Minun tarina - ILTA-LEHTI: Miia, 31, selvisi vammautumisesta ja miehensä kuolemasta: "Vahvin tunne on kiitollisuus yhdessäolosta."

Minun ja rakkaani tarina <3 

Siellä se on julkaistu. Se on juttu minusta ja Villestä. Anoppini minut sinne ilmoitti ja tietenkin suostuin, koska haluan, että ihmiset muistaisivat Villen! Minun elämäni rakkauden.

Miia, 31, selvisi vammautumisesta ja miehensä kuolemasta: "Vahvin tunne on kiitollisuus yhdessäolosta." Minun tarina / ILTA-LEHTI (avautuu uuteen ikkunaan!)

Minä ja Ville 2009

Haluan vain, että vaikka elämä kulkekin eteenpäin, niin silti Sinut muistetaan! Mie love you! 

Toive Siriukselle [improvisoitu runolaulu omistettu miehelleni]

Babylle syntymäpäivälahjaksi improvisoitu pieni runolaulu 16.2.2017

Toive Siriukselle

"Voi, jos voisin sua koskettaa,

tai sinun silityksesi tuntea taas,

niin antaisin siitä ihan mitä vaan.

Mut ei, se ei vaan mee enää niin.

Ei vaan mee enää niin. (x 2)

Sä et enää koskaan palaa minun luokseni,

vaikka kuinka rukoilen sun vuoksesi.

Niin ei, se ei vaan mee niin.

Ei, se ei vaan mee enää niin.

Ei mee enää niin. (x 3 / fiiliksen mukaan)

Voi, jos voisin sun kanssas nauraa,

tai vaikka oltais yhdessä ihan hiljaa,

niin tekisin sen vuoksi ihan mitä vaan.

Mut ei, se ei vaan mee enää niin.

Ei vaan mee enää niin. (x 2)

Mä en vielä pääse sinun luokesi,

vaikka tekisin mitä vaan sun vuoksesi.

Niin ei, se ei vaan mee niin.

Ei, se ei vaan mee enää niin.

Ei mee enää niin. (x 3 / fiiliksen mukaan)

Voi, jos voisin sua suudella, 

sinun äänesi hiljaa kuulla taas,

mut tuo ikuisuuden meri meidät erottaa.

Mut niin, se vaan menee nyt niin.

Se vaan menee nyt niin. (x 2)

Ennen kuin voin tulla sinun luoksesi,

minun pitää elää oma osani

ja yrittää tehdä täällä parhaani.

Niin, niin se vaan menee nyt niin.

Niin se vaan menee nyt niin." (x 3)

TobyWang & KiraNiia 20.10.2009 - 12.1.2017

Rest In Peace, my love! TobyWang 16.2.1981 - 12.1.2017

Tällä runolaululla on hieman erikoinen tausta. Tausta, joka hämmästytti itseänikin. Menin nimittäin eilen yksille yhteen mukavaan kuppilaan, jossa välillä saatan pyörähtää, sillä siellä törmää aina tuttuihin laidasta laitaan. Tällä kertaa siellä olikin sitten muutama hyvä muusikkoystäväni, jotka olivat saaneet luvan jammailla siellä. Meininki oli aika hyvä, kun kitara kiersi ringissä [ei tosin minulle, onneksi] ja joku toinen soitti "helistimiä", sekä välillä joku saattoi laulaa. No minä sitten pyysin ystävääni soittamaan yhden hänen sävellyksensä, joka on mielestäni aina ollut vaikuttava. Tähän biisiin ei ole sanoja, mutta se kertoo eron tuskasta, lopun alun tuskasta ja kaikesta siitä mitä siinä välillä on. You know! Toinen kaveri sitten sanoi minulle, että laula sinä. No en voi sanoa olevani mikään huippulaulaja, mutta okei, matalalta osaan toisinaan laulaa ihan okei, joten aloittelin hiljaa... mutta pääsin koko ajan vain paremmin vauhtiin ja lopulta siinä tuli joku viiden minuutin improvisoitu biisi vedettyä! Whaat?!  Elämäni ensimmäistä kertaa tein mitään tuollaista ja heti sen jälkeen ensireaktio olikin, että Mitä ihmettä mä just tein? Olinko se ihan oikeasti minä? Oho! En voi kiistää, ettenkö olisi ollut hieman imarreltu, vaikkakin hämilläni, kun ihmiset tulivat kättelemään ja kehumaan jälkeen päin. Ystävällänikin tuli tippa linssiin sanoistani... no niin tuli kyllä itsellänikin. 

Hetki vei mukanaan ja tuo improvisoitu biisi oli melko pitkä, mutta siitä jäi joitakin kohtia soimaan päässäni ja pyörittelin niistä nyt tällaisen runolaulun miehelleni, jolla olisi ollut 36vee syntymäpäivät tänään. Hän oli meistä se musiikintekijä, joten minusta on hienoa, että vaikkemme voikaan enää yhdessä juhlia hänen synttäreitään, voin silti omistaa hänelle jotain. Antaa hänelle lahjan, sellaisen mistä hän olisi pitänyt. On myös pakko myöntää, että tuo oli kyllä yksi elämäni vinkeimmistä kokemuksista, ja hän olisi ollut minusta ylpeä, jos olisi saanut olla paikalla.

