Arca Fabulorum - Tarina-arkku

Tervetuloa seikkailulle blogiini! Täällä skaala on niin laaja, että löytyy asiaa ihan kaikkialta! Aina esim. kirjoja rakastanut olen, sillä ne avavaat niin monet ovet! Oi tapoja, oi kulttuuria ja historiaa, joita kirjallisuudesta ja hyvistä leffoista tai sarjoista saa! ... Arca Fabulorum - Tarina-arkku, täynnä tarinoita ja pursullaan ideoita.
-peace & love, and respect to you all-

tiistai 29. elokuuta 2017

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat-kirja vs. Confessions of a shopaholic

On taas se aika elämästä, kun on pakko lukea jotain kevyttä naistenhömppää ja heittää aivot narikkaan. Joten kun bongasin kirpparilta viidelläkymmenellä sentillä tämän aikoinaan paljonkin kohutun Sophie Kinsellan Himoshoppaajan salaiset unelmat, niin päätin vihdoinkin lukea, että mistä on kysymys. Toki, kirjan perusidea oli tuttu, mutta entä loput? Voin sanoa, että tämä olikin ihan yllättävän hauskaa luettavaa ja aika kului rivakasti siihen uppoutuneena. Eli sellaista perua chik-littiä. No sitten päätin, että katsonpa nyt sen vuonna 2009 tästä brittiläisesta kirjasta tehdyn amerikkalaisen elokuvan, Confessions of a Shopalcoholic, ja silloin vasta hämmennyinkin... Kirja ja leffa olivat nimittäin niin erilaiset etten muista koskaan näin isoihin eroihin törmänneenikään. Siinä olisi ihan hyvin voinut olla jokin aivan toinen kirja kyseessä! Ja tosissaan ihmettelen vielä sitä, että se elokuvakin oli sellaiseksi "aivot narikkaan-hömppäkomediaksi" ihan yllättävän katsottava. Ei nyt ehkä mitään oscariainesta, mutta kuitenkin ihan sellainen "kerran katsoo ohimennen, kun se nyt tulee"-tyyppinen elokuva... varsinkin naisille.
"Becky Blomwood elää shopatakeesn ja shoppaa elääkseen. Niinpä nainen, joka museioissakin tekee ostoksia, huomaa pian olevansa korvia myöten veloissa. Postiluukusta sataa karhukirjeitä ja luottokorttiyhtiö on takajaloillaan. Jotain on tehtävä.
Becky yrittää säästää, mutta hyvät päätökset sortuvat Lontoon putiikkien houkutuksiin. Lisätulojen hankkiminen johtaa noloihin tilanteisiin: liikeapulaisen kun ei ole tarkoitus piilotella vaatteita ostajilta eikä työnhakijan valehdella puhuvansa sujuvasti suomen kieltä.
Mutta Becky ei lannistu. Ehkä lottovoitto osuu kohdalle - ja onhan Englannin 32. rikkain mieskin vielä vapaalla jalalla.
Mitä eroa kirjalla ja leffalla sitten oli? Olisi oikeastaan helpompi sanoa, että mitä yhteistä niillä olisi ollut. Eikä niillä muuta yhteistä oikeastaan ollutkaan kuin holtiton shoppailu, isot laskut ja perintätoimistot. Niin ja ihmisten nimet, ne sentään olivatkin samat, vaikka ihmiset muuten olivatkin aivan erilaisia, mitä nyt ehkä pääosahahmo Rebekca, joka oli melko samantyylinen kirjassakin. Tällä kertaa muutoksia oli niin paljon, että elokuvan koko juoni shoppailuaddiktion taustalla muuttui aivan täysin. Joten jos pitäisi arvioida sitä kuinka hyvin elokuva onnistui kyseisestä kirjasta, niin en voisi antaa sille edes ykköstä. Yleensä suuret muutokset, ja varsinkin juonikuvioiden todelliset rääkkäykset, harmittavat minua ja paljon, mutta nyt niillä ei ollut oikeastaan väliä. Tämähän oli kuitenkin vain sellaista kerran katsoo-hömppää, jolla ei ollut ihmeempää vaikutusta minuun. Jos taas joistakin lempikirjoistani tehtäisiin tai oltaisiin tehty näin suuresti muutettu leffa, olisin ollut aivan kauhuissani! Niiden toivoisin onnistuvan täydellisesti... tai ainakin melkein. Tällä ei ollut väliä. Nyt sainkin tavallaan kaksi erilaista hömppäkokemusta yhden hinnalla. Lisäksi sain nauraa niille muutoksille, jotka olivat ironisesti ajateltuna todella hauskoja! Kuten esim. kun elokuvassa, Suze ja Tarkie menivät naimisiin, niin taas kirjassahan he olivat kyllä serkuksia, ja ainakin minun mielestäni hyvin siveitä ja viattomia. LOL!    
Kuvat leffasta Confessions of a Shopaholic.
Anyway, jos tykkäät lukea toisinaan naistenhömppää ja tämä kirja osuu tiellesi halvalla, niin antaa palaa! Itse ainakin nautin lukemisesta suurin piirtein samaa luokkaa mitä nyt yleenäkin tällaisia kirjoja luettaessa. Eli aivot todellakin olivat narikassa! Samaa sanoisin myös elokuvasta, kyllä senkin katsoo... ainakin kerran, luultavasti. Saman tyylistä naistenhömppää kuin tuon kategorian leffat yleensäkin. Kummassakin oli monia hauskoja ja osuvia kohtia, sekä vinkeitä näkökulmia. Lisäksi ne molemmat olivat myös omalla tavallaan melko opettavaisia, ainakin kaikille himoshoppaajille... Sillä oikeasti monet naiset kärsivät salaa samoista ongelmista kuin kirjan päähenkilö ja siihen olisi hyvä löytää jonkinlaista apua, tukea ja vastauksia. Zemppiä tytöt!

