta, pian Nikolas olikin jo vangittu tonttujen uuteen vankilaan... Kun Nikolakselle selviää, että retkikunta ja hänen isänsä olivat käyneet kylässä ja miksi Tonttuvaaran lakeja oli viime aikoina muutettu niin, ettei kukaan saanut olla enää iloinen, vaan pelokas ja varovainen, niin ettei kukaan saanut enää leikkiä tai tanssia, hän päätti korjata asiat, vaikka mikä tulisi! Ja Se olikin se todellinen kirjan seikkailu!

Itse pidin tästä tarinasta tarpeeksi, että se sai minut hymyilemään, sekä lämpöiselle ja jouluiselle mielelle. Vaikka kirjassa olikin välillä melkoisen railakasta ja rankkaa meininkiä, voisin jopa väittää, että toisinaan melko pelottavaakin settiä, mutta ainakin Lumiomenan Katja kertoo lukeneensa tämän poikansa kanssa ja että tämä oli varmaan tämän vuoden ykkössuosikki heidän perheen pienimmille... Joten mielestäni kirjan päätavoite tuli täytettyä, eli se ilahdutti, vaikka tarinassa oli kyllä omat surullisetkin kohtansa. Lisäksi kirjan hieno ja tyyliin sopiva kuvitus kiinnitti huomioni, sekä siinä oli oikeasti tarpeeksi hyvä, hauska, että sopivan menevä ja viisas, mutta ei lainkaan mahdoton seikkailu, tällaiseksi kirjaksi. Itseasiassa sana mahdoton on vanha tonttukirosana, ja tontut sanovatkin, että mahdottomuus on vain mahdollisuus, jota ei vielä ymmärrä, ja sehän on varsin kivasti sanottu! Positiivisesti yllätti myös, että tarina sijoittui Suomeen, sillä täältähän Joulupukki on oikeastikin kotoisin! Muutenkin kirjassa oli taikaa, ja se tuntui sormissa heti ensikosketuksella!

Arvosanaksi annan tälle Jouluiselle tarinalle 4/5. 

Tämä kirja sopii hyvin annettavaksi jollekin mukavalle perheelle joululahjaksi, silloin ylläkuvailemani idyllikin täyttyy. Lisäksi tämä sopii mitä mainiommin luettavaksi myös BFF-lukuhaasteeseen, sillä tässä kirjassa ystävyyssuhteet olivat oikein erityisen tärkeässä asemassa, vaikka ne olivatkin hieman erikoisempia!

Vinkki! Löydät Ystävyys-tunnisteen takaa kaikki BFF-lukuhaasteeseen lukemani tai muuten siihen sopivat kirjat. Chekkaa haaste ja osallistu arvontaan!
Kirjan upeasta kuvituskes Chris MouldKuva on ihanalta ilmaisten kuvien sivulta pinterest.fi
Matt Haig: Poika nimeltä Joulu (2016)
Alkuteos: A Boy Called Christmas (2015)
Kuvittanut: Chris Mould, linkkiä klikkaamalla pääset katsomaan hänen töitään, hänen blogisivuilleen! Kiinnostuin tämän kirjan pohjalta kyseisestä taiteilijasta, sillä mielestäni hänen työnsä ovat hienoja ja kuvittaja jäi mieleen, joten suosittelen myös käymään tutustumassa hänen blogiinsa!
Kustantanut: Aula & Co
Itselleni: Arvostelukappale
266 sivua, mutta teksti oli suht isoa ja kuvia sopivasti.

-peace & love, and Merry Christmas to you all-

maanantai 19. joulukuuta 2016

J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi

Käsissäni on uusin Harry Potter, ja totaalisena HP-fanina vallan tärisen innosta. Siis uusi Potteri, voi hyvä luoja! Tälla kertaa kyseessä ei ole muutenkaan aivan "normaali" kirja, sillä tämä - Harry Potter ja kirottu lapsi (Oi mikä nimikin!) - on kirjoitettu näytelmän muotoon... Kyllä, tämä on oikeasti näytelmäkäsikirjoitus, jonka Rowling on luonut yhdessä John Tiffanyn ja Jack Thornen kanssa. Thorne sitten kirjoitti tämän näytelmäksi, jonka ensi-iltaa vietettiin Lontoon West Endissä 30.7.2016, ja voi kun olisin saanut olla paikalla! Mutta liput myytiin loppuun jo vuotta aiemmin, muutamissa minuuteissa, kun 120 000 HP-fania tavoitteli lippuja itselleen. Seuraavana päivänä sitten tämä kirjakin ilmestyi markkinoille, ja nyt sitäkin on myyty jo useita kymmeniä miljoonia kappaleita eri kielillä ja eiköhän näytelmän oikeudetkin ala myös pian levitä maailmalle. Joten nyt silmät tarkkana, sillä uskon ja toivon, että vuoden parin sisällä tätä voidaan näyttää myös suomessakin. Ja jos jotain voin luvata, niin sen, että olen kyllä salamana siellä! ...Nyt kun tätä Potteria mietin, niin koskakohan tästä tehdään myös leffa, entä tuleekohan Daniel, Emma, sekä Rupert näyttelemään Harrya, Hermionea ja Ronia vanhempina, niin kuin Kuoleman varjelusten lopussa..?? Intresting thoughts!

"Kahdeksas tarina. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin. 
Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista."
(Takakansi)