Hanista/hanille kirjoitin aikasemmin myös pari muuta juttua:

- Viikon 3 lainaus [muistoksi miehelleni]

- Miesten aakkoset [ F ] lisäsin omiin miesten aakkosiini vielä yhden kohdan ja kerron myös yhden mieheni lemppareista, sillä se on vähintä mitä voin blogissani tehdä kiitokseksi hänelle.

-peace & love, and respect to you all-

Viikon 3 lainaus [muistoksi miehelleni]

Minä ja Sinä, Me 20.10.2009 - 12.1.2017

Rakkauden Singulariteetti

"Minä olen rakastanut Sinua kauemmin,

kuin alkuräjähdyksestä on aikaa.

Minä rakastan Sinua enemmän,

kuin maa aurinkoa kaipaa"

Minä tulen rakastamaan Sinua vieläkin,

kun vain enää avaruudessa,

yksinäiset alkuhiukkaset atomeiltaan karkaa."

[KiraNiia & TobyWang v. 2012] 

Viimeiset neljä päivää ovat olleet suoraa huutoa elämäni pahimmat ja epätoivoisimmat päivät. Toivoisin niin, että voisin käänää aikaa taaksepäin, mutta niin ei vain ole määrätty. No koska halusin paeta hetkeksi pois, tein niin kuin perinteinen suomalainen tekee, eli ensimmäisenä päivänä voin rehellisesti sanoa juoneeni täysin humalahakuisesti kaikkea mahdollista ja mahdotonta wiskistä viiniin ja tequilaan, sitten sangriaa, siideriä ja jopa bisseä. Huh! Mutta koska minä ja mieheni emme oikeestaan koskaan juoneet, niin jätin sen alkoholin kanssa läträämisen siihen ja sitten olikin pakko kadota kirjoihin. Yleensä minun on helppo uppoutua kirjaan kuin kirjaan, mutta nyt luen katkonaisesti ja kelaan taaksepäin, mutta yritän kuitenkin, on pakko. Mietin tätä blogiakin ja että mitä nyt teen, mutta tulen tästä niin iloiseksi ja mieheni oli niiin hemmetin ylpeä minusta, joten haluan ehdottomasti keskittyä tähän jatkossakin, ja hän ei kyllä tykkäisi yhtään, jos nimittäin luovuttaisin. Saisin varmasti satikutia, mutta voi kun voisinkin saada. Ehkä kulutan tähän blogiin vielä vähän enemmänkin aikaa kuin nyt, jotta saan käytettyä kaikki ne loputtomat tunnit mitkä nyt yht'äkkiä ovatkin tyhjiä.

Ajattelin, että ennen kuin jatkan taas kirjoista ja muusta populaarikulttuurista kirjoittamista haluaisin kirjoittaa viikon lainauksen, lainauken joka nauratti meitä aina uudelleen ja uudelleen, vuosien ajan. Ja koska minulla ja miehelläni oli noin 90prosenttia ajasta hauskaa ja hyvä olla yhdessä, niin en haluaisi vielä lainata mitään surullista... Sillä muistokirjoituksen aika tulee aivan liian pian.

Joten seuraava tapahtuma on Aku Ankasta: Aku pohtii kelju ilme kasvoillaan, kun pojat tulevat ja kysyvät, että "Mitä sinä mietit?", johon Aku vastaa: "Juonia", pojat ihmettelevat, että "Mitä juonia?", jolloin Aku myhäilevästi kertoo, että: "Salajuonia."

Tämä jaksoi vuosien ajan aina naurattaa meitä. Välillä kun toinen kysyi, että mitä mietit, niin toinen saattoi vastata, jos ei ollut miettinyt oikeastaan mitään ihmeellistä, että Juonia, jolloin toisen piti tietenkin jatkaa käsikirjoituksen mukaan. Meillä oli niin hauskaa yhdessä ja olen niin kiitollinen Sinusta, ja siitä että olimme yhdessä niin hyviä ja hönttejä! Olen niin onnellinen, että Sinä olit niin fiksu, outo ja hassu, sekä ihana ja komea, maailman paras ja ihmeellisin mies, niin kuin monesti Sinulle sanoinkin. Onneksi Sinä tiedät sen kaiken ja minä tiedän kaiken mitä sinä haluisit minulle sanoa. Kiitos baby.

I'll allways gonna be Your queen, and I'm so grateful that I can be.

Rest In Peace, my love.

Hanin lempijutut:

- Hedonisti-koiran näkemys elämästä! [Autettiin yhdessä meidän koiraa kirjoittamaan oma näkemyksensä elämästä, se oli todella hauskaa!]

- Anonymous is everywhere! [Tietyllä tapaa hän oli Anonymouslainen ja minä olin aina ylpeä hänestä.]

- Rick and Morty [netflix]  [Ihan maailman paras aikuisten animaatio ja koska sarjassa on paljon kaikkia kvanttifysiikka- ja avaruusjuttuja oli se tietenkin mieheni ihan ykkös-animaatio! Sarja on saanut IMDb:ssäkin yhtä paljon, kun mieheni keskiarvo oli Kallion itseilmaisulukiosta kirjoittaessa, eli 9,3/10, eli ei yhtään pöllömmin!]

- Rock of Ages [Domino-teatteri, Turku] [Vietimme kivan viikon loman Turussa vuodenvaihteessa ja kävimme katsomassa musikaalin, joka oli molempien makuun. Siitä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Onneksi ehdimme tehdä tuon reissun.]