Arvosana sekä kirjalle, että elokuvalle on tällä kertaa suht helppo antaa... ja pistetäänkin kirjalle 3,5 ja leffalle 3- (tai 2,5 - 3-).

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat (2000)
335 sivua.
Kustantaja: WSOY

Leffa:
Confessions of a Shopalcoholic (2009)
Näyttelijät: Isla Fisher, Krysten Ritter, joka on muuten pirun kova mimmi!, Hugh Dancy
1h 44min

-peace & love, and respect to you all-

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Matti Paloheimo: Valkoinen Mandela [YLE 101-kirjaa]

Rauhaa ja rakkautta, hyvä Suomi!
Matti Paloheimon Valkoinen Mandela on monista hyvistä syistä valittu mukaan YLEn 101 kirjaa-listaan. Vaikka kirjan kansi onkin niin pirun tylsä ettei se mitenkään houkuttele tarinaa lukemaan, on sen sisältö kuitenkin tarpeeksi menevää, sekä sen verran näppärästi kirjoitettu, että hitaampikin lukija vetäisee sen muutamassa päivässä. Ja vauhtiin päästyään, tekee sen mielellään. Vaikka en välttämättä pistäisikään tätä mihinkään klassikkojen tai huippu kirjojen listalle, on kirjan aihe, eli pakolaiset, sitten sitäkin tärkeämpi aihe. Sekä juuri nyt Suomessa varmasti ihan yhtä ajankohtainen kuin reilut 20 vuotta sitten, kirjan julkaisun aikaan. Joten, niin kuin sanoin, kirja on mielestäni valittu mukaan tähän listaan erittäin hyvistä ja painavista syistä. Siksi onkin todella huippua, että se on myös mahdollista päästä lukemaan YLEn sivuilta ilmaisiksi, ja tulee tavoittamaan sitä kautta vielä enemmän ihmisiä. On mahdollisuus, että se edesauttaisi asiaa, jotta me suomalaisetkin voisimme vihdoinkin vapautua rasismin ikeen alta. Kirja ei onneksi kuitenkaan liikaa tuputa asiaansa pakolaisten puolesta, tai vastaan, ja onkin siksi oivallista luettavaa aivan kaikille tämän päivän suomalaisille. Sillä miettimään asioita se kyllä saa. Ja monelta kantilta. Eli niin kuin takakannessakin sanotaan; “Rohkea romaani tämän ajan maailmasta, jonka sotien seurauksista on pakolaiskeskuksen johtaja Juhani Santala saanut osan kantaakseen.”


“Juhani Santala tulee pakolaiskeskuksen johtajaksi Koskentakaan. Edessä on arvaamaton aika. Santala on kaiken lisäksi kirkosta eronnut pappi ja vaimostaan eronnut mies. Keski-iän lakipisteessä Santalaa odottavat kovat haasteet, jotka asettavat hänet vastakkain sekä pikkumaisten virkamiesten että oman itsensä kanssa.
Myös omassa elämässään Santalan on annettava vastauksia kysymyksiin, joita hän vasta nyt on oppinut itselleen tekemään. Onko hänessä miestä paimentamaan näitä Suomen sydänmaille syrjäytyneitä pakolaisia, joita ympäristö ei halua ottaa vastaan - vain siksi, että he ovat toista rotua? Mikä on oikein?
Entä miksi uskonnonopettaja Anu Helskeen hymy kutsuu ja kuitenkin samalla piilottelee jotain arkaa salaisuutta? Vaaleat hiukset peittävät vetoavasti niskan hentoa kaarta, ja kahden lapsen isä Juhani Santala miettii, onko hänellä oikeutta silittää noita hiuksia ja avata hymy arvoitusta - tai vieläkin enemmän…
Kun Santala iltaisin istuu asunnossa. jota hänen on nyt sanottava kodikseen, päiväkirjan lehdelle syntyy vereslihaista, tuimaa tilitystä. Kuka näyttäisi hänelle, Epäilijälle, hyvän mahdollisuudet? Ja onko hyvällä elintilaa?”
(Takakansi)