Pakko sanoa, että tämä oli ensimmäinen näytelmäkirjoitus, jonka muistan lukeneeni, joten se vaati aluksi hieman  totuttelua... Mutta onneksi todellisena Potteri-fanina osasin luoda mielikuvituksesta ja muistista aina oikeanlaisen ympäristön, sillä kirjassahan ei mitenkään liiemmilti paikkoja kuvailla. Aina alun pienen maininnan jälkeen siitä, että missä ollaan, tarinaa kannatteleekin täysin eri ihmisten puheenvuorot, niin kuin käsikirjoituksissa yleensä kai tapana onkin, ellei toisinaan muutamin sanoin, joitakin asentoja, ilmeitä tai mielialoja sitten kuvata. Ja aluksi se tuottikin lievää hämmennystä ja jopa ärsyyntymistä, sillä kaipaukseni Tylypahkaan ja sen maisemiin oli niin suuri, jonka voitte varmaan ymmärtääkin, että vähempi tuntui pettymyksenä. Ja jos en olisi lukenut HP-kirjoja ja nähnyt kyseisiä leffoja ainakin kymmeniä kertoja, olisin ollut välillä pihalla kuin lumiukko! Joten ikävä kyllä tätä kirjaa ei välttämättä kannata lukea ilman Potteri-tietämystä, sillä itse ainakin uskoisin, että silloin tästä ei saisi täysiä tehoja irti, jos sitten mitään tehoja muutenkaan, sillä tämä vaatii mielikuvitusta ja sen, että osaa hahmottaa tapahtumat aina oikeaan paikkaan...
SCORPIUS: Eniten maailmassa toivoin, että pääsen Tylypahkaan ja saan kaverin, jonka kanssa aiheuttaa sekasortoa. Sellaisen kuin Harry Potter. Ja sitten sain hänen poikansa. Ihan mielettömän hyvä tuuri. ALBUS: Enhän minä ole sellainen kuin isäni. SCORPIUS: Sinä olet parempi. Sinä olet paras ystäväni, Albus. Ja sekasortoa on nyt viimeisen päälle. Mikä on mahtavaa, se vain että - pakko on sanoa - uskallan myöntää - että olen pikkuhiukan - ihan pikkuhiukan peloissani.  ALBUS katsoo SCORPIUSTA ja hymyilee. ALBUS: Sinäkin olet minun paras ystäväni. Äläkä ole huolissasi - minulla on tästä hyvä aavistus.
Aluksi minulla olikin vielä paljon vaikeampaa tämän kirjan kanssa, sillä näytelmäkäsikirjoituksen lukeminen ei todellakaan ollut mikään ihan piece of cake. Olinkin jo melko varma etten voi antaa tälle arvosanaksi kuin maksimissaan 3+/5, josta tunsin suurta harmia, ja melkein, että pettäisin Potterin... Mutta pisteet nousivat lukiessa, sillä tarina oli kuitenkin ihan pirun hyvä... Juuri oikeanlainen Potteri-tarina, niin kuin voitte kuvitella! Juonesta en aio tällä kertaa kertoa yhtään mitään, sillä yksi pahimmista asioista mitä voi toiselle tehdä, on spoilata Harry Potterin juoni. Kokemuksesta tiedän. Sillä itselleni kävi aikoinaan niin, että kun odottelin HP ja puoliverinen prinssi kirjan suomennosta, ihan into pinkeenä, viimisiä päiviä vietiin, niin eräs silloinen luokkakaveri, joka ei edes lukenut Pottereita. tuli ja sanoi, että oli kuullut kaveriltaan, että se niiden rehtori kuulemma kuolee siinä lopussa. AAARGH! Voiko pahempaa toiselle tehdä? Voin sanoa, että silloin olisi tehnyt mieli tinttaista kyseistä luokkatoveria nokkaan ja juosta itkien kotiin... Mitä en tosin tehnyt, sillä olinhan kuitenkin jo 2kymmentä, joten annoin "sivistyneesti" vain savun nousta korvista. Mutta vielä kymmenenkin vuoden päästä muistelen katkerasti tapahtunutta, sillä Harry Potterista ei sovi laskea leikkiä, se on vakava asia.

No lopulta, kun tämän kirjan kirjoitustyyliin sitten tottui ja otti sen oman mielikuvituksen oikein ahkeraan käyttöön, niin lukeminenkin alkoi sujua... Vaikka onkin kyllä pakko myöntää, että olisin todella kaivannut takaisin Tylypahkaan, siis todella kaivannut kerrontaa Tylypahkasta ja muustakin ympäristöstä, joka nyt jäi vain muutaman lauseen varaan... Voi olla, että vikaa löytyy minustakin, mutta kyllä se pisteitä rajoitti, että kerronta jäi niin vähäiseksi, sillä voi luoja mikä kirja tämä olisikaan saattanut olla, jos kerronta olisi ollut ns. normaali. Mutta koska se on uusin Potteri, jossa on kaikenlisäksi toimiva juoni, sitä ottaa kaiken vastaan minkä vain saa, ja mielummin palaa hetkeksi mielessään Tylypahkaan ystävien keskelle kuin ei lainkaan. Ja juuri ystävien vuoksi tämä sopii myös mainiosti luettavaksi myös BFF-lukuhaasteeseenkin, jossa on tarkoituksena lukea kirjoja joiden yhtenä kantavana tekijänä on ystävyys. Ja, niin kuin Pottereissa ylipäätänsä, niin tässäkin kirjassa ystävyys oli juuri yksi tärkeimmistä ja keskeisimmistä asioista. Minkä takia ongelmiin jouduttiin, mutta myös miksi niistä selvittiin...
Kuva näytelmästä, tässä luultavasti ollaankin Tylyahossa. Kuva ilmaisten kuvien sivuilta, pinterest.fi
Arvosanaa ei todellakaan ole mitenkään helppo antaa, sillä Potteri-faninahan haluaisin tietenkin antaa ainakin 5+ jo ihan pelkästään siitä, että uusi Potteri on ylipäätänsä ilmestynyt... Mutta vakavasti otettuna, joudun sitä hieman tiputtamaan, ja annankin arvosanaksi tasan 4/5.

J.K. Rowling, Jack Thorne & John Tiffany: Harry Potter ja kirottu lapsi (2016)
Alkuperäisnimi: Harry Potter and cursed child
Kustantanut: Tammi
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Itselleni: Arvostelukappale
432 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Kiera Cass: Valinta

Tuli kesällä luettua näitä erilaisia dystopioita niin kuin Veronica Rothin Divergent-trilogia ja Suzanne Collinsin Matkijanärhi-trilogia (The Hunger Games), niin sitten, kun lyösin tällaisen naistenhömppädystopian, niin tietysti sekin piti mennä lukemaan... BTW, onkohan naistenhömppädystopiat sitten "oikealta nimeltään" dystopiahömppää? Anyway, Kiera Cassin Valinta on ensimmäinen osa hänen The Selection-sarjaansa, jossa Yhdysvallat ovat jo aikaa sitten tuhoutuneet neljännessä maailmansodassa ja tilalle on muodostunut Illéa niminen monarkia. Vaikka koko kirjan päätavoite on - aivan erillainen - kuin aiemmin mainitsemissani dystopioissa, on maailma jossa ihmiset elävät kuitenkin hieman samantyylineen kuin esimerkiksi The Hunger Gamesissa. Valinnassa eletään hataraa rauhan aikaa, jota on takana jo useampi vuosikymmenen, mutta kuitenkin eletään vielä hieman pelonikeessä, ja kapinallisten hyökkäykset ovat tavanomaisia. Sodan jälkeen ihmiset on jaettu kahdeksaan kastiin kykyjensä mukaan ja nyt myöhemmin heidän lapsensa ja lastenlapsensa ovat perineet heidän kastinsa. Ainoa mahdollisuus nousta kastiarvossa on rikastua tai avioliitto. 

"Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä. 

America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana on kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset. 

Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseinalaistaa itselleen tekemiä suunnitelmia - ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle." 
(Takakansi)

Okei, myönnetään, kuullostaa melko imelältä, mutta kirja oli ehkä hieman parempi kuin mitä takakannesta voisi odottaa. Okei, tässä kirjoittaessa, kirjan takakannesta tuli nyt vielä heti mieleen sellaiset tosi-tv sarjat kuin vaikkapa Unelmien poikamies yms. ja jokainenhan kyllä tietää niiden perusjuonen. KÄÄK! Nyt tämä alkoi heti kuullostamaan vielä höntimmältä kirjasarjalta kuin aluksi annoinkaan ymmärtää. Kaiken lisäksi, kirjassa ehdokkaat vielä joutuivat aina viikoittaiseen raporttiin, joka näytettiin ympäri maata yms. tilaisuuksiin, joihin tuli laittautua aina ihan vimpanpäälle ja edustaa itseään, niin kuin missikisoissa. Ja toki olihan America Singer vielä hieman höntti sankarittarenkin nimi, mutta ehkä he olivatkin nostalgisia, kun nimesivät tyttärensä entisen, hyvin demokraattisen, maansa mukaan, joka oli nyt muuttunut monarkiaksi. Illéassa oli ollut tapana naittaa prinsessat ulkomaille suhteiden luomiseksi, ja tuleva kuningas taas jollekin onnelliselle maan tyttärelle, jonka prinssi valitsee kolmestakymmenestäviidestä valitusta ehdokkaasta... Ja kun tätä ajattelee pelkästään naistenhömppänä, niin silloinhan tämä oli ihan menevä.

Kirja alkaakin siitä, kun kaikille eri osissa maata oleville, sopivan ikäisille tytöille lähetetään lomake, jolla he pääsevät osallistumaan kilpailuun prinssi Maxonin sydämestä. Kaikki muut ovat tietysti ihan täpinöissään, mutta America ei haluaisi osallistua, sillä hän on jo valmiiksi varsin rakastunut. Aspen on häntä arvoltaan alempi kastijärjestelmässä, ja siksi heidän suhteensa onkin salainen. American perhe on viidennessä kastissa, eli muusikoissa ja taiteilijoissa, ja America on sukunimensäkin mukaan laulaja. Hänen perheensä tulee juuri ja juuri toimeen, ja siksi Valintaan osallistuminen olisikin melkoinen mahdollisuus, sillä jo pelkästä osallistumisesta perhe saa tukea. Ja kun America sitten valitaan mukaan, ei hänen auta muu kuin osallistua. Kauhuissaan hän lähtee matkalle kohti palatsia, jossa häntä odottavat palvelijat, sekä kaapit ja rasiat pullollaan upeita asuja, koruja ym. hömpötystä. Unohtamattakaan muita tyttöjä, joista osa on valmiina lähes "repimään toisilta hiukset päästä" saadakseen heidät tiputettua kisasta. Mutta sitten, kun America tutustuu paremmin prinssi Maxoniin ja he ystävystyvät, alkaa America pian tuntea muitakin tunteita kuin vain ystävyyttä prinssiä kohtaan... Sillä välin Aspen on kuitenkin pestautunut armeijaan, noustakseen kastijärjestelmässä, ja hänet palkataankin vartijaksi palatsiin. Eli kirjasarjan seuraavassa osassa onkin tiedossa jonkinlaista kolmiodraamaa samalla, kun kilpailu prinssin sydämestä kiihtyy... 

Tosiaan tämä oli tällainen kevyempi dystopia, enempi naistenhömpän puolelle kääntyvä, eli dystopiahömppä. Vaikka juoni ja kuviot olivatkin melko pinnallisia, oli tätä kuitenkin ihan viihdyttävä ja siinä mielessä kiva lukea, ettei sitä todellakaan tarvinut ottaa liian vakavasti. Ja välillähän on pakkokin lukea jotain kevyempää, sillä muuten lukisin koko ajan vain murhista ja yliluonnollisista asioista, joten yleensä vetäisenkin välillä väliin jonkin Nora Robertsin tai vastaavan, ja siihen tilanteeseen tämäkin kirja sopi aivan yhtä hyvin kuin joku muukin. Ja vaikka tämä nyt olikin tällainen hömppä, aion tietysti lukea myös sen seuraavan osan, sillä onhan minun saatava tietää kuinka tarinassa käy, kuka saa kenet, kuka pettää kenet ja mitä sitten tapahtuu... Pakko siis lukea myös seuraava osa, eli Eliitti. Tämä sopii myös hyvin luettavaksi mm. BFF-lukuhaasteeseen, sillä palatsista America löytää myös ystäviä, sekä ystäviksi pukeutuneita susia.

Arvosanaksi tälle kirjalle voi helposti heittää 3+/5. Sillä jännällä tavalla tämä oli kuitenkin ihan luettava ja tarpeeksi viihdyttävä dystopiahömppä... Tämä kirja sopii kaikille muillekin piiloromantikoille!

Kiera Cass: Valinta (2016)
Alkuperäisteos: The Selection (2012)
Kustantaja: Pen & Paper [Pokkaripaja]
Itselleni: kaupasta.
334 sivua.

-peace & love, and respect to you all-

lauantai 17. joulukuuta 2016

TOP 3 kovinta joululahjakirjavinkkiä.

Okei, se on taas Joulu ovella ja stressikierrokset monilla varmasti katossa! Sillä eikös sitä pitäisi jo melkolailla olla joululahjat paketissa? No onkos teillä? Itselläni on...ja ei. Meidän pikku-suku on nimittäin keksinyt jotain niinkin "hölmöä" kuin, ettei joululahjoja enää kummemmin jaeltaisi. Koska suvussa ei ole tällä hetkellä pieniä lapsiakaan joiden vuoksi kunnon pukkijoulua vietettäisiin... - Kröhöm, anteeksi, mikä minä sitten olen? ...No okei, ehken enää ihan niin pieni. - Niin nykyisin meidän suvun jouluissa heruu vain lämpöä ja rakkautta, säkällä villasukkia, niin ja tietysti kaikessa rauhassa pari kiloa vyötärölle, kun ilolla kilpaa kinkkua ja laatikoita mätetään. Eli kuullostaa oikeastaan melko täydelliseltä... jos vain ihan pienen lahjan vielä saisin. Peace! Ja siksi tahdonkin nyt hieman avittaa teitä muita lahjahelvettienne kanssa, kun en sitä nyt itse pääse pahemmin kokemaan... Anyway, itselläni on kolme perussääntöä ylipäätänsä lahjoihin, ja ne ovat: 1. Anna kirja, 2. Tai anna jotain kestävää tai tarpeellista, 3. Ja jos mahdollista, niin osta lahja kirpparilta. Ja kaikkihan tietävät, että nuo kaikki kolmekin on mahdollista toteuttaa, jos vain onnetar lyö hyvät kirjat kirpparipöytään! Kuitenkin, tässä kolme pirun kovaa joululahjakirjavinkkiä, joilla onnistutte satavarmasti ilahduttamaan lähimmäisiänne pakollisen läsnäolonne lisäksi! Kolme takuuvarmaa ehdotusta, joiden hintojenkaan en antanut kohota liian korkealle!