Takakansi kertoo mielestäni ihan riittävästi kirjan juonesta, enkä nyt aiokaan siihen sen yksityiskohtaisemmin mennäkään. Kerron mielummin kirjan aiheuttamista fiiliksistä itsessäni, sekä Santalan painimisesta omassa elämässään, sekä kahden täysin erilaisen kulttuurin välillä. Sillä kun Santala saapuu pieneen Koskentaan vastaanottokeskukseen, on hän vielä hieman pihalla elämänsä suunnasta, niin kuin hän sanookin olevansa entinen pappi, entinen aviomies ja entinen isä. Nimittäin suhde lapsiinkin on hankaloitunut huomattavasti vuosien varrella ja varsinkin eron jälkeen. Erityisesti keski-ikäisen miehen voi olla melko vaikeaa hakea yhteyttä jo aikuisuuden kynnyksellä oleviin lapsiinsa, joista hän on vieraantunut vuosien varrella, vietettyään muutamat edelliset vuodet ulkomailla pakolaisityössä. Hän miettiikin välillä, että oli paljon helpompi toimia siellä katastrofin keskellä kuin nyt täällä Suomessa, jossa hänelle tulee yllättäviä vastoinkäymisiä, niin naisiin, Jumalaan, kuin Koskentaan kyläläisiin ja virkavaltaankin liittyviä.

Nimittäin pienessä ja ennakkoluuloisessa kylässä rasismi rehottaa, ja kokemuksesta voin kertoa, että ihmisen joka ei ole rasistinen, on toisinaan hyvinkin vaikea ymmärtää sitä. Mutta kirja teki senkin, avasi minulle ovia näkemään hieman enemmän kumpaankin suuntaan. Tapahtumat kirjassa ovat varmasti aivan todellisia, nimittäin Koskentaan pakolaiskeskuksen ikkunoita rikottiin useasti, asukkaita haukuttiin ja kivitettiin kauppareissuilla ja lopulta yksi mies pahoinpideltiin hengiltä. Eivätkä kylän ihmiset tai virkavalta tulleet oikeastaan vastaan tuossa pikku-kylässä. Mutta miksi eivät? Se olikin jännä, mutta hyvin todellisen tuntuinen tarina liittyen pienen kylän elämään ja ihmisten välisiin suhteisiin. Entä sitten tuo rasistinen käyttäytyminen? Onko se vain nuoruuden hölmöilyä ennakkoluulojen takia, kun ei olla aiemmin nähty mustaa miestä? Kirja kertoi hyvin hieman molempien puolien näkökulmaa asioihin. Lisäksi oli mielenkiintoista lukea entisen papin painiskelusta itsensä kanssa. Kuitenkaan niin, että kirja olisi muuttunut liian uskonnolliseksi mietinnäksi. Vaan häntä vaivasi aivan arkiset asiat, niin naisista uskontoon. Lopulta asiat kuitenkin selvenevät, mutta mihin suuntaan, se olikin osittain jopa järkyttävää. Respectit tälle kirjalle! Tragediselle draamalle.

Siksi haluankin jakaa tästä kirjasta muutaman tekstinäytteen, jotka kertovat tarpeeksi, niin että ymmärtää miksi tämä kirja kannattaa lukea. Ensimmäiseksi kerrontaa pakolaisten saapumisesta Suomeen. Meidän on hyvä muistaa, että miksi tälläistä tapahtuu, sekä ymmärtää miksi meidän velvollisuutemme on auttaa. Niin kuin meitäkin on autettu ja varmasti tultaisiin auttamaan: "Koko iltapäivä kului uuden bosnialaisperheen sijoittelussa, Perhe oli YK-viranomaisten avulla haalittu kokoon eri pakolaisleireiltä, ja monien vaiheiden jälkeen kaikki olivat päätyneet Suomeen. Kukaan ei puhunut englantia muutamaa sanaa enempää, eikä mitään muutakaan länsimaalaista kieltä. Huitomalla ja nyökyttelemällä asiat saatiin, jotenkin selvitetyksi, [...] Santala katseli perheen äitiä, joka ilmeettömästi ja konemaisesti liikkui kantaen nyttyjä aina sinne minne osoitettiin, pari pienintä lasta perässään. Hän ei katsonut ketään silmiin, nyökytteli vain lakkaamatta, puhuttiin sitten mitä kieltä tahansa. [... ] Hän ei näyttänyt välittävän mistään. Lievästi ontuva isä ei ollut sen pirteämpi, mutta hänen silmänsä sentään liikkuivat ja hän yritti vastata kysymyksiin. [...] Mitä lienee tällekin perheelle viime kuukausina tapahtunut? Santala pohdiskeli. Äiti ehkä raiskattu kerran toisensa jälkeen, isää kidutettu, lapset vaeltaneet talosta toiseen apua etsien. Ehkä kaikki vielä selviäisi, kunhan ehtii tutkia. Ja kunhan joku suostuisi häpeältään ja syvältä tuskaltaan kertomaan."
(sivut 61 - 62)