Omalle sielunkumppanille suunnattu kirja (sopii myös sopivan ikäisille "lapsille"): 
 Tuomas Milonoff & Riku Rantala: Madventures, Maailmanselitys 
- Seikkailijan käsikirja kaikkeen (2014)
Tämä hemmetin upeasti kuvitettu seikkailijan käsikirja kaikkeen sopii sielunkumppanille lahjaksi paremmin kuin nyrkki silmään! Kirja on kaikille yleissivistys- ja nippelitietoaddikteille, joilla ei pipo liiemmin kiristä, juuri sopiva, sillä se kertoo hieman siitä ja hieman tuosta, mutta jokainen tärkeä aihe tulee kuitenkin käsiteltyä. Jo kannen psykedeelinen kuva lupaa, että tiedossa on diippi matka maailmaan, jonka nämä puolijumalat selittävät meille ymmärrettävästi, niin että tällainen tavallinenkin kaduntaablaaja ymmärtää kaiken. Suosittelen kirjaa todella, sillä se on nk. ikuisuus-kirja, jota voi lukea missä vain, milloin vain ja juuri sellaisina annoksina kuin omat toleranssit antavat myöten. Jos voisin antaa yhden kirjan kumppanilleni aina uudelleen ja uudelleen ja pitää hänet niin tyytyväisenä, se olisi ehdottomasti tämä! ...tai jos olisin itse saanut tämän kirjan joskus vanhemmiltani, olisin ollut iloisesti yllätetty ja ikuisesti kiitollinen... Ainakin seuraavaan Jouluun.
Tuomas Milonoff & Riku Rantala: Madventures, maailmanselitys - seikkailijan käsikirja kaikkeen (2014), Kustantanut: Wsoy, mutta kuuluu mahtavaan Johnny Kniga-sarjaan. 229 sivua. 15,40€ / adlibris.
Perheen nuoremmille (tai sitten ei) suunnattu kirja; 
[esihistoria ja varhaiset korkeakulttuurit]
Ankkojen maailmanhistoria on kuusiosainen sarja, jossa käydään Aku Ankkamaisen värikkäästi läpi kaikki maailman suuret (ja pienet) tapahtumat, ihan luolamiesajoilta avaruuteen asti. Olen aina ollut sitä mieltä, että Aku Ankat ovat hyvää ja opettavaista luettavaa lapsillekin ja tämä ankkojen maailmanhistoria kyllä todistaakin sen. Jos itselläni olisi kouluikäinen napero, keräisin kyllä hänelle pikkuhiljaa kaikki kuusi osaa, sillä sen lisäksi, että Aku Ankat ovat tiedetysti hauskoja ja tunnustetustikin hyvin suomennettuja, uskon että koululainen - tai kuka tahansa ihminen - voisi oppia paljon näitä lukemalla... 
Walt Disney: Ankkojen maailmanhistoria osa 1 [esihistoria ja varhaiset korkeakulttuurit] Kustantanut: Sanoma Media Finland, 304 sivua. 10,40€ / adlibris
Vanhemmille suunnattu kirja:
Markku Salo & Remu Aaltonen: Remu (2016)
Omat vanhempani ovat eläneet juuri sitä aikaa, kun Hurriganes oli kova sana ja tukan annettin kasvaa. No okei, ehkei oma isäni kapiaisena (ei kapinallisena;) kasvattanut liehulettiä, mutta muistan edelleenkin elävästi "syvällisen" keskustelumme tuopposen ääressä, kun taustalla alkoi Hurriganes soida ja isäni siinä pienessä sievässä sitten totesi, että "Hurriganes on Suomen ainoa oikea rockbändi!" Joten kun näin, että Remun elämänkerta on ilmestynyt, naantalin aurinko nousi kasvoilleni, sillä muistin samantien tuon ainoa oikea rockbändi-läpän. Vaikken sitä itse allekirjoitakaan, väittäisin silti, että tämä olisi juuri Se kirja, jonka ostaisin isälleni... jos siis ostaisimme lahjoja. Nyt saa isä ostaa kirjansa itse, kun noin tyhmiä sääntöjäkin keksivät meidän perheen joululle. Mutta en väitä, etteikö muidenkin vanhemmat ilahtuisi saadessaan lukea tämän legendaarisen rokkistaran elämästä, joka on vaikuttanut juuri heidän nuoruudessaan! 
Markku Salo & Remu Aaltonen: Remu (2016), Kustantanut: Wsoy, mutta kuuluu myös Johnny Kniga-perheeseen. 260 sivua. 21,90€ / adlibris

Vinkkinurkkaus! Käytä lahjapaperina sanomalehteä, esim. sunnuntain hesarissakin on koko aukeama sarjakuvia ja muutenkin lehdistä löytyy aina hyviä otsikoita ja hienoja kuvia, joita sitten sommittella paketoidessa. Lisäksi se fontti ja sanomalehtipaperin tuntu, aaaah! Täydellistä lahjapaperia! Ja jos ei hesari tms. tule jo valmiiksi kotiin, niin niitähän saa helposti mm. dyykattua lehtikeräyksestä tai mahdollisesti pyydettyä kirjaston tai kahviloiden tms. paikkojen vanhoista lehdistä. So be brave and ask! Ask and you get it.

 Minkälaisia/mitä kirjoja olette itse löytäneet pukinkonttiin? ...vai onko kontti vielä ihan auki?

-peace & love, and respect to you all-

perjantai 16. joulukuuta 2016

Miesten aakkoset [ E ]

Miesten aakkosissa on sama idea kuin Naisten aakkosissa, jonka toi Suomeen Tarukirjan Margit. Itse tykkäsin tästä sen verran, että tahdoin alkaa aakkostelemaan myös miehiä, ja nyt on vuorossa Ee-kirjain.
Ilmainen E-kirjain, sivuilta pinterest.fi
Miesten aakkosissa, etsitään miehiä, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella - ja nyt se kirjain on E. Ja kysymyksiä on kolme (tai ehkä neljä):

1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka mies joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (tai molemmat...): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustu paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.