Sekä tämä toinen kohta, jossa Santala purkaa tunteitaan päiväkirjaan, niin kuin meistä jokainen joskus... "Epäonnistunut. tuho. Munasin vielä itseni. [...] Kaikki on päin helvettiä ja minä väärässä paikassa. Miksi oikein tulin tänne? Mitä tai ketä luulin hyödyttäväni? Auttamaan muka. Ketä olen auttanut? Mohammedin olen auttanut hautaan. Sen todella olen tehnyt, ja kyllä siinä Suomen byrokratiassa paljon sai tehdäkin, että muslimin sai hautaan. [...] Mutta oikeus, sitä ei löydy mistään. Laki löytyy, se löytyy joka paikkaan, niin kuin sopiva raamatunkohta, mutta oikeutta ei löydy. Eikä löydy etsivälle rakkauttakaan, tai naista ainakaan. Sekin tulee taas mieleen. Kaikesta se tulee mieleen. Väsynyt minä olen tällaiseen leikkimiseen. Minä olen jo vanha mies, kapakastako pitää lähteä naista etsiskelemään, tai peräti bordellista. Miksi en voisi elää näin, munkkina, hyvinhän se on mennyt jo kuukausikaupalla. Tietysti minä olen lapsellinen ja epäkypsä, ihan niin kuin Tarja aina väitti. [...] Mutta kun en jaksa. [...] Mitään en nyt tekisi mielummin kuin häipyisin. Ottaisin nyyttini, hyppäisin autoon ja lasettaisin suoraan satamaan ja laivalla etelään ja siitä eteenpäin niin kauas kuin auto kestää. [...] Kaikki tekisin onnelliseksi, jos lähtisin, miksi siis vielä maleksin täällä? Mikä ihmisen todella saa tekemään, mitä hän tekee? Ja olemaan tekemättä? Omatuntoko? Tai sen puute? Saatana? Jumala?
(Sivut 156 - 157)

Mielestäni tämä on niitä kirjoja, joita jokaisen olisi hyvä lukea elämänstä aikana ihan jo yleissivityksenkin vuoksi, mutta myös siksi, että oppisi paremmin ymmärtämään maailmaa. Näiden syiden takia annankin tälle, koko kirjan tarinalle, mitäänsanomattomasta kannestaan huolimatta 4-/5.

Matti Paloheimo: Valkoinen Mandela (1994) 
Kustantanut: WSOY,
213 sivua.
Lue hyvä Suomi, lue!
-peace & love, and respect to you all-

Naisten aakkoset ( E )

Ei ole tullut hetkeen julkaistua mitään, kun tilanne on ollut mikä on... Mutta mieheni haluaisi kuitenkin, että jatkaisin kirjoittamista, joten vihdoinkin päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja miettiä, että keitäköhän löytäisin naisten Eehen, sillä nämähän ovat kuitenkin suht helppoja... Silti mieli on tyhjä, mutta onneksi vanhat ystäväni Google ja Wikipedia auttavat minua löytämään vanhat tutut ja löytämään uusia ihastuksia! Edelleenkin kiitokset siis Tarukirjan Margitille, joka toi tämän aakkostelun Suomeenkin!
Ihana kukkais-Ee, ilmaisten kuvien sivulta, pinterest.fi
Naisten aakkosissa, etsitään naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella - nyt vuorossa olisi sitten E. Ja kysymyksiä on kolme (tai no ehkä kuitekin neljä...)

1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (tai molemmat...): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustu paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.

1. Enid Blyton, en tiedä teistä, mutta itse olen aikanaan ollut kova Viisikot-fani ja pärähtäisin varmasti uudelleen niihin, jos nyt lukisin kirjat... heh!
2. Emma Watson, eli Hermione Granger Harry Potterista!
3a) Kerstin Ekman, haluaisin lukea hänen Sudentalja-trilogiansa, mutta muutenkin hän vaikuttaa kirjoittaneen mielenkiintoisia dekkareita. Mutta Sudentalja löytyy myös TBRsadastanikin
3b) Eva Green, aivan mahtava esimerkiksi Penny Dredfulissa (iMDB:ssä 8.2/10), jossa hän hän näytteli Vanessa Ivesin roolissa. Sekä myös niin monista muista hyvistä sarjoista ja leffoista erittäin suuret respectit hänelle! Eva on ihanan omalla tavallaan erittäin kaunis, mysteerinen ja vahva nainen. 

Chekkaa myös keitä muita olen aakkostellut:


Naisten aakkoset: ( A ) ( B ) ( C ) ( D )

Miesten aakkoset: [ A ] [ B ] [ C ] [ D ] [ E ] [ F ] joka onkin vielä erikois aakkonen.

-peace & love, and respect to you all-

torstai 16. helmikuuta 2017

BFF-lukuhaasteeseen osallistuminen viim. 18.2.2017

Oman elämäntilanteeni vuoksi, kun en ole muistanut tästä teitä aiemmin muistuttaa, niin ajattelin, että reilua olisi, että on aikaa palauttaa kooste omista lukemisista BFF-lukuhaasteeseen, niin että ne olisivat perillä minulla viimeistään 18.2 päivän aikana. Koosteen voit laittaa sähköpostilla osoitteeseen: kiraniia85@gmail.com tai linkkinä omaan blogiisi tai muualle nettiin mistä sitä on mahdollista päästä tutkailemaan.
19 pv, sitten tutkailen koosteita, tuloksia ja muita, joista ilmoittelen sitten ensi viikon aikana! Kiitos paljon kaikille osallistujille. Toivottavasti matkanne kera erilaisten ystävien oli mielenkiintoinen! Palataan viimeistään taas ensi vuoden BFF-lukuhaasteeseen aikaan!

-peace & love, and respect to you all-

Toive Siriukselle [improvisoitu runolaulu omistettu miehelleni]

Babylle syntymäpäivälahjaksi improvisoitu pieni runolaulu 16.2.2017

Toive Siriukselle

"Voi, jos voisin sua koskettaa,
tai sinun silityksesi tuntea taas,
niin antaisin siitä ihan mitä vaan.
Mut ei, se ei vaan mee enää niin.
Ei vaan mee enää niin. (x 2)
Sä et enää koskaan palaa minun luokseni,
vaikka kuinka rukoilen sun vuoksesi.
Niin ei, se ei vaan mee niin.
Ei, se ei vaan mee enää niin.
Ei mee enää niin. (x 3 / fiiliksen mukaan)

Voi, jos voisin sun kanssas nauraa,
tai vaikka oltais yhdessä ihan hiljaa,
niin tekisin sen vuoksi ihan mitä vaan.
Mut ei, se ei vaan mee enää niin.
Ei vaan mee enää niin. (x 2)
Mä en vielä pääse sinun luokesi,
vaikka tekisin mitä vaan sun vuoksesi.
Niin ei, se ei vaan mee niin.
Ei, se ei vaan mee enää niin.
Ei mee enää niin. (x 3 / fiiliksen mukaan)

Voi, jos voisin sua suudella, 
sinun äänesi hiljaa kuulla taas,
mut tuo ikuisuuden meri meidät erottaa.
Mut niin, se vaan menee nyt niin.
Se vaan menee nyt niin. (x 2)
Ennen kuin voin tulla sinun luoksesi,
minun pitää elää oma osani
ja yrittää tehdä täällä parhaani.
Niin, niin se vaan menee nyt niin.
Niin se vaan menee nyt niin.(x 3)
TobyWang & KiraNiia 20.10.2009 - 12.1.2017
Rest In Peace, my love! TobyWang 16.2.1981 - 12.1.2017
Tällä runolaululla on hieman erikoinen tausta. Tausta, joka hämmästytti itseänikin. Menin nimittäin eilen yksille yhteen mukavaan kuppilaan, jossa välillä saatan pyörähtää, sillä siellä törmää aina tuttuihin laidasta laitaan. Tällä kertaa siellä olikin sitten muutama hyvä muusikkoystäväni, jotka olivat saaneet luvan jammailla siellä. Meininki oli aika hyvä, kun kitara kiersi ringissä [ei tosin minulle, onneksi] ja joku toinen soitti "helistimiä", sekä välillä joku saattoi laulaa. No minä sitten pyysin ystävääni soittamaan yhden hänen sävellyksensä, joka on mielestäni aina ollut vaikuttava. Tähän biisiin ei ole sanoja, mutta se kertoo eron tuskasta, lopun alun tuskasta ja kaikesta siitä mitä siinä välillä on. You know! Toinen kaveri sitten sanoi minulle, että laula sinä. No en voi sanoa olevani mikään huippulaulaja, mutta okei, matalalta osaan toisinaan laulaa ihan okei, joten aloittelin hiljaa... mutta pääsin koko ajan vain paremmin vauhtiin ja lopulta siinä tuli joku viiden minuutin improvisoitu biisi vedettyä! Whaat?!  Elämäni ensimmäistä kertaa tein mitään tuollaista ja heti sen jälkeen ensireaktio olikin, että Mitä ihmettä mä just tein? Olinko se ihan oikeasti minä? Oho! En voi kiistää, ettenkö olisi ollut hieman imarreltu, vaikkakin hämilläni, kun ihmiset tulivat kättelemään ja kehumaan jälkeen päin. Ystävällänikin tuli tippa linssiin sanoistani... no niin tuli kyllä itsellänikin. 

Hetki vei mukanaan ja tuo improvisoitu biisi oli melko pitkä, mutta siitä jäi joitakin kohtia soimaan päässäni ja pyörittelin niistä nyt tällaisen runolaulun miehelleni, jolla olisi ollut 36vee syntymäpäivät tänään. Hän oli meistä se musiikintekijä, joten minusta on hienoa, että vaikkemme voikaan enää yhdessä juhlia hänen synttäreitään, voin silti omistaa hänelle jotain. Antaa hänelle lahjan, sellaisen mistä hän olisi pitänyt. On myös pakko myöntää, että tuo oli kyllä yksi elämäni vinkeimmistä kokemuksista, ja hän olisi ollut minusta ylpeä, jos olisi saanut olla paikalla.