1. Ed Greenwood, Aion lukea hänen Elminster nimisen fantasiasarjansa, jonka ensimmäisen osan Velhon synty olen jo lukenut ja siitä pidin, siksipä loputkin pääsivät lukulistalleni.
2. Tom Ellis, joka on aivan mahtava Luciferin roolissa saman nimisessä sarjassa Foxilta, eli Lucifer, joka on IMDb:ssäkin saanut hulppeat 8,3/10, joka on kyseisillä sivuilla todella hyvin. Jos nyt lyhyesti kertoisin sarjasta, niin sanoisin, että se on niin kuin lievästi yliluonnollinen CSI, jossa selviää, että paholainenkin on symppis. On aina hauska katsoa kyseistä sarjaa, jota suosittelen toki muillekin, joten aloitapas vaikka chekkaamalla sen traileri tästä! What do you desire most in the world?
3a) Bret Easton Ellis, American psyko on vieläkin lukematta.
3b) Elijah Wood, on se edelleen söpö hobitti!

...hmm, miksiköhän näistä mun miehistä on ainakin yhden oltava aina joku hyvännäköinen mies, jota yritän tyrkyttää muillekin..?? Heh.

Chekkaa myös keitä muita olen aakkostellut:

Naisten aakkoset: ( A ) ( B ) ( C ) ( D )

Miesten aakkoset: [ A ] [ B ] [ C ] [ D ]

-peace & love, and respect to you all-


Kuinka rullaa BFF-lukuhaaste 20.11-14.2.2017

Kunnianosoitukseksi ystävyydelle, aloitin BFF-lukuhaasteen. Haaste alkoi 20.11, ja kestää aina ystävänpäivään - 14.2.2017 - asti, johon asti on myös aikaa osallstua! Homma on sujunut näin...

Kaikki alkoi tästä, kun mietin, että... Ystävyys on suuri siunaus ja onni, mutta se ei ole itsestäänselvyys, eikä aina helppoa. Onneksi todellinen ystävyys kestää läpi pahimpienkin mysrkyjen. Joten rakkaudesta, kunniotuksesta, sekä kiitokseksi tosi ystävilleni haluan pitää tämän lukuhaasteen.

Yöpöydän kirjat-blogin Niina T. oli tehnyt tällaisen hienon ja juuri tähän lukuhaasteeseen sopivan kuvan. Niina onkin jo vanha konkari kirjabloggaamisen saralla, joten hänestä on hyvä ottaa mallia. Respect!

BFF-lukuhaastetta on siis takana pian ensimmäinen kuukausi ja melkein kaksi kuukautta on vielä sopivasti aikaa jäljellä lukea! Tämän kuukauden aikana olen itsekin ehtinyt lukea jo useita tähän haasteeseen sopivia kirjoja, sillä ystävyyshän on monien tarinoiden keskiössä, jopa paljon useimpien kuin olin aluksi ajatellutkaan... Mutta nyt olen vain positiivisesti yllättynyt! Sillä olen lukenut, jopa pari tähän sopivaa dystopiaa (M.R.Carey: Maailman lahjakkain tyttö & Johanna Sinisalo: Auringon ydin), joista toinen oli elämäni ensimmäinen kotimainen dystopia, sitten luin tietysti uusimman Harry Potterin - josta nyt yritän kovasti miettiä, että mitä siitä sanoisin, aaargh! - ja "vahingossa" jopa ensimmäiset Twilightit - jotka vieläkin hieman hävettävät myöntää, vaikka kirjoista pidinkin, mutta se ensimmäinen leffa oli edelleenkin niin höntti, peace! - niiden lisäksi olen ehtinyt lukea vielä muutaman muunkin tähän haasteeseen sopivan kirjan, joista nyt yritän kirjoitella, sekä katsoa muutaman jo valmiiksikin... Olen nimennyt kaikki, joista olen jo ehtinyt kirjoittaa; Ystävyys-tunnisteen alle, sieltä ne löytyvät helposti. Lisäksi olen päättänyt yrittää etsiä kolme jotain mahdollisimman kovaa kirjaa, jotka arpoa osallistujien ja lukijoiden kesken sitten, kun aika on kypsä, sillä olen hieman pirullisen jouluisella mielellä... heh!

Mutta olisi myös kiva kuulla miten muilla on tämä lukuhaaste sujunut, joten sana on vapaa! Mitä olette lukeneet, mitä olitte mieltä? Kertokaa nyt ihmeessä muillekin! 

Käy chekkaamassa haaste ja arvonta, ja osallistumassa TÄSTÄ!

Kiva, jos osallistuit! Muistetaan ystäviämme, pidetään hauskaa ja nautitaan haasteesta! Voit seurata lukuhaasteen edistymistä blogistani! 

BFF-lukuhaasteessa ovat mukana ainakin: Kirjasähkökäyrän Mai Laakso, Yöpöydän kirjat-blogin NiinaT, Lukutoukan kulttuuriblogin Krista, Tuhansia sivuja-blogin Marja-Liisa, Evarian kirjahylly-blogin Evaria, Suvi Vikholm, Jokken kirjanurkka-blogin Jokke, Karvakasan alta löytyi kirja-blogin Tiia&Tommi, Tuhansia sivuja-blogin Marja-Liisa, Kirjakaapin kummitus-blogin Jonna R, Ulla Salo, Heidi Ropponen, 

KiraNiia @ Arca Fabulorum - Tarina-arkku

-peace & love, and respect to you all-

torstai 15. joulukuuta 2016

Stephenie Meyer: Houkutus-kirja vs. Twilight-leffa

Olen muutaman kerran meinannut ja hieman yrittänytkin katsoa Stephenie Meyersin Houkutus (2005) nimisen kirjan pohjalta tehtyä Twilight-leffaa (2008), mutta ei siitä ole oikein koskaan tullut mitään, sillä elokuva on aina vaikuttanut hieman höntiltä... Kaikkihan tietävät kyseisen sarjan perusjuonesta ainakin sen, että jonkinlaisesta vampyyrihömpästä on siis kysymys. Ja vaikken itse mukamas ole ollutkaan yhtään kiinnostunut näistä (Twilighteista), olen kuitenkin vuosien varrella monesti kuullut, että ne kirjat kannattaisi silti lukea, ja olen sitä salaa miettinytkin, sillä vampyyreista olen kuitenkin aina pitänyt... No sitten jouduinkin "ansaan"! Sillä olin kaksi viikkoa fysiatrisessa kuntoutuksessa Helsingissä ja siellä sattuikin olemaan osa sarjasta jo valmiiksi hyllyssä, niin en enää voinutkaan vastustaa kiusausta ja päädyin hyvin skeptisenä aloittamaan sen ensimmäisen osan nimeltä Houkutus... Ja yhtäkkiä olinkin lukenut muutamissa päivissä ne kaikki kolme ensimmäistä Twilight-kirjaa.  