Hanista/hanille kirjoitin aikasemmin myös pari muuta juttua:
Miesten aakkoset [ F ] lisäsin omiin miesten aakkosiini vielä yhden kohdan ja kerron myös yhden mieheni lemppareista, sillä se on vähintä mitä voin blogissani tehdä kiitokseksi hänelle.

-peace & love, and respect to you all-

maanantai 6. helmikuuta 2017

Kiera Cass: Eliitti

Eliitti on toinen osa Kiera Cassin The Selection-sarjaa (Valinta), jonka ensimmäisen osan luin viime kesänä, kun bongasin sen upeasti kimaltelevan kannen marketin kirjahyllystä, enkä voinutkaan vastustaa kiusausta. Sillä kyllähän se näköjään vain on niin, että lähes kaikki naiset pitävät kimaltelevista asioista, ja niinkin maanläheinen ihminen kuin itse olen, voin näköjään laskea itseni silti mukaan tähän ryhmään. I'm a lady! Tämähän on sellainen romanttinen Unelmien poikamies-tyyppinen kirjasarja ja kovin usein ei tule edes luettua tämän tyyppistä kirjallisuutta, sillä kyseessähän on sellaista kevyehköä dystopiahömppää, eli dystopian ja naistenhömpän sekoitusta, josta paras lyhenne mielestäni on dystopiahömppä. Toisaalta tämä on ihan yllättävän näppärä seikoitus ja kuka sanoi ettei naistenhömppä voisi myös olla dystopiaa tai toisinpäin? No one! Joten on pakko myöntää, että olen jäänyt hieman koukkuun ja odotan jo melkoisella mielenkiinnolla viime kuussa suomeksi ilmestynyttä kolmatta osaa nimeltä Ainoa. Pikkuhiljaa alan myös ymmärtämään heitä, jotka ovat koukussa, ainakin aiemmin, mielestäni typeriin tositeeveesarjoihin. Luojan kiitos, että "en katso telkkaria", vaan seuraan netistä kaikkia niitä sarjoja joita haluan, sillä en haluaisi vielä joku päivä havahtua nimittäin siihen, että odotan ja jännitän jonkin tositeeveesarjan finaalia ihan intopinkeenä... niin kuin tämän kirjasarjan kolmatta osaa.   
Nämä kimaltelevat kannet iskivät silmääni, enkä voinutkaan enää vatustaa kiusausta ja olla lukematta tätä aikuisten prinsessasatua. Sain mitä odotin, ja hieman ylikin! 
"Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi - ja America yrittää vieläkin selvittää omat tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenille?
America tarvitsee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät tarkalleen, mitä haluavat - ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa."
(Takakansi)
Sarjan toisessa osassa panokset kovenevat ja naiset muuttuvat vain raaemmiksi toisilleen. Vaikka aluksi ajattelinkin, että tämä on ihan piece of cake ja onnellinen loppu on varmaa, nyt en enää olekaan niin varma, että kuinka tarinassa käy. Se on nimittäin salakavalasti ja huomaamatta muuttunut yllättävän jännäksi. America ei osaa päättää, että mitä mieltä olisi Maxonista, sillä linnassa on myös hänen entinen poikaystävänsä Aspen, jonka kanssa Americalla oli salainen suhde kotona aikoinaan. Suhde oli salainen, koska Aspen oli arvoltaan alempi Americaa kastijärjestelmässä, joka maassa vallitsee. Pikkuhiljaa tarinan edetessä America kuitenkin huomaa itsessäänkin pieniä mustasukkaisuuden oireita, kun muutkin tytöt viettävät aikaa Maxonin kanssa ja miettii, että mitä kaikkea he yhdessä tekevätkään. Tilanne muutenkin kärjistyy, kun kapinallisten hyökkäykset palatsiin tihenevät ja käyvät raaemmiksi, näyttää siltä niin kuin he aivan selvästi etsisivät jotain tiettyä kirjaa. Kirjaa, jossa kerrotaan Iléan historiasta, sillä sekään ei näytä olevan aivan niin kuin ihmisten on annettu ymmärtää ja uskoa. Pikkuhiljaa America myös alkaa kasvamaan mahdolliseen tulevaan rooliinsa, ja hän alkaa miettimään ja tekemään suunnitelmia kuinka voisi auttaa kärsivää maataan. American suunnitelmat lakkauttaa kastijärjestelmä eivät kuitenkaan ole kaikille mieleen ja ihmiset yrittävät vaikuttaa Maxoninkin mielipiteisiin Americasta. Seuraavassa osassa varmaan saammekin selville kenet America oikeasti haluaa, sekä kenet prinssi Maxon lopulta valitsee? Valitseeko hän omasta tahdostaan vai saadaanko hänet kenties ympäripuhuttua luopumaan viidennestä kastista lähtöisin olevasta Americasta? Kestääkö heidän rakkautensa ja mitä tekevät American vastustajat tai Aspen? Entä mitä kapinallisilla on mielessä?

Jos etsitään laatukirjallisuutta tai tulevia klassikoita, ei Kiera Cassin The Selection-sarja ehkä ole listalla, mutta kun kaivataan kevyttä hömppää matkalle tai muuten vain luettavaksi satunnaisten Nora Robertsien tilalle, niin kyllä tämän silloin voi mukaan heittää... Ainakin itselläni on välillä tarve lukea jotain kevyempää ja siihan hetkeen tämä sarja jopa ylitti odotukseni. Ja onhan se pakko myöntää, että vaikken itse olekaan niin kovin hienostunut, niin onhan sitä ihan kiva lukea ja haaveilla upeista puvuista, kimaltelevista koruista ja kamarineidoista jotka laittavat hiuksesi, sekä tietenkin prinssistä. Oikeastaan The Selection-sarja on aikuisten naisten satu, josta tulee hyvälle ja kihelmöivälle mielelle. Se on myös päässyt yllättämään ja tarina on muuttunut vain mielenkiintoisemmaksi sivu sivulta. On jännää, että vaikka luuli, että tarinan voi kokonaan ennalta arvata, ei se enää olekaan aivan niin, vaan nyt on pidettävä sormet ristissä ja toivottava, että sekä America, että Maxon valitsevat oikein. Tässä kirjassa on myös ystävyyttä, niin oikeaa kuin petollistakin, joten se sopii myös oikein hyvin luettavaksi mm. BFF-lukuhaasteeseen.

Arvosanaksi annan tälle kimaltelevalle kirjalle 3+/5.

Lue myös mitä kirjoitin The Selection-sarjan ensimmäisestä osasta nimeltä Valinta.

Kiera Cass: Eliitti (2016)
Englanninkielinen alkuteos: The Elite (2013)
Kustantanut: Pen & Paper, Pokkaripajan pokkari.
Suomentanut: Laura Haavisto
319 sivua

-peace & love, and respect to you all-

torstai 2. helmikuuta 2017

Miesten aakkoset [ F ]

Miesten aakkosissa on sama idea kuin Naistenkin aakkosissa, jonka toi Suomeen Tarukirjan Margit. Itse päätin sitten alkaa aakkostelemaan myös miehiä, ja nyt olisi vuorossa sitten F-kirjain. Tämän kirjaimen kohdalla tein myös yhden lisäyksen omiin Miesten aakkosiini ja lisäsin neljänneksi kysymykseksi, että kuka olisi ollut mieheni lemppari ja kuvailen häntä yhdellä adjektiivilla. Koska hän oli yksi suurimmista vaikuttajista siihen, että koskaan aloitin tämän blogin, haluan näin kunnioittaa hänen muistoaan ja kiittää tuesta jota sain silloin kuin epäilin itseäni ja jännitin kirjoittamisen aloitusta. Muutenkin F tuntuu vielä tällä hetkellä melko hankalalta ja vaikealta kirjaimelta, mieleen ei tule paljon ketään, mutta toivottavasti vanhat ystäväni Wikipedia ja Google auttaisivat minua löytämään parhaat miehet myös tähän. So let see!
Kaikki maailman kirjaimet muistoksi Sinulle rakkaani, sellaisina kuin sinä niistä pidit. Kuva sivuilta pinterest.fi
Miesten aakkosissa, etsitään miehiä, joiden etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella - ja nyt se kirjain on F. Ja kysymyksiä on kolme (tai ehkä neljä... ja nyt viisi tai viisi ja puoli).

1. Kuka on suosikkikirjailijasi?
2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka mies joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
3. Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (tai molemmat...): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustu paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.

Lopussa oma lisäykseni: 4.a) Kuka oli mieheni lemppari? b) Entä miestäni kuvaava adjektiivi? Kunniaksi ja muistoksi miehelleni, koska hän sai minut uskomaan itseeni ja aloittamaan tämän blogin. Rest In Peace, my love!