No, sitten ajattelin, että on pakko antaa sille elokuvallekin vielä uusi mahdollisuus. Joten, kun palasin kotiin, päätin hieman "kiusata" miestäni ja pistää hänetkin katsomaan ne leffat kanssani. Aluksi sainkin lieviä vastaväitteitä ja hyviä selityksiä sille miksi hänen ei tarvitsisi katsoa kyseisiä leffoja kanssani, mutta kiristys, uhkailu ja lahjonta ovat uskomattoman tehokkaita työkaluja ihmiseen kuin ihmiseen... Ja niinpä se ensimmäinen Twilight on nyt katsottu, yhdessä.
Okei, se leffa oli edelleenkin höntti! Höntti ja jotenkin ärsyttävällä tavalla liian hidastempoinen, vaikka myönnänkin kyllä jo, että kirjasta pidin. Vaikka aluksi aloitinkin näiden lukemisen ns. salaa, sillä voin myöntää, että hieman hävetti lukea Twilightia. Mutta mitä pidemmälle pääsin, sitä enemmän kirjasarjasta pidin, muistan monesti nauraneenikin ääneen lukiessani. Mutta ainakin tässä ensimmäisessä elokuvassa, ne kohdat, luonteenpiirteet ym. pienet yksityiskohdat, jotka kirjasta olivat tehneet ihan hyvän tai erityisen ja mm. saaneet minut juuri nauramaankin, puuttuivat nyt elokuvasta kokonaan tai eivät toimineetkaan niin hyvin, sillä eihän niitä pystytty selittämään leffassa yhtä hyvin kuin kirjassa. Eikä elokuvaan vain oltu muutenkaan saatu sitä hyvää fiilistä mikä kirjassa oli, jonka takia tykkäsin siitä. Eli kun kirja yllätti positiivisesti, niin leffa yllätti vieläkin negatiivisemmin nyt kuin olin paremmin kärryillä kirjan lukeneena. Ja tässä onkin mieheni kooste ensimmäisestä elokuvasta: "Tyttö tapasi vampyyrin uudessa koulussa ja ne alkoi hengailemaan. Sit ne meni pelaamaan pesäpalloa myrskyssä ja sinne tuli jotain pahisvampyyrejä ja sit ne hyvisvampyyrit joutu suojelemaan sitä tyttöä ja listimään ne pahikset ja siihen se sitten loppu." Eikä minulla ole leffaan sen kummempaa lisättävää, sillä niinhän se oikeastaan menikin.

Leffa ei ollut IMDb:ssäkään saanut kuin surkeat 5,2/10, joka ei tullut itselleni lainkaan yllätyksenä, kun taas kirja on saanut monesti ihan hyviäkin arvosteluja. Harmi, että elokuvasta oli tehty näin huono, tosin uskon, että seuraava osa on leffanakin jo huomattavasti parempi kuin tämä ensimmäinen, sen on nimittäin pakko olla! 

Arvosanaa on taas kerran vaikea antaa, ja leffalle en edelleenkään voi antaa kuin ihan korkeintaan 2-/5, tai ehkä mieluuminkin 1,5/5. Mutta kirja pääsi yllättämään ja sille voin ihan hyvin mielin antaa jopa 4-/5.

Tästä voit chekata leffan trailerin!

Kirja:
Stephenie Meyer: Houkutus (2005)
Kustantanut: WSOY
418 sivua
Mistä minulle: Kuntoutuskeskuksen "kirjastosta".

Leffa:
Twilight
Ohjannut: Catherine Hardwicke
Pääosat: Kristen Stewart (Bella) ja Robert Pattinson (Edward)
Kesto: 2h 2min.

-peace & love, and respect to you all-

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Paulo Coelho-kalenteri tulevalle vuodelle, 2017.

Kukapa meistä kirjallisuuden ystävistä ei rakastaisi Paulo Coelhon syvällisiä ja koskettavia tarinoita, joiden mukana tulee aina jokin elämää suurempi viisaus tai opetus. Kirjoja, joita kuka tahansa voi lukea, siis aivan kuka tahansa! Sillä tiedän montakin tapausta, jotka katukuvassa eivät välttämättä näyttäisi niin syvällisiltä ja/tai "viisailta" ihmisiltä (Peace!), jotka kuitenkin luottavat Coelhon oppeihin. Esimerkiksi itsekin löysin aikoinaan Coelhon niin, että istuin terassilla sidukan ja kirjan kanssa, kun siihen tuli sellainen ihan mukiin menevän näköinen, kuitenkin melkoisen tatskattu kundi, joka alkoi keskustelemaan kanssani kirjallisuudesta. Jokunen hetki siinä sitten turistiin ja toistemme lempikirjailijoita ja -kirjoja kyseltiin, kun hän heitti Paulo Coelhon nimen pöytään ja kertoi juuri lukeneensa Portobellon noidan. No koska olen aina - siis ihan absoluuttisen aina - kiinnostunut uusista kirjoista ja kirjailijoista, kirjoitin tietenkin Coelhon nimen ylös... Ja Portobellon noita oli myös ensimmäinen kirja Coelholta, jonka itse luin... Koukkuun jäin heti. 
Joten muutama vuosi sitten, kun törmäsin upeasti kuvitettuun Paulo Coelho-kalenteriin (2015) oli minunkin tietysti ostettava se itselleni, vaikka suhteellisen epärikkaana ihmisenä sanoisinkin hinnan olleen hieman suolainen. Kuitenkin, kaiken muun ihanuuden ja värikkyyden lisäksi se oli oikeasti ihan pirun hyvin toimiva kalenteri! Vaikka kyllähän se värikkyys siinä aluksi eniten kolahtikin, mutta kalenteria käyttämällä opin pian myös sen muun arvon. Joten ei ole mikään ihme, että kun viikko sitten rullasin "vahingossa" Suomalaiseen kirjakauppaan, jossa sitten törmäsin Coelhon ensi vuoden, 2017, kalenteriin, niin tietystihän minun oli pakko ostaa sekin. Sillä muistelen kuitenkin niin lämmöllä sitä ensimmäistä kalenteriani ja tämän vuoden Coelho-kalenteriahan minulla ei ollutkaan, joten olen iloinen, että ensi vuodeksi minulla on taas kunnollinen kalenteri. Sillä sitä tämä on, hinnasta riippumatta.
Ensi vuoden Coelho-kalenterin teemana on Ystävyys ja jokainen kuukausi onkin nimetty aina omalla lämpimällä adjektiivilla, kuten Empatia, Suvaitsevaisuus, Hellyys, Omanarvontunto, Ilo jne. Kalenterissa viikko on jaettu aina kahdelle aukeamalle ja sunnuntain alta löytyykin vielä lisää muistiinpano tilaa, ja kirjanmerkkinauha pitää hyvin kärryillä. Jokaiselta aukeamalta löytyy myös aina lainaus Coelhon kirjoista, joista monet käsittelevätkin tällä kertaa rakkautta... Mutta jotka mielestäni olivat ensimmäisessä Coelho-kalenterissani (2015) paljon parempia, mutta kyllä tulevallekin vuodelle löytyy ihan tykkejä lainauksia. Värikkyys ja jotenkin silkkisen sammettinen kansi olivat edelleen ne jotka tässä ensimmäiseksi kolahtivat ja tietysti tietynlainen nostalgia ja hyvät muistot siitä ensimmäisestä kalenteristani olivat ne todelliset syyt, joiden takia tämän ostinkin. 
Itse olen pitänyt siitä, jos kalenterista löytyy vielä mm. maailmankartta, ehkäpä joitain valuuttakurssejakin tai eri maiden tiettyjä pyhäpäiviä yms. nippelitietoa. Coelhon kalenterista näitä ei löydy, paitsi tietysti meidän pyhäpäivämme ja kuun kierto mikä sekin on tosin ihan mielenkiintoinen. Voi olla, että jos olisin tutkinut kalenteria ja sen lainauksia ym. hieman kauemmin kaupassa olisin saattanut valita jonkin toisen, ehkä halvemman, toisaalta en nyt olisi niin äärettömän paljon siinä säästänyt, joten ei tämä nyt ihan kadutakaan. Sillä kalenterin virkaa tämä tulee kyllä toimittamaan ihan yhtä hyvin kuin edeltäjänsäkin ja kokokin on juuri minulle sopiva, joten olen noin 75prosenttisesti tyytyväinen tähän. 

Paulo Coelho-kalenteri vuodelle 2017
Kuvittanut kolumbialainen taiteilija Catalina Estrada
Kustantanut Bazar 
Hinta Suomalaisessa kirjakaupassa 16,95€

Kuvat jäivät jotenkin sameiksi tällä kertaa, vaikka alunperin näyttivätkin ihan näppäriltä... No mutta näillä mennään, ihan kaikkeahan ei voi saada.

Chekkaa myös mm. seuraavat:

BFF-lukuhaaste 20.11.16-14.2.2017
Rakkauden Singulariteetti
Viikon 45 lainaus [prostituutio sodan aikaan]

-peace & love, and respect to you all-

Grumpy Cat: Yrmeä kirja [aktivoiva opas sinulle, joka haluat näyttää närkästyneeltä]

Mä olen aina tykännyt Grumpy Catista. Siinä on mun mielestä kissa, jolla on asenne kohdallaan. Lisäksi se on mielestäni hyvännäköinen.
Sen pituinen se.
Kuvat bongailin netistä Grumbyn sivuilta... Kirjasta löytyy toki samat suomeksi.
No okei, kyllä Grumpy ansaitsee vielä muutaman lauseen. Mutta ansaitsetteko te? ...Oho, kirjan opithan alkavat näköjään välittömästi vaikuttaa! Eli toimii, check! Tällaiselle toisinaan hieman ylipirteällekin ihmiselle, niin kuin minä, tällainen kirja voisi toisinaan tehdä ihan hyvääkin, ja mukana on vielä harjoitteitakin. Jes! I'm becoming grumpy! 

Tämä on tällainen kepeä ja hauska elämäntaito-opas, joka pitää osata ottaa juuri sopivan yrmeästi... tai sitten huumorilla. Kevyt kirjanen, jossa on mukana kaikki parhaat Grumpy Cat-kuvat, hieman Grumpyn elämänkaarta ja muuta pikku nippelitietoa hänestä. Lisäksi kirjasta löytyy pieniä hauskoja tehtäviä ja pelejä, sekä sitten vielä ihan arkipäivän ohjeistusta mm. siihen, että kuinka muodostetaan oikeaoppinen yrmeä ilme tai vastataan ärsyttäviin kysymyksiin eri kielillä. Niin kuin Grumpy sanookin yrmeässä johdannossaan: Todellinen yrmeys tulee nimittäin sisältä - se täytyy tuntea luissa ja ytimissä. Vaikka et olisikaan syntynyt yrmeänä kuten minä, voit kehittää yrmeän asenteen. Tämä kirja auttaa siinä.  

Joten varsinkin, kun lukee tätä näin joulun alla, tulee pakostikin hieman pirulliselle mielelle ja sanonkin, että jos on pokkaa, niin tämä kannattaa antaa lahjaksi appiukolle! ...jos ei, niin sitten iskälle. Joissain tapauksissa anoppi tai äitikin voidaan hyväksyä.

INFO-ISKU! Majesteettisen näköinen Grumpy Cat on syntynyt huhtikuussa vuonna 2012 ja sillä on veli nimeltä Pokey. Kotoisin Grumpy on Arizonasta ja se on ollut kuuluisa nettikissa jo lähemmäs neljä vuotta ja varmasti maailman rikkain kissa. Sillä jo muutama vuosi sitten Grumpy oli tahkonut rahaa reippaasti yli 50 miljoonaa, joten voin vain kuvitella, että kuinka rikas kissa on nykypäivänä. Huh! Grumpyn ilmeestä varmaan johtu se, että olin tähän asti harhaanjohdettu, sillä oikeastihan Grumpy onkin tyttökissa, jonka alunperäinen nimi on Tardar Souce. Lisäksi Wikipedia tietää kertoa, että kissan yrmeä ilme ja lyhyet jalat johtuvat geenimutaatiosta, josta yleisesti kärsivät Munchkin-kissat. Rotu on Suomessa harvinainen, sillä Suomen Kissaliitto Ry ei ole hyväksynyt sitä, eikä se siten voi osallistua sen alaisin näyttelyihin. 

Arvosanaa tällaiselle kirjalle on todella vaikea antaa, mutta pakkohan sitä nyt jotain olisi aina sanoa... Joten annetaan tälle 3-/5. Koska olen aina tykkännyt Grumpysta, niin tuntuisikin nyt petokselta vallan lytätä se, mutta silti on kyllä pakko todeta, että kirja on melko... turha. Mutta jos löytäisin tämän alennuksesta, saattaisin ihan idean takia ostaakin sen lahjaksi jollekin yllämainitsemistani henkilöistä, sillä se olisi hauskaa! I'm the little devil!

Grumpy Cat: Yrmeä kirja, aktivoiva opas sinulle, joka haluat näyttää närkästyneeltä (2013)
Alkuperäisteos: Grumpy Cat - A Grumpy Book by Grumpy Cat (2013)
Kustantamo: Karisto Oy
Noin 84 sivua.
Arvostelukappale

Chekkaa myös seuraavat:

BFF-lukuhaaste 20.11.16-14.2.2017
Viikon 36 vitsi [sikaläppä]
Viikon 45 lainaus [prostituutio sodan aikaan]

-peace & love, and (un)respect to you all-

maanantai 12. joulukuuta 2016

Ihana tulla kotiin! ...Validiasta.