1. Raymond E. Feist, kirjailija itsessään ei ole minulle vielä oikeastaan tuttu, mutta hänen Serpentwar Sagansa vaikuttaa sen verran lupaavalta, että aionkin lisätä sen omaan TBRsataani. Koska F-kirjain on tähän mennessä ollut kaikkein haastavin ja vaikein, olen joutunut etsimään vastauksia vielä tuntemattomilta teiltä, joten päivitänkin tätä sitten, kun olen tutustunut Feistin tuotantoon paremmin.
2. Flea, no tarviiko siihen edes sen kummempaa selitystä, sillä Fleahan on vain yksinkertaisesti ihan maailman paras basisti, yhdessä maailman parhaimmista bändeistä, eli Red Hot Chili Peppersissä. Flea olisi kelvannut mainiosti vastaukseksi myös neloseen, mutta minulla on siihen varattuna parempi ehdotus.
3a) Timothy Findley, on vaikuttanut kirjabloggaritovereideni kirjoitusten perusteella ihan tarpeeksi mielenkiintoiselta, että hänen kirjoihinsa kannattaisi tutustua... So let's see!
3b) Peter Franzénainahan se on ollut pirun kova ja hyvännäköinen näyttelijä, mutta nyt ovat vain pointsit nousseet Vikingsin jälkeen, jossa Peter ja Jasper Pääkkönen vetävät hienot roolisuoritukset. Voi olla ylpeä siitä, että kaksi suomalaista näyttelijää on niin isoissa ja näkyvissä rooleissa tuossa hienossa ja näyttävässä History Channelin sarjassa. Suosittelen Vikingsia erittäin lämpimästi kaikille, IMDb:ssäkin kyseinen sarja on saanut 8,6/10, ja se on tosi kova saavutus kyseisillä sivuilla! Suomessa sarjan neljäs kausi jatkuu subilla vasta syksyllä, mutta luultavasti sen pystyy jo nyt katsomaan viikoittain HBO Nordicilta. Itse seuraan tätäkin sarjaa sitä mukaa kuin se jenkeissä ilmestyy ja suomessa näkyy aina torstaisin. Jos sarja ei ole sinulle tuttu jo ennestään, ota pääsi puskista ja chekkaa nyt ihmeessä ainakin sen ykköskauden traileri.
In Memorian TobyWang
Rest In Peace, my Love. 20.10.2009 - 12.1.2017.
TobyWang 16.2.1981 - 12.1.2017.
Tein tämän viimeisen lisäyksen Miesten aakkosiin, koska mieheni oli niin pirun ylpeä minusta, kun sain vihdoinkin parin vuoden rohkeuden keräämisen jälkeen toteutettua haaveeni ja aloitettua tämän blogin kirjoittamisen. Hän sai minut uskomaan itseeni ja jaksoi aina kuunnella kaikki kirjoitukseni, kun luin ääneen niitä hänelle. Hän oli tukenani ja teki sen mitä tarvitsinkin, eli hyväntahtoisesti "nauroi" minulle epäilyksen hetkinäni, sillä hänen mielestään se oli täysin turhaa ja hullua, sitten hän halasi ja silitti minua, enkä enää epäillyt, vaan taas jaksoin uskoa itseeni. Hän antoi minulle usein todella hyviä vinkkejä, eikä pelkästään tämän blogin suhteen, vaan yleensäkin, me olimme nimittäin pirun kova tiimi! Hän oli iloinen blogistani, koska sen kirjoitus teki minut niin iloiseksi. Joten jos nyt luovuttaisin tai lannistuisin tämän suhteen, hän antaisi minulle varmasti satikutia! Voi kun antaisikin. Kuitenkin, koska hän preppasi minua niin paljon tämän suhteen, haluan vastalahjaksi tehdä edes jotain tähän blogiini liittyvää kiitokseksi hänelle, joten päätin joka kirjaimella kunnioittaa ja kertoa hänestä yhdellä adjektiivilla, sekä kertoa yhden hänen lemppareistaan. Mielestäni se ei ole liikaa, vaan melkein liian vähän, mutta tällä hetkellä en voi muutakaan.
4b) Fiksu, hani, vaikka sä olitkin, yhtään kaunistelematta, maailman höntein ihminen, niin minusta oli mahtavaa olla hönttejä yhdessä. Kuitenkin, sä olit niin äärettömän fiksu, ja opetit minullekin paljon mm. tähtitieteestä, kvanttifysiikasta, tietokoneista, maailmankaikkeudesta ja elämästä ym. yleensä, että olen siitä ikuisesti kiitollinen Sinulle. Ja oikein erityisesti kiitän siitä, että opetit minulle englantia, nyt voin jo myöntää osaavani sitäkin, ainakin paremmin. Mä olin niin tavattoman ylpeä siitä, että sä olit käynyt kuuluisan Kallion itseilmaisulukion ja että sun päättötodistuksesi keskiarvo oli yli yhdeksän. Sä oli niin pirun fiksu... ja niin pirun höntti. Ja siksi me sovittiinkin niin pirun hyvin yhteen.
a) Fever Ray, vaikka kyseessä onkin artistinimi, on tämä parempi vastaus tähän kuin mikään toinen. Nimittäin Fever Rayn Seven oli meidän mielestämme ehdottomasti maailman paras levy, enkä nyt sano tätä, koska minusta on niin, vaan koska tiedän, että meistä oli niin. Suosittelen painelemaan tästä suoraan youtubeen kuuntelemaan sitä; ole hyvä ja nauti! 

Chekkaa myös keitä muita olen aakkostellut:

Naisten aakkoset: ( A ) ( B ) ( C ) ( D )

Miesten aakkoset: [ A ] [ B ] [ C ] [ D ] [ E ]

-peace & love, and respect to you all-