Olin kaksi viikkoa Helsingissä, Validiassa, fysiatrisessa kuntoutuksessa, ja nyt olen taas palannut takaisin maisemiin! ...aaah, että olikin kiva tulla kotiin! Vaikka, kyllähän kuntouksessakin oli kivaa tai ennemminkin rankkaa, mutta hemmetin palkitsevaa! ja pirun maukkaat ruuat! ...Toiset tuntevat Validian ehkä Synapsiana ja jotkut taas saattavat muistaa sen jopa Käpylän kuntoutuskeskuksena, mutta anyway sama mesta on kyseessä! 
Graffitin on tehnyt eräs kiitollinen kuntoutuja, joka pitää mielenkiintoista blogia nimeltä Hendenvaara. Tästä pääset lukemaan hänen tarinansa, joka johti kyseisen graffitin syntyyn...

Itsellänihän on siis osittainen selkäydinvamma, jonka takia rullaankin pääosin ulkona pyörätuolin kanssa, kun taas sisällä kävelen seiniä pitkin. Thank God! Anyway, neljä vuotta tulee täyteen tämän kuun 16 pv. ja voin sanoa, että kohtalolla on kyllä huumorintajua, sillä samana päivänä on myös isäni syntymäpäivät. Lisäksi pystyin aikanaan taiteilijasieluna toteamaan, sillä tämän kuun lopussa vietän myös omia synttäreitäni, että: täytin 27, ei lähtenyt henki, lähti jalat... Peace! No mutta nyt olen taas kotona, ja uusin, sekä todella hyvin ohjein palaan arkeen. Kiitokset kuuluukin koko Validian porukalle, niin henkilökunnalle kuin toisille kuntoutujillekin! Mm. vammasenpyöritystä en unohda koskaan! Se oli nk. "terapiakopissa" (tupakkakoppi) keksimämme totuus vai tehtävä leikki, jossa pyöritetään yhtä pyörätuolissa ja mihin se sitten pysähtyykään niin... You know! Itse silloin nimesinkin leikin sitten vammasenpyöritykseksi. Rankkaa ja raakaa, mutta niinhän se elämä välillä on... varsinkin, kun on vammautunut.

No, mutta pirteämpiin aiheisiin... Sillä nythän on aika aloittaa myös kunnon lukuputki, nimittäin kirjoja on odottamassa aika reippaasti, ainakin muutama kymmen! Aaaah, I <love3 books! Sieltä löytyy mm. aivan pirun mielenkiintoinen, jota sanat eivät tässä riitä edes kuvaamaan, eli Madventuresin Maailmanselitys, seikkailijan käsikirja kaikkeen (Tämä tulee olemaan todellista nannaa aivoille!), uusin Harry Potter, HP ja kirottu lapsi (HP-fanina aivan tärisen innosta!), hauska Grumpy Cat Yrmeä elämänopas (olen aina tykkännyt Grumpysta), kiinnostava Kazuo Ishiguro Haudattu jättiläinen (joka löytyy mm. TBRsadastanikin), ja jopa Remun elämänkerta (Remusta tulee aina mieleen isäni sanonta kerran tuopposen ääressä pienessä sievässä, eli: Hurriganes on Suomen ainoa oikea rockbändi! ...itse en välttämättä väitettä allekirjoita, mutta siitä onkin sitten hyvä lähteä liikkeelle), unohtamattakaan lukuisia dekkareita, joista siirtyä lukemaan vaikkapa ritariajan romantiikkaa Kristiina Vuorelta tai toisenlaista dekkaria, nimittäin Sokalin Ankardo sarjakuvaa... Kyllä näillä nyt hetken pärjää! ...vai pärjääkö?

Chekkaa myös seuraavat:

BFF-lukuhaaste 20.11.16-14.2.2017 
# Naisten aakkoset ( A )
# Miesten aakkoset [ A ]

-peace & love, and respect to you all-

torstai 1. joulukuuta 2016

Naisten aakkoset ( D )

Aakkostelu rullaa hyvin, ja nyt mennäänkin, jo naisten Deessä. Mielessä on muutama nimi jo valmiiksi, sekä onneksi vanhat ystäväni Google ja Wikipedia auttavat minua löytämään loputkin, muistamaan vanhat tutut ja löytämään uusia ihastuksia! Edelleen kiitokset Tarukirjan Margitille, joka toi aakkostelun Suomeenkin!
Ihana Dee, ilmaisten kuvien sivulta, pinterest.com
Naisten aakkosissa, etsitään naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella - nyt vuorossa olisi sitten D. Ja kysymyksiä on kolme (tai no ehkä kuitekin neljä...)

1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (tai molemmat...): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.

1. Diana Gabaldon, Matkantekijä-sarjan kirjoittaja. Kyseinen sarja sijoittuu (pääosin) 1700-luvun Skotlantiin. Tästä on tehty Outlander [IMDb:ssä 8,5/10] niminen telkkarisarjakin, josta on tullut jo kaksi kautta. Tottakai olen katsonut myös sen, sillä pidän suuresti historiasta, ja varsinkin tällaisesta hieman myyttisestä, ja niitähän skoteissa riittää, myyttejä.
2. Karin Dreijer Anderson, siis aivan mielettömän upean ruotsalaisen "intiaani-sadetanssibändin", Fever Rayn vokalisti. Saatatte tuntea hänet esimerkiksi Vikings-sarjan alkumusiikista, toiset taas muistavat hänet The Knife nimisestä bändistä, mutta itse olen pääsääntöisesti, mutta täysin sydämin Fever Ray-fani. Kyseinen bändi löytyy ihan TOPkolmosestani, eikä varmastikaan kolmannelta sijalta. Kannattaa käydä kuuntelemassa tästä, ja sen jälkeen, koska et voi enää lopettaa mene kuuntelemaan koko levy tästä! Aaaah! Se on niiiiin mahtava levy!
3a) Patricia D. Cornwell, hänen dekkareitaan tuli nuorempana luettua paljonkin, mutta nyt ne ovat hieman jääneet, ja vaativat siis uudelleen tutustumista.
3b) Haluaisin vastata tähänkin Karinin Fever Raystä, sillä niiiiiin mahtavasta bändistä on kyse! Mutta koska yritän löytää aina uuden naisen kuhunkin kysymykseen, lähden netin ihmeelliseen maailmaan surffaamaan uusia tuttavuuksia... Ja sieltä löytyikin, Girlsin Lena Dunham, joka on kyllä pirun kova mimmi, sillä on pokkaa mihin vain!

Chekkaa myös keitä muita olen aakkostellut:

Naisten aakkoset: ( A ) ( B ) ( C ) ( D )

Miesten aakkoset: [ A ] [ B ] [ C ] [ D ] [ E ]

Entä keitä itse pistäisit Deehen tai muihin aakkosiin? Sillä tämä on hauskaa, että ihan sopivan haastavaa hommaa... Suosittelen! 

-peace & love, and respect to you